Liekki lepatti leppoisasti tuulta mukaillen nuotiossa. Se kajasti valoa seinille ja heitti mukaan muutaman varjon. Seinät olivat rappeutuneet. Oviaukon vieressä oli pahan näköinen halkeama. Toisessa seinässä oli muutamia aukkoja, joita kai joskus ikkunoiksikin on kutsuttu. Yksi niistä oli pahasti repaleinen jo. Ulkona oli pimeää ja kylmää, niin olisi ollut sisälläkin, mutta nuotion loimu huokui lämpöä läheisyyteensä. Oli todella hiljaista, lukuun ottamatta muutamia kipinöiden paukauksia tulisijassa. Eldnés nousi ylös ja käveli ikkunaan. Hän katseli hetken hiljaa taivaalle. Pilvien välistä pilkotti muutama kirkas tähti. Sitten hän katsoi ikkunasta alaspäin. Matkaa maahan oli kolmen kerroksen verran, ja sielläkin näkyi vain hämärässä pilkottavia kiviä ja muuta rappeutunutta rakennusta.
“Alkaa olla aika” Fareoh sanoi rikkoen syvän hiljaisuuden. “Kyllä” Eldnés sanoi hiljaa ja nosti Pitkäkiväärinsä seinustalta. Hän kääräisi kaapuaan käteensä ja pyyhkäisi kiikarinsa linssiä.
Myös Aldon nousi ylös nuotion äärestä ja könysi kiväärinsä luo. Hiljaisten kloksahduksien saattelemana hän otti lippaan aseesta ja laittoi uuden tilalle ja veti virittimestä.
Eldnés nojasi ikkunan vieressä seinään ja katseli ulos taas. Vastapuoleinen talo oli rähjäinen ja katu näiden talojen välissä täynnä kiviromua.
Sitten kauempaa talojen väleistä alkoi kuulua vaimeaa jylinää. “No nyt ne tulevat. Odotetaan että kaikki saavat kohteen jyvälle, ja ammutaan samaan aikaan” Eldnés sanoi ja sammutti nuotion potkimalla pölyä ja hiekkaa maasta sen päälle. Ääni koveni ja vaimea jylinä alkoi muuttua enemmän moottorimaiseksi murahteluksi. Sivummalta kuului kuin jokin olisi rämähtänyt kiveä vasten. Lähempää kuului myös jo massoittain lähestyvän vihollisen jalkaväen liikettä. Eldnés tuijotti ikkunasta kadun päähän lasittunein silmin. Odotti että näkisi vilahduksenkin liikettä.
Hän kohotti kiväärinsä ja tuki sen mukavasti olkapäätänsä vasten. Hän kiskoi hupun päähänsä ja laski katseensa kiikarin tasolle. Pienen sähköisen inahduksen mukana hän kytki valonvahvistimen päälle ja käänsi kiikarin päässä olevaa tarkenninta. Nyt turkoosin valon valaiseman kiikarin läpi näki ohi ristikon tarkasti kadun päähän. Kulman takaa pilkahti esiin pieni hahmo aseen kanssa. Toinen, kolmas. Niitä valui aina toinen toisensa jälkeen enemmän. Ne astelivat varoen pitkin katua katsellen hätäisesti ympärilleen. Heidän takanaan kulki iso virta järkälemäisen kokoisia raakalaisia. Pienien seassa kulki yksi isompi otus myös. Tämä heilutteli ruoskaa ympäriinsä ja pienemmät väistelivät hyppivät säikysti eteenpäin. Eldnésin takana Aldon köhäisi ja raksutti kiikarinsa tarkenninta.
Kulman takaa tuli esiin valtaviin metallilevyihin ja suojiin kasautunut johtaja. Johtaja ärjyi muille otuksille heiluttaen suuria metalliteriään kädessään. Kadun päähän ilmestyi myös pienehkö ajoneuvo, jolla oli lavallaan kaksoisraketinheitin, jota ohjasti taas yksi kookkaamman puoleinen otus. Eldnés tuki itsensä seinää vasten ja kohdisti ristikkonsa johtajaan. Hän seuraili johtajan liikkeitä ja eleitä kiikarin läpi. Samalla Fareoh kuiskasi merkinneensä kohteensa. “Otan tuon raketinheittimen pois” Aldon sanoi hiljaa myös. Eldnés hymähti. Hän veti syvään henkeä ja pysäytti hengityksensä sen jälkeen. Hän pystyi kuulemaan päässänsä hänen sydämensä hakkaamisen. Hiljalleen hän käänsi ristikon, huojuen mutta varmasti johtajahahmon päähän. Eldnés jäykisti lihaksia sormessaan ja väänsi hiljaa liipasinta. Lopulta liipaisin vääntyi päätyynsä, vapauttaen iskurin joka voimakkaan laukauksen turvin lennätti kiiltävän terävän luodin ilmaan. Toinen laukaus. Kolmas laukaus heti peräjälkeen. Eldnés katsoi kiikarinsa läpi kuinka johtajahahmo horjahti luodista joka osui sitä leukapanssarin sivuun. Hylsy kilahti kolhosti kivilattiaa vasten. Eldnés veti virittimestä, kohdisti kiikarinsa uudelleen, nyt tarkemmin ja vakaammin ja kiskaisi liipaisimesta. Toinen luoti lähti piipusta liikkeelle samalla kun johtajan ympärillä olevat hahmot hädissään pälyilivät ympäröiviin taloihin. Luoti saavutti kohteensa, tällä kertaa osuen juuri toisen silmän yläpuolelle, tehden ison, ammottavan aukon johtajan päähän. Eldnés katseli vielä kiikarinsa läpi kun johtajahahmo putosi veltosti elottomana maahan. Vielä yksi laukaus. Raketinheitintä ohjaillut hahmo lennähti jonnekin ajoneuvon taakse.
Muut hahmot alkoivat juoksennella pitkin katua ja tulittaa päättömästi ympäröiviin taloihin. Aldon laski kiväärinsä ja heivasi sen selkäänsä roikkumaan samalla kun Fareoh nosti peukalon pystyyn, kertoen että tehtävä on suoritettu. Eldnés kiipesi talon päätyikkunasta ruosteisiin ja vääntyneisiin tikkaisiin ja laskeutui alas. Aldon ja Fareoh tulivat perässä. Alhaalla he vielä kääntyivät katsomaan kuinka vihollinen toikkaroi hädissään edestakaisin, tietämättä mikä heihin iski.
Heihin iskeneet varjot katosivat hitaasti takaisin pimeyteen.
