Grom Rautavasara, sotaretket II, Nuln, Empire (II osa)

[Grom]

Grom Rautavasara: Sotaretket II
Kirjoittanut: Grom Hardhammer

Nuln

Valtava vihreä massa peitti keisarikunnan tasankoja Nulnista etelään. Armeija marssi määrätietoisesti kohti kohdettaan, Nulnia, tätä ihmisten historiallista kaupunkia. Mugrob Miesteurastaja oli saanut armeijaansa tappamisen meiningin. Jokainen örkki ja hiisi janosi ihmisverta. Mahtailun ja kinastelun sorina oli äänekäs, mutta siitä Mugrob ei välittänyt. Hän marssi kiihkon vallassa eteenpäin. Grom Rautavasara oli paennut muutaman muun örkkijohtajan kanssa, mutta Mugrob vähät välitti siitä. Hänen päähänsä muodostui kuvia Nulnin murtumisesta ja örkkien riemuvoitosta. Grom Rautavasara oli koonnut hänelle armeijan ja hän oli kiittänyt. Mugrob oli edelleen sitä mieltä, että tavallisia örkkejä ei saisi päästää armeijan johtoon. Nähtiinhän se Averheimissa. Grom Rautavasara oli seurannut sivusta, kun Mugrob oli ratkaissut mahtavan voiton. Rautavasara oli kerännyt kunnian ja kiitoksen, mutta Averheim unohdettaisiin tulevan taistelun jälkeen. Mugrob ryntäsi läheisen kukkulan juurelle ja kohosi sille. Armeija pysähtyi kuuntelemaan.
- Soturit! Pian saavutamme sen mistä olemme koko ikämme unelmoineet. Verta, rikkauksia ja mainetta. Teistä tulee legendoja! Nuln tulee kaatuman musertavan voimamme alla. Ihmisten keisarikunta tulee sortumaan. Kun Nuln on meidän voimme marssia riemusaatossa ihmisten pääkaupunkiin Altdorfiin ja langettaa keisarin polvilleen meidän eteemme. Örkit nousevat. Olkoot Mork ja Gork kanssanne veljet! Mugrob oli oppinut jo taitavasti ihmisten kirjakielen ja sai sillä sotilaansa päivästä päivään ennennäkemättömän innon valtaan.
- Kunnia Miesteurastajalle! Kunnia örkeille! huusivat sotilaat.
Marssin tahti muuttui jälleen raivopäiseksi ryntäykseksi kohti Nulnia. Mugrob toisti puheensa joka päivä ja hänen armeijansa sai aina lisälatauksen. Nyt hän oli kuitenkin käyttänyt viimeisimmän valttikorttinsa ottamalla mukaan jumalat. Armeija tulisi todennäköisesti marssimaan suoraan päin Nulnin portteja raivon vallassa. Mugrobin luokse kiirehti Musta Örkki.
- Rintamakarkuruus on lakannu. Armeijan on edelleen vahva, ilmoitti tämä.
- Hienoo! Grom Rautavasara on saanut seuraajansa ja mä omani. Hah! Tais Grom vetää snadimman tikun! Mugrob riemuitsi.

Grom Rautavasara eteni vauhdikkaasti tasangolla Tarak Sotakirves vierellään. Heidän joukkionsa oli kasvanut matkan edetessä suuremmaksi ja oli nyt noin parikymmentä örkkiä. Grom oli päättänyt seurata Mugrobia Nulnin porteille, mutta pysyä matkan päässä taistelusta. Hän halusi nähdä oliko nuorukainen todellakin puheidensa arvoinen johtaja. Ni’Gobbla seurasi heitä jonkin matkan päässä. Hiisijohtaja oli ollut hiljaa jonkin aikaa. Hän ponnahti vikkelästi Gromin vierelle.
- En ymmärrä. En usko, että heitsii olis täällä, mumisi Ni’Gobbla.
- Mitä sä soperrat? kysyi Grom.
- Tunnen ton lemun pitkän matkan päästä. Mutta se ei oo mahollista, mutisi Ni’Gobbla vaivaantuneena.
- Mikä niin? tivasi Grom.
- Luulen että tääl on rottii.
- Eiköhän täällä muutama hiirulainen oo, naurahti Tarak. - Ne on kuule melko yleisii jyrsijöit.
- Ei! Rottamiehiä. Kyllä! Nyt tunnen sen. Olis parasta piiloutuu. Ne etenee nopeesti. Ei taida tietää et meitsit on kyläilemässä ihmisten mailla.
- Ei hemmetissä! Rottamiehiä. En haluasi tapella kahellakymmenellä sotilaalla niitä syöpäläisii vastaan. Piiloudutaan äkkii! Grom komensi.
Joukkio etsi jokainen piilonsa, mutta tasaisella tasangolla ei löytynyt hyviä paikkoja. Suora näköetäisyys oli kuitenkin poissa. Ni’Gobbla tarkasteli silmä kovana aukiolle. Pian kaukana näkyikin hahmoja. Kyyryssä marssivia pitkäkuonoisia rottamiehiä. Ni’Gobbla kuuli Gromin kiroavan viereisen kiven takaa. Sitten hän itsekin näki sen. Rutonsuitsuttajia melkoinen ryhmä. Suuret moukarit käsissään, lähestyivät uhkaavasti Gromin ja kumppaneiden piilopaikkoja.
- Meitsit taitaa delata tänään, Ni’Gobbla kuuli Tarakin sanovan.
- Ei hitoissa! Aseisiin. Tappakaa noi ruttorotat ekana!
Grom ja nousi pystyyn pidellen kirvestä käsissään. Muut seurasivat esimerkkiä ja lähtivät kohti rottalaumaa. Grom iski ensimmäisenä kirveensä rutonsuitsuttajan rintaan, joka päästi käheän äännähdyksen ja lyyhistyi polvilleen, mutta jatkoi maassa taaperrustaan. Grom iski uudelleen, mutta rotta vain voihkaisi ja jatkoi vertavaluvana matkaa kohti Gromia. Grom yritti potkaista painajaismaista vastustajaansa, mutta tämä puraisikin häntä kipeästi jalkaan. Grom kavahti taaksepäin ja iski raivoissaan rotan pään irti ja siirtyi sitten toisaalle tappelemaan. Yllätysetu auttoi hieman, mutta rotat alkoivat päästä taisteluun mukaan. Kaksi örkkiä makasi kuolleina nurmella ja kolmas voihki jalattomana. Grom ja Tarak asettuivat seläkkäin ja ryhtyivät riehumaan. Rottaa kaatui, kuin heinää. Grom ja Tarak olivat kuitenkin tietämättään asettaneet itselleen ansan. Heidän ympärilleen alkoi kerääntyä rinki voihkivia rutonsuitsuttajia, jotka lähestyivät heitä tautisina.
- Jostain syystä fraidiksesta on kadonnut fiilis, kun ne käyttää tollasii kulkutauteja aseinaan. Mä en dikkaa, Tarak höpisi.
- Niinpä, Grom vain myönsi ja keskittyi iskemään kirveensä tarkasti rutonsuitsuttajan kalloon.
Tila alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi.
- Hyvästi, sanoi Tarak dramaattisesti ja naurahti.
- Yritä olla ees kerran vakava, Grom sanoi voihkaisten.
Läheinen rutonsuitsuttaja kohotti moukarinsa iskuun. Gromin kirves oli kiinni sitkeässä rotassa ja Tarakin toimiva käsi oli vangittu. Grom mietti mielessään uransa äkillistä nousua ja yhtä äkillistä laskua. Mutta mitä vielä! Ni’Gobbla oli vielä pelissä mukana. Hän astui Borakin ja Jorgin kanssa kuvioihin ja he tappoivat hetkessä jokaisen rutonsuitsuttajan!
- Siis tota mä sanon jo fuskaamiseks! Eihän nyt tolleensa sovi hyökätä kaverin takaa, valitti Tarak mukamas harmissaan.
Grom hymähti ihmetellen ystävänsä huolettomuutta kuolemankin hetkellä. Rotat olivat ymmällään kantavien voimiensa kaaduttua ja hetken hämmennyksen jälkeen ottivat jalat alleen ja pakenivat.
- On siinäkin vastustaja! Sanonpa vaan, että tänään ei oikeen suju! Tarak valitti.

Muurit kohosivat heidän edessään suurina ja portti vahvana. Uljaat jousiampujat seisoivat asennossa rintavarustuksella ja porttien takana pystyi näkemään rivistöjä hopeakypäräisiä ritareita. Mugrob asteli esille joukostaan ja nousi noin kaksimetrisen kiven päälle.
- On tullut aika! Kerran olivat örkit mahtavia ja ihmiset vaikeroivat musertavan voiman alla. Kerran olivat ihmiset vahvoja ja kerran oli heidän kanssaan Sigmar. Mutta nyt. On aika kääntää uusi sivu historiankirjoissa. Örkit nousevat jälleen. Rakkaat viholliset, Mugrob irvisti sanoessaan ”rakkaat”. - Olemme todistamassa tätä tapahtumaa. Laskekaa aseenne jo valmiiksi, sillä Waaagh! pyyhkäisee ylitsenne, kuin hirmumyrsky vie talosta katon, kuin tuli polttaa oljen ja kuin örkki murskaa ihmisen. Tänään se tapahtuu! uhosi Mugrob saaden joukoiltaan jälleen raivokkaat suosionosoitukset.
- On sun puheesi mahtavia, mutta tekosi tuntemattomia. On ulkonäkösi suuren soturin, mutta ken olet sa, joka uskaltaa vastustaa maailman mahtavinta kaupunkia? Ken olet sa kaunopuheinen vihreänahka? kuului vastaus muurin toiselta puolelta.
Mugrob suoristi selkäänsä ja nosti leukansa.
- Kuka minä olen? Minä olen mahtava soturi, suuri johtaja ja valloittaja. Minä olen Miesteurastaja, vastasi Mugrob ja jatkoi. - Mutta kuka sinä olet? Tule esiin ihminen!
- Rintavarustukselle nousi arvokkaan näköinen mies. Pitkä tukka ja parta liehuivat tuulessa ja hänen punainen viittansa lepatti.
- Ma oon Nulnin mestari, vastasi mies lyhyesti. - Oletko sa valmis kohtaamaan Nulnin voiman? Oletko sa valmis kohtaamaan tappiosi? Saat kääntyä ja paeta, ehdotti mies.
- En ikinä! Nyt on teidän aikanne kaatua.
- Olkoon niin, tokaisi mies ja laskeutui takaisin porttien taakse.
Puheet oli selvästi puhuttu ja oli tekojen aika. Jousiampujat muurilla virittivät jousensa ja hiidet kiiruhtivat kilviksi Mugrobin eteen. Taistelu alkoi.

Grom seurasi matkan päästä tapahtumia Nulnissa. Nulnin sotavoimista ei ollut näköhavaintoa, mutta Grom tiesi, että portit tulisivat aukenemaan pian ja Nuln vyöryisi ulos. Tarak istuskeli mukavasti Gromin vierellä pureskellen puutikkua.
- Ja se on nyt show!
Nuolet halkoivat ilmaa ja hiisiä. Mugrob rynnisti joukkojensa johtoon ja ryhtyi jakelemaan komentoja. Katapultit latasivat ja sinkosivat suuria kivimöhkäleitä muurien yli. Lentävät hiidet ja kivet täyttivät ilman. Lopulta portit aukenivat ja ulos marssi ritareita ja sotilaita.
- Nyt! huusi Mugrob ja koko hoito iskeytyi päin porteista tulleita joukkoja.
Ihmisiä kaatui kasoihin portille, mutta ratsastavat ritarit pääsivät läpi. Mugrob komensi tavallisia örkkejä hoitelemaan ritareita. Nuori sotajohtaja jakeli käskyjä nopeammin kuin kykeni ajattelemaan. Ihmisillä oli kuitenkin valmis ja tehokas sotasuunnitelman. Ritarit mursivat linjoja sivustoista ja portilla taistelu pidätteli Mugrobin eliitti joukkoja. Ylhäällä muurilla jousimiehet tekivät tuhoisaa jälkeä hiisien joukossa, mutta sitähän Mugrob toivoi. Kunhan eivät iskeytyisi hänen Mustiin Örkkeihinsä. Mugrob näki jumiutuneensa portille. Hän komensi joukkojansa perääntymään taistelukentälle. Örkit olivat taktisesti huonossa asemassa. He olivat piiritettyjä ratsastavien ritareiden toimesta ja ihmisiä tulvi porteista. Mugrob yritti raivoisasti murtaa vahvan ritarilinjan, mutta joutui perääntymään. Hiidet alkoivat loppua. Mugrob etsiskeli vauhkona kohdetta ympäriltään johon hyökätä, mutta joutui pienten iskujen jälkeen perääntyä. Sitten jotain tapahtui aivan taistelun toisella laidalla. Bruzan Villiörkit mursivat laidan. Maassa makasi kokonainen ritarijoukko ja paljon Villiörkkejä kuolleina ja sivusta oli päästy murtamaan. Bruza ryntäsi örkkiensä kanssa avoimeen tilaan ja hyökkäsivät uuden vihollisen kimppuun.
- Ulos tuolta! huusi Mugrob omille Mustille Örkeilleen ja hekin pääsivät ulos ritarien tekemästä sumpusta.
Mugrob raivosi ja hänen kirveensä heilahtelivat kauniissa kaarissa silputen ritareita ratsailla. Grom katseli vakuuttuneena esitystä, mutta pudisteli päätään.
- Todella vakuuttavaa työskentelyy Mugrobilta, muttei täs viäl’ kaikki mä luulen. Ei Nulnin sotavoimat oo noin snadit.
Grom oli oikeassa. Kaukaa taistelun sivustasta ratsasti suuri joukko pistoolein varustautuneita sotureita ja jalan matkaavia käsiaseita käyttäviä sotilaita. Mugrob katsahti hädissään saapuneita joukkoja.
- Averheimissa ei ollu tällasii, hän puuskahti ja suojautui.
- Averheimissa ei ollu tällasii, mutisi Tarak. - Mugrob ei osaa varautuu.
Aseet laukesivat pamahtaen ja ympäriinsä ryntäilevät örkit päästivät tuskankarjahduksia ja kuolleita örkkejä makasi nurmella kasoittain. Uusi pamahdus ja lisää örkkejä kaatui reikiä kehossaan. Paniikki oli valmis. Averheimin sankarit eivät olleet tottuneet tuliaseisiin, joita ihmiset käyttelivät taitavasti ja olivat peloissaan ja ymmällään. Hieman lisää taistelutahtoa he saivat suuren kivimöhkäleen pyyhkäistessä muurilla seisovat jousiampujat kuoliaiksi, mutta uusi pamahdus teki jälleen tuhoisaa jälkeä. Tässäkään ei ollut vielä kaikki. Kaukana kukkulalla pystyi erottamaan suuria kanuunoja, joita niiden miehistä latasi vauhdilla.
- Kautta Gorkin tuhotkaa ne! Mugrob huusi kauhistuneille susiratsastajille.
Ennen kuin nämä ehtivät ottaa askeltakaan ne joutuivat suuren kanuunankuulan murskaamiksi. Mugrobin silmissä tapahtumat näyttivät sumenevan. Hiidet pakenivat parkuen ja örkit kaatuilivat joka puolella hänen ympärillään. Kauhunhuudot täyttivät ilman ja voitokas Waaagh! muuttui paniikinomaiseksi Wagh!iksi Hänen Mustat Örkkinsä alkoivat vähentyä ja sotakoneensa sortua. Ja sitten tapahtui jotain joka mursi Mugrobin täydellisesti. Hänen jalkojensa juuressa vipelsi rottamies. Kauhistunut syöpäläinen, joka sohi miekallaan ympärilleen. Mugrob katsahti ylöspäin ja kauhistui. Joka puolella vipelsi hysteerisiä rottamiehiä ja tappoivat tosiaan ja ihmisiä sekä örkkejä. Mugrob tunsi päässään jomottavan. Hän oli siis tullut hulluksi. Hän lähti suu vaahdoten pakenemaan.
Grom katseli säälien tapahtumia taistelussa.
- Kas, kas. Rotat on paennu tonne. Mugrob näytti sortuvan, Grom tokaisi.
- Sääli. Pitäisiköhän meitsien lähtee kikeen. Meinaan, että eiköhän tää taistelu oo jo ratkennu. Ja me ollaan aika lähellä ihmisii.
- Oot oikeessa. Juostaan pakoon. Niin kovaa, kuin pääsette.
Ja he lähtivät takaisinpäin. Jättivät painajaismaisen Nulnin taakseen ja suuntasivat kohti Pahamaita.

Nulnissa jatkuivat kammottavat tapahtumat. Mugrob pakeni ja taistelu sumeni hänen silmissään. Joka puolella näkyi kuolleita örkkejä ja ihmiset heiluttivat miekkojaan. Kuului jälleen korvia huumaava pamahdus ja kanuunankuula iskeytyi keskelle Bruzan Villiörkkejä. Mugrob näki kuinka Villiörkkijohtaja liiskaantui kuulan alle, ja kuulan vieriessä pois hiekka oli jo peittänyt kuopan, johon hautautui mielipuolinen johtaja. Mugrob kompastui juostessaan johonkin. Hän kaatui maahan ja näki edessään pelokkaan rottamiehen kasvot, joka vikisi peloissaan. Mugrob yritti nousta, mutta jokin iski hänet maahan.
- Sa teit virheen tullessasi kaupunkiimme. Olkoon tiesi kuolemaan helppo, sanoi tuttu ääni Mugrobin yltä.
Mugrob käänsi päätänsä ja näki Nulnin mestarin tyynet kasvot. Hän ehti vielä nähdä sekasorron ja kauhun, joka häälyi hänen armeijansa yllä, ennen kuin ihminen iski miekkansa hänen niskaansa.

Mugrob Miesteurastaja oli kuollut Nulnin taistelussa. Hän oli kaatunut yhdessä rotan kanssa nähden vain syöpäläisen kasvot. Örkkien keskuudessa kerrottaisiin tätä kauhutarinaa Nulnin taistelusta ja Mugrobin häpeällisestä kuolemasta, jos joku olisi selvinnyt sitä kertomaan. Koko mahtava örkkiarmeija oli teurastettu. Ihmiset saivat riemukkaan puolustusvoiton. Grom Rautavasara, Tarak Sotakirves, Ni’Gobbla ja muut örkit, joita Grom kutsui jälkeenpäin Rautavasaran Uskollisiksi palasivat ongelmitta Pahamaille. Rottien aikeista ihmisten mailla ei tiedetty mitään. Mugrob Miesteurastajan nimi ei siis jäänyt voitokkaana historiaan ja hän sai lisänimen Petturi. Mutta Grom Rautavasaralla on mahtavat hetkensä vielä edessään.

_________________________________________________________

Näin siis päättyi Nulnin epätoivoinen valloitusyritys. Grom pitää nyt pientä taukoa sotaretkistään, mutta hänestä tullaan kuulemaan vielä. Vapise Wanha maailma! Tämän tarinan kirjoitin erittäin nopeasti edellisen osan jälkeen. Inspiraatiota riitti.

[High king Godric]

Hieno tarina lopputulos oli samaan aikaan yllättävä ja itsestäänselvä. Siitäpäs Mugrob sai ku petti Gromin.

[The Scientist]

Juu, hieno jatko-osa viime tarinalle. Good Work!

[Jesh]

K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä! Toi kyl oli sen verran hyvä, meinas sydän pysähtyä! Todella hieno jatko, ja siitäs sai Murgrob kun teki erittäin 'viisaan' päätöksen hyökätä Nulniin. Jäi vaan kaivelemaan mieltä, että kuka se Nulnin mestari oli? Nulnin elector countti, tai countress on Emanuelle. Tarkoititko Enginers guildin johtajaa? No ei anneta sen pilata todella mahtavaa tarinaa. Pakko kiittää sua näistä tarinoista kun innostaa keksimään omaa fluffia örkeilleni.

Harmi, että jää tauolle nämä Gromin seikkailut, mutta sitten kun lisää tulee niin tässä on ainakin yksi varma lukija.

[Grom]

Jäi vaan kaivelemaan mieltä, että kuka se Nulnin mestari oli?

Mulle tuli ekana mieleen elector countti, mutta sitten muistin kaikki suurmestarit sun muut, niin pidin sen vaan mestarina. Jääköön se arvoitukseksi. Ja eihän se ole kuin sivuseikka.

Mukavaa saada tarinoista aina positiivista palautetta. En kuitenkaan ole vielä niin vanha ja kokenut kirjoittaja, joka ottaa nokkiinsa pienestäkin negatiivisesta palautteesta, joten jos on jotain negatiivista palautetta, niin antaa tulla nyt niin parannan tuleviin kirjoituksiin.

[Porkkana]

Hyvä jatko.Tällästähän lukee ihan ilolla!

[Grom]

Oli turha viesti!!!

[ThoRa]

Ainoa asia mistä vinkua voisi on että nuo tarinat on pelkkää mättöä, mutta se noissa jutuissa on tarkoituskin ("Sotaretket").

Joten ei noista voi negatiivista palautetta oikein antaa.

[Cologne]

heh vaikkei sitä nyt joka tarinaa kommentoitaisikaan niin ei se sitä tarkoita etteikö tätä luettaisi

[Walloittaja]

Joop, hyvähän tuo oli, niinkuin aikaisemmatkin. Nyt kirjoittamaan lisää Vauhtia jo.

[Huuhkaja]

ihan vaan että miksi siellä muureilla on aina niitä jousiampujia ku vois olla empiren handgunnereit???

[Cologne]

totta keisarikunta ei meinaan käytä lähes yhtään jousia. lähinnä talonpoikain metsästäjät näitä käyttävät

[Grom]

ihan vaan että miksi siellä muureilla on aina niitä jousiampujia ku vois olla empiren handgunnereit???

totta keisarikunta ei meinaan käytä lähes yhtään jousia. lähinnä talonpoikain metsästäjät näitä käyttävät

Tämä on varmaankin yleisin virheeni Warhammer-tarinoissa. Eli en tutki tarinan toista osapuolta tarpeeksi tarkasti. Nytkin olisi pienellä tutkinnalla varmasti selvinnyt, ettei empire käytä jousia, vaan tuliaseita. No mutta mitä pienistä. Tämä tilanne saattaakin sitten olla se Johan silverin mainitsema "lähes yhtään"

[Gorbag]

Ja ei sitten yhtään hellblasteriä siellä Nulnissa. Ja mä veikkaan et siellä sisällä olis ollu kanssa tykkejä ja mortareita eikä siellä ulkona. No oli se tarina parempi kuin omani. No hellblasterit ois pamauttanu ne örkit sieltä kasasta varmaan heti, niin ehkä näin oli parempi.

[Grom]

Yllätys, yllätys! Minä jopa tiesin hellblastereista ja tiesin, että ne ovat loistavia sotakoneita, joten jätin ne sikseen. Eihän Mugrobin armeija ollut (hänen omista kuvitelmistaan huolimatta) hirvittävän mahtava, joten Nulnin ei tarvinnut koko sotavoimaansa eteläisille porteille keskittää.

[Gorbag]

Meinaan vaan että se ois ollu ehkä helpompi duuni roudata ne hellblastat sieltä artillerymikälieschoolista tuonne porteille, kuin jonnekkin kukkulalle. En tosin ole varma koska en omista Nulnin karttaa, enkä tiedä
onko se artillery school siellä porttien sisällä kaupungissa, vai jossain muualla. Nulnin lähistöllä se kuitenkin on!