tos ois jatko tohon edelliseen tarinaan. kommenttaja kiitos
Taistelu alkoi hyvin nopeasti, tai ainakin örkkien puolelta alkoivat raskaat aseet tulittaa ja meiltä vastasi muutama sinko ja lastykki taistelukutsuun. Vaurioita ei meille tullut nimeksikään ja samoin kävi örkkien puolella. Örkkien sotatrukki huristelivat hirveätä vauhtia kohti ensimmäistä juoksuhautaa, mutta räjähti savuna ilmaan, kun se ajoi miinoitettuun vyöhykkeeseen. Miinat eivät kuitenkaan estäneet kaikkia autoja tulemasta läpi. Autoista hyppi ulos örkkejä monia kymmeniä, jotka juosivat täysin järjettöminä päin piikkilanka aitaa, joka suojasi ensimmäisiä juoksuhautoja. Muut hyppivät ja kapusivat heidän ylitseen. Tark’ampujilla oli täysi työ ampua niin monta örkkiä, kuin pystyivät, mutta keskittyivät pääasiassa isompiin kohteisiin ja tykkien komentajiin. Mies tappioilta ei voinut säästyä. Moni oli menettänyt henkensä puolustaessaan ensimmäistä juoksuhautaa, mutta se oli pidetty, pääasiassa miinojen avustuksella.
Nyt monien ihmetykseksi valtava örkki joukko perääntyi ja perääntyvien vihernahkojen takaa vilisti pikkuisia örkkejä. Komentajat huusivat ampumiskieltoja miehille. Pikkuiset örkit kävelivät ja juoksivat kohti miinoja ja monien nauraessa räjähtivät kappaleiksi, kunnes viimein, mutta liian myöhään komentajat tajusivat tilanteen. Örkit juoksivat sekasortoista vauhtia miinoista poistettua mäkeä kohti makoisaa vihollistaan huutaen karmaisevia sota huutoja, jotka pelästyttivät arkajalat tolaltaan. Ensimmäinen juoksuhauta menetettiin sillä sekunnilla, kun örkit siihen hyppäsivät ja katkaisivat kaikilta vastustajiltaan kaulat, ennen kuin he tokenivat kauhusta. Moni huusi Keisarilta apua, mutta monilta suusta tuli vain avunhuutoja, joista osa tukehtui kivuliaisiin voihkaisuihin ja maahan kuolleena kaatumiseen.
Ilta alkoi pimentyä ja taisteleminen kävi vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi, koska oli suuri riski osua omiin. Örkkejä virtasi kokoajan lisää taistelukentälle, joka nykyään oli täynnä ihmisten ja örkkien tallaantuneita ja haisevia ruumiita. Perääntykää! Oli nykyään sangen normaali käsky. Minä en olut joutunut vielä noudattaman sitä ja joutuisin noudattamaan sitä viimeisten joukossa. Monta monituista kertaa olivat yrittäneet torniin osua, mutta vaivaisin tuloksin. Yksi ammus oli osunut katto tiiliin ja kimmonnut niistä kohti taivaita. Minua ei siis oltu uhattu, mutta radiosta oli ollut tuskallista kuunnella kuolevien sotilaitten viimeisiä huutoja.
Tarkka-ampujat olivat ampuneet lippaansa tyhjiksi ja piti hakea uusia. Minut määrättiin hakemaan niitä varastobunkkerista, rykelmän toiselta puolelta. Matkalla törmäsin muutamiin kranaatin tekemiin kuoppiin, ja lopulta löysin varaston. Etsin panoksia jonkin aikaa ja löysin niitä muutaman lippaan. Lähdin juoksemaan tornia kohti pienessä kyyry asennossa lippaiden raskauden takia. Kiipesin tornin rautaiset kierreportaat hiljaa ja läähättäen kokoajan hengästyneenä. Pysähdyin huoneeseen vievän puuoven taakse ja kummastelin hiljaisuutta mikä huoneessa oli. Laskin lippaat hiljaa maahan ja otin pistoolin vyöltäni ja raotin ovea hiiren hiljaa. Eiii! Huusin täyttä kurkkua, mutta huuto päättyi tarkkaan laukaukseen muut tappaneen örkin kurkkuun. Lähdin juoksemaan kierreportaita niin lujaa alas kuin kykenin. Hyppäsin viime hetkellä ruudin katkuiseen ulkoilmaan ennen kuin tornin huippu räjähti, kuin supernova örkin asentamien pommien voimasta. Alhaala huomasin örkkien päässeen voittamattomana linjojen yli. Minut huomattuaan örkit lähtivät raivokkaasti juoksemaan minua kohti, kinastellen siitä kuka saa ampua minut täyteen lyijyä. Juuri ennen varmaa kuolemaa eteeni kurvasi chimera tykki raivokkaasti ampuen ja takaluukku auki. Läsähdin viime voimillani matkustajatilan lattialle ennen luukun sulkemista. Tykki ampui vielä muutaman huonosti tähdätyn laukauksen kohti örkki massaa, joka juoksi kuin viimeistä päivää ja osalla se oli viimeinen päivä elämässään. Kunnes vihdoin kuulin telaketjujen ujelluksen ja moottorin jälleen käynnistymisen äänet. Örkit eivät lähteneet takaa-ajoon vaurioista päätellen ja mikä niillä oli tarve tuhlata sotilaita turhaan tankki jahtiin, kun mässäiltävää oli yllin kyllin. Toivuttuani laskeskelin selviytyneiden määrää. Siinä ei tarvinnut matemaatikko olla, sillä selviytyjiä oli vai kolme. Minä, ohjaaja ja tykkitornia hoitava mies. He kertoivat, että selviytymiseni oli onnen kauppaa. He olivat kuulemma aikoneet uhrata itsensä keisarin puolesta ja ampua niin monta örkkiä kuin kykenivät, kunnes huomasivat minut ja tulivat taas järkiinsä. Tunnelma laskeutumispaikalle matkatessa ei ollut mieltä piristävä, varsikin luettelin minulle jo tutuksi käyneiden henkilöiden nimiä mielessäni. Päätin unohtaa koko taistelun, muuta se ei onnistunut millään tempulla ja lopulta aioin kostaa örkeille, vaikka se olisi viimeinen tekoni, minkä keisarin eteen teen.
tähän voi antaa risuja ja ruusuja. ihan soraa jatkoo en voi luvata. mutta tarinoita tulee varmasti lissä jossain vaiheessa. tt saattaa mennä paranneltavaks jos yleisö ei oo tyytyväinen
hyvää luku nautintoa
40k epäonni vainoaa II
40k epäonni vainoaa II
Viimeksi muokannut Sopuli, To 18.12.2003 21:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Seuraavaksi "Örkinsurma"... 
mää uusin sen viimesen lopun jos et huomannu. jatkoa tulee varmaan joulun jälkeen ja toi sekasuus on "mun tavara merkki"sitä on melkei kaikessa mun kirjoittamassa hommassa, mutta toi saattaa uusiutua pikkasen jos saan uusia ideoita
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
jos tarkotat sitä ykkös osan loppua niin se jäi tarkotusella keken, että säilyisi "jännitys"Ghen'tos kirjoitti:Joo kyl mä huomasin sen uuden lopun, mut jotenki se jäi kesken... Eikä siinä ole mitään pahaa jos sekava, sillä sehän on sun 'tavaramerkki'...
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi