Fluffia seer councililleni...

[bluebluesky]

Unnamed..

"En voi pysäyttää kaikkia heidän loitsujaan", kuiskasi suurloitsija Élenar vieressään seisovalle komentajalle. "Niitä on aivan liian monta ja he nostattavat armeijaansa koko ajan lisää olentoja".
"Olemme paljon taitavampia kuin he", vastasi komentaja ylpeästi". "Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia meitä vastaan". Miekkamestarit nyökyttelivät hänen vieressään.
"Etkö näe ystäväni", Élenar tokaisi vihaisesti. "Puolet armeijastasi on jo kuollut, eikä heidän uhreillansa ole mitään merkitystä. He saavat koko ajan lisää taistelijoita ja olen kohta aivan lopussa".
"Taian mahdilla ei ole tässä taistelussa merkitystä", sanoi hän minulle vihaisesti. Niin kuin ei missään muuallakaan... "Oikeat taistelut ratkaistaan miekoilla ystäväni...".
"Usko minua Hamas, Élenar kuiskasi edes tämän kerran". "Lähde kun vielä voit".
"En ikinä, hän tokaisi vihaisesti takaisin". "En aio murskata ylpeyttäni vain lähtemällä raukkamaisesti kesken taistelun. Sota on voitettava".
"En kuitenkaan jää kuolemaan, sanoi velho tuskin avaamatta suutaan". "Jäät sitten yksin..."
"Et ole tosissasi", huusi Hamas vimmoissaan. "Et voi jättää meitä nyt".

Mutta velho oli jo poissa. Viimeisenä kuvanaan taistelusta hän näki tummanpuhuvan loitsijan taikovan suurehkon ryhmän epäkuolleita komentaja Hamasin miekkamestariryhmän taakse valmiina rynnäköimään heidän kimppuun takaapäin, samalla kun tummanpuhuvat ratsastajat puskivat läpi ryhmän edestä...
Élenarin onneksi taistelu käytiin lähellä suurta metsikköä. Hän oli pienestä pitäen asunut metsissä ja hän osasi vaeltaa metsässä kuin metsässä vaikka silmät ummessa. Vaikka oltiin lähellä kuolleitten maiden rajoja, oli metsässä silti paljon elämää. Lintuja, pieniä ja isoja eläimiä. Metsä oli varsin laaja ja se johti aikanaan myös haltiavaltakunna rajoille.
Aurinko oli alhaalla ja pimeä alkoi vähitellen saapua metsän ylle. Pitkä vaellus ja toivoton loitsiminen oli saanut Élenarin aivan uuvuksiin. Hän kiipesi puuhun, eikä voinut vastustaa tuttua elämän tuoksua niin paljon kuoleman jälkeen, vaan vaipui syvään uneen.
Yhtäkkiä hän heräsi voimakkaisiin tuskanhuutoihin. Vain noin muutaman kymmenen metrin päässä hänen puustaan näkyi muutamankymmenen vahvuinen hiisijoukkio, jotka olivat aivan paniikissa. Kauaa ei kestänyt ennen kuin Élenar havaitsi syyn. Paljon nuolia satoi heidän ympäriltään puiden suojasta, kaataen hiisiä kuin heinää. Viimeiset pakoon yrittäneet hiidet saivat saivat surmansa, kun puut yllättäen heräsivät eloon alkaen vimmatusti hakata hiisiä...
Élenar taikoi päälleen suojakentän ja laskeutui varovasti alas puusta. Hän käveli ääneti läheiselle aukion viereen, jossa hiidenraadot makasivat. 10 Metrin päästä hän tulkitsi nuolet hiisissä selvästi haltioiden tekemiksi.
"Ohoi, Élenar huusi". "Mukava nähdä kaltaisiaan näinä synkkinä aikoina".
5 Tummanpuhuvaa hahmoa astui esiin.
"Kuka olet ja mikä on asiasi, kysyi yksi hahmoista.
"Olen Élenar, haltiain suurvelho", hän vastasi. "Tulen ystävänä".
Élenar käveli hahmojen viereen nähden hahmojen takana myös 3 muuta hahmoa. Hän poisti suojan päältään ja sanoi: "Tulkaa pois vain ystäväni. Teidän ei ole syytä pelätä".

Oli vielä sen verran pimeä ja kylmä, että nuotio pystytettiin. Paljon Élenarilta kysyttiin, vähemmän hän vastasi. Nuo kolme muuta hahmoa osoittautuivat kukin aloittelevaksi haltiavelhoksi. Nämä viisi tummanpuhuvaa hahmoa olivat kuulemma varjotaistelijoita, tehtävänään vartioida metsän reuna-alueita, sillä huhut suuresta epäkuolleiden armeijasta oli toki kiirineet haltiakaupunkiinkin. He järkyttyivät kullessaan suurhaltioiden rökäletappiosta kuolleita vastaan, pysyivät silti suhteellisen rohkeilla mielin, lukuunottamatta nuorinta kolmesta maagista.
"Tiedätkö mitään isästäni?", hän kysyi hädissään. "Hän on yksi miekkamestareista, Hamasin henkivartijoista.
"Valitan", sanoin vaisusti. "En nähnyt kenenkään säästyvän", sanoi Élenar.
Nuori maagi purskahti itkuun juosten lähellä sijaitsevan puun luokse. Hän kiipesi siihen ja kävi oksistolle makaamaan.
"Miksi ihmeessä rajavartiostolla on mukanaan 3 lahjakasta taikuria?", kysyi Élenar. "Varsinkin metsän eloon herättänyt velho teki minuun suuren vaikutuksen".
"Neuvosto katsoi tarpeelliseksi antaa loitsijoita mukaan varmuuden vuoksi", sanoi yksi varjosotureista. "Kerrotaan, että pahoja velhoja on nähty aina lähempänä ja lähempänä metsää".

Niin lähti tämä seurue taivaltamaan kohti Alanthoria, suurinta haltiakaupunkia kymmenien mailien säteellä. Élenar halusi kertoa... tai no, hän ei halunnut kertoa, mutta katsoi velvollisuudekseen kertoa Hamasin johtaman taistelun lopputuloksesta. Necromancerit ovat vahvoja vain henkisesti, eivätkä he välttämättä uskalla tulla metsään, pelätessään haltioiden tekevän heille jotain. Haltioita vastaa olisi äärimmäisen hankala taistella metsässä. Ei, siihen tarvittaisiin joku vahvempi kenraali... toivoa sopii, että niitä ei montaa enää maailmassa ole...

"Olemme perillä", sanoi yksi varjosotureista. Kaupunki oli paljon suurempi, kuin osaisi kuvitella. Kuitenkinhan tämä oli vain metsäkaupunki. Vastaanottokomitean virkaa suorittivat muutamat paikalliset jousimiehet, jotka olivat vartiossa kaupungin itälaidalla. "Neuvoston suurvelho odottaa teitä", sanoi yksi heistä ja lähti viemään heitä. Koko kaupunki oli ylvään näköin, eikä suinkaan vähäisimpänä neuvoston sali. Se ei ollut yhtään samanlainen kuin ihmisten suuret salit, vaan jotain aivan ihmeellistä. Kaikki oli elävää. Katoksi levittäytyivät suuret tiheät oksat, seiniksi tiiviit pensaikot. Näky oli mykistävä.
"Tervetuloa Alanthoriin, oi vieras, aloitti suurvelho Asiliath. "Et tua mukanasi ainakaan hyviä uutisia. Sinusta näkee sen. Et lähteny matkallesi yksin... mutta palaat sieltä ilman ystäviäsi. Kerro minulle koko tarina."

Élenar selitti koko kurjan tarinansa rauhallisesti ja juurta jaksain. Asiliath järkyttyi uutisista suuresti, mutta ei antanut sen näkyä kasvoiltaan. Miltä näyttäisi, jos Alanthorin suurvelho vaipuisi epätoivoon kansansa edessä? Ei, oli vain toimittava, ja toivottava, ettei kukaan kuolleiden johtajista uskalla tulla metsään. Ainakaan vielä... Asiliath ohjasi vieraansa paikkaan, jossa saisi levätä yön yli.
"Katsomme aamulla, mitä voimme tehdä asialle", sanoi suurvelho.
Ilta kului varsin ratoisasti syödessä juhlallista ateriaa, rupatellessa ja nauttiessa kauniista lauluista, joita laulettiin pitkälle yöhön asti.

"Herätkää, oi hyvä herra", sanoi joku varsin nuori haltia Élenarille.
"Mitä on tapahtunut", kysyi Élenar hämillään. "Auringon nousuun on vielä tunteja".
"Asiliathilla on sinulle asiaa", selitti nuori haltia. Hän kehotti Élenaria kiiruhtamaan, ja juoksujalkaa he olivat neuvostossa tuota pikaa,
"Anteeksi tämänlainen herätys, mutta emme voi odottaa aamuun, Asiliath sanoi. "Tiedustelijamme ovat nähneet eläviä kuolleita metsässä. Se ei ole hyvä merkki. Ei ollenkaan... Tämä tuli aika äkkiä, mutta kun itse en voi millään lähteä neuvostosta ja olet kokenut ja lahjakas taikuri, niin pyytäisin sinua johtamaan armeijaa, jonka tarkoituksena on ajaa kuolleet matkoihinsa. He kokoavat joukkojaan metsän itälaidalla."
"Paljonko sinulla olisi antaa minulle miehiä?", kysyi Élanor.
"10 Jousiampujaa, saman verran ratsastajia, muutaman nuolenheittäjän ja 3 sotavaunua pystyn sinulle antamaan", sanoi hän." Haltuessasi voin pyytää mukaan myös sen tarkkailijaryhmän, johon ehdit tutustuakkin eilen".
"En haluaisi lähteä uudelleen sotaan, mutta minun on myönnyttävä yhteisen hyvän puolesta, totesi Élenar.
"Kiitos, kiitos", sanoi sanoi suurvelho helpottuneella äänellä."Teidän on syytä lähteä saman tien ja pyrkiä ensin koilliseen tietä pitkin ulos metsästä, jossa sotavaunujen on helpompi liikkua. Sitten sieltä kierrätte kuolleiden olinpaikoille. Olkoon onni teille myötä..."


Ikinä en ole mitään kirjoittanut, joten toivoisin rakentavaa palautetta kielioppivirheistä kaikkeen mahdolliseen. Kiitos jo etukäteen.

[Sandman]

Élanthor käveli hahmojen viereen...

Heh! Tuon kaverin taidankin tuntea, sattuu nimittäin olemaan sotulainen. (Tarkoitit siinä varmaan Élenar.) Stoorista sanoisin vain että aika hyvä, tai siis ehkä vielä hieman parempikin kuin aika hyvä, noh sitä luokaa kuitenkin .

[High king Godric]

Hyvä tarina ja etenee sopivaa tahtia. Hienoa!

[bluebluesky]

Élanthor käveli hahmojen viereen...

Heh! Tuon kaverin taidankin tuntea, sattuu nimittäin olemaan sotulainen. (Tarkoitit siinä varmaan Élenar.) Stoorista sanoisin vain että aika hyvä, tai siis ehkä vielä hieman parempikin kuin aika hyvä, noh sitä luokaa kuitenkin .

Huppista... Korjaan virheen tuota pikaa. Jatkoa tulossa viimeistään loppuviikolla...

[Grom]

Tämä oli mielestäni todella hyvä tarina. Etkö ole todellakaan kirjoittanut ennen? Mukava nähdä mitä tulee tapahtumaan. Haltioiden tilanne ei näytä kehuttavalta. Se jäi vaivaamaan (en tiedä olenko tyhmä, vai en vain löytänyt kohtaa) että onko Élenar suurhaltia vai metsähaltia? Koska nämä muuthan olivat metsähaltioita, eikö? Odotan innolla kakkososaa.

[The Captain]

Tämä oli mielestäni todella hyvä tarina. Etkö ole todellakaan kirjoittanut ennen? Mukava nähdä mitä tulee tapahtumaan. Haltioiden tilanne ei näytä kehuttavalta. Se jäi vaivaamaan (en tiedä olenko tyhmä, vai en vain löytänyt kohtaa) että onko Élenar suurhaltia vai metsähaltia? Koska nämä muuthan olivat metsähaltioita, eikö? Odotan innolla kakkososaa.

Eivätköhän ne suurhaltioita olleet ne muutkin, kun kerran varjosotureista (shadow warriors) ja sotavaunuista oli puhe.

[bluebluesky]

Suurhaltioista puhutaan, seer council kun on kyseessä... Metsässä liikutaan paljon lähinnä sen takia, että Ulthuanista käsin on vähän nhankala sotia... Saari kun on.

[Grom]

Selvä. En ole hellfeista lainkaan perillä joten en tiedä joukkoja. Mutta näin tämän arvelinkin olevan.

[The Scientist]

Joo, hyvä tarina. Laita vaan jatkoa pikaisesti tulemaan. Eikä mua olisi muuten haitannut vaikka olist jättänyt sen nimen korjaamatta .