Sotamies Burnstone (osa 1)

[C'tan]

Hiekkaisen planeetan pinta pöllysi kaartilaisten marssiessa kohti viimeistä tukikohtaansa. Ötökät, kuten rivimiehet niitä nimittivät, olivat edenneet jo satoja kilometrejä teurastaen ja tappaen. Intoa puhkuneiden nuorten miesten keskuudessa alkoi jo levitä epätoivo selviämisestä, mutta näköyhteys viimeiseen tukikohtaan, ja samalla myös pakokeinoon, piristivät taistelussa rähjääntyneitä miehiä roimasti.

Kaartilaisten rivistöissä marssi muiden muassa eräs Andy Burnstone. Isänsä katoamisen takia keisarilliselle kaarrille itsensä omistanutta Burnstonea ei kuitenkaan pakokeinon näkyminen paljoa lohduttanut. Monet hänen ystävistään ja lapsuudentovereistaan oli lopetettu raa'alla ja eläimellisellä tavalla. Veren ja punakeltaisen hiekan sekoittamista raadelluista kasoista ei olisi pystynyt tunnistamaan ketään. Ei edes äitiään. Eikä Burnstone edes tiennyt miltä hänen äitinsä näytti. Sotamiehen päässä liikkui kuitenkin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin perhesuhteet. Illan hämärtyessä kaartilaiset tiukensivat tahtia, sillä evakuointi olisi aloitettava ennen päivän kääntymistä yöksi.

Rähjäiset kaartilaiset tuottivat suurta huvia marssiessaan tukikohtaan niille partansa siistiksi ajaneille ja puhtaissa vaatteissa seisoville sotilaille, jotka olivat heitä tulleet planeetalta pois hakemaan.
"Pyhäkoulupojat...", Andyn vieressä marssiva Roger totesi. Roger oli Andyn mielestä muutenkin selkeä rotuaktivisti, mutta samalla myös hurja taistelija. Raivopäinen taistelutyyli oli tosin vaatinut veronsa. Karskin sotamiehen vasen puoli, poskesta hiusrajaan, oli suuren arven peitossa - ötökän happo oli vienyt samalla myös toisesta korvasta kuulon. Roger oli ryhmän sisässä arvostettu henkilö, jota kaikki kuuntelivat. Kaartilaiset pysähtyivät tukikohtaan ja ottivat jokainen mieleisensä lepoasennon.

Andy käänsi katseensa taivaalle. Taivas oli synkkä, ja tuleva yö oli aistittavissa. Sotamies hieroi partaansa tyytyväisenä, kun huomasi taivaasta laskeutuvan valon - he pääsisivät vihdoin pois tältä kirotulta hiekkapallolta. Andy laski katseensa tukikohtaan ja tovereihinsa. Pienelle kukkulalle rakennettu heppoisen näköinen linnoitus ei juurikaan sotamiehen varmuutta pelastautumisesta nostattanut. Juoksuhautojen kaivaminen oli jätetty puolitiehen, ja ne näyttivätkin enemmän riviltä matalia poteroja kuin yhtenäiseltä juoksuhaudalta.
"Eivät ole viitsineet kaivaa, kun siinä voi tulla likaiseksi", Scott kailotti kovaan ääneen.
"Vai olisiko ollut tarvetta kiillottaa kengänkärkiä juuri silloin?", joku jatkoi sotilaiden keskuudesta.
Suurta naurua ei kuitenkaan kuulunut. Kaikki halusivat vain päästä pois planeetalta. Nopeasti. Nyt.

Kaartilaiset alkoivat marssia aluksiin, mutta kuljetusaluksen mukana tullut komissaari käskikin yllättäen Andyn ryhmän etummaiseen juoksuhautaan varmistamaan lastauksen onnistuminen. Roger mutisi hiljalleen jotain tasa-arvoisuudesta, mutta käveli kuitenkin nopeasti poteroonsa, ja jäi sinne istumaan. Komissaari myhäili tyytyväisenä silkkaa kapiaishymyilyä. Andyn ryhmä ihmetteli komentajansa idioottimaisuutta. Yksi viiden miehen ryhmä poteroissa suojaamassa kahdeksaa ryhmää?
"Lyödäänkö vetoa, että tuo mies on tossun alla kotona?", Scott kysyi, kun ryhmä oli päässyt poteroihinsa.
"Noo, parempi näin. En ole ikinä pitänyt jonottamisesta", Roger naurahti.
Arvostetun sotilaan kevennys rentoutti myös muita ryhmän jäseniä, ja kaikki nauroivat vapautuneemmin kuin aikoihin. Yö oli laskeutunut, ja vain kuljetusaluksen valonheittimet toivat valoa pimeyteen. Yö ei kestänyt planeetalla pitkään, mutta kukaan kaartilainen ei enää halunnut nähdä yhtään aamua tällä pallolla. Niitä oli nähty jo liikaakin.

Komissaarin johtama lastausoperaatio oltiin saamassa päätökseen. Kohta olisi Andyn ryhmän vuoro. Roger kuitenkin tiiraili pimeään siristellen silmiään.
"No näkyykö mitään?", Scott irvaili viereisestä poterosta, mutta tukki kuitenkin suunsa nopeasti kerätessään pahansuovat katseet vierustovereiltaan.
"Tässä on jotakin mätää...", Roger mutisi.
Kaikki kääntyivät poteroissaan tiirailemaan pimeään. Andy katsoi oikealle puolelleen, missä yksi ryhmän jäsenistä, Bill, siristeli silmiään. Yht'äkkiä Billin naamaan lensi kasa limaista nestettä.
"Mitä helv...", Bill huusi ja samassa hänen päänsä tippui hiekkaan. Toisella puolella Billiä istunut Scott alkoi ampua raivoisasti Billin poteroon, ja suuliekit paljastivat koko poteroiden ympäristön olevan aivan täynnä koppakuoriaisia. Raivokas tulitus kohti vihollista alkoi ja myös komissaari lähti juoksemaan kohti poteroja avustaakseen ryhmää.

Kaartilaisten ilmeet synkkenivät hetki hetkeltä, kun jokaista tapettua ötökkää kohti ilmestyi kuin tyhjästä kaksi lisää. Kuljetusalus alkoi takana käynnistellä moottoreitaan.
"Ei millään pahalla, mutta nyt olisi kyllä aika poistua täältä ja aika helvetin äkkiä", Roger karjui Andylle ampuessaan päättömästi kohti vihollista. Ötököiden veri lensi kaartilaisten päälle, ja se syöpyi vaatteiden läpi. Andy nousi poterostaan ja lähti kävelemään hitaasti taaksepäin ampuen koko ajan. Scottin suunnitelma karkuun lähdöstä ei ollut ihan niin loppuun asti mietitty, sillä hänen nopea juoksuyrityksensä päättyi irvokkaan näköiseen seivästykseen, jossa hänen selkärankansa lävistettiin takaapäin ruumiin jäädessä paikalleen seisomaan.
"Takaisin asemiin! Me pysäytämme ne tässä!", selvästi virkaintoinen komissaari huusi Andylle.
"Pysäytä kuule ihan yksiksesi vaan", Roger vastasi peruuttaessaan poterosta.
Andy ja Roger ohittivat komissaarin, joka liikkui vastakkaiseen suuntaan kuin parivaljakko.
"Sir, ehdottaisin taktista taaksepäinvetoa", Roger huusi.
"Kuolema rintamakarkureille!", komissaari huusi. Ennen kuin hän ehti ampua tähdätyn laukauksen Rogerin rintaan, hänet revittiin kappaleiksi. Laukaus suuntautui hiekkaan tekemättä minkäänlaista tuhoa.
"Nyt mennään", Andy karjui. "Liikkuu liikkuu!"

Kuljetusalus oli jo kohonnut ilmaan. Aluksessa jo sisällä olevat Rogerin ja Andyn kumppanit kuitenkin avasivat kuljetustilaan johtavan luukun ja antoivat ystävilleen tulitukea. Andy juoksi nopeasti sisään alukseen ja kannusti toveriaan nopeuttamaan menoaan. Roger kääntyi juoksuun, mutta juuri hänen ehtiessään aluksen kohdalle kuljetusaluksen kuljettaja nosti alusta. Roger hyppäsi nopeasti ilmaan ja sai kiinni aluksen reunasta. Kaartilaiset ottivat nopeasti toveristaan kiinni. Ikävä kyllä niin ottivat myös ötökät. Ilmaan loikannut kuoriainen repi Rogerin nilkkaa, mutta sen tappoyritykset loppuivat lyhyeen, kun kaartilaisten tuli keskittyi siihen. Ötökkä putosi maahan, ja sen toverit alkoivat syödä sitä. Kaartilaiset sulkivat luukun ja kuljetusalus suuntasi nopeasti tähtilaivaa kohti.
"Varpaan saivat perkeleet", Roger harmitteli kuitenkin iloa äänessään.
"Mutta veimmepä mekin pari varvasta ja vähän muutakin", Andy naureskeli taputtaen selällään lepäävää toveriaan olkapäälle.
"Sinäkin osuit, kun ei tähdätä tarvinnut", Roger jatkoi.
"Varo vaan, kyllä minä sinun varpaaseesi tältä etäisyydeltä osun", Andy nauroi nyt jo selvästi vapautuneemmin.

Kuljetusalus saapui tähtilaivalle ja kaartilaiset siirtyivät omiin tiloihinsa lepäämään.
"Voisin vaikka nukkua ensimmäiset yöunet muutamaan vuorokauteen", Roger totesi nilkuttaessaan sidontapaikalta huoneeseensa Andyn tukemana.
"Sama täällä", Andy vastasi.
Saatettuaan toverinsa huoneeseensa Andy lösähti oman huoneensa sängylle makaamaan. Väsymys painoi nuorta miestä, mutta myös muut asiat pyörivät päässä. Kaatuneiden ystävien naamat, ötököiden tunteettomat, irstaat kasvot, sekä tietämättömyys tulevasta. Miksi juuri hän selvisi? Miksei esimerkiksi Scott, jolla oli edes isä ja äiti, jotka hän tunsi? Minne seuraavaksi?

"Minne tahansa, minne keisari käskee", Andy ajatteli. "Eikä tämä sotilaana olo niin pahaa ole. Olenhan puhdaskin taas", hän nauroi mielessään. Hiljainen humina rauhoitti sotamiehen mieltä ja uni alkoi päästä voitolle.

---

Nii, et semmonen tässä yöllä valvoessa tuli tehtyä. Kellokin sopivasti viisi, joten ei ole aihetta mennä nukkumaan. Tätä tarinaa olisi sitten tarkoitus jatkaa jossain vaiheessa, pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kerrottuna. Kertokaa nyt kuitenkin, että kirjoitanko jatko-osan vain itselleni, vai lukisiko joku muukin sen, jos sen tänne pistäisin.

Kitoos.

[Ukkosleka]

hyviä tarinoita ei voi olla liikaa.... kirjoita jatkoa!

[sir shadow]

kirjoa ihmeessä jatkoa tosi hyvä

[Guardsman]

On se kiva kun jotkut osaavat kirjoittaa tarinoita joita on kiva lukea.
Hyvä hyvä...

[Sopuli]

ainakin parempikin kun mun. we want more!

[C'tan]

Hyvä, jos kelpasi. Kirjoittelen lähipäivinä uutta...