Onko örkeillä historiaa
Onko örkeillä historiaa
Kertokaa mulle jotain örkejen historiasta, jos niillä on sellainen.
- I.C. Wiener
- Viestit: 1344
- Liittynyt: La 29.03.2003 22:37
- Viesti:
Re: Onko örkeillä historiaa
Armeijakirjassa taitaa olla kaikki. Lue sieltä.TRUUTTANA kirjoitti:Kertokaa mulle jotain örkejen historiasta, jos niillä on sellainen.
The wheels of his mustang exploding on the highway like a slug from a .45
True death: 400 horsepower of maximum performance piercing the night
True death: 400 horsepower of maximum performance piercing the night
Ei siinä taida olla kaikkea. Vanhat sääntökirjat, armeijakirjat, skenaarioläpyskät, oheispelit, WD:t, CJ:t, muut teemalehdet, WHFRP, WH-romaanit ja studion kommentit sisältävät jotain myös.
Örkit ovat kyllä ehtineet touhuta paljon ja monenlaista. Varsinainen historiankirjoitus ei kuitenkaan ole niille ominaista käytöstä, joten lähinnä suurimpien warbossien reissut ovat saavuttaneet riittävän legendaarisen tason nuotion ääressä muistelemista ajatellen. Empiren ja muiden sivistyneempien yhteiskuntien historiasta kyllä löytyy useita happamansävyisiä kertomuksia örkkien edesottamuksista.
Örkit ovat kyllä ehtineet touhuta paljon ja monenlaista. Varsinainen historiankirjoitus ei kuitenkaan ole niille ominaista käytöstä, joten lähinnä suurimpien warbossien reissut ovat saavuttaneet riittävän legendaarisen tason nuotion ääressä muistelemista ajatellen. Empiren ja muiden sivistyneempien yhteiskuntien historiasta kyllä löytyy useita happamansävyisiä kertomuksia örkkien edesottamuksista.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.
- I.C. Wiener
- Viestit: 1344
- Liittynyt: La 29.03.2003 22:37
- Viesti:
-
Fatman
Tuohon lisäys: Tappamista, Tappamista, "kavereiden" kanssa tappelemista, tappamista tappamista, gobbojen ärsyttämistä, tappamista.
Eli noihin on kiteytetty örkkien vaiherikas historia! Eipä taida paljoa olla muuta kuin tappamista...
Vanhoista armeijakirjoista löytynee tietoa historiasta, uudessa sitä ei kauheasti ole.
Eli noihin on kiteytetty örkkien vaiherikas historia! Eipä taida paljoa olla muuta kuin tappamista...
Vanhoista armeijakirjoista löytynee tietoa historiasta, uudessa sitä ei kauheasti ole.
niih.
Tässä nyt laitetaan örkkejä todella halvalla. Te ette vain ole tietoisia örkkien monipuolisesta seura elämästä ja laajasta harraste kentästä. Ei se örkin elämä pelkkää tappamista kuulkaas ole. Se on vain näkyvin osa siitä.
Näin ollen antakaapas murhe-sedän kertoa teille tarina Urgul örkin päivästä (tarina on puhtaasti fiktiivinen ja mahdolliset yhteneväisyydet nimien ja tosielämän henkilöiden kanssa on puhdasta sattumaa).
Olipa kerran kauan kauan sitten Urgul niminen örkki. Örkkithän eivät tunnetusti pidä ajanlaskua, joten voin vain sanoa, että tämä tapahtui edellisen suuren Waaghin jälkeen ja ennen seuraavaa Waaghia.
Urgul nousi haisevasta rättikasastaan, jota se nimitti vuoteeksi (Urgul sattui olemaan varsin sivistynyt örkki kutsuessaan haisevaa rättikasaansa vuoteeksi, eikä haisevaksi rättikasakseen) nousevan auringon paistaessa nahkateltan reiästä pahasti sen silmiin. Se kirosi, ärjyi ja venytteli isoja lihaksiaan. Sen jälkeen se kumartui poimimaan maasta viime yönä grillatun goblinin jalan, joka oli jäänyt maahan puoliksi syötynä. Se saisi kelvata pahimpaan nälkään näin ensialkuun.
Teltan ulkopuolella levisi heimon surkea kylä. Edellinen Waagh oli päättynyt huonosti ja turpiin oli tullut. Monen monta soturia oli kaatunut iloisessa hurmejuhlassa - nyt pitäisi pitää taukoa ja kasvattaa heimon soturien päälukua. Se taas tarkoitti hitonmoisen tylsää aikaa, joskin tietysti välissä olisi mahdollisuuksia pitää hauskaakin. Eilinen goblini oli vikissyt ja kiemurrellut kivasti, kun tätä oli elävältä paistettu. Tämä muisto toi hymyn kaltaisen virneen Urgulin arpisille kasvoille.
Ulos astuessaan teltasta kävi kylässä hirmuinen hyörinä. Kaikki sotakuntoiset örkit ja goblin orjat hyörivät, kun Iso Pomo huusi käskyjään. Urgul tökkäsi edessä olevaa örkkiä kylkeen kysyäkseen mistä oikein kysymys oli, mutta siitä keskeytyi tappelun nujakka ennen kuin Urgul olisi päässyt kysymystään esittämään - ihan kuin se Urgulia olisi siinä välissä enää kiinnostanut. Sitä lähinnä kiinnosti sen vittumaisen äreän örkin pään takominen kamaraan saatuaan ensin mojovan iskun päin omaa naamaansa.
Kymmenet örkkikädet ojentuivat heti vetämään tappelupukarit eroon Ison Pomon käskystä (innokkaina antamaan samalla avuttomille tovereilleen pari mojovaa iskua päin näköä). Isot pojat vetivät Urgulin mukaansa ja toiset veivät aamuäreän örkin toisaalle. He olivat jonnekin menossa, eikä määränpää hirveästi kiinnostanut Urgulia. Yksinkertaisena, mutta sivistyneenä örkkinä Urgul arvosti toveriensa seuraa, joukon tuomaa arvostusta ja herättämää pelkoa. Marssiminen oli kivaa ja maa järisi jalkojen alla. Siinä oli jotain sotilaallista. Välillä pysähdyttiin kinastelemaan. Sitten taas jatkettiin. Elämä oli täydellistä.
Lopulta Urgulille selvisi mistä oli ollut kysymys. Ensin he olivat piileskelleet, sitten huutaneet sotahuutoa ja lopuksi hyökänneet kääpiö saattueen kimppuun. Siinä oli ollut taistelemisen makua. Urgul ja muut suuret örkit olivat surmanneet suuren osan kääpiöistä ja vain muutamat olivat tajunneet paeta. Jälkeensä he olivat jättäneet olutvankkurit. Illalla olisi luvassa juhlat, mutta ensin olisi vähän kinasteltava saaliin jaosta.
Isot pojat tahtoivat suurimman osan saaliista (sen jälkeen, kun Iso Pomo olisi ottanut osansa), mutta muut örkit nurisivat ja uhkailivat näitä. Jopa goblinit ärhentelivät ja etunenässä oli se goblini, joka oli paikantanut vaunut. Ihan kuin se olisi ansainnut tippaakaan haisevaa kääpiö olutta.
Puhkesi iso tappelu, jossa ei juuri aseita käytetty ja eikä kukaan siis kuollut. Monia örkkejä tosin jouduttiin kantamaan tosin kotiin olut tynnyreiden mukana. Isot pojat joutuivat luovuttamaan muutaman tynnyrin muille, koska heidän oli kannettava tovereitaan takaisin kylään. Goblinit olivat paenneet tappelun puhjettua ja livahtaneet yhden tynnyrin kanssa karkuun.
Kääpiöiden olut virtasi illalla, kääpiöiden lihaa paistettiin tulella (ja samoin goblinien). Örkit heiluivat humalassa, nahistelivat ja lopen uupuneen Urgul aikanaan kaatui omaan rakkaaseen haisevaan rättikasaansa, jota se nimitti vuoteekseensa - sillä olihan hän sangen sivistynyt örkki.
Näin ollen antakaapas murhe-sedän kertoa teille tarina Urgul örkin päivästä (tarina on puhtaasti fiktiivinen ja mahdolliset yhteneväisyydet nimien ja tosielämän henkilöiden kanssa on puhdasta sattumaa).
Olipa kerran kauan kauan sitten Urgul niminen örkki. Örkkithän eivät tunnetusti pidä ajanlaskua, joten voin vain sanoa, että tämä tapahtui edellisen suuren Waaghin jälkeen ja ennen seuraavaa Waaghia.
Urgul nousi haisevasta rättikasastaan, jota se nimitti vuoteeksi (Urgul sattui olemaan varsin sivistynyt örkki kutsuessaan haisevaa rättikasaansa vuoteeksi, eikä haisevaksi rättikasakseen) nousevan auringon paistaessa nahkateltan reiästä pahasti sen silmiin. Se kirosi, ärjyi ja venytteli isoja lihaksiaan. Sen jälkeen se kumartui poimimaan maasta viime yönä grillatun goblinin jalan, joka oli jäänyt maahan puoliksi syötynä. Se saisi kelvata pahimpaan nälkään näin ensialkuun.
Teltan ulkopuolella levisi heimon surkea kylä. Edellinen Waagh oli päättynyt huonosti ja turpiin oli tullut. Monen monta soturia oli kaatunut iloisessa hurmejuhlassa - nyt pitäisi pitää taukoa ja kasvattaa heimon soturien päälukua. Se taas tarkoitti hitonmoisen tylsää aikaa, joskin tietysti välissä olisi mahdollisuuksia pitää hauskaakin. Eilinen goblini oli vikissyt ja kiemurrellut kivasti, kun tätä oli elävältä paistettu. Tämä muisto toi hymyn kaltaisen virneen Urgulin arpisille kasvoille.
Ulos astuessaan teltasta kävi kylässä hirmuinen hyörinä. Kaikki sotakuntoiset örkit ja goblin orjat hyörivät, kun Iso Pomo huusi käskyjään. Urgul tökkäsi edessä olevaa örkkiä kylkeen kysyäkseen mistä oikein kysymys oli, mutta siitä keskeytyi tappelun nujakka ennen kuin Urgul olisi päässyt kysymystään esittämään - ihan kuin se Urgulia olisi siinä välissä enää kiinnostanut. Sitä lähinnä kiinnosti sen vittumaisen äreän örkin pään takominen kamaraan saatuaan ensin mojovan iskun päin omaa naamaansa.
Kymmenet örkkikädet ojentuivat heti vetämään tappelupukarit eroon Ison Pomon käskystä (innokkaina antamaan samalla avuttomille tovereilleen pari mojovaa iskua päin näköä). Isot pojat vetivät Urgulin mukaansa ja toiset veivät aamuäreän örkin toisaalle. He olivat jonnekin menossa, eikä määränpää hirveästi kiinnostanut Urgulia. Yksinkertaisena, mutta sivistyneenä örkkinä Urgul arvosti toveriensa seuraa, joukon tuomaa arvostusta ja herättämää pelkoa. Marssiminen oli kivaa ja maa järisi jalkojen alla. Siinä oli jotain sotilaallista. Välillä pysähdyttiin kinastelemaan. Sitten taas jatkettiin. Elämä oli täydellistä.
Lopulta Urgulille selvisi mistä oli ollut kysymys. Ensin he olivat piileskelleet, sitten huutaneet sotahuutoa ja lopuksi hyökänneet kääpiö saattueen kimppuun. Siinä oli ollut taistelemisen makua. Urgul ja muut suuret örkit olivat surmanneet suuren osan kääpiöistä ja vain muutamat olivat tajunneet paeta. Jälkeensä he olivat jättäneet olutvankkurit. Illalla olisi luvassa juhlat, mutta ensin olisi vähän kinasteltava saaliin jaosta.
Isot pojat tahtoivat suurimman osan saaliista (sen jälkeen, kun Iso Pomo olisi ottanut osansa), mutta muut örkit nurisivat ja uhkailivat näitä. Jopa goblinit ärhentelivät ja etunenässä oli se goblini, joka oli paikantanut vaunut. Ihan kuin se olisi ansainnut tippaakaan haisevaa kääpiö olutta.
Puhkesi iso tappelu, jossa ei juuri aseita käytetty ja eikä kukaan siis kuollut. Monia örkkejä tosin jouduttiin kantamaan tosin kotiin olut tynnyreiden mukana. Isot pojat joutuivat luovuttamaan muutaman tynnyrin muille, koska heidän oli kannettava tovereitaan takaisin kylään. Goblinit olivat paenneet tappelun puhjettua ja livahtaneet yhden tynnyrin kanssa karkuun.
Kääpiöiden olut virtasi illalla, kääpiöiden lihaa paistettiin tulella (ja samoin goblinien). Örkit heiluivat humalassa, nahistelivat ja lopen uupuneen Urgul aikanaan kaatui omaan rakkaaseen haisevaan rättikasaansa, jota se nimitti vuoteekseensa - sillä olihan hän sangen sivistynyt örkki.
-
Betrayer-Of-Light
- Viestit: 52
- Liittynyt: Ke 10.09.2003 21:13
- Paikkakunta: Oulu
Murhe kirjoitti:Tässä nyt laitetaan örkkejä todella halvalla. Te ette vain ole tietoisia örkkien monipuolisesta seura elämästä ja laajasta harraste kentästä. Ei se örkin elämä pelkkää tappamista kuulkaas ole. Se on vain näkyvin osa siitä.
Näin ollen antakaapas murhe-sedän kertoa teille tarina Urgul örkin päivästä (tarina on puhtaasti fiktiivinen ja mahdolliset yhteneväisyydet nimien ja tosielämän henkilöiden kanssa on puhdasta sattumaa).
Olipa kerran kauan kauan sitten Urgul niminen örkki. Örkkithän eivät tunnetusti pidä ajanlaskua, joten voin vain sanoa, että tämä tapahtui edellisen suuren Waaghin jälkeen ja ennen seuraavaa Waaghia.
Urgul nousi haisevasta rättikasastaan, jota se nimitti vuoteeksi (Urgul sattui olemaan varsin sivistynyt örkki kutsuessaan haisevaa rättikasaansa vuoteeksi, eikä haisevaksi rättikasakseen) nousevan auringon paistaessa nahkateltan reiästä pahasti sen silmiin. Se kirosi, ärjyi ja venytteli isoja lihaksiaan. Sen jälkeen se kumartui poimimaan maasta viime yönä grillatun goblinin jalan, joka oli jäänyt maahan puoliksi syötynä. Se saisi kelvata pahimpaan nälkään näin ensialkuun.
Teltan ulkopuolella levisi heimon surkea kylä. Edellinen Waagh oli päättynyt huonosti ja turpiin oli tullut. Monen monta soturia oli kaatunut iloisessa hurmejuhlassa - nyt pitäisi pitää taukoa ja kasvattaa heimon soturien päälukua. Se taas tarkoitti hitonmoisen tylsää aikaa, joskin tietysti välissä olisi mahdollisuuksia pitää hauskaakin. Eilinen goblini oli vikissyt ja kiemurrellut kivasti, kun tätä oli elävältä paistettu. Tämä muisto toi hymyn kaltaisen virneen Urgulin arpisille kasvoille.
Ulos astuessaan teltasta kävi kylässä hirmuinen hyörinä. Kaikki sotakuntoiset örkit ja goblin orjat hyörivät, kun Iso Pomo huusi käskyjään. Urgul tökkäsi edessä olevaa örkkiä kylkeen kysyäkseen mistä oikein kysymys oli, mutta siitä keskeytyi tappelun nujakka ennen kuin Urgul olisi päässyt kysymystään esittämään - ihan kuin se Urgulia olisi siinä välissä enää kiinnostanut. Sitä lähinnä kiinnosti sen vittumaisen äreän örkin pään takominen kamaraan saatuaan ensin mojovan iskun päin omaa naamaansa.
Kymmenet örkkikädet ojentuivat heti vetämään tappelupukarit eroon Ison Pomon käskystä (innokkaina antamaan samalla avuttomille tovereilleen pari mojovaa iskua päin näköä). Isot pojat vetivät Urgulin mukaansa ja toiset veivät aamuäreän örkin toisaalle. He olivat jonnekin menossa, eikä määränpää hirveästi kiinnostanut Urgulia. Yksinkertaisena, mutta sivistyneenä örkkinä Urgul arvosti toveriensa seuraa, joukon tuomaa arvostusta ja herättämää pelkoa. Marssiminen oli kivaa ja maa järisi jalkojen alla. Siinä oli jotain sotilaallista. Välillä pysähdyttiin kinastelemaan. Sitten taas jatkettiin. Elämä oli täydellistä.
Lopulta Urgulille selvisi mistä oli ollut kysymys. Ensin he olivat piileskelleet, sitten huutaneet sotahuutoa ja lopuksi hyökänneet kääpiö saattueen kimppuun. Siinä oli ollut taistelemisen makua. Urgul ja muut suuret örkit olivat surmanneet suuren osan kääpiöistä ja vain muutamat olivat tajunneet paeta. Jälkeensä he olivat jättäneet olutvankkurit. Illalla olisi luvassa juhlat, mutta ensin olisi vähän kinasteltava saaliin jaosta.
Isot pojat tahtoivat suurimman osan saaliista (sen jälkeen, kun Iso Pomo olisi ottanut osansa), mutta muut örkit nurisivat ja uhkailivat näitä. Jopa goblinit ärhentelivät ja etunenässä oli se goblini, joka oli paikantanut vaunut. Ihan kuin se olisi ansainnut tippaakaan haisevaa kääpiö olutta.
Puhkesi iso tappelu, jossa ei juuri aseita käytetty ja eikä kukaan siis kuollut. Monia örkkejä tosin jouduttiin kantamaan tosin kotiin olut tynnyreiden mukana. Isot pojat joutuivat luovuttamaan muutaman tynnyrin muille, koska heidän oli kannettava tovereitaan takaisin kylään. Goblinit olivat paenneet tappelun puhjettua ja livahtaneet yhden tynnyrin kanssa karkuun.
Kääpiöiden olut virtasi illalla, kääpiöiden lihaa paistettiin tulella (ja samoin goblinien). Örkit heiluivat humalassa, nahistelivat ja lopen uupuneen Urgul aikanaan kaatui omaan rakkaaseen haisevaan rättikasaansa, jota se nimitti vuoteekseensa - sillä olihan hän sangen sivistynyt örkki.
Mistä lähtien WH:ssa on ollu edes yksi sivistynyt örkki?
Ehkä, Ehkä ei...
Go Down With The King!
Go Down With The King!