Kansalainen Iganantius

[Andromedus]

Iganantius Quintus, tavallinen imperiumin kansalainen, käveli pitkin Atrinden leveitä katuja. Moni miljoona kaupungissa oli ruuhka ja ihmiset tungeksivat hänen ohitseen. Talvi oli tullut ja katuja ja taloja peitti valkea lumikerros.
Kulkuneuvot ajelivat hänen ohitseen ja hän unelmoi omistavansa sellaisen. Hän oli kuitenkin vain tavallinen tehdastyöläinen, hänen kahden vuoden palkkansakaan ei riittäisi sellaisen ostoon. Kaduilla oli raikas tuoksu joka johtui talvesta. Mutta joukossa oli myös vahva savun haju joka peitti ilmaa, mutta Iganantius oli tottunut siihen, se oli arkipäiväistä.
Hän käveli alamäkeä Machariuksen katua pitkin, katseli ympärilleen sen valtavia goottilaistyylisiä pilvenpiirtäjiä jotka näyttivät kaatuvan hänen päälleen, joten vain vähän auringonpaistetta suotiin Atrinden pääkadun kävelijöille. Iganantius suunnitteli parempaa elämää, hän tarvitsisi perheen, ylennyksen ja palkankorotuksen. Mies hymyili ja päätti olla tänään ahkera töissä.
Hän ei tosin pitänyt työstään tehtaassa ja hänen mieleensä tuli lause jota hänen isänsä oli käyttänyt silloin kun hän oli ollut lapsi: ”Mene poika työpaikkaan josta pidät”. Iganantius hymähti itsekseen sillä hän otti vasta nyt huomioon tosiseikan että työpaikkoja ei ollut riittämiin ja moni yrittäisi päästä hänen paikalleen jos kuulisi edes hiiskahduksen siitä että tehtaalla on paikka vapaana.
Machariuksen katu oli nimenomaan kauppakatu, sieltä hän osti joka päivä ruokansa ja muut elintarvikkeet. Hän joskus kävi myös kapakassa nimeltä ”Machariuksen Vapaapäivä”. Olut oli siellä hyvää vaikka ruoka oli hieman mysteeristä.
Hän havahtui ajatuksistaan ja palasi nykyelämäänsä. Ihmiset kuhisivat kadulla ja pikaruoka ravintoloiden edessä oli isot jonot. Hän tarvitsi aamiaista, mutta siihen menisi aikaa ja hän voisi myöhästyä töistä. Hän otti taskustaan kolikoita ja laskeskeli niitä.
Kolikkoihin oli painettu Keisarin, Kreivi Diren, Komissaari Ardenin ja muiden imperiumin sankareiden kuvia.
”…kaksikymmentä, kaksikymmentäviisi, kolmekymmentä…” hän laskeskeli puoliääneen.
Juuri silloin joku otti hänen käsistään hänen aamiaisrahansa. Varas juoksi vauhdilla karkuun sinisessä tuulipuvun takissaan.
Iganantius juoksi varkaan perään joka viiletti väkijoukon ohi nopeasti pysähtymättä katsomaan taakseen.
”Ottakaa varas kiinni!” huusi Iganantius ja osoitti varasta.
Hänen huutonsa keräsi kyllä huomiota mutta se ei kantanut kovin pitkälle ajoneuvojen ja ihmisten melun takia. Varas oli ammattilainen ainakin paossa sillä tämä väisteli ketterästi vastaantulijat kun taas Iganantius joutui hidastamaan vauhtiaan välillä.
Iganantius tajusi ettei saisi varasta kiinni ja hän alkoi sadattelemaan. Varas kääntyi ympäri ja hymyili ilkeästi. Tämä heitti rahat ilmaan ja ne tippuivat hänen taskuunsa.
”Kirotkoon keisari sinut!” Iganantius huusi hengästyneenä nojaten käsillä polviinsa, ”satakoot tulta päällesi!”
Samassa räjähdys pyyhkäisi varkaan olemattomiin ja hänen vierellään olevat joutuivat tulen sieppaamiksi. Kohta paikalla oli vain viisi kuollutta, pahasti kärventynyttä ihmistä tummuneessa maassa. Tummunut ja verinen Keisarin kuvalla koristettu kolikko pyörähti hänen jalkojensa juureen.
Yllättyneitä ja samalla epätoivoisia ääniä päästettiin yllättyneestä ja kauhuissaan olevasta väkijoukosta.
”Katsokaa!” Joku huusi ja osoitti taivaalle. Imperiumin Myrskyhaukka aluksia lenteli heidän yläpuolellaan. Ne peittivät melkein koko taivaan ja se vähäinen valo joka pääsi rakennusten lävitse oli jo melkein tukahdutettu. Miksi he pommittaisivat heitä?
Samalla heidän päälleen satoi kymmeniä pommeja jotka tuhosivat sekä rakennuksia että ihmisiä. Machariuksen kadun silta romahti ja sillä olevat tippuivat vuolaana virtaavaan jääkylmään veteen. Tilanne oli kaoottinen ja Iganantiuksen päälle satoi rakennuksen osia ja jotain mistä hän ei halunnut tietää. Hän oli kyyryssä maassa ja peitti käsillään naamaansa. Hän oli shokissa eikä hän suostunut liikkumaan mihinkään. Mies jähmettyi paikalleen ja rukoili painajaisen loppuvan. Pommit satelivat hänen ympärillään ja kuolinhuudot kaikuivat kaupungin kadulla.
”Kansalaiset tänne!” Hän kuuli ääneen takaansa. Iganantius katsoi varovasti taakseen ja huomasi Arbitesten ohjailevan kansaa lähimpään pommisuojaan.
Vaalea lumi oli nyt osaksi kirkkaanpunainen ja ruumiit kadulla olivat jotain mitä hän ei olisi koskaan uskonut näkevänsä. Ruumiit olivat tummuneita ja myös niiden osia löytyi joka puolelta. Myös haavoittuneet vaikersivat maassa pahasti kärsineinä.
Ennen niin iloinen ”Machariuksen Vapaapäivä” oli raunioina ja sen portailta valui verta ja eloton käsi kurotti betonimurikoiden alta.
Iganantius oksensi ja vajosi taas maahan itkien.
”Sinä siellä! Tänne ja äkkiä!” Hän kuuli aivan takaansa ja häntä tartuttiin olkapäästä. Iganantiuksen jäsenensä olivat jäykät eivätkä ne suostuneet yhteistyöhön.
”Äkkiä! Sinä et ole ainoa kansalainen täällä.” Arbites puhui kypäränsä takaa.
”Ku- kuka meitä pommittaa?” Iganantius sai soperrettua.
”Petturit” Vastasi Arbites huokaisten raskaasti.

Arbites päästi hänestä irti ja katosi takaisin kadulle. Iganantius käveli pimeää alas johtavaa porraskäytävää jäykin askelin kohti häämöttävää valoa. Hän pääsi ovelle ja meni sisään pommisuojaan joka oli ollut käyttämättä vaikka miten pitkään. Viime sota oli ollut noin kolmesataa vuotta sitten samalla planeetalla ja sekin aivan toisella mantereella.
Pommisuoja oli täynnä kansaa joista jotkut itkivät, jotkut surivat ja jotkut olivat paniikissa. Jotkut yrittivät hoivata haavoittuneita tai niitä jotka olivat jo kuolleet. Pommisuojassa oli sekasorto kunnes sama Arbites astui sisään mukanaan kaksi kansalaista.
”Hiljaa! Vihollinen voi havaita meidät.”
Tilanne oli liian kaoottinen hallittavaksi. Arbites otti haulikkonsa ja ampui kattoon ja koko pommisuoja kaikui pamahduksen äänestä. Kaikki pelästyivät ja kuolemanhiljaisuus laskeutui suojaan.
”Sanoin hiljaa, voimme kuolla tänne erittäin äkkiä jos jatkamme tätä meteliä.” hän sanoi melkein kuiskauksenomaisesti.
Sen jälkeen kaikki olivat hiljaa pelätessään samaa kohtaloa joka oli käynyt niille jotka makasivat nyt kuolleina Atrinden kaduilla.
Pommit lentelivät vielä Atrindeen ja jokainen heidän lähelleen osunut kuulosti aivan kuin vasara olisi lyönyt alasinta heidän yläpuolellaan. Oli pilkkopimeää eikä paikassa nähnyt metriä pidemmälle. Oli liian hiljaista pommien räjähtelyjä lukuun ottamatta.
Sitä tuntui kestävän tunteja kunnes se loppui. He kuuntelivat hetken aikaa kunnes elektroninen ääni kuului huoneessa. Osa säikähti, koska ääniä ei saanut päästää; Iganantius oli yksi heistä.
Arbites painoi kypäränsä korvassa olevaa nappia.
”Thengius täällä, mitä asiaa?” Arbites sanoi hiljaa.
Hän keskusteli hetken aikaa toisen pään kanssa, kunnes sulki kypäräradionsa.
”Mennään ulos, koneet ovat lentäneet pois, kaduilla pitäisi olla turvallista.”
Arbites nousi seisomaan ja avasi metallisen oven. Kaikki nousivat seisomaan ja pyrkivät ovelle.
”Järjestyksessä ulos, kaksi kerrallaan” Arbites komensi ja painotti lausettaan lataamalla haulikkonsa.
Iganantius meni siististi jonoon ja he kulkivat ulos tunkkaisesta pommisuojasta ja saapuivat ulos pakkaseen.
Iganantius aivasti sillä hän oli tottunut jo pimeyteen ja ulkona oli kirkasta. Hän tosin ei halunnut edes nähdä mitä oli tapahtunut enää uudestaan.
Machariuksen kadusta oli jäljellä vain enää muisto, sen korkeat rakennukset olivat romahtaneet ja palaneet ja vain muutama oli säästynyt suuremmalta vahingolta. Satoja ruumiita ja niiden osia sisäelimien kera oli sikinsokin kaduilla ja koko maisema oli muuttunut veriseksi, auringon noustessa taivaanrannalla. Kulkuneuvot olivat siellä täällä tuhottuina tai hylättyinä.
Kaupunki oli tuhoutunut melkein täysin. Muitakin saateltiin ulos ja kaikkien reaktio oli sama. He haukkoivat henkeään ja suurin osa vaipui katkeraan murheen täyttämään itkuun.
Iganantius oli elänyt kaupungissa jo kaksikymmentä vuotta, hänen koko elämänsä ajan. Ja nyt kaikki oli tuhottu ja raunioina. Hän vannoi kostoa kaupunkinsa nimeen. Onneksi hänen vanhempansa olivat muuttaneet pois sillä hän oli jo tarpeeksi shokissa siitä mitä oli tapahtunut.
”Olette onnekkaita että selvisitte, sillä joka kuudes kuoli.” Arbites sanoi syvä murhe äänensä painona.
Iganantius oli onnellinen että edes selvisi. Koko hänen maailmansa oli tuhoutunut, mitä hän nyt tekisi?
Paikalle ajoi jonkinlainen kuljetusajoneuvo, Chimeraksi sitä kutsuttiin hänen muistinsa mukaan. Se ajeli tuhottujen kulkuneuvojen yli ja saapui näyttävästi Machariuksen kadun keskelle.
Sen sisältä tuli yksitoista miestä joista kymmenen oli varustettu kun tavalliset Atrinden sotilaat, yksi heistä näytti jotenkin arvokkaammalta ja tämä kantoi mukanaan pistoolia ja miekkaa.
”Kansalaiset! Tulkaa tänne!” huusi upseeri.
Iganantius epäröi hetken mutta pakotti jalkansa liikkumaan kohti Chimeraa koska muutkin kävelivät sotilaiden luo. Myös toiselle puolelle siltaa oli ajanut Chimera keräämään kansaa johonkin. Hän käveli kohti hyökkäysvaunua ja astui samalla veriseen kuralätäkköön ja hänen kenkänsä kastui läpimäräksi. Iganantius irvisti inhosta ja yritti ravistella kenkäänsä jotenkin vaistonvaraisesti.
”Kansalaiset! Minä olen kapteeni Lerolan, ja olen tullut tuomaan teille sanomaa mitä on näiden kauheiden tapahtumien takana. Koko Karasian manner on joutunut kaaoksen valtaan. Meille on annettu tehtäväksi voittaa nämä maat takaisin keisarimme haltuun. Tehtävä ei ole helppo, mutta Atrinden on suurin ja ainoa miljoonakaupunki koko mantereella. Sodasta tulee lyhyt ja sotilaille annetaan palkkaa. Joten pyydän että asekuntoiset miehet astuvat tähän minun eteeni.”
Vaistonvaraisesti Iganantius ryhtyi kävelemään eteenpäin ja pysähtyi Kapteenin eteen. Noin kaksi ja puoli tusinaa hänen lisäkseen astui eteenpäin.
Kapteeni tarkasteli miehiä huolellisesti ja nyökkäsi.
”Saavat kelvata” hän lausahti, ”hypätkää kyytiin”
Chimeraan tuli ahdasta kun suurin osa joutui menemään liukkaalle katolle. Koko kaupunki oli melkein täysin hävitetty eikä Macharius katu ollut kuin vasta jäävuoren huippu verrattuna koko kaupunkiin. Monet peittivät kasvonsa ja nyyhkyttivät kun taas jotkut näyttivät muille mitä olivat syöneet aamiaiseksi.
He matkasivat noin neljäsosa tunnin läpi tuhotun kaupungin ja saapuivat kaupungin liepeille. Siellä oli selvästi harjoituskenttä jossa monet harjoittelivat jo ampumista ja lähitaistelua. Hän tunnisti muutaman joukosta mutta varma hän ei voinut olla.
”Tänne miehet!” kapteeni huusi.
Iganantius hyppäsi katolta alas ja laskeutui ruohikkoiseen roudan peittämään maahan.
Heidät koottiin yhteen ja järjestettiin riviin.
”Nämä miehet kouluttavat teidät,” Kapteeni sanoi ja viittasi kymmeneen mieheen jotka olivat tulleet hänen mukanaan ”he ovat Keisarillisen kaartin sotilaita jotka ovat saanet kunnollisen koulutuksen. Te saatte aseet käsiinne ja lyhyen koulutuksen joka saa riittää, lopun koulutuksen saatte itse taistelukentällä. Hyvällä tuurilla teistä tulee vielä kaartilaisia, mutta te aloitatte varusmiehenä, ja teillä on hyvät mahdollisuuden kuolla ensimmäisessä taistelussanne. Onko kysyttävää?”
”Herra…” hänen vierustoverinsa sanoi.
Kapteeni löi tätä naamaan. Mies piteli nenäänsä mutta ei sanonut mitään.
”Älkää puhuko muuta kuin puhuteltaessa!”
Iganantius nosti kätensä hitaasti ilmaan.
”Niin alokas?” kapteeni kysyi.
”Kenen komentoon joudumme?”
Kapteeni nauraa hekotti.
”Minun alokas. Te olette osa minun joukko-osastoani.”
Iganantius nielaisi. Tiukka kapteeni ei tekisi hänen elämäänsä yhtään helpommaksi kaartissa.

[Gorbag]

Bravo. Oli hieman vaihtelua andromedus tarinoihin, mutta olivat nekin ihan hyviä. Itse pidän juuri tarinoista jotka ovat "kohtuullisen" rauhallisia jonka jälkeen tulee jonkinlainen tulikoe joillekkin värvätyille. Jatka samaan malliin. Toivoisin erään jamon kommenteista huolimatta Andromedus tarinoille jatkoa, ja tähän myös jatko-osaa.

[jamo]

Kirjoitusvirheitä aivan mahdottoman paljon. Ihmisen ruumiissa on ollut tähän päivään asti raajoja, ja sisäelimiä, ei mitään osia, kun jokaisessa lauseessa sanotaan tähän tyyliin "Ihmisten ruumiinosia oli yltympäriinsä!"

Tarinan nimi on matkittu selvästikin elokuvasta "Kansalainen Kane."

Eli. Huono tarina. Éi mitään andromedus/ruumiinosiajokapuolella-tarinoita kiitos

[JarLoz]

Tarinan nimi on matkittu selvästikin elokuvasta "Kansalainen Kane."

Olisiko tullut mieleen, että tämä saattoi olla itsetarkoituskin? Joskus on tyylikästä lainata nimi elokuvasta tai kirjasta.

Ja ruuminosa on ihan oikea nimitys. Ehkä olisi ollut parempi että "Ruumiita ja niiden kappaleita oli joka puolella", mutta ei todellakaan että "Ruumiita ja niiden raajoja oli joka puolella".

[Andromedus]

Itse asiassa en lainannut tätä elokuvasta kansalainen kane vaan en keksinyt mitään parempaa. Meinasin laittaa Sotamies Iganantius mutta eihän tämä ole vielä edes sotamies.
Jamo hei, ei näitä ole pakko lukea, ja signiaturenkin voisit muuttaa. Etkö tee muuta sotavasarassa kun pilkkaat tarinoitani?
Korjaan vähän tarinaa että siinä on noita suolenpätkiäkin.
Sitäpaitsi jos et halua tälläisiä kirjoja joissa jokunen kuolee niin mene vaikka tänne http://www.randomhouse.com/features/steel/

[Guardsman]

Toihan oli hyvä. En nyt keksi mitään ihmeempää kritiikkiä, mutta rakennuksia olisi voinut kuvailla enemmän goottilaisiksi kun imperiumin kaupunki oli kyseessä.

[Andromedus]

Olisihan sitä voinut. Jatkan tarinaa vielä varmaan huomenna koska seuraavasta osasta on jo kaksi sivua valmiina.

[Strangten]

Muuten hyvä tarina mutta kaikki tapahtui jotenkin hätäisesti.
Hyökkäys tuli "kirkkaalta taivaalta" ilman mitään varoitusta, Thunderhawkit tuhosivat miljoonakaupungin muutamassa tunnissa ja kaaos oli hetkessä vallannut yhden mantereen. (Tällaisen kuvan tarinasta sain.) Se oli myös outoa että petturit eivät lähettäneet yhtään maajoukkoja, ja IG tuli värvämään kansalaisia niin nopeasti.
Thunderhawkejahan tarvittaisiin tuhansia jotta ne saisivat noin lyhyessä ajassa tuhottua miljoonakaupungin.
Yhdyssanavirheitä oli myös aika paljon.
Muuten oikein hyvä ja viihdyttävä tarina, jatka vain kirjoittamista.

[Andromedus]

Jaa no kiitos. Ei ne sitä kaupunkia tuhonneetkaan kokokaan mutta voisin laittaa kuitenkin että niitä tuli kiva määrä sieltä.
"muokkaa tarinaa"

[Deceased]

Yhdyn siihen edelliseen puhujaan, kuka sanoi jotain tarinan nopeasti tahdista... Siis tuossa tuntui, että kaikki vilahti ohi suhteellisen nopeasti ja tiedonvälityskin oli aikas tehokasta... Mutta niin, ei tuossa mitään suurempaa heikkoutta ollut...

Yritä löytyy oma tyylis kirjoittaa, sillä tuossa oli pikkaisen tuollaista perinteisyyttä... eli metaforat olivat suht korneja, hahmon käytös oli epärealistinen kuten aika monessa muussakin tarinassa (asunut kaupungissa koko ikänsä (?), mutta silti ihmettelee talojen korkeutta - kaupungissa asunut yleensä tottuu tuollaiseen )... no niin, en minä nyt jaksa alkaa haukkua... pidä tätä "rakentavana palautteena"...

Jamolle vielä, että sinulta on tainnut mennä kaikki äidinkielentunnit ohitse? Siellä kuitenkin opetetaan kohtelias ja korrekti tapa arvostella muiden töitä antamatta itsestään täysin idioottia kuvaa... Tapana on ensin kehua, sitten kertoa huono puoli ja taas kerran kehua...

[Andromedus]

Eihän se missään vaiheessa ihmettele sitä vaan enemmänkin yritän kertoa kaupungista itsestään.
No kehittymiseen on vielä paljon aikaa kun olen vasta 14-vuotias ja yritän täällä saada vähän palautetta kirjoituksistani.
Tavoittelin muuten noissa virkamiehissä ja sotilaissa vähän semmoista kommunistityylisyyttä. Tapahtumien kulku piti olla nopeaa ja sen piti hätkähdyttää hieman.
Kommentteja vaan lisää jos jaksatte laittaa.

[Grand Admiral Prawn]

No on tämä ainakin hyvä alku josta voi kehkeytyä mielenkiintoinen tarina. Pidän tästä enemmän kuin siitä toisesta - mikä se nyt olikaan - jossa oli ne BA spessut juoksentelemassa ja muuta. Ignantiuksessa tuntuu olevan vähän enemmän syvyyttä. Kunhan jatko vain pysyy mielenkiintoisena.

Sitten semmoinen kehittävä huomautus että pisti silmään kun tuo Arbitraattori melkein itku silmässä valitteli kuolleita. Vähän erilaisen kuvan olen noista kavereista saanut fluffin perusteella - en usko että näyttävät tunteitaan tipan vertaa. Jos niillä nimittäin semmoisia on. Pikemminkin menisi näin:

”Äkkiä! Sinä et ole ainoa kansalainen täällä”, paikalle ilmestynyt Arbitraattori tiuskaisi.
”Ku- kuka meitä pommittaa?”, Iganantius sai soperrettua.
”Petturit”, toinen sihahti hampaittensa välistä ja sylkäisi maahan.

(Se kypärä jäi pois ihan siksi että vempeleen läpi on hankala sylkeä )


ps.

Tarinan nimi on matkittu selvästikin elokuvasta "Kansalainen Kane."

Jamolle tiedoksi että kolmen osan ilmestyttyä omasta pikku kirjoitelmastani en ole saanut vielä yhtäkään kommenttia joka kritisoisi nimivalintaa "Tuntematon ötökkä". Mikä tässä nyt on sitten niin väärin?

pps. Sain jamo sigistäsi sellaisen kuvan että ainakaan sinun ei näitä tarinoita pitäisi olla lukemassa, vai...?

[Bahir]

No mutta tämähän oli ihan hyvä.
Mielestäni parempi kuin ne andromeduksen tarinat.
Tahti tosin oli turhan kiivas ja tuo rekrytointi tapahtui aivan liian nopeasti.

Miten niin talojen täytyisi olla goottilaisia, Imperium koostuu miljoonista maailmoista joista ainakin suurimmilla on omanlaisensa rakennustyyli.

Tarinasta vielä, että tuskin tavalliselle kansalaiselle sana Chaos merkkaa mitään sillä Imperiumin sisällä hyvin harva IHMINEN on tietoinen sen olemassaolosta.

Ja jamo ei näitä tarinoita tarvitse lukea jos noin paljon andromedus tympii.
Voit sen sijaan lukea itseni ja Weisemanin tehtaileman tarinan:

"Linguinius, kieliopillisesti ja poliittisesti täysin korrekti sankari"


Coming Soon!

[Grom]

Tämäkin tarina oli hyvää luettavaa. Todellakin melkoisen vauhdikas, mutta se ei ole paha pulma. Kuten mainittu mukavaa vaihtelua.

Ja kuka se täällä taas haukkuu? Jamohan se siellä. Mitä sä oikeen luet näitä tarinoita, jos et niistä jostain syystä pidä. Pysy vaan kotonas lukemassa niitä Aku Ankkojas, jos ei Andromeduksen novellit miellytä.

Modedit: Pidetäänpäs se käytös asiallisena molemmin puolin. Yrittäkää edes te muut pysyä henkisesti Jamon yläpuolella. -The Captain

EDIT: Olen pahoillani... Muutettu...

[Jesh]

Itse pidin tarinasta paljon vaikka en itse edes pelaa, taikka tiedä 40koosta mitään. Hienoa, että näytettiin vähän siviilienkin elämää, vaikka mielestäni sitä olisi voinut olla vähän enemmän. Mahtava 14 vuotiaan kirjoittamaksi ja muutenkin todella lupaava alku muille Ignantiuksen tuleville tarinoille.

Ihan mielenkiinnosta katsoin tota Jamon profiilia ja sainkin tietää, että jokainen viesti mitä hän on kirjoittanut liittyy sun haukkumiseen. Jamo, ei näitä tarinoita ole pakko lukea. Modedit: Asiaton kommentti poistettu. -The Captain Kirjoita ensin itse tarina ja osoita miten hyvä olet kirjoittamaan. Sen jälkeen kuuntelemme valitustasi tietäen siinä olevan jotain järkeä. Ja toi signature on kyllä vähän....

[Viikate]

Ihan hyvä tarina.

Teksti oli paikoin vähän takeltelevaa ja kielioppivirheitäkin oli, mutta kirjoittajan iän huomioiden niistä ei ole syytä valittaa. Koulua käymällä ja erityisesti lukemalla kirjoja omakin ilmaisu paranee.

Tarina sinänsä toimi kiinnostavana alkuna. En välttämättä yhtyisi edes noihin nopeudesta valittajiin, varsinkin kun juttu on vasta alussa. Tätä voinee pitää prologina ja siinä ominaisuudessa se toimii ihan tarpeeksi hyvin. Kyllä asiansa osaavat kaaosmariinit muuten yhden kokemattoman PDF:n puolustaman mantereen valtaa ennen kuin sana ehtii levitä edes kaikkiin sen kaupunkeihin (mutta miehieä ei joka paikkaan riitä, vain strategisiin kohteisiin). Thunderhawkit ei kaupunkia maan tasalle pistä, mutta olettaisin, että apua tuli laivaston tykeiltä ja torpedoilta.

Näitä tavallisen ihmisen näkökulmasta kirjoitettuja tarinoita on yleisesti ottaen mukavampaa lukea kuin space mariini-juttuja, jotka muuttuvat turhan helposti tylsäksi mätöksi. Fluffikin on satunnaisella planeetalla aika vapaata ja sitä on vaikeampi rikkoa. Mahdollisia ongelmia jatko-osissa voi syntyä siitä, että sotilaskoulutus ei ole vielä tullut konkreettisesti tutuksi kirjoittajalle ja viimeistään taisteluihin päästäessä homma voi muuttua epärealistiseksi.

Tulipas pitkä. Tykkäsin ilmeisesti tarinasta.

[The Captain]

Kirjoita ensin itse tarina ja osoita miten hyvä olet kirjoittamaan. Sen jälkeen kuuntelemme valitustasi tietäen siinä olevan jotain järkeä.

Mielestäni omaa kirjoitustaitoa ei voi pitää kriteerinä arvostelukyvylle. Eiväthän useimmat leffakriitikotkaan osaa ohjata sen parempia elokuvia kuin ne, joita ne itse haukkuvat. (Eivät ne yleensä kyllä osaa arvostella leffojakaan...)

Kuinkas moni meistä osaa kirjoittaa hyviä tarinoita, niin että osaamme sanoa, ovatko Andromeduksen tarinat hyviä?

Jamolle ja kaikille muillekin: fleimaaminen saa nyt loppua. Muuten joudutaan panemaan Andromeduksen tarinat lukkoon, ettette pääse häröilemään. Se olisi harmi, sillä poika kaipaa palautetta ja toivoakseni myös ottaa siitä vaarin. Toinen vaihtoehto on panna fleimaajat jäähylle, mutta toivottavasti otatte nyt opiksenne, eikä toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä.

Isoveli valvoo nyt tätä aluetta jokseenkin tarkasti.

[Andromedus]

No niin taas minä poika täällä,
sotavasarassa, paikan päällä.

Eli toinen osa "Valkokilpi" on nyt julkaistu ja tämä kertoo Iganantiuksen harjoitteluajasta(tosin vain yhden päivän). Muuten mitäs tarinasta pidit kapu?

[The Captain]

Muuten mitäs tarinasta pidit kapu?

En ehtinyt lukea, moderaattorin velvollisuudet vievät liikaa aikaa...

[Ramirez]

Noita kielioppivirheitä löytyy, mutta ei sillä ole niin väliä, vain sisällöllä. Oikeastaan kaikki kehittävä kommentti on jo sanottu, joten en ala enää saarnaamaan...

En pidä Andromedus tarinoistasi Andromedus, koska ne ovat mielestäni todella yliampuvia ja fluffillisesti epäuskottavia. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä tarinasi oli oikein hyvä! Luen tuon seuraavan osan oikein hartaasti kunhan tästä nyt vaan ehdin... Jatka kirjoittamista!

Jamolle vielä (jos vaikka sattuisi lukemaan tämän)... Jos Andromedus tarinat eivät sinuakaan miellytä, niin älä kuitenkaan ala käyttäytyä kuin jokin pahainen kakara...
Toivottavasti ainoa syysi Sotavasaraan liittymiseen ei ollut vain Andromeduksen haukkuminen, säälittävää...