Grom Rautavasara, sotaretket II, Nuln, Empire.

[Grom]

Grom Rautavasara: Sotaretket II
Kirjoittanut: Grom Hardhammer

Kohti Nulnia


Mugrob Miesteurastaja purki tyytymättömänä telttaa Averheimin lähistöllä yhdessä Mustien Örkkiensä kanssa. Grom Rautavasara, heidän kenraalinsa, oli päättänyt palata takaisin Pahamaille voitettuaan taistelun Averheimissa. Mugrobia tämä päätös ei lainkaan tyydyttänyt. Hän olisi halunnut jatkaa valloitusretkeä edemmäs keisarikuntaan ja tappaa lisää ihmisiä. Averheim ja Klaus Branham oli kaatunut lähes näytöstyyliin ja Mugrob piti itseään koko taistelun sankarina ja ratkaisijana. Hänen kunnioituksensa Rautavasaraa kohtaan oli laskenut. Hän oli turhautuneisuuksissaan potkinut maan tasalle telttoja monien neliömetrien alueelta ja paiskonut hiisiä vammoille. Häntä sapetti myös muiden örkkipäälliköiden uskollisuus Rautavasaraa kohtaan. Yön hiisien johtaja Ni’Gobbla oli yllättävän terävä-älyinen hiideksi, mutta niin pirun uskollinen Rautavasaralle. Yksikätisestä Tarak Sotakirveestä sitten puhumattakaan. Villiörkkien päällikkö Bruza olisi kai jotenkin taivuteltavissa, mutta hän oli jopa hiittä tyhmempi ja mielipuolisempi, kuten Villiörkeillä oli tapana. Mugrob oli alkanut kyllästyä tähän arkajalkojen armeijaan ja halusi itse johtaa. Kaikki olivat nähneet kuka oli oikea johtaja Averheimissa, mutta eivät suostuneet myöntämään sitä tosiasiaa. Mugrob potkaisi vieressään häärivän hiiden kohti telttaa purkavia örkkejä. Hiisi tärähti keskelle örkkilaumaa aiheuttaen hämminkiä ja lopulta kuolleen hiiden.
- Mitä sä riahut Mugrob? huusi Grom. - Sä oot ollu siit’asti hitonmoinen dorka, kun mä ilmotin päätöksestä palata. Vaivaaks se sua?
- Kautta Gorkin se vaivaa! Raukan päätös palata, ku voitais sotii ja valloittaa!
- En tullut tänne aikeissa ruveta tuhoomaan keisarikuntaa, vaan tuoda mun nimi esille. Jos se ei sua miällytä niin voi voi! Mutta me mennään nyt himaan! Onko selvä! Sitte voiaan suunnistaa ulkomaille ja sotii niin maan penteleesti!
Mugrob tunsi raivon kohoavan sisällään, mutta kääntyi vain poispäin. Rautavasara oli loukannut häntä ja siitä ei selviä hevillä. Mugrob mietti tallustellen raivokkaasti ympäriinsä mitä tehdä. Hänen kasvonsa sinersivät ja lopulta hän loikkasi läheisille vankkureille ja veti kirveensä esiin.
- Soturit! Muistamme mitä tapahtui Averheimissa, Mugrob yritti vaivalloisesti puhua ihmisten kieltä, niin kutsuttua kirjakieltä, sillä se tiettävästi teki vaikutuksen örkkeihin.
- Muistamme kaikki! Mä, Mugrob Miesteurastaja, johdatin teidät voittoon ihmisistä ja Klaus Branhamista. Se olin juuri mä, joka seisoi ruumiskasan päällä voitontahtoa luoden! Aivan, se olin juuri mä, joka murskasi heidän johtajansa ja näin murskasin Averheimin! Mä se olin, joka taisteli kuoleman porteilla teidän puolestanne! Miksi siis seuraamme tuota valheellista johtajaamme? Häntä joka ajaa vain omaa etuaan. Häntä joka haluaa nyt palata ja jättää kaiken taakseen. Seuratkaa minua, niin kohtaatte voittoja ja rikkauksia! Seuratkaa minua, niin takaan teille ihmisten tuhon! Kirveeni kulkee edellänne! Liittykää nyt minuun ja jättäkää taaksenne Pahamaat. Tuolla on tulevaisuutemme, Mugrob osoitti eteenpäin sormellaan.
Hän oli erittäin tyytyväinen ja jopa hämmästynyt puheestaan. Hän kakisteli hetken kurkkuaan ja huusi vielä kerran.
- Ja te jotka ette liity minuun kohtaatte kuoleman täällä, missä kerran olitte niin voittoisia, mutta sisimmältänne pelkurimaisia.
Pelokkaat hiidet värisivät ja katselivat hätääntyneinä ympärilleen. Grom Rautavasaran kasvot olivat vakavat ja niissä näkyi epävarmuus. Hiidet siirtyivät hiljalleen Mugrobin taakse. Mugrobin Mustat Örkit ympäröivät johtajansa. Pikkuhiljaa örkkejä alkoi siirtyä Mugrobin taakse jättäen Gromin, Tarakin, Ni’Gobblan ja Bruzan joukkoineen yksin. Pian Ni’Gobblan joukot kuitenkin murtuivat ja siirtyivät Mugrobin puolelle vieden johtajansa mukanaan.
- Bruza. Mieti niitä rikkauksia, joita saamme valloittaessamme ihmisten mahtavia kaupunkeja, sanoi Mugrob jurolle Villiörkille.
Bruzakin siirtyi katse tiukasti maassa Mugrobin taakse. Grom katsahti pettyneen näköisenä entisiin tovereihinsa ja katsoi sitten tuimasti Mugrobiin.
- Mä en tartte ihmisten saastuneita kielii, kuten sä. Kun sä liityit meitsin armeijaan, mulla oli epäilykseni. Hetkeks aikaa mä jopa luovuin niist, mutta tää päivä on vahvistanu ne. Sä oot ahne, kiero ja petturi. Palakoon ruumiis kauan helvetissä! sanoi Grom ilmeettömänä.
Mugrob naurahti vain ivallisesti ja katsoi Gromin vierellä seisovaan Tarakiin.
- Tää on viimeinen tilaisuutes Tarak. Tule!
- Enpä taia. Mie taian mieluummin mennä kottiin, hän sanoi ja naurahti omalle sukkeluudelleen.
- Teit valintas rampa. Kuolet frendis rinnalla. Huonot frendit voi johtaa tällaisiin probleemiin.
Mugrob otti askeleen kohti Gromia ja Tarakia, mutta Grom nosti kätensä saman tien.
- Turha vuodattaa verta.Voitit tän erän Mugrob. Me lähetään sun matkaan.
Mugrob virnisti voitonriemuisesti.
- Kaikki on siis yksmiälisii tässä asias. Hyvä! Sitten tehdään täyskäännös ja matkataan…, Mugrob keskeytti puheensa. - Onks kellään karttaa? hän kysyi kiusaantuneena.
Hänen luokseen kiirehti edelleen peloissaan oleva hiisi ja ojensi rusehtavan pergamenttikäärön. Mugrob rapisteli pergamenttirullan auki ja tutkaili hetken aikaa.
- Nuln! Siinä se! hän karjaisi.
- Nuln? Ooks’ä hullu? Ihmisten historiallinen ja iso stadi. Oikeen iso omena! Minne tahansa muualle, mut ei sinne! Grom huusi.
- Juuri sinne me menemme.
Grom voihkaisi ja jättäytyi suosiolla armeijan jälkiosastoihin. Tarak seurasi häntä.

He olivat marssineet jonkin aikaa.
- Mitä aiot? kysäisi yksikätinen örkki.
- Kukaan hullu ei mee Nulniin pahat mieles’. Tää nuari mustiainen ei vaan taia ymmärtää sitä. Mä en aio matkata Nulniin tapattamaan itteeni.
Tarak ymmärsi Gromin aikeet ja liittyi hänen seuraansa. Samaan aikaan kärjessä Mugrob käskytti armeijaansa vauhdilla eteenpäin. Hänen Mustat Örkkinsä pitivät kovakouraisesti kurin yllä. Sotaretki näytti synkkääkin synkemmältä. Grom tiesi, että Mugrob marssisi kohti tuhoaan vieden mukanaan monet hänen ystävistään.
- Meitsin täytyy saada sana Ni’Gobblalle, Grom tokaisi äkkiä. - Kerrankin yks hiisi, josta mä pidän ja se on marssimas kohti varmaa kuolemaa.
Grom lähti puikkelehtimaan joukkojen keskellä kohti huppupäistä Ni’Gobblaa. Hän saavutti tämän ja vetäisi kovakouraisesti syrjään. Ni’Gobbla katsoi ensin säikähtäneenä Gromia ja virnisti sitten.
- Et kai sä suunnittele rintamakarkuruutta? Mugrob ei pitäis siitä, eihän? Ni’Gobbla sanoi virnistellen.
Grom virnisti takaisin ja puikkelehti takaisin Tarakin luokse.
- Kolmikko koossa, vai?
- Jep. Lähetään pimeen tullen.
Mahtava örkkiarmeija marssi tasankojen ja kukkuloiden läpi määrätietoisesti kohti ihmisten mahtavaa pääkaupunkia. Mugrob karjui kärjessä komentaen armeijaansa eteenpäin rautaisella otteella. Grom katseli Mugrobin otteita ja hänen täytyi myöntää, että nuorukainen osasi hommansa. Samalla hän jättäytyi Tarakin ja Ni’Gobblan kanssa askel askeleelta taaksepäin ja muutama Musta Örkki huomio seikan.
- Meille saattaa tulla pieniä ongelmia, huomautti Grom.

Pimeä saapui pian. Mugrob mietiskeli tulevaa taistelua Nulnissa. Hän ei todellakaan ollut samanvertainen taktikko, kuin Rautavasara mutta kovuutta ja voimaa löytyisi. Hän päätti olla vaivaamatta päätään strategisilla asioilla. Ainoa oikea tapa marssia taisteluun oli täyspäinen ryntäys viholliseen. Kaikki vain täysillä päin. Se tulisi toimimaan mainiosti. Mugrob piti armeijaansa, jonka Rautavasara oli koonnut, voittamattomana. Hän tulisi valloittamaan ihmisten entisen pääkaupungin, tappamaan ihmisten johtajat ja valloittamaan keisarikunnan. Mugrob Miesteurastajan nimi tulisi olemaan kaikkien örkkien huulilla. Hän virnisti omahyväisesti ja kävi lyhyille nokosille. Samaan aikaan armeijan jälkiosastoissa Grom, Tarak, Ni’Gobbla ja muutama muukin örkki valmistautui kaikkoamaan armeijasta. He lähtivät hiipimään kyyryssä kohti tulosuuntaa. Kuten Grom oli olettanutkin, muutama Musta Örkki oli pitänyt heitä silmällä ja lähti määrätietoisesti kohti heitä.
- Valmistautukaa yhteenottoon, mörähti Tarak hiljaa.
Kaksi örkkiä pinkaisi peloissaan pakoon nähdessään isompien örkkien lähestyvän heitä. Muut odottivat hiljaa kädet aseillaan. Mustia Örkkejä oli tasan kolme. Gromin, Tarakin ja Ni’Gobblan lisäksi örkkejä oli vielä kolme. Heillä olisi ylivoima, mutta Mustat Örkit olivat tunnetusti taitavampia. Oli pilkkopimeää, sillä kuukin pysyi piilossa. Taivas oli pilvinen. Edestä päin kuului ahertavien sotilaiden ääniä ja kiistelyä. Mustat Örkit astuivat esiin.
- Pysytäänpäs muun joukon mukana! ärähti yksi heistä.
Ni’Gobbla oli nopea ja nakkasi keihäänsä tarkasti Mustan Örkin vatsaan. Tämä katsoi hölmistyneenä vatsassaan sojottavaa puista keihästi ja vetäisi sen äkkiä pois älähtäen tuskasta. Kaksi muuta vetivät aseensa esiin ja suojasivat kilvillä mahdollisia uusia hyökkäyksiä. Sitten Grom hyökkäsi hiljaa ja iski kirveellään vastustajansa kilven kahtia. Pieni Ni’Gobbla oli hiipinyt pimeyden turvin Mustan Örkin taakse ja iski miekkansa tappavasti tämän niskaan. Musta Örkki kaatui koristen maahan reikä vatsassaan ja miekka sojottamassa niskastaan ja kaksi muuta örkkiä varmistivat tämän kuoleman sivaltamalla tältä pään poikki. Taistelu oli lyhyt ja äänetön. Tarak heilutteli yhdellä kädellä kirvestään ja sivalsi ammottavan haavan toisen vastustajansa mahaan. Kolme örkkiä ahdistelivat viimeistä Mustaa Örkkiä, joka tappoi heistä yhden. Kaksi muuta pakenivat jonkin matkan päähän. Musta Örkki lähti heidän peräänsä, mutta se oli virhe. Ni’Gobbla oli poiminut keihäänsä käsiinsä ja heitti sen uudestaan takaa-ajajan jalkaan. Tämä kompastui ja Grom oli nopeasti paikalla päättämässä tämän päivät voimakkaalla kirveeniskulla.
- Sehän kävi helposti, tokaisi Tarak.
- Niinpä. Jatketaan nopeesti tonne puitten luokse, Grom osoitti lähellä olevia kitukasvuisia puita, jotka tarjoisivat kuitenkin jonkinmoisen näkösuojan.
- Sustahan on tullu varsinainen tikkujenviskelijä, Grom sanoi Ni’Gobblalle.
Hiljainen Yön hiisi vain nyökkäsi ja pieni hymynhäive käväisi hänen kasvoillaan. Kaksi muuta örkkiä istuivat juroina toisaalla jutellen keskenään. Grom kävi tiedustelemassa heidän nimiään.
- Mä oon Borak ja toi tossa on Jorg. Meitsit oltiin mukana jo viidakoissakin, kertoi hieman suurikokoisempi örkki.
- Olisit heti sanonu! Tehän ootte kunnon sotureita. Tervetuloo messiin, tervehti Grom aidosti yllättyneenä.
Kaksi örkkiä virnistivät ja astelivat lähemmäs kolmea johtajaa.
- Meilhä o tässä sitte koossa oikeen konkar’porukka, sanoi Tarak.

Aamu koitti synkkänä. Mugrob heräsi pahaan selkäkipuun. Hän kiroili allaan ollutta kiveä pitkän aikaa ja mursi sen paiskomalla ja hakkaamalla satoihin osiin ja viskasi pikkukivet päin hiisiä. Mugrobilla oli aikeissa matkata tavallista nopeammin kohti Nulnia. Hän janosi verta, ihmisverta. Yrmeäilmeinen Musta Örkki tallusteli hänen luokseen.
- Grom Rautavasara, Tarak Sotakirves ja Yön hiisi Ni’Gobbla on paennu. Lisäks lukuisii örkkei on karannu yön aikana. Jos saan sanoo, niin teitsin armeija on hajoomassa.
- Mä huomaan sen typerys! karjaisi Mugrob. - Ei oo aikaa yrittää saada niitä kii. Jatketaan vauhdikkaammin eteenpäin. Pistä pari meiän porukoista vartioimaan selustaa ja ilmota joukoille, että karkurit kärsii hirveen tuomion.
Musta Örkki nyökkäsi ja lähti toimittamaan tehtäviään. Mugrob irvisti väsyneenä. Tämäkin vielä. Kuka tietää mitä Rautavasara saa vielä aikaan.

_______________________________

Tässä oli siis alku sotaretkestä Nulniin. Ratkaisut käydään vasta Nulnissa, joten saatte odottaa toista osaa Nulnin sotaretkestä. Tapahtui siis odottamaton käänne Gromin keisarikunnan reissussa. Mitä Grom tekee, mitä Mugrob tekee? Selviää....

[Gorbag]

Bravo. Loistavaa tekstiä. Toivotaan ettei ne örkit ihan helposti Nulnia valloita

[Mysterous]

Jälleen mahtava tarin Grom:ista, toivon että seuraava osa tulee pian mutta ei kiirettä.

[The Scientist]

Juu. Oli ilo lukea. Pistä nopeasti vaan jatkoa.

P.S Eikös Altdorf ole keisarikunnan pääkaupunki?

[Duergar]

taas yksi hyvä tarina

[Cologne]

Joo mahtavaa tekstiä ,mutta se Nuln ei todellakaan ole keisarikunnan pääkaupunki ja keisari ei siellä asusta. Se on Altdorf

[Jesh]

Nuln tosin oli ennen Empiren pääkaupunki ja en huomannut viittauksia siihen milloin nämä Gromin tarinat tapahtuvat. Ehkäpä ne tapahtuivat silloin kultaisina aikoina kun Nuln oli Empiren pääkaupunki? Ainoastaan Grom itse sen tietää.

Tarinasta sen verran, että olen lukenu kaikki sun tarinat ja on pakko sanoa kaiken kääntyneen kokoajan parempaan päin. Sun tarinat vaan paranee ja on antanu örkeistä ihan toisen kuvan, kun ne tuuppaavat aina olemaan Kill-all-things-waagh! örkkejä. Tosin täysverisenä örkkipelaajana kaipasin viime sotaretken kaltaisia taisteluita. Aivan mahtava tarina! Näitä saa taas odotella vesi kielellä.

[Adanedhel]

*taputtaa*
Hyvää tekstiä
Ja onhan noi örkit paljon parempia just tollasena kuin sellainen (pink) humie scum.

[Grom]

Autch!!! Nyt tuli tiedonpuutteesta johtuva virhe. Ei ollut aavistustakaan, että keisarikunnan pääkaupunki olisi jokin muu kuin Nuln. Ja nämä eivät tapahdu "kultaisina aikoina", joten taidanpa hieman muokkailla... Eli viitaukset Nulniin pääkaupunkina muuttuvat.

...ja on antanu örkeistä ihan toisen kuvan, kun ne tuuppaavat aina olemaan Kill-all-things-waagh! örkkejä.

Hyvä että olette huomioineet tämän, sillä tähän olen juuri pyrkinyt. Minusta on hauskempaa kirjoittaa joistakin, joilla on aivot. Mutta örkit ovat lähimpänä minua, niin siksi kirjoitan niistä enkä esim. ihmisistä.

Tosin täysverisenä örkkipelaajana kaipasin viime sotaretken kaltaisia taisteluita.

Kuten sanottu tämä on ensimmäinen osa. Toisessa osassa soditaan!

[Porkkana]

mmm.... Mainiota tekstiä.
Mä tykkään.

[bluebluesky]

Katsoo ruutua väsymättä odottaen toista osaa...

[ThoRa]

Olet taas Grom onnistunut kirjoittamisessa...

[High king Godric]

Taas sä grom sen teit. Ei voi muuta sanoa kuin että hienoa, mahatavaa! Toivottavasti jatkoa tulee pian.

[raastin]

Hyvää tekstiä! Jatko vain tulemaan.