40K: Fenner (Ihme on tapahtunut! JarLoz kirjoittaa jutun!)
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Lueskelen sitten loppuviikosta paremmin, nyt lähden matkalle. toivottavasti olet kirjoitellut sitten lisää -
High king Godric
- Viestit: 422
- Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
- Paikkakunta: Espoo
Hienoa tarinaa Jarloz! todella tunnelmallista ja muutenkin hyvää! Paikat pystyi näkemään sielunsa silmin, ramman Karelin viimehetket koko hoito on mahtavaa tavaraa! Ekassa osassa ainut oli että Fenner lopussa käveli pois, sen sijaan että olisi juossut paniikissa. Tästä EI tarvitse välittää, mutta sanoimpahan kumminkin. Ja sitten sitä jatkoa.
There is no "Overkill", there is only "Open fire" and "I need to reload".
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Tuo, oli suorastaan....mahtava. Tuon jos olisit laittanut tarinakisaan niin ainankin oman ääneni olisin antanut sulle. Vähän enemmän olisit kuvannut sitä viiden minuutin taukoa ja sitä kun kaveri kompastuu, esim näin:
Fenner punnersi itsensä ylös liejusta ja jatkoi nyt lyhyttä matkaansa ovelle.
Fenner punnersi itsensä ylös liejusta ja jatkoi nyt lyhyttä matkaansa ovelle.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
Hyvää tavaraa, JarLoz.
Ykkös osassa olisit voinut olla hieman kuvaallisempi ympäristön suhteen. Ainoat mitä siellä esiintyi oli romukasa, viemäri ja putki. Kai ne olivat jonkin näköiset? Ruosteiset kenties?
Noh, toinen oli jo parempi. Täytyy sanoa, että kyllä sä kirjoittaa osaat.
Ykkös osassa olisit voinut olla hieman kuvaallisempi ympäristön suhteen. Ainoat mitä siellä esiintyi oli romukasa, viemäri ja putki. Kai ne olivat jonkin näköiset? Ruosteiset kenties?
Noh, toinen oli jo parempi. Täytyy sanoa, että kyllä sä kirjoittaa osaat.
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.
Luisuin taas periaatteistani (kuten minulla on pariin otteeseen ollut tapana) ja luin 40K-kertomuksen. Ensimmäistä kertaa näköjään kirjoittelet tänne JarLoz. Tarina oli tosi hyvä. Kaikki kommentti onkin tässä jo tullut joten enpä rupea toistamaan. Täytyy tässä kai sitten jatkoa jäädä odottelemaan.
EDIT: Vai että molemmat osat samana päivänä!!! Whoa!
EDIT: Vai että molemmat osat samana päivänä!!! Whoa!
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
-
Mad Larkin
- Viestit: 183
- Liittynyt: Ke 12.03.2003 21:41
-
Cannonball
- Viestit: 898
- Liittynyt: Ke 12.11.2003 18:55
- Paikkakunta: turku
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Juu, ainakin näin väsyneenä, flunssaisena ja viiden päivän non-stop AD&D-putken jälkeen pystyy hyvin kuvittelemaan mielessään mitä tahansa tunnelmia. Olivathan nuo nopeasti kirjoitetun oloisia, mutta sellaisiksi vallan mainioita. Ei muuta kuin uutta suoleen.
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
Noh, nopeasti nuo oli kirjoitettukin. Tiedän, että olisi kova sana suunnitella ensiksi irtopaperille, kirjoittaa puhtaaksi, ja vetää vielä varmuuden vuoksi jonkin oikoluvun läpi. Mutta minäpä olenkin idealistijuntti, ja kirjoitan nuo suoraan Notepadilla 
Edit: Siitä jatkosta... Se on tekeillä, uskokaa pois. Ilmeisesti juttu päättyy sitten tähän tulevaan "osaan", ei tälläistä muka-jännitys stooria voi pitkittää liikaa.
Edit: Siitä jatkosta... Se on tekeillä, uskokaa pois. Ilmeisesti juttu päättyy sitten tähän tulevaan "osaan", ei tälläistä muka-jännitys stooria voi pitkittää liikaa.
Okay, nyt sitten päätösosa... Inspiraatio vähän lopahti, eikä juttu nyt ole niin hyvä kuin olisin sen halunnut olevan. Loppuratkaisukin on kovin tylsä.
Fenner painoi varovasti korvansa ovea vasten. Mitään ei kuulunut, mutta se ei tarkoittanut ettei siellä olisi ketään. Ovet olivat viisi senttiä paksua terästä, eikä olio pitänyt kovin suurta melua. Fenner pohti uskaltaisiko hän avata oven ja napata navigaattorinsa. Ilman navigaattoria hän ei ikinä löytäisi tietään ulos Pesästä. Toisaalta, hän ei tiennyt odottiko tyranidi häntä oven takana, ja jos odotti, niin kuinka kaukana ovesta laite olisi.
Fenner tähtäsi kiväärillään oveen, ja painoi varovasti oven avaavaa nappia. Ovi avautui hitaasti sihisten, vanhat mottorit vonkuivat vastalausettaan. Ovi avautui, mutta sen takana ei ollut mitään. Navigaattori oli maassa muutaman metrin päässä. Fenner lähestyi maassa olevaa laitetta hitaasti, tarkkaillen ympäristöään. Hän kumartui ottamaan sen liejusta. Kun hän oli nousemassa ylös, jotain limaista tippui hänen niskaansa. Fenner kiepsahti katsomaan ylös ase valmiina. Katossa oli vuotava putki, joka oli joskus kuljettanut jotain ainetta paikasta A paikkaan B. Fenner huokaisi helpotuksesta. Hän rupesi tutkimaan navigaattoria. Se paljasti hänelle, että uloskäynti oli noin kahden kilometrin päässä hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan. Fenner oli juuri miettimässä parasta reittiä ulos, kun laitteeseen syttyi pieni punainen valo. Laitteen näyttöön ilmestyi teksti: <Akku lopussa>, ja näyttö pimeni ääntäkään päästämättä.
"Voi juma!" Fenner kirosi. Hänellä oli aavistus minnepäin tuli lähteä, mutta hän ei voisi millään muistaa reittiä sokkeloisen Pesän läpi.
Tuntien epätoivoisen harhailun jälkeen Fenner lysähti saastaista seinää vasten. Oli selvää että hän ei tulisi koskaan löytämään tietä ulos, ja selässä olevaa haavaa kirveli. Hän oli yrittänyt löytää navigaattoriin akkua, mutta huoneita ja käytäviä täyttävästä romusta oli mahdotonta löytää mitään. Ja vaikka hän löytäisikin akun joka sopisi navigaattoriin, niin se olisi todennäköisesti tyhjä. Fenner päätti koettaa vielä yhtä huonetta, ennen kuin luovuttaisi. Hän nousi seisomaan, ja käveli horjuen käytävää pitkin kunnes löysi oven. Hän ei ollut syönyt mitään koko sinä aikana kun oli ollut Pesässä. Oli mahdotonta sanoa kuinka kauan hän oli harhaillut pitkin loputtomia käytäviä. Haparoivin sormin hän löysi oven avaamiseen tarkoitetun napin, ja painoi siitä. Ovi aukesi sihisten. Hän astui huoneseen, ja katseli ympärilleen. Huone oli erilainen kuin ne joissa hän oli ollut, se oli selvästi ollut jonkinlainen tietokonekeskus, eikä se ollut kärsinyt niin suuria tuhoja kuin muut huoneet. Seiniä kiersivät suuret muistiasemat, ja keskellä huonetta oli kolhuinen tietokoneterminaali, jonka luokse Fenner laahusti. Yllättävää kyllä, kone tuntui toimivan. Matalaa huminaa kuului muistiasemista, ja terminaalin näytön vieressä vilkkui valo. Fenner läimäisi riimulla merkittyä laattaa, jonka oli tarkoitus käynnistää kone.
Näyttö heräsi eloon. Fenner tunsi toivon heikon säteen käyvän lävitseen, kun tutki tietokoneen muistia. Alihakemistosta hän löysi Pesän pohjapiirroksen, jonka avulla hän sai selville sijaintinsa ja reitin Pesän uloskäynnille. Hetken tutkiminen paljasti terminaalin sivussa olevan tietoliikenneportin, jonka avulla hän pystyisi lataamaan navigaattoriinsa virtaa ja dataa. Mainiota. Fenner kaiveli navigaattoriaan esiin, kun sähköt äkkiä katkesivat. Hetken Fenner seisoi pimeydessä, kunnes huoneen varageneraattori lähti yskäisten käyntiin. Lepattavien loisteputkien valossa hän asetti navigaattorinsa liittimen tietoliikenneporttiin ja latasi tiedot laitteeseen. Sähköjen katkeaminen ihmetytti häntä, koska niinä kahtena viikkona joina rykmentti oli ollut Harpiksella, olivat sähköt toimineet moitteettomasti vaikka Pesä oli ollut tyhjillään pitkän aikaa. Huolestuneena Fenner astui ulos huoneesta käytävään. Valaistuun käytävään. Fenner oli ihmeissään, miten muka sähkökatkos voisi koskea vain yhtä huonetta? Ihmetellessään, hänen katseensa osui katossa kulkevaan kaapeliin. Kaapelin olisi tarkoitus tuoda virtaa tietokonehuoneeseen, mutta joku oli ilmiselvästi katkaissut sen. Kaapeli oli katkennut siististi, kuin terävällä terällä leikaten. Kuin pitkällä terävällä kynnellä, Fenner tajusi. Pakokauhu valtasi hänen mielensä, ja hän alkoi juosta navigaattori kourassaan. Olio oli varmasti jossain lähellä. Fenner ymmärsi miksi tyranidi ei vain tullut huoneeseen ja tappanut häntä. Olio halusi leikitellä Fennerillä, härnätä tätä kunnes hänen hermonsa romahtaisivat. Heti kun ajatus oli tullut hänen mieleensä, Fenner tyrmäsi sen. Tyranidit ovat vain eläimiä, eivät ne ymmärrä sellaisia asioita. Mutta katkenneen kaapelin muistikuva taisteli hänen päätelmiään vastaan.
Fennerin ajatusketjun katkaisi tuttu kirkaisu. Hän ei pystynyt päättelemään mistä suunnasta se tuli, koska käytävät vääristelivät kaikuja. Olio saattaisi olla vaikka aivan hänen edessään, eikä hän pystyisi tietämään sitä mitenkään. Fenner käännähteli risteyskohdassa. Olio voisi olla missä suunnassa tahansa. Fenner päätti ottaa riskin ja lähti juoksemaan pitkin lyhyintä tietä kohti uloskäyntiä. Navigaattori tiukasti kourassa hän jouksi pitkin törkyisiä käytäviä, kääntyen välillä risteyksestä suuntaan tai toiseen. Hän kuuli jostain kaukaa kirkaisun, ja toisen joka vastasi siihen. Niitä pirulaisia on kaksi, hän ajatteli. Kirkaisuja kuului koko ajan lisää, ja ne tuntuivat lähenevän. Fenner tajusi että olentoja oli oikea lauma, ehkä yli kymmenen. Hän juoksi niin kovaa kuin pystyi rukoillen Keisarilta suojausta. Uloskäynnille oli enää parisataa metriä, kun äänet äkkiä loppuivat. Oli hiljaista kuin valtameren pohjassa. Fenner pysähtyi kuuntelemaan. Ehkäpä ne olivat luovuttaneet, hän ajatteli, mutta ymmärsi samassa ajatuksen mielettömyyden. Tyranidit eivät luovuta, ne vaihtavat taktiikkaa. Fenner lähti taas juoksemaan.
Navigaattori paljasti uloskäynnin olevan noin sadan metrin päässä. Fenner kiihdytti vauhtia. Kohta hän olisi turvassa leirissä, poissa petojen ulottuvilta. Muutama käännös vielä... Siinä! Pitkän pimeän käytävän päässä Fenner näki valon pilkahduksen. Hänen sydämensä alkoi tykyttää vielä kovempaa, kun hän lähestyi ovea. Tarinat, joita hän kertoisi komissaarille joukkueensa kohtalosta alkoivat muodostua hänen mielessään. Hän kertoisi, että oli jäänyt ruumispinon alle, tai jotain muuta vastaavaa. Kova rysähdys havahdutti hänet mietteistään. Hän kääntyi hitaasti ympäri. Maassa oli jäähdytystunnelin ritilä, ja ritilän päällä seisoi hänen pahin painajaisensa. Silmät kiiluivat hämärässä, ja kynnet napsahtelivat hiljaa. Fenner kääntyi juostakseen karkuun, mutta pääsi vain muutaman metrin päähän kunnes suuri kynsi osui häntä olkapäähän. Käsi lähti lähes irti, ja Fenner tippui polvilleen. Hän nosti toisen kätensä hirvittävälle haavalle, ja tunsi lämpimän veren virtaavan hänen sormiensa välistä. Itsepäisesti hän nousi seisomaan, ja yritti lähteä kohti ovea. Seuraava isku lävisti hänen kehonsa sydämen tienoilta. Fenner kaatui eteenpäin. Hän oli kuollut ennen kuin osui maahan.
Fenner painoi varovasti korvansa ovea vasten. Mitään ei kuulunut, mutta se ei tarkoittanut ettei siellä olisi ketään. Ovet olivat viisi senttiä paksua terästä, eikä olio pitänyt kovin suurta melua. Fenner pohti uskaltaisiko hän avata oven ja napata navigaattorinsa. Ilman navigaattoria hän ei ikinä löytäisi tietään ulos Pesästä. Toisaalta, hän ei tiennyt odottiko tyranidi häntä oven takana, ja jos odotti, niin kuinka kaukana ovesta laite olisi.
Fenner tähtäsi kiväärillään oveen, ja painoi varovasti oven avaavaa nappia. Ovi avautui hitaasti sihisten, vanhat mottorit vonkuivat vastalausettaan. Ovi avautui, mutta sen takana ei ollut mitään. Navigaattori oli maassa muutaman metrin päässä. Fenner lähestyi maassa olevaa laitetta hitaasti, tarkkaillen ympäristöään. Hän kumartui ottamaan sen liejusta. Kun hän oli nousemassa ylös, jotain limaista tippui hänen niskaansa. Fenner kiepsahti katsomaan ylös ase valmiina. Katossa oli vuotava putki, joka oli joskus kuljettanut jotain ainetta paikasta A paikkaan B. Fenner huokaisi helpotuksesta. Hän rupesi tutkimaan navigaattoria. Se paljasti hänelle, että uloskäynti oli noin kahden kilometrin päässä hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan. Fenner oli juuri miettimässä parasta reittiä ulos, kun laitteeseen syttyi pieni punainen valo. Laitteen näyttöön ilmestyi teksti: <Akku lopussa>, ja näyttö pimeni ääntäkään päästämättä.
"Voi juma!" Fenner kirosi. Hänellä oli aavistus minnepäin tuli lähteä, mutta hän ei voisi millään muistaa reittiä sokkeloisen Pesän läpi.
Tuntien epätoivoisen harhailun jälkeen Fenner lysähti saastaista seinää vasten. Oli selvää että hän ei tulisi koskaan löytämään tietä ulos, ja selässä olevaa haavaa kirveli. Hän oli yrittänyt löytää navigaattoriin akkua, mutta huoneita ja käytäviä täyttävästä romusta oli mahdotonta löytää mitään. Ja vaikka hän löytäisikin akun joka sopisi navigaattoriin, niin se olisi todennäköisesti tyhjä. Fenner päätti koettaa vielä yhtä huonetta, ennen kuin luovuttaisi. Hän nousi seisomaan, ja käveli horjuen käytävää pitkin kunnes löysi oven. Hän ei ollut syönyt mitään koko sinä aikana kun oli ollut Pesässä. Oli mahdotonta sanoa kuinka kauan hän oli harhaillut pitkin loputtomia käytäviä. Haparoivin sormin hän löysi oven avaamiseen tarkoitetun napin, ja painoi siitä. Ovi aukesi sihisten. Hän astui huoneseen, ja katseli ympärilleen. Huone oli erilainen kuin ne joissa hän oli ollut, se oli selvästi ollut jonkinlainen tietokonekeskus, eikä se ollut kärsinyt niin suuria tuhoja kuin muut huoneet. Seiniä kiersivät suuret muistiasemat, ja keskellä huonetta oli kolhuinen tietokoneterminaali, jonka luokse Fenner laahusti. Yllättävää kyllä, kone tuntui toimivan. Matalaa huminaa kuului muistiasemista, ja terminaalin näytön vieressä vilkkui valo. Fenner läimäisi riimulla merkittyä laattaa, jonka oli tarkoitus käynnistää kone.
Näyttö heräsi eloon. Fenner tunsi toivon heikon säteen käyvän lävitseen, kun tutki tietokoneen muistia. Alihakemistosta hän löysi Pesän pohjapiirroksen, jonka avulla hän sai selville sijaintinsa ja reitin Pesän uloskäynnille. Hetken tutkiminen paljasti terminaalin sivussa olevan tietoliikenneportin, jonka avulla hän pystyisi lataamaan navigaattoriinsa virtaa ja dataa. Mainiota. Fenner kaiveli navigaattoriaan esiin, kun sähköt äkkiä katkesivat. Hetken Fenner seisoi pimeydessä, kunnes huoneen varageneraattori lähti yskäisten käyntiin. Lepattavien loisteputkien valossa hän asetti navigaattorinsa liittimen tietoliikenneporttiin ja latasi tiedot laitteeseen. Sähköjen katkeaminen ihmetytti häntä, koska niinä kahtena viikkona joina rykmentti oli ollut Harpiksella, olivat sähköt toimineet moitteettomasti vaikka Pesä oli ollut tyhjillään pitkän aikaa. Huolestuneena Fenner astui ulos huoneesta käytävään. Valaistuun käytävään. Fenner oli ihmeissään, miten muka sähkökatkos voisi koskea vain yhtä huonetta? Ihmetellessään, hänen katseensa osui katossa kulkevaan kaapeliin. Kaapelin olisi tarkoitus tuoda virtaa tietokonehuoneeseen, mutta joku oli ilmiselvästi katkaissut sen. Kaapeli oli katkennut siististi, kuin terävällä terällä leikaten. Kuin pitkällä terävällä kynnellä, Fenner tajusi. Pakokauhu valtasi hänen mielensä, ja hän alkoi juosta navigaattori kourassaan. Olio oli varmasti jossain lähellä. Fenner ymmärsi miksi tyranidi ei vain tullut huoneeseen ja tappanut häntä. Olio halusi leikitellä Fennerillä, härnätä tätä kunnes hänen hermonsa romahtaisivat. Heti kun ajatus oli tullut hänen mieleensä, Fenner tyrmäsi sen. Tyranidit ovat vain eläimiä, eivät ne ymmärrä sellaisia asioita. Mutta katkenneen kaapelin muistikuva taisteli hänen päätelmiään vastaan.
Fennerin ajatusketjun katkaisi tuttu kirkaisu. Hän ei pystynyt päättelemään mistä suunnasta se tuli, koska käytävät vääristelivät kaikuja. Olio saattaisi olla vaikka aivan hänen edessään, eikä hän pystyisi tietämään sitä mitenkään. Fenner käännähteli risteyskohdassa. Olio voisi olla missä suunnassa tahansa. Fenner päätti ottaa riskin ja lähti juoksemaan pitkin lyhyintä tietä kohti uloskäyntiä. Navigaattori tiukasti kourassa hän jouksi pitkin törkyisiä käytäviä, kääntyen välillä risteyksestä suuntaan tai toiseen. Hän kuuli jostain kaukaa kirkaisun, ja toisen joka vastasi siihen. Niitä pirulaisia on kaksi, hän ajatteli. Kirkaisuja kuului koko ajan lisää, ja ne tuntuivat lähenevän. Fenner tajusi että olentoja oli oikea lauma, ehkä yli kymmenen. Hän juoksi niin kovaa kuin pystyi rukoillen Keisarilta suojausta. Uloskäynnille oli enää parisataa metriä, kun äänet äkkiä loppuivat. Oli hiljaista kuin valtameren pohjassa. Fenner pysähtyi kuuntelemaan. Ehkäpä ne olivat luovuttaneet, hän ajatteli, mutta ymmärsi samassa ajatuksen mielettömyyden. Tyranidit eivät luovuta, ne vaihtavat taktiikkaa. Fenner lähti taas juoksemaan.
Navigaattori paljasti uloskäynnin olevan noin sadan metrin päässä. Fenner kiihdytti vauhtia. Kohta hän olisi turvassa leirissä, poissa petojen ulottuvilta. Muutama käännös vielä... Siinä! Pitkän pimeän käytävän päässä Fenner näki valon pilkahduksen. Hänen sydämensä alkoi tykyttää vielä kovempaa, kun hän lähestyi ovea. Tarinat, joita hän kertoisi komissaarille joukkueensa kohtalosta alkoivat muodostua hänen mielessään. Hän kertoisi, että oli jäänyt ruumispinon alle, tai jotain muuta vastaavaa. Kova rysähdys havahdutti hänet mietteistään. Hän kääntyi hitaasti ympäri. Maassa oli jäähdytystunnelin ritilä, ja ritilän päällä seisoi hänen pahin painajaisensa. Silmät kiiluivat hämärässä, ja kynnet napsahtelivat hiljaa. Fenner kääntyi juostakseen karkuun, mutta pääsi vain muutaman metrin päähän kunnes suuri kynsi osui häntä olkapäähän. Käsi lähti lähes irti, ja Fenner tippui polvilleen. Hän nosti toisen kätensä hirvittävälle haavalle, ja tunsi lämpimän veren virtaavan hänen sormiensa välistä. Itsepäisesti hän nousi seisomaan, ja yritti lähteä kohti ovea. Seuraava isku lävisti hänen kehonsa sydämen tienoilta. Fenner kaatui eteenpäin. Hän oli kuollut ennen kuin osui maahan.
*karmiva jännityksen tunne...*
Noh, ei nyt ihan, mutta hyvää juttua tuo taas oli. Jep jep.
Kuule, oon jonkun aikaa miettinyt tekeväni sarjakuvan warhammereista ja taitaa niin olla, että tämä tarina olisi hyvä siihen. Saankos käyttää tätä tarinaa niinkuin käsikirjoituksena, JarLoz...? Saat tietysti tekijän maininnat siihen sitten.
Noh, ei nyt ihan, mutta hyvää juttua tuo taas oli. Jep jep.
Kuule, oon jonkun aikaa miettinyt tekeväni sarjakuvan warhammereista ja taitaa niin olla, että tämä tarina olisi hyvä siihen. Saankos käyttää tätä tarinaa niinkuin käsikirjoituksena, JarLoz...? Saat tietysti tekijän maininnat siihen sitten.
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.