Grom Rautavasara, sotaretket III, Karak Kadrin (IV Osa)

[Grom]

Tässä tulee sotaretken viimeinen osa. Edellinen siis kannattaa lukea ennen tätä.
___________________________________________________________

Grom Rautavasara: Sotaretket III
Kirjoittanut: Grom Hardhammer


Taistelu


Patrick piti hirvittävää vauhtia yllä. Hän oli matkaamassa Sylvanian keskiosissa keskellä kuollutta maata ja kammottavia ääniä. Patrick tiesi vampyyrien majailevan näillä seuduilla ja tiesi myös, että pelätyt Von Carsteinit asustivat Sylvaniassa. Liikkeellä oli jopa huhuja Manfred Von Carsteinin olemassaolosta. Ensimmäinen yhteenotto ihmisten armeijan ja epäkuolleiden kanssa tapahtui päivän ollessa puolessa. Luurankojoukko hyökkäsi yllättäen ihmisten armeijan takaosiin ja juuri Patrickin rynnätessä takaosastojen avuksi zombit jyristivät etujoukkoihin. Sivuilta ilmestyi, kuin tyhjästä valittavia kalmoja. Patrick huomasi epäkuolleiden piirittävän hänen armeijaansa. Isot lepakot hyökkäsivät taivaalta joukkojen kimppuun ja aiheuttivat ärtymystä, häirintää ja kipeitä puremia. Kaiken keskelle ajeli suuri musta vaunu, jota luurankoratsut vetivät. Zombien takaa ilmestyi vielä eliittiluurankoja, joiden johdossa marssi vampyyrikreivi. Patrick huomasi hetkensä tulleen ja asteli Mustan Vartioston eteen.
- Olemme vain läpikulkumatkalla. Aikomuksemme ei ollut häiritä. Mitä haluatte arvoisa vampyyrikreivi? kysyi Patrick tyynesti toki hieman peloissaan.
Vampyyri nauroi ja samaan aikaan mustien vaunujen ovet aukesivat. Ulos astui mustaan kaapuun pukeutunut aave, viikatemies. Se käveli vampyyrikreivin vierelle ilkeästi virnistäen.
- Te jahtaatte Grom Rautavasaran örkkiarmeijaa, totesi vampyyri.
- Kyllä. Emme ole täällä lainkaan teidän harmiksemme.
- Ette varmasti. Kuulkaas herra Branham. Minulla on teille tarjous, josta ette voi kieltäytyä, sanoi vampyyri.
- Olen halukas kuulemaan tarjouksenne, sanoi Patrick.
Vampyyrikreivi hymähti tyytyväisenä ja viittoili Patrickia lähemmäs. Patrick käveli epäillen vampyyrikreivin vierelle. Tämä viittoili lähemmäs miestä, joka oli piileksinyt pimeydessä. Patrick tunnisti miehen manaajaksi ja tiesi, että nyt oltiin tekemisissä pimeimpien voimien kanssa. Viikatemies lähestyi. Patrick oli nyt kolmen epäkuolleen johtajan piirittämä.
- Örkkiarmeija rymisteli maittemme halki tappaen joukkojamme ja saastuttaen maatamme. He täyttivät ilman heidän typerällä puheellaan ja häpäisivät Von Carsteinin maan. Olemme toki kostonhimoisia, mutta emme vihasta sokeita. Örkeillä on suuri ja vahva armeija liikkeellä. Mieleeni muistuu Gorbag Rautakynnen johtamat armeijat tai Azhag Teurastajan örkkijoukot. Yksin sinun armeijasi ei pärjää tälle mahtavalle voimalle, kertoi vampyyri rauhallisella äänellä.
Patrickin päähän muodostui kuvia ja kuvasarjoja tuhosta ja kuolemasta. Örkkien riemuhuudot raikuivat ja ihmisten kuolonkorinat täyttivät hänen päänsä.
- Näetkö mitä mielikuvituksesi luo. Tuo tuho on aivan mahdollista, jos et nyt pidä varaasi.
Patrick nielaisi ja lisää kuvia tulvi hänen mieleensä. Hän näki palavan ihmisruumiskasan, jonka joukosta erottuivat Johanin tuskaiset kasvot.
- Ei! huudahti Patrick hikipisaroita otsallaan. - Mitä minä teen? hän kysyi avuttomana.
- Olen apunasi yhdestä ehdosta, ilmoitti vampyyri.
Patrickin kasvoille kohosi tietämätön ilme. Hän mietti mitä tehdä. Miten suhtautua vampyyriin, joka avokätisesti tarjoaa apuansa ihmiselle. Vampyyrien armeija olisi toki mahtava apu, mutta silti hän epäröi. Sitten hänen mielensä täyttivät jälleen kauhukuvat. Selvimpänä erottui kuva, jossa Grom Rautavasara piteli kädessään hänen, Patrick Branhamin, päätä. Taustalla erottuivat hänen äitinsä kuolevat kasvot ja hänen isänsä veltto ruumis. Viimeisenä hänen mielessään kuului rusahdus, joka oli epäilemättä hänen isänsä niskat Mugrob Miesteurastajan otteessa.
- Selvä! hän huudahti jälleen tuskissaan. - Kerro ehtosi, hän jatkoi rauhoittuneena.
- Ehtoni on yksinkertainen. Anna minulle sielusi ja liity meihin, sanoi vampyyri kylmällä äänellä.
Patrickia kylmäsi. Hän ei täysin ymmärtänyt mitä vampyyri tarkoitti, mutta uudet kauhukuvat, entistä kauheammat, täyttivät jälleen hänen mielensä ja hän parkaisi suostumuksensa. Hän tiesi että jos kieltäytyisi, vampyyriarmeija tappaisi hänet siihen paikkaan ja hän ei pääsisi kostamaan Rautavasaralle. Hänen oli pakko suostua. Manaaja lähestyi Patrickia mumisten epäkuolleiden kieltä. Patrick tunsi humahduksen ja sitten… ei mitään. Hän katseli ympärilleen tuntien, että jokin hänestä oli poissa. Hän tunsi kuitenkin itsensä entistä vahvemmaksi ja päättäväisemmäksi. Vampyyri hänen vieressään hymyili ilotonta hymyään ja manaaja nojasi polviinsa. Viikatemies katsoi vakavana Patrickia ja poistui kiiruhtaen vaunuihinsa ja karautti matkoihinsa. Jostain pimeydestä pyyhälsi luurankoratsu, jonka selkään vampyyri hyppäsi ja pyyhälsi pois. Patrick piteli hetken päätään hämmästyksestä ja samaan aikaan koko epäkuolleiden armeija vetäytyi. Ihmisten joukot katsoivat hetken aikaa ihmeissään, kun luurangot ja zombit käänsivät heille selkänsä ja poistuivat. Ne miehet, jotka yrittivät vielä upottaa miekkojaan epäkuolleiden selkään tapettiin välittömästi. Nopeasti epäkuolleet olivat poissa. Patrick kuuli valitusta jalkojensa juuresta ja näki manaajan, joka ryömi tuskissaan hiekassa. Patrick kohotti ilmeenkään värähtämättä miekkansa ja iski vaikeroivan manaajan lopullisesti kuolleeksi.
- Ja katsokaa! Jopa kuolleet kaihtavat meitä. Marssikaamme siis ja tuhotkaamme saastaiset örkit! huusi Patrick loikaten ratsunsa selkään ja karauttaen kauas armeijansa edelle.
- Kyllä! huusi Johan ja johdatti vapaan komppanian ryntäykseen Patrickin perään.
Koko muu armeija katsoi hetken aikaa ihmetellen juuri tapahtunutta ja lähtivät sitten hurraten ja miekat paljastettuina eteenpäin. Sylvania raikui ihmisten hurmiosta ja maa jylisi ratsastavien ja juoksevien sotilaiden alla.

- Se on tehty herrani, sanoi viikatemies kumartaen.
- Mainiota, mainiota Krystos.
- Hän on nyt yksi meistä, jatkoi viikatemies mädäntyneellä äänellään.
- Nyt on tehtäväsi toinen osa täytettävä. Mene ja tee mielikseni.
Viikatemiehen edessä seisova musta hahmo rupesi nauramaan karmivaa naurua ja samaan aikaan hänen ympärillään luurangot maan sisässä nauroivat. Viikatemies hymähti ja poistui pienestä kammiosta, jossa hänen mestarinsa piti majaansa. Hän otti viikatteensa esille ja jatkoi kohti ulkona odottavaa vampyyria. Vampyyri käveli hänen luokseen sama iloton hymy kasvoillaan.
- Krystos, mitä hän sanoi? Olemmeko toimineet oikein? kysyi vampyyri innokkaana.
Viikatemies käveli mitään sanomatta vampyyrin luo ja leikkasi viikatteellaan nuoren vampyyrioppipojan kahtia.
- Kelvoton typerys. Näin sen tulee olevan, tokaisi viikatemies ja poistu vaunuihinsa.

Grom katsoi viistoon ylöspäin. Vuoristo. Suuri vuoristo, jonka uumenista löytyisi Karak Kadrin. He olivat jo niin lähellä. Hän näki armeijansa voivan paremmin, kun he olivat päässeet pois Sylvaniasta. Voitto luurankoja vastaan oli kohentanut heidän mielialaansa ja tyytyväisiä murahteluja kuului, joka suunnalta. Tarak ratsasti hänen vierelleen takanaan Ni’Gobbla.
- Olisko aika opettaa Ni’Gobbla ratsastaan omalla villisialla. Voitas jutellakin helpommin, kun se ei aina istuis tuolla takana, Tarak ehdotti.
- Ensin meiän täytyy varmaan opettaa Grom ratsastaa, tokaisi Ni’Gobbla hiljaa ja Grom töytäisi hänet alas ratsailta.
Tarak virnisti.
- Eihän nää Yön Hiidet ratsasta villisioilla. Meitsin täytyy hankkii semmonen squigi. Niillähän nää Ni’Gobblan porukat ratsastaa, sanoi Grom virnistellen.
- Älä unta nää. Semmosella ei kunniakas pomo ratsasta, sanoi Ni’Gobbla.
- Mitä se kunniakas pomo tekee siellä hiekassa? Löytyks kiinnostavii matoi? irvaili Grom.
Ni’Gobbla pomppasi nopeasti pystyyn ja tallusteli muka loukattuna oman rykmenttinsä kärkeen. Grom naurahti ja katsahti sitten eteenpäin.
- Nyt mä otan ekan askeleen näille vuorille. Ollaan näetsen kääpien mailla, sanoi Grom ja tallasi teatraalisesti hiekkaa jättäen siihen saappaansa jäljen.
Muu armeija seurasi häntä ja moni toteutti rituaalin saappaanjäljen toisensa jälkeen peittävän edelliset. Typerä hiisi juoksi jonon perille, että voisi jättää jälkensä hiekkaan ensimmäisenä, mutta hän lensi komeassa kaaressa etujoukkoihin. Grom oli nimittänyt kaksi uutta hiisipomoa ja käski heidän nyt lähteä susien selässä selvittämään mitä edestä päin löytyi. Grom ei haluaisi kesken kaiken törmätä kääpiöiden maanpäälliseen kaivokseen tai pieneen tukikohtaan, joita ei kartalla näkynyt. Susiratsastajat palasivat pian.
- Kääpiöt on meitä vastassa. Oudon näköisii kääpiöit. Vähän vaatetta päällä ja hirveet hiusvärkit, sanoi toinen hiisipäälliköistä.
Gromissa heräsi toivonkipinä rehdistä tappelusta. Yleensä kääpiöt eivät hänen tietääkseen tehneet tätä. He puolustivat linnakettaan sisältä päin. Olivatko nämä niin kutsutut surmaajat sitten erilaisia kääpiöitä. Hän oli toki kuullut Gotrek Peikonsurman taisteluhalukkuudesta, mutta silti häntä epäilytti.
- Aseisiin! huusi Grom lyhyen käskynsä ja ilmassa leijui heti taistelun ilmapiiri.
Aseet kolisivat ja kannustushuudot tai herjaukset lentelivät rykmentistä rykmenttiin. Örkit löivät keskenään vetoa tappamiensa kääpiöiden määrästä ja vastustajan kääpiövahvuudesta. Grom irvisti. Tästä hän piti. Pian päästäisiin tappelemaan elävää vastustajaa vastaan ja kunnolla. Tarak tuli innoissaan hänen luokseen ja heilutteli kirvestään yhdessä ainoassa kädessään.
- Nyt tulee hauskaa. Tuleeks käävät mukamas meitsii vastaan? ihmetteli Tarak’kin.
- Kyllä tulee.
Grom tallusteli äänettä läheisen kiven taakse ja kurkisti kallionkulman taakse. Toden totta. Kääpiöt odottivat heitä, mutta olivat melko tietämättömiä, että örkkiarmeija oli jo huudon päässä heistä. Grom päätti säikäyttää kääpiöt kunnolla. Hän nousi kivelle ja kohotti kirveensä, niin että se välkehti auringon valossa.
- Hyökkäykseen! hän huusi ja kääpiöiden päät kääntyivät.
Örkkiarmeija lähti vyöryyn kohti kääpiöitä, jotka olivat jokseenkin yllättyneitä. Nopeasti he olivat kuitenkin asemissa ottamaan hyökkäyksen vastaan. Joka puolella seisoi punapäisiä barbaarisen näköisiä kääpiöitä suuret kirveet valmiina.
- Kautta Gorkin ja Morkin, ei anneta armoo! huusi Borak ja iski ensimmäisen kääpiön kuoliaaksi.
Muut örkit seurasivat esimerkkiä ja alkoi tasainen taisto. Grom näki Arbagin käyttelevän taitavasti suurta yhden käden nuijaansa. Mutta kaiken huippu olivat Yön Hiidet, jotka hyökkäsivät raivoissaan kääpiöiden kimppuun. Ni’Gobbla viskoi keihäitä keskelle kääpiöiden naamaa ja väisteli kirveiden iskuja ketterästi. Örkkien ylivoima ratkaisi taistelun heidän hyväkseen ja Grom lähti etenemään kohti Karak Kadrinin portteja. Kun he saapuivat porteille heitä kohtasi hirvittävä nuolisade. Gromin pään vierestä viuhahti puinen nuoli, joka iskeytyi lopulta hänen takanaan seisseeseen örkkiin.
- Murtakaa portti! komensi Grom ja örkit iskivät porttiin kaiken mahdollisen voimansa.
Uusi nuolisade lävisti jälleen läjäpäin örkkejä ja Grom pudisti raivoissaan päätään.
- Ei tää näin käy. Um, mitä sä pystyt tekeen?
Um ryntäsi Gromin vierelle.
- Pyydetään Gorkia avuksi, hän ehdotti.
- Mitä mainioin idea. Nyt toimi! huudahti Grom ja Um kävi työhön.
Vanha shamaani ryhtyi silmät ummessa mumisemaan ja vihertävä energia koostui ilmaan hänen päänsä ylle. Se rupesi muodostamaan muotoja ja Grom pystyi pian erottamaan jättimäisen örkin.
- Se onnistuu! Grom huudahti ja suojasi Umia.
Kääpiöt huomasivat loitsivan shamaanin ja käänsivät jousensa kohti tätä. Grom nielaisi. Hän seisoi Umin ja nuolten välissä, mutta jos shamaani saisi surmansa koko hyökkäys tulisi epäonnistumaan ja örkit eivät pääsisi tappelemaan. Grom asetti kirveensä leveän terän suojaksi kasvojensa eteen.
- Kautta Gorkin tässä seisotaan, hän ärähti ja oli valmiina ottamaan vastaan nuolisateen.
- Anna olla Grom. Meitsit suojaa sua, sanoi paikalle saapunut Borak ja marssitti Gromin Uskolliset suojaksi.
Hirvittävä nuolisade piiskasi Uskollisia ja harva jäi pystyyn. Grom näki Borakin makaavan maassa viiden nuolen lävistämänä. Yksi keskellä otsaa. Hänessä kasvoi raivo, mutta hän pysyi vielä hetken shamaanin suojana.
- Waaagh! huudahti Um ja valtavat jyrähtelyt kertoivat taian onnistuneen.
- Käyks se muurien kimppuun? kysyi Grom.
- Kyllä sen pitäis.
Valtava vihreä hahmo kävi massiivisella voimalla kääpiöiden tukevien muurien kimppuun ja järisytti koko linnaketta. Grom juoksi Ni’Gobblan luokse.
- Käske joukkojas ampuu vähän nuolii tonne ylös, hän käski.
- Okei, okei, vastasi Ni’Gobbla ja viskasi hänkin yhden keihäänsä muurin harjalta kurkistavan kääpiön kasvoihin.
Um ponnisteli kallion suojassa taikansa kimpussa. Grom näki, että shamaanilla oli vaikeuksia hallita taikaansa ja yritti suunnitella varasuunnitelmaa. Kesken kaiken uusi jyrähtely täytti jälleen ilman ja jättiläinen rymisteli vauhdilla kohti Karak Kadrinia.
- Kehottasin varoon vähän! huusi Grom joukoilleen.
Gorkin jyskytys muureja vasten oli heikentänyt niitä ja nyt jättiläinen iskeytyi täydellä voimalla päin porttia, joka antoi jo hieman periksi. Jättiläinen jatkoi portin murtamista valtavalla nuijallaan ja lopulta se antoi periksi. Portin takaa ilmestyi suuri joukko kääpiöitä. Jättiläinen karjui ja mölysi ja kääpiöt pitelivät korviaan. Sitten jättiläinen lakaisi kääpiöiden joukkoja nuijallaan ja polki jalkoihinsa partasuita.
- Näetkös nyt, Tarak oli tullut Gromin luo omahyväinen ilme kasvoilla. - Minähän sanoin.
Grom huokaisi ja lähti hyökkäykseen kohti porttia. Ni’Gobbla oli jo täydessä vauhdissa taistelemassa suurta joukkoa kääpiöitä vastaan. Tarak ryntäsi hänen avukseen.
- Jätä hei vähän meitsillekin, hän huudahti ja halkaisi kääpiön pään kirveensä iskulla.
Ni’Gobbla katsahti Tarakia ja naurahti.
- Pistellään kääpiöitä pakettiin, hän sanoi ja ryhtyi Tarakin kanssa raivokkaaseen hyökkäykseen.
Toisaalla örkki- ja hiisijoukot kärsivät tappioita hurjille surmaajille. Arbag oli kaksintaistelussa Karak Kadrinin lordin kanssa. Hän oli alakynnessä lordin käytellessä valtavaa kirvestä, jopa valtavampaa kuin Gromilla. Arbag torjui nuijallaan iskuja hyvin, mutta lopulta kääpiölordi vei voiton tavallisesta örkkipomosta. Arbag kaatui kaksinkerroin kirveen iskettyä häntä vatsantienoille. Lordi iski Arbagin pään irti ja viskasi sen jonkinlaiselle kääpiöpomolle. Tämä löi sen kiinni lippuun, jossa roikkui jo valmiina pääkalloja ja jonkinlainen patsas. Gromin örkit katsoivat kauhuissaan, kun kääpiöryhmä, jonka kärjessä heilui örkkien pomon pää teloitti hiisien susiratsastajia. Grom näki, että heillä oli pienet mahdollisuudet pärjätä ylivoimansa turvin, sillä surmaajat olivat hurjia ja taitavia sotureita. Jättiläinen puuttui aina välillä tuhoavalla tavalla peliin ja kääpiöitä lenteli ympäriinsä. Umin taika oli lopulta riistäytynyt käsistä ja tallonut alleen joukon Yön Hiisiä. Sitten jossain taistelun takaosissa tapahtui jotain.
- Ihmisiä! kuuluivat huudot.
Grom nousi kallion päälle ja yritti nähdä joukkojensa takaosiin. Ja toden totta! Koko selusta velloi ihmisistä ja hevosista. Grom kirosi kuuluvasti ja potki porukkaa tieltään.
- Mitä tapahtuu? kysyi joku riviörkeistä.
- Oo hiljaa tappele henkes eestä! ärähti Grom ja takoi raivoissaan yhden kääpiöistä maihin.

Patrick oli saanut Grom Rautavasaran armeijan kiinni. Hän etsi katseellaan örkkijohtajaa, mutta tajusi, että tämän täytyi taistella aivan Karak Kadrinin porteilla. Patrick oli aavistanut oikein. Örkkiarmeija oli matkalla kääpiölinnoitukseen. Patrick iski vaikeroivan hiiden kuoliaaksi ja jatkoi kohti etujoukkoja. Örkkiarmeija oli tuhoon tuomittu. Kääpiöt ja Patrickin armeija yhdessä murskaisivat örkit täydellisesti. Patrick aavisti, että myös Rautavasara tajusi tämän ja aikoisi tappaa molempien armeijoiden johtajat. Hän toivoi, ettei kääpiölordi tekisi tästä muhennosta ensin. Patrick eteni nopeasti niittäen hiisiä, jotka olivat jääneet Rautavasaran armeijan takaosiin.

Grom yritti edetä armeijansa selustaan päästäkseen käsiksi ihmisten johtajaan, mutta taistelu vei häntä vain lähemmäs porttia. Um saapui hänen luokseen.
- Se on se sama jätkä, joka yritti tappaa sut jo Averheimin lähellä, tämä kertoi.
Grom naurahti. Sama typerys oli tullut haastamaan häntä. Hänen täytyisi antaa mokomalle opetus. Gromin kirves teki taas laajan kaaren avaten hänelle tietä läpi kääpiö- ja örkkimassojen.
- Branham! huuteli Grom kulkiessaan.
Patrick kuuli toisaalla Gromin karjunnat ja yritti huutaa takaisin, mutta ihmisen ääni oli heikompi. Patrick saapui äkkiä paikalle, jolla yksikätinen örkki ja mustakaapuinen hiisi teurastivat kääpiöitä, joita makasi kasassa heidän vieressään jo melkoisesti.
- Kato Ni’Gobbla. Ihminen! Mitä se täällä tekee? huudahti Tarak.
Ni’Gobbla käänsi katseensa ja valmistautui viskaamaan keihäänsä matkaan. Patrick turvautui ruuhkaan ja piiloutui taistelevien örkin ja kääpiön taakse. Ni’Gobblan heittämä keihäs lävisti kääpiön. Patrick hiipi massojen seassa ja poimi maasta jalkajousen. Hän tähtäsi tarkasti Yön hiiden päähän ja tämä kaatui kuolleena maahan. Tarak seurasi hyökkäävää kääpiötä ja kuuli vain tömähdyksen takaansa. Hän iski kääpiöltä pään irti ja katsahti maassa makaavaan Ni’Gobblaan.
- Ni’Gobbla! Mitä nyt! huusi Tarak kauhuissaan huomatessaan toverinsa elottomana.
Nuoli pisti hänen päästään. Tarak vilkaisi ympärilleen. Sama ihminen seisoi jalkajousi käsissään neuvottoman näköisenä muutamien askelten päässä. Raivo kohosi Tarakissa. Mistä nämä ihmiset olivat tulleet pilaamaan hyvän taistelun. Hän ryntäsi villisikansa selkään ja lähti raivoissaan ratsastamaan kohti Patrickia. Patrick loikkasi nopeasti ratsunsa selkään huomatessaan lähestyvän hyökkääjän.
- Kärsi ihminen! huusi Tarak ratsastaessaan kohti Patrickia.
Patrick harkitsi hetken tilannetta ja tunnisti lopulta hyökkääjän. Tarak Sotakirves. Ehkä jopa Rautavasaraakin taitavampi örkkikomentaja. Patrick päätti ratsastaa pakoon. Hän ei ollut valmis kohtaamaan raivoisaa kokenutta örkkipomoa ja villikarjua. Hän ratsasti kohti tulosuuntaa, mutta Tarak pysyi perässä. Takaa-ajo jatkui jatkumistaan, mutta Patrick oli joutunut paniikkiin. Hänen mielessään oli vain pako. Tarak oli puolestaan täydellisen raivon vallassa, lähes Villiörkkien tavalla, eikä voinut pysähtyä. He ratsastivat ulos taistelusta ja pois vuoristosta. He ratsastivat pitkään, kunnes saavuttivat Sylvanian kauhun kentät. Patrickin hevonen oli kuolemaisillaan ja heitti ratsastajansa selästään.
- Nyt kohtasit loppus, naurahti Tarak ja lähestyi Patrickia villisikansa selässä.
Patrick valmistautui ottamaan Sotakirveen iskun vastaan. Tarak iski kirveellään voimakkaasti, mutta Patrick väisti, kuin ihmeen kaupalla iskun ja upotti miekkansa villikarjun kylkeen. Karju heitti Tarakin selästään ja ryntäsi haavoittuneena matkoihinsa. Tarak hyökkäsi uudelleen ja sai sivallettua haavan Patrickin käsivarteen. Patrick hyökkäsi myös. Hän iski kilvellään Tarakia kasvoihin ja huitaisi miekallaan. Isku viuhui ohi ja Tarak vastasi. Hän iski kuolettavan iskun kirveellään Patrickin vatsaan. Patrick taittui kaksinkerroin ja kaatui kohti Tarakia. Tarak kohotti kirveensä viimeiseen iskuun, mutta Patrick sai vielä iskettyä vastustajansa käden irti. Tarak karjaisi kivusta ja kaatui. Hänen molemmat kätensä olivat nyt poissa. Hän oli avuton. Hän yritti nousta pystyyn, mutta ei pystynyt. Patrick raahautui vielä viimeisillä voimillaan Tarakin lähelle ja iski miekan tämän selästä läpi. Tarak Sotakirves oli estänyt hänen pyrkimyksensä kostaa Rautavasaralle.

Taistelu Karak Kadrinissa oli menossa Gromin kannalta mahdollisimman huonoon suuntaan. Ni’Gobbla oli kuollut, Arbag oli kuollut, Borak oli kuollut ja Tarak oli kadoksissa. Grom ei nähnyt mahdollisuutta selvitä. Hiidet juoksentelivat paniikissa hänen ympärillään ja vain harva örkki oli elossa. Ihmiset olivat pilanneet taistelun. Grom lähti pakenemaan. Hän juoksi taistelun seassa ihmisten ja hiisien joukossa iskien kirveensä kaikkeen liikkuvaan. Hänen pakonsa esti kuitenkin yksi ihmisten päälliköistä. Grom tunnisti miehen. Hän oli sama, joka oli taistellut häntä vastaan Averheimin lähistöllä.
- Nähdään taas. Siit ei oo kauan aikaa, Grom ärähti.
Johan astui lähemmäs pälyillen kuitenkin hermostuneena ympärilleen.
- Terve taas Grom Rautavasara. Sinut minä jätän Patrickille. En petä hänen luottamustaan tappamalla sinua, sanoi Johan ja jatkoi taistelua toisaalla.
Grom katsoi hämmästyksissään miestä ja jatkoi pakoaan. Hän juoksi lopen uupuneena pois taistelusta ja kohti Sylvaniaa. Hänen voimansa loppuivat kuitenkin. Taistelun äänet kuuluivat läheltä, mutta hän ei jaksanut enää. Gromin oli pakko levähtää. Hän lähti kivillä tasapainotellen vuoriston piiloihin. Kukaan ei löytäisi häntä vuoristosta. Niinpä hän - Grom Rautavasara, örkkijohtaja, jonka sotaretki oli päättynyt nöyryyttävästi - jäi makaamaan kivien sekaan vuoristoon.

Taistelu Karak Kadrinissa oli päättynyt ihmisten ja kääpiöiden riemuvoittoon. Ihmiset olivat kääpiöiden pelossa lähteneet pian takaisin Nulniin. Kääpiöt nauttivat oluensa roihuavan jätinruumiin ympärillä. Kaikki örkkien sotajohtajat olivat saaneet surmansa taistelussa, paitsi Grom Rautavasara. Hänestä ei tiedetty taistelun jälkeen mitään. Patrick Branham oli kadonnut mystisesti. Silminnäkijät kertoivat nähneensä Patrickin ratsastavan hirvittävällä vauhdilla tulosuuntaan, mutta kukaan ei tiedä varmasti. Ihmiset kutsuvatkin ”pientä idän kahakkaa” turhaksi taisteluksi, jossa melko varmasti surmansa sai turhaan tuleva suurmestari ja Klaus Branhamin lahjakas poika. Lisäksi Grom Rautavasaraa ei luultavasti saatu hengiltä, mutta hän ei varmastikaan tule enää vaivaamaan keisarikuntaa. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään Gromin pakenemista, jolloin hän ei selviäisi pitkään kääpiöiden asuttamilla seuduilla. Toinen vaihtoehto olisi, että Grom olisi kuollut taistelussa ja hänen ruumiinsa olisi huomaamatta poltettu muiden mukana. Kukaan ei tiedä.
__________________________________________________________

OK, myönnetään. Tästä ei tullut yhtä "hyvää", kuin edellisistä, mutta sainpahan koko homman ratkaistua. Lisäksi tästä oli tulla turhan pitkä ja kun yritin lyhennellä jäi melko paljon kuvailua pois. Tuli kauhea inspiraationpuute tätä kirjoittaessa, joten juoni oli ehkä hieman heittelehtivää ja tapahtumat etenivät turhan nopeasti. Lisäksi tämä jäi taas... noh, hieman kesken, joten tarinakilpailun jälkeen voisin jonkinlaista jatkoa kehitellä. Voitte siis laittaa ansaittua negatiivistakin palautetta tulemaan.

[JarLoz]

Tässähän tapetaan kääpiöitä!!! Paha paha.

Ei kun oikeasti, hyvä juttu, tosin kuten sanoit ei niin hyvä kuin edelliset.

Se vähän epäilyttää, miten örkit saivat linnoituksen portin mäsäksi. Kääpiöilinnoitusten portit ovat tunnetusti silkkaa kiveä, eivätkä kovin helposti rikkoontuvia.

[Grom]

Jättiläinen + Gork's Warpath
(Okei vähän kaukaa haettu, mutta kun aikaisemmissa tarinoissa kävi ilmi, että Grom ei ottanut sotakoneita matkaan, niin jollakin se portti piti murtaa.)

[The Scientist]

Ju,ihan hyvä päätös tälle sarjalle. Uskaltaako jo kysellä, mitä se seuraava tarina sisältää? (jos sellaista edes tulee.)

[Oberon]

miten tuo liitto vampyyrien kanssa sitten näkyi? nopealla(mutta kohtuullisen tarkalla) lukemisellani en nhänyt elävistä kuolleista mitään mainintaa. oliko niillä mitään muuta tekoa tässä kuin että ne päästivät Patrickin läpi(tosin muuttuneena)?

[Sopuli]

bravo!bravo! mättöö ja mättöö

[Than]

No oli ehkä vähän nopeesti kirjoitettu olisit voinut koittaa kirjoitta vähän rauhallisemmin, mutta oli kai se ymmärrettävää kun kaikki oottaa jatkoa innolla (esim minä). No kokonaisuudessa ihan hyvä.

Vinkkinä vaan, että voisit kirjoittaa jostain muusta kun örkeistä...

[Cologne]

Voisiko olla ,että kun patrick meni nyt antamaan sielunsa sille vamppyyrille niin ne ehkä herättää sen henkiin jonkin sortin wrightina tai vamppyyrinä ja se jahtaa Gromia ikuisesti jopa kuolemassa ? No eii kyllä se varmaan kuoli ,mutta aattelinpa vaan ,että on sitä hullunpaakin kuultu.

Tarina oli ihan hyvä ja sitä paransi vielä se että Grom hävisi ( mokoman keisarikunnan kiusaaja )

[Andromedus]

Hyvä tarina mutta yksityiskohtia olisin kaivannut enemmän, taistelukenttää oli vaikea hahmottaa. Puhut sylvaniasta kun se olisi läheinen nakkikioski, arr.
Muuten kyllä kunnioitettava päätös Gromin tarinoille.

[Rune]

Jotenkin arvasin Gromin häviävän taistelun, mutta ei siinä mitään. Hyvin kirjoitettu häviö. Toivoin saavani lukea Patrickin ja Gromin kaksintaistelusta, mutta tuo toinen oli niin älyttömän hyvin kirjoitettu, että tyydytti minut aivan 10-0. Ni'Gobblan kuolema oli myös aika raju isku. Hyvin mallinnettu taistelu kaikin puolin, ei tosin tarinana pärjännyt ihan III osalle. Mutta hieno lopetus hienolle sarjalle, nyt sitten seuraavana on kai tarinakilpailu?

[Grom]

Aivan olettamaani palautetta olen saanut ja aiheesta. Kiitos siitä. Ei todellakaan pidä kirjoittaa kiireessä tai lyhennelleen, mutta kun tarinakisakin on tulossa, niin kahta tarinaa yhtä aikaa olisi ollut vaikea kirjoittaa.

Uskaltaako jo kysellä, mitä se seuraava tarina sisältää? (jos sellaista edes tulee.)

Kyllä varmastikin tulossa on, mutta aikaa saattaa jonkin verran kulua. [PIENI JUONIPALJASTUS] Tulee sisältämään mm. miten Gromille ja Patrickille todella kävi? Mitä vampyyrit tekevät? ja... enpä taida enempää kertoa. [/PIENI JUONIPALJASTUS]

Vinkkinä vaan, että voidit kirjoittaa jostain muusta kun örkeistä...

Tarinakisaan en uskalla örkeistä lähteä kirjoittelemaan.

Ni'Gobblan kuolema oli myös aika raju isku.

Pitäisin Tarakin kuolemaa vielä ehkä pahempanakin iskuna.

[Duergar]

Muuten hyvä tarina mutta ni'gobblan kuoleminen säväytti

[Guardsman]

Tämä oli hyvä tarina. Saatiin kuulla miten homma loppui ja pitää sanoa, että tätä ei ihan odotettu, mutta hyvä hyvä...

Vielä senkin sanon, että sait ton mätön kuulostamaan realistiselta (siis warhammer realistiselta). Porukkaa kuoli tasamäärin alussa ja johtajiakin menetettiin. Paras oli se kuitenkin, ettei Grom piessyt kaikkia yksin.

Mitäs seuraavaksi kirjoitat? Varmaan tarina kilpailuun jotain hauskaa....

[Eraphion]

Siis mitäh?? Örkkejäkö ei tueta? Sietäisitte hävetä.

[Krulor]

Siis wau, olet ihan ilmiömäinen, luin tänään joka-ikisen tarinan Gromista mitä olet kirjoittanut, mutta yksi juttu jäi kaivamaan, kirjoitit myös kahdesta Shamaanista tuolla aikaisemmin, siitä Salthun mukaan nimetystä nuoremmasta ja sitten siitä tosi vanhasta siitä Ratgat the Battysta, mut mitä niille kävi???

mut siis aivan mainiota tekstiä, tosin kuten muutkin sanovat niin pidin kolmos-osasta enmmän....

mutta toivon että tulee lisää Gromin seikkailuista, mutta jo nyt tullut hyvin tekstiä meinaan oli aika rupeama lukea tuo kaikki, mutta jatka samaan tyyliin...

[Krulor]

Piti myös sanoa että tuli luettua kyllä myäs se Ni'Gobblan juttu, ja ainakin minun mielestäni Ni'Gobblan kuolema järkytti suuresti.... Oli mun lemppari-hahmo...

muuten tuo juttu Salthu "nuoremmasta" ja Ratgatista, ettei vaan olisi kulkenut nimillä "Um" ja "Ritzgit" tuolla armeijassa???

[Grom]

No niin, arvasin että ennen pitkään joku kyselee noista kahdesta shamaanista. Ne liittyvät siis tulevan armeijani fluffiin ja ilmestyvät vasta viimeisimmissä osissa mukaan kuvioihin. Joten ne eivät liity vielä mitenkään tähän Grom Rautavasaran sotaretkiin. Ovatpa vain erillisiä fluffinpätkiä. Kiitos paljon kehuista. Mukavaa, että näitä "sotavasaran hyllyissä pölyttyneitä teoksia" luetaan vielä.