Uusi mordheim stoori.

[Duergar]

En sitten tiennyt että empiren keisarin nimi on Karl Franz. joten en ole kopioinut, pää henkilöiden nimiä siitä, en vain laiskana jaksanut korjata.

FB.
Mordheim (Osa 1)
8.45 PM
Mordheimin länsipuolella.

Pieni seikkailija joukko joka oli juuri lähtenyt Mordheimin "turvallisilta" alueilta, talsi nyt kohti raunio kaupungin osaa jossa oli havaittu laumoittain rottia, isoja rottia. Ne olivat miltei ihmisen kokoisia ja ne käyttivät mustaa magiaa hyväkseen. ihmisten oli määrä matkata rikkaan paronin joukkojen avuksi hävittämään tuhoisia rottia. Matkalla kraaterin lähistölle, joukon johtaja Franz Carlberg, niminen mies keskusteli toverinsa kanssa matkan vaarallisuudesta.
-Sir, onko teille raportoitu rottien määrästä. kyseli Karl Heincburg , Franzin lapsuuden uskottu ystävä.
- Karl, emme me ole sotilaita, sinun ei tarvitse puhutella minua, kutsu Franziksi, sopiiko?
-Totta kai, unohtelen joskus asioita, se on tämä riivatun kaupunki. Aina pitää olla varuillaan, me kumpikin olemme jo menettäneet monta ystävää. Huomautti Karl.
Aluksi kolmen kymmenen miehen joukko, oli jo kutistunut viiteentoista mieheen. Franz tiesi että kaikki olivat väsyneitä pitkän taivalluksen takia.
Ja nyt pitäisi vielä mennä taistelemaan suuruudeltaan tuntematonta Skaven klaania vastaan, ainut lohtu oli joukoille, se että heillä oli apunaan, paronin joukot. luultavasti taistelusta ei tulisi iso, mutta taistelu skaveneita vastaan oli aina arvaamatonta, sillä rotilla saattoi olla yllättäviä voimia.
-Hyökkäys, Sir epä-kuolleet hyökkäävät. Karjui heidän viereensä juossut palkkasoturi. taaksepäin katsoessaan he näkivät pienen joukon Zombeja laahustamassa rahistuneista taloista. Ensimmäiset Zombit kohtasivat kuolettavan nuoli kuuron, enimmät nuolet vain menivät lävitse haavoittamatta epä-kuolleita lainkaan. harvat nuolet jotka osuivat selkärankaan, tappoivat osan otuksista. Zombeja oli vai vähän enemmän kuin Franzin ystäviä.
Karl näki heitä varoittaneen sotilaan, karjaisevan ja kaatuvan maahan, useita Zombeja laahusti ruumiin ylitse kohti Franzia ja Karlia. heti huomatessaan ne Franz nosti suuren sotavasaransa korkealle ilmaan ja iski sen lähimmän Zombin päähän tappaen sen. Karl iski Raskaalla kirveellään yhden Zombin maahan, se jatkoi edelleen matkaansa häntä kohti, kunnes sen päähän iskeytyi nuoli viereisen talon edustalta.
Edestä päin alkoi kuulua karjuntaa joka ei voinut kuulua ihmisestä, Franzin edessä olevan sotilaan päälle iskeytyi täydellä voimalla jokin kaaoksen epämuodostuma, parhaiten otusta voi kuvailla näin, isot punaiset silmät loistivat aamu hämärässä, sen ruumis oli lihaksen ja riippuvan ihon täyttämä, aseenaan sillä oli iso ruosteinen kahden käden miekka jossa oli Keisarikunnan merkkejä.
Karjuen se hakkasi ja repi sotilaan palasiksi. Miltei heti se jatkoi matkaansa joukon johtajaa päin, kömpelösti se iski miekkansa Franzin Vasaraan.
iskunsa jälkeen Otus tarttui häntä kiinni hartioista ja heitti lahoavan seinän läpi, entiseen kapakkaan. Osa pöydistä oli vielä pystyssä ja tiski joka oli lahoamis pisteessä murtui palasiksi kun Franz paiskautui sen lävitse. Ennen kuin hän oli edes osunut maahan hirviö kaatoi jo pöytiä tieltään, päästäkseen nopeammin tyydyttämään verenhimonsa. Kuin hidastettuna Franz näki otuksen hapuroivan selkäänsä, hirviö kääntyi juuri sen verran ettöä johtaja näki mikä sen oli pysäyttänyt. Ison epä-kuolleen selkään oli iskeytynyt suuria nuolia, joita Franz tiesi miestensä käyttävän juuri tappaakseen isoja hirviöitä nopeasti, nuolet olivat todella käteviä Mordheimin epä muodostumia vastaan. otus aloitti karjunnan joka kuului ylitse koko taistelun melskeen. pian Franz oli jo toipunut ilma lennosta, ja juoksi jo lopettamaan suuren pedon elämän. Hän kohotti suuren sotavasaransa korkealle ilmaan, hetken hän mietti että minkälainen tuo kauhea peto oli ollut ennen epä muodostumiaan ja ennen komeettaa. Sitten hän lopetti epäröinnin ja iski olennon kallon halki, hän vaipui mietteisiinsä tuijottaen ruumista.
-FRANZ, FRANZ, HERÄÄ, hän kuuli huudon jostain kaukaa yhtäkkiä jokin tarttui hän hartioista. Samalla hetkellä Franz heräsi ajatuksista, yrittäen huitaista sitä joka oli tarttunut häneen. Onnekseen Karl ehti väistää.
-Franz, taistellu on ohitse, me......voitimme
-Kärsimme pahoja tappioita, kuusi miestämme kuoli ja kaksi haavoittui lievästi.
Franz istui hitaasti maahan, miettimään tilanteen vakavuutta. enää seisemän miestä jäljellä. Ja kaksi haavoittunutta.....
Hän tunsi Karlin taputtavan häntä olalle.
-Kyllä tämä tästä sujuu, pääsimmehän jo tänne asti.
-Kootkaa kaikki tarpeellinen, meidän on lähdettävä pian. Franz alkoi kaivaa karttaa repustaan,
-Lähdemme lähimmälle ihmisten asuttamlle alueelle, sieltä jatkamme kohti Paronin joukkoja.

Iltapäivällä he saapuivat huonokuntoiseen majataloon. Ovi narisi kun Karl astui sisään Franzin saattelemana. Omistaja istui tiskin takana juoden suuresta kolpakosta mahtavin hörpyin.
-Voimmeko viipyä täällä jonkin aikaa? Franz kyseli lihaksikkaalta isännältä jolla oli häijyn näköinen ilme naamallaan.
-Totta kai, mutta onko teillä varaa maksaa?
Karl huomasi että he olivat kiinnitäneet puolien asiakkaiden huomion puoleensa.
-Rahaa kyllä löytyy,se ei tuota ongelmia. Franz vastasi. samalla hän heitti tiskille raha pussin joka varmasti riittäisi parin yön maksuksi.
-Tässä avaimet, isäntä sanoi tutkien pussia himokkaasti. hän otti pienen avain nipun tiskin alta, heittäen se Franzille.
Karlin tehtäväksi jäi jakaa avaimet taistelussa selvinneille. Franz meni muiden kanssa yläkertaan lepäämään Karlin jäädessä alas. Karl maksoi tuoppinsa ja istahti tyhjään pöytään seurailemaan majatalon toimintaa. Majatalon seinustalla olevassa pöydässä pelattiin korttia ja tunnelma oli kutakuinkin rentoa.

Kahden päivän levon jälkeen he jatkoivat matkaa kohti Paroni Von Gratzin joukkoja. päivän vaelluksen jälkeen he tulivat kuulo etäisyydelle Von Gratzin joukkoihin. nuotion loimu paistoi aukiolta, ja puheen sorinaa kuului pätkittäin.
-No nyt nähdään millaista porukkaa nämä ovat, tokaisi Karl.
Gratzin joukot olivat pukeutuneet mustaan paitaan jonka hihat olivat siniset ja punaisiin housuihin. aseinaan heillä oli miekkoja ja jousia, joiltakin löytyi myös tikareita lähitaisteluun. Karl astui nuotion valopiiriin tervehtien sotilaita.
- Pysähtykää!. Keitä olette! kuului huuto sotilaiden keskeltä.
Franz astui sotilaiden näkö piiriin.
-Tulimme auttamaan teitä. Sanoi Franz
Sotilaat rentoutuivat heti kun varmistuivat lisä joukkojen aitoudesta. pian Franzin ja Gratzin joukot rupattelivat sovussa keskenään, juoden olutta ja syöden vähäisiä ruokavarojaan. Pian raunioista käveli arpinaamainen, iso kokoinen viittaan pukeutunut hahmo sotilaiden saattelemana.
-Von Gratz. hän esittäytyi kätellen. Arvonimestään huolimatta paroni oli varmasti pelottava taistelija. Kun Gratz kääntyi joukojensa luokse huomasivat Karl ja Franz suuren kaksi teräisen kirveen paronin selässä, Riimuista huomasi että siihen oli varmasti lumottu jokin sigmarin pappien loitsu. Viitta johon paroni oli pukeutunut oli hieman harmahtanut karhuntalja jossa kallo roikkui paronin hartioiden välissä. Von Gratzin leiri oli hyvin turvattu ja rakennettu.

Aamulla paroni kertoi suunnitelmansa.
- Suunnitelma on tämä, odotamme että ne tulevat vakio käynnilleen raunioille, sitten jalkaväki ryntää taloista joka suunnalta ja jousi miehet iskevät turvatuilta katoilta. veimme joukkoja kraaterin läheisyyteen juuri enne kuin te tulitte, jos eksytte matkalla tai teille sattuu jotakin niin löydätte minut hyökkäyksen pää pisteestä, hän sanoi osoittaessaan kartasta aukiota joka oli pienen matkan päässä kraaterista. itse kraateriin eivät miehet uskaltaisivat. Selonteon jälkeen alkoi matka kohti määrättyä aukiota. Franz tiesi miehiensä vähyyden, mutta kaikki olivat kokeneita taistelijoita joiden käsiin hän luottaisi henkensä milloin vain. Koko aukiota täytti miltei läpi pääsemätön usva, maassa näkyi veri tahroja edellisiltä taistoilta, mikä tosin ei ollut ihmeellistä tässä kaupungissa. Pian usvan keskeltä käveli suuri joukko karkaistun näköisiä sotureita suurin asein ja tuimin ilmein. Jousimiehet nousivat äänettä katoille joista oli suora linja aukiolle. Äänettä käveli ulos taloista viiden miehen porukka pistoolit kädessään, vyöllään heillä oli kaarevat veitset. Heidän kanssaan paroni poistui taloon, lähelle aukion kuivunutta suikulähdettä. Aukiolla yöpyneiden sotureiden päällikkö jakoi heidät kahteen joukkueeseen, kumpikin joukkue lähti määrättyyn taloonsa. pian huomasivat Franzin joukot seisovansa yksin aukiolla.
-Meitä on aivan liian pieni määrä, että meidät voisi jakaa ryhmiin. Joten taistelemme yhdessä. Franz Kertoi. Franzin johdattamana he kävelivät taloon joka oli aukion nurkassa, mutta silti sieltä oli hyvä juosta taisteluun ajoissa. ilta alkoi jo hämärtyä, kun rotta miehet tulivat paikalle. Useimmille Franzin miehille tämä oli ensi kosketus rottiin, kumarassa kävelevät skavenit haistelivat ilmaa, aivan kuin ne olisivat aavistaneet vihollisen läsnäolon. Juuri kun rotat astuivat aukion keskellä oleva lähteen luokse, katoilta lensi nuoli kuuro tappaen useita rottia. Veri peitti niiden ruskean turkin vielä tummemmaksi, kun ensimmäiset skavenit kaatuivat maahan juoksi Von Gratz joukkoineen talosta. katoilta sateli nuolia kuin loppumattomana sateena juoksevien rottien kimppuun, kahteen osaan jaetut sotilaat iskivät rottien sivustaan omista taloistaan.
Aukiolla taistelu näytti alkavan hyvin puolet rotista oli jo tapettu, ja loput oli ajettu nurkkaukseen jonne jousimiehillä oli suora tähtäys.
-jokin tässä haisee, nuo rotat perääntyvät aivan liian helposti. sanoi Karl kuin lukien ystävänsä ajatukset.
yhtäkkiä sivukujilta alkoi rynnätä laumoittain rottia keihäin ja miekoin aseistettuina, takimmaiset joukot kuolivat heti. Seuraavat säästyivät väliaikaisesti vain jousimiehien ripeän toiminnan ansiosta.
Franz oli juuri käskemässä miehensä hyökkäykseen kun taka seinästä miltei räjähri palanen irti ja sisään syöksyi suuri epämuodostunut rotat ogre, sen toinen käsi oli katkennut puolesta välistä ja siihen oli laitettu metrin pituinen sahalaitainen veitsi.
Heti sisään syöksyessään se lävisti suureen veitseenä lähimmän sotilaan, hetken paniikin jälkeen oli ogre seivästänyt kaksi sotilasta, silloin Franz huusi hyökkäys käskyn aukosta tulvivia rottia ja rotta ogrea kohti. Keihäs iski seinään aivan Karlin viereen, heti huomatessaan sen hän tarrsi kädellään kiinni keihään varteen iskien saman aikaisesti nyrkillä rottaa naamaan, sokaistuneena iskusta se päästi irti keihäästä, milloin Karl sai iskettyä kirveellään rotan kallon halki aina kaulaan saakka. Iso ogre oli saanut monia iskuja miekoista ja kirveistä, mutat silti se huitoi sahalaitaisella miekallaan karjuen eläimellisesti kaataen yhden kelpo soturin, suuti ogre asteli eteenpäin, kääntäen päätään juuri sen verran että ehti nähdä Franzin sotavasaran iskeytyvän suoraan kasvoihin murskaten kallon. Otus karjaisi viimeisen keran ja kaatui maahan muiden rottien eteen. Karl oli ajettu rappusille jotka veivät katolle, rotat huitoivat miekoillaan tavoitellen Karlin vatsaa. Hän nosti kirveensä ilmaan ja iski sen keihäällä aseistetun skavenin kaulaan, tiputtaen sen pään kaaressa lattialle. Kaksi sotilasta joilla oli aseinaan lyhyet kaarevat miekat, taistelivat selkä selkää vasten keskellä lattiaan, toinen sotilas iski miekkansa ahdistelevan rotan kaulan ja olkapään väliin. Toinen iski miekoillaan taitavasti vatsaan ja rintaan. Pihalla rottien tulo oli loppunut mutta niillä oli silti yli voima. paroni Von Gratz taisteli tovereidensa kanssa urhoollisesti yli voimaa vastaa, keihäällä aseistettu rotta iski aseensa paronin läheisen ystävän rintakehään, toveri katsoi keihästä ihmeissään tarraten kiinni sen varresta. hitaasti kuin vedessä hän tippui polvilleen, ja pian sen jälkeen mahalteen upotten keihään syvemmälle rintaansa.
huomatessaan ystävänsä kuolevan Gratzjoutui epä inhimillisen raivon valtaan ja huitoi kirveellään kuin se olisi ollut vai llyhyt pistomiekka. Paronin halkaistessa kahden rotan rintakehän nousi kaikkien taistelu tahto. harvat jousi miehet jotka olivat hengissä ampuivat sinnikkäästi rotta joukkoon. Franz karjui miehilleen käskyjä vaikka tiesi sen olevan turhaa sillä mieht olivat voitolla ja he tiesivtä tehtävänsä. Kuului rusahdus kun sotilas iski nuijallaan talon viimeisen rotan pään murskaksi. mutat taistelu jatkui pihalla
-Pihalle, auttamaan tovereita, Karl huusi kuolleiden keskeltä. Taistelun kiihkossa miehet ryntäsivät pihalle suoraan skavenien selkään. Karl iski kirveellään kahedn rotan selkärangan katki.
taistelu jatkui myöhään illan hämärään. taistelun loputtua ihmiset olivat voittajia mutta mentykset olivat suuret. Franzilla oli Karlin lisäksi jäljellä vain pari miestä. paroni oli menettänyt reilut puolet miehistään, Von Gratz itse oli haavoittunut käsivarteen mutta haava oli vain lievä ja siihen laitettiin side tulehduksen estämiseksi. vain neljä jousimiestä laskeutui alas katoilta. Paronin johdolla he päättivät matkata takaisin Mordheimin ihmisten asuttamille alueille.

[Duergar]

Ilmoittakaa suurista niin kuin pienistäkin virheistä

[Duergar]

Kommentteja.......?

[Zyder]

Kunhan korjaat kirjoitusvirheet, niin hyvä tulee.

Teksti on ihan sujuvaa ja tälläiset Mordheim aiheiset tarinat ovat mukavaa luettavaa. Varsinkin kun peli kiinnostaa, mutta en ole koskaan raaskinut/jaksanut aloittaa.

[Duergar]

Voisitko tulla lisää kommenttia? että tiedän jatkaako vai ei.......[/quote]

[H.L]

Tarina oli hieman lattea ja kirjoitustyyli oli jokseenkin tylsä. Yhdyssanavirheitä löysin muutaman, mutta ne nyt eivät tarinaan vaikuta. Jos jatkoa kirjoitat, niin kuvaile henkilöitä ja tapahtumia enemmän. Se tuo tarinaan helposti syvyyttä ja luettavuus paranee rutkasti.

Eipä tässä muuta -H.L

[arska_a]

miten sankari tietää skaveneiden elävän klaaneissa? Luulin etteivät ihmiset tiedä sitä. No jos olen väärässä niin opinpa jotain uutta. Sijoittuuko tämä jälkeen Gotrekin ja Feliksin skavenin surmaa. Silloinhan skeivenejä ei tunnustettu. Vai olenko jälleen väärässä?

[Rotten sound]

joskus esiinty mutat,llhytmiekka etc ja ne on Rotta jättiläisiä eikä rat ogreja

[Heretic]

tarina oli ihan hyvä,kirjoitusvirheitä oli muutama mutta eipä tuo haittaa.

jatka vaan stoorejasi,mordheimistä lukee aina mielellään

[Skrixqueek]

onko kukaan katsonut topicin päiväystä? (-04 tarina...)

no, kun kerran muutkin niin jos minäkin.

joka kappaleessa, ellei joka lauseessa, oli min. 1 kirjoitusvirhe. EI NÄIN.

lauseet alkaa isolla, vasara kirjoitetaan pienellä, samoin zombi.

jne..

itse tarina oli melko keskinkertainen, eikä niin innostava, että lukisin jatkoa.

[Druzhina Captain]

Silloin kun vastataan viesteihin, kannattaa kiinnittää huomiota milloin viestiin on viimeksi vastattu.

Tämä viesti on kohta 2 vuotta vanhaa eikä koko käyttäjää ole näkynyt foorumilla jo yli vuoden. Turha tänne on mitään kirjoitella, sillä se ei todennäköisesti lue enää viestiänne.