Juttu on lähinnä intro, ja se on sanut aivan liikaa vaikutteita Aliens-elokuvista ja Tyranidien Codexista. Oikeastaan halusin vain ottaa selville, pitääkö jengi kinun kirjoituksistani. Voin tähän joskus jopa jatkoakin kirjoittaa, jos kansa vain tykkää.
Fluffillisesti astelen heikoilla jäillä, mutta kaipa tästä jotain joku tajuaa. Ja Pesämaailma tarkoittaa siis Hive-worldia, ja Pesä tietenkin Hiveä. Pitäisi Necromundaan perehtyä, että tajuaisin vähän enemmän näistä Hiveistä, mutta kaipa tämä nyt on oikein.
(Juu, ja nimeä en ole keksinyt, virtuaalihatunnosto sille joka keksii
"Jumankauta, älkää jääkö sinne kyykkimään!", Kersantti Fenner ärjäisi. Miehet kyyristelivät romukasan takana. Fenneriä otti aivoon suunnattomasti. Heidän rykmenttinsä, Cadian 14. rykmentti, oli käsketty puhdistamaan Harpis, yksi Imperiumin pesämaailmoista tyranideista. He olivat olleet Harpiksella kolme viikkoa ja koko rykmentin hermot olivat riekaleina. Miehiä katoili vessareissuilla eikä kukaan halunnut lähteä etsimään heitä. Viidennestä joukkueesta oli löytynyt vain kasa verisiä las-kivääreitä ja verivana joka johti Pesän viemäreihin.
"Nyt perkele ylös sieltä! Se oli vaan joku helvetin rotta!" Fenner karjui joukkueelleen.
"Ja paskat oli! Minä näin, siellä liikkui jotain suurta!"
"Sinä nyt et erota edes puuta kivestä", Fenner vastasi sanojalle. Joukkue naurahteli hermostuneena. "Sotamies Karel, tule tänne!" hän sanoi.
Karel asteli arasti esiin romujen takaa pidellen käsissään raskasta liekenheitintä.
"Noniin, Karel. Näytetäänpäs näille neideille että täällä ei ole mitään muuta kuin rottia. Pistä tuonne käytävään kunnon liekitys!" Fenner käski.
Karel teki työtä käskettyä, ja osoitti liekinheittimensä piipun kohti pimeää käytävää. Kuului humahdus, ja ilma alkoi täyttyä palavan bensiinin hajusta. Liekki valaisi pitkän käytävän ja sen varrella olevat oviaukot. Se valaisi likaisen lattian. Se valaisi pitkät puolitoistametriset kynnet. Se valaisi mustat, hyönteismäiset silmät. Karel tunsi pakokauhun hiipivän pitkin selkärankaansa. Olio päästi korkean ja epäinhimillisen kirkaisun, ja syöksyi joukkuetta kohti luodin nopeudella.
Puolta tuntia myöhemmin kersantti Fenner nojasi seinään huohottaen. Hän oli kääntynyt jouksemaan sillä hetkellä kun Karelin liekinheitin oli luonut loimottavan valonsa tyranidin kitiinikuorelle. Kun hän oli kääntynyt katsomaan, oli olio repinyt Karelin kappaleiksi ja lähestyi uhkaavasti romukasan takaa ammuskelevia miehiä. Viimeinen asia jonka hän oli nähnyt ennen kuin oli jatkanut pakoaan, oli miesten epätoivoinen yritys suojata itseään olion repiviltä kynsiltä. Fenner oli joussut minkä jaloistaan oli päässyt yrittäessään karistaa olion kannoiltaan. Hän ei enää kuullut kynsien napsetta lattiaa vasten, mutta hän ei uskonut että oli päässyt karkuun. Tyranidit eivät ollet tyhmiä, ja hän oli eksyksissä Pesän sokkeloissa. Hän tiesi, että olio odotti häntä jonkin mutkan takana. Mutta hänen oli pakko päästä Pesästä ulos, pakko päästä turvaan rykmentin leiriin. Hän tiesi että rykmentin komissaari saattaisi teloittaa hänet rintamakarkuruudesta, mutta hänen oli pakko päästä pois tuon hirveän olion lähettyviltä. Fenner tarkisti Bolt-pistoolinsa lippaan, ja lähti kävelemään kohti oletettua reittiä ulos.