Käytännössä peli pyörii siten, että rout-testin kämmännyt bändi heittää rout-testin joka vuoron alussa. Jos testi menee pieleen, hurja joukkopako jatkuu. Onnistunut testi tarkoittaa sitä, että bändin johtaja on saanut kannustettua soturinsa kuriin ja järjestykseen eli takaisin taisteluun. Ainakin hetkeksi… sillä luonnollisesti rout-testiä heitetään joka kierroksen alussa, eihän sitä nyt kukaan mielellään kentälle jää turpiin ottamaan, kurat voi valahtaa punttiin vaikka kuinka pomo vieressä uhoaa
Tämän lisänsäännön myötä pelit ovat muuttuneet ehkä asteen brutaalimmaksi, mutta melkoisesti mielenkiintoisemmiksikin. Vaarana ainakin kampanjapeleissä on se, että voittava bändi vahvistuu liikaa, kun taas turpiinsa ottava bändi voi menettää jäseniä reippaasti. Noh, se on semmosta toisinaan.
Vaikka onpa joskus nähty sellaisiakin urotekoja, että turpiinsa alussa saanut bändi on lopulta voittanut ottelun keräämällä rohkeutensa ja pieksemällä voittoisamman bändin.
Hitusen koomista piirrettä tämä sääntö tuo mukanaan: jos kääpäjengin moraali pettää, niin sillon ne kyllä liikkuu harvinaisen liukkaasti
Ehkä pitäisi tuota pakenemista rajata niin, ettei yksikään hahmo voi paetessaankaan ylittää maksimiliikkumanopeuttaan..?
Tämmöstä perjantai-aamuun. Vähän pitkänsorttinen posti. Kommentoikaa, keskustelkaa!