Kysymys koskee turnauksia. Monet on varmaan huomanneet, miten hälyyttävästi sääntöjä venyttämällä tehdyt listat lisääntyy.
Ns. powerplayerit lisääntyy myös. Monen mielestä turnauksista alkaa mennä maku, kun pelia pelataan vain voittaakseen.
Ymmärrän, että turnauksissa pelataan (usein) korkeammilla panoksilla, enkä siksi tuomitse powerpelaamista täysin.
Mutta haluaisin kuulla muiden omia kokemuksia. Mikä on ollut kaikkein kamalin cheesy-armeija, jota vastaan olet pelannut? Onko jotain yleisesti pelätyintä armeijalistaa? Mitä mieltä oot itse powerpelaamisesta?
Turnauksien painajainen eli cheesyt armeijat!
Vielä en ole törmännyt listaan jota vastaan en suostuisi pelaamaan (tosin kaverini 8 Reaper boltthrowerin armeija on lähellä). Melkein kaikki listathan tehdään voittamaan eikä häviämään, silloin rajan vetäminen voimakkaan turnausarmeijan ja juuston väliin on erittäin vaikeaa. Tästä syystä en koskaan puhu vakavalla naamalla juustosta, juusto on lähinnä ehkä arvostava nimi voimakkaalle listalle.
Viimeksi muokannut Rejector, La 10.01.2004 00:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Galleriaan pääsee tästä.
Joskus on, joskus ei. Juusto armeija on juuri sitä, eli rakennetaan armeija, jonka voi voittaa vain toisella juustoarmeijalla. Juustoarmeijan tunistaa siitä, ettei sillä pelaaminen ole kovin siistiä, vaikka voittaisikin joka pelin massacrella. Ne ovat harvemmin taitavasti rakennettuja, vaan yksinkertaisesti epäurheilijamaisia (tai jotain). Voimakas turnausarmeija voisi olla sellainen, jossa on jotain omaperäistä, mutta silti toimiva. Monesti kuitenkin käsitteet "juustoarmaija" ja "voimakas turnausarmeija" ovat sama asia, ikävä kyllä.Rejector kirjoitti:rajan vetäminen voimakkaan turnausarmeijan ja juuston väliin on erottäin vaikeaa.
(ans' kattoo, minkälaisen VC-armeijan mä otan Lahden mammuttimetsästykseen!!!)
Nyt kyllä kaipaisin todistelua asialle. Vositko vaikka antaa kaksi esimerkkiä vaikkapa Vampire Counts armeijoista, toinen juusto ja toinen kova turnausarmeija. Voisin omanikin heittää luokkaan "kova armeija", mutta Joulurauhaturnaus todistikin sen olleen lähinnä vain hyvä.
Koska Warhammer on kuitenkin loppupeleissä noppapeli, jokaisen armeijan voi voittaa millä armeijalla vain. Joillakin tosin on suuremmat mahdollisuudet voittoon kuin toisilla.
Ja kuten joku kuuluisa kenraali joskus on sanonut, "loistavakaan suunnitelma ei kestä kosketusta vihollisen kanssa" tai jotain sinnepäin.
Koska Warhammer on kuitenkin loppupeleissä noppapeli, jokaisen armeijan voi voittaa millä armeijalla vain. Joillakin tosin on suuremmat mahdollisuudet voittoon kuin toisilla.
Ja kuten joku kuuluisa kenraali joskus on sanonut, "loistavakaan suunnitelma ei kestä kosketusta vihollisen kanssa" tai jotain sinnepäin.
Galleriaan pääsee tästä.
eli minkälaisia armeijoita saa turnauksiin tehdä. Tarkoituksella huonoja jotta vastustajalla on kivaa piestessään sinua? Miksi hyvillä armeijoilla ei voi pelata ja pitää hauskaa?Juusto armeija on juuri sitä, eli rakennetaan armeija, jonka voi voittaa vain toisella juustoarmeijalla.
Tee itsekkin hyvä armeija ja ongelma katoaa. Kun kaksi hyvää(tai juusto armeijaa, ihan miten tykkäät) armeijaa kohtaa, tulee yleensä tiukka ja tasainen vääntö joka on usein suhteellisen jännä loppuun asti. Eikö tuo täytä hyvän peli tunnusmerkit jos pelataan hyvässä hengessä? Hyvää armeijaa vastaan on tyhmä pelata jos itsellä on paska armeija, mutta tällöinhän syy on sinussa eikä vastustajassa... ja jos teet liian huonoja listoja, ei sinuakaan vastaan ole kiva pelata.
Ainoa ongelma minkä näissä "Juusto" listoissa näen on se, että kun joku keksii yhden, niin niitä alkaa jokaisella näkyä. Omaperäisyyden puute on se mikä harmittaa ei mikään muu.
Eli tehkää kaikki hyviä listoja niin pelaaminen on tasaista ja mukavaa. ÄLKÄÄ TEHKÖ PASKOJA LISTOJA JA SYYTTÄKÖ VIHUA "JUUSTOILUSTA".
"Embrace the filth" -Voices in Oggy's head
Omaperäisyys listassa on se mille antaisin enemmin pointseja, jos pystyisin. On sitä joskus pelejä hävitty "huonojakin" listoja vastaan. Fantasyn puolella armeijat ovet ehkä paremmin tasapainossa, kuin 40k:ssa.MakeH kirjoitti: Eli tehkää kaikki hyviä listoja niin pelaaminen on tasaista ja mukavaa. ÄLKÄÄ TEHKÖ PASKOJA LISTOJA JA SYYTTÄKÖ VIHUA "JUUSTOILUSTA".
Mukavinta on ennenkaikkea pistää jotain omaperäistä ja vaikka huonoakin listalle, ei se voittaminen ole aina tärkeintä.
En oikein tiedä mitä quotellasi haet takaa, mutta kuten sanoin itsekkin viestissäni, niin omaperäisyyden puuto on mielestäni suurin ongelma. Listojen hyvyys se ei ole.Apollo kirjoitti:Omaperäisyys listassa on se mille antaisin enemmin pointseja, jos pystyisin. On sitä joskus pelejä hävitty "huonojakin" listoja vastaan. Fantasyn puolella armeijat ovet ehkä paremmin tasapainossa, kuin 40k:ssa.MakeH kirjoitti: Eli tehkää kaikki hyviä listoja niin pelaaminen on tasaista ja mukavaa. ÄLKÄÄ TEHKÖ PASKOJA LISTOJA JA SYYTTÄKÖ VIHUA "JUUSTOILUSTA".
Mukavinta on ennenkaikkea pistää jotain omaperäistä ja vaikka huonoakin listalle, ei se voittaminen ole aina tärkeintä.
Jos ette pärjää, niin tehkää parempia listoja, mutta älkää sortuko muiden kopioimiseen.
Marko
"Embrace the filth" -Voices in Oggy's head
Eiköhän juustolistat ole enimmäkseen niitä, joissa on "rikkinäisiä" yksiköitä hyödynnetty aivan liikaa. Mielestäni WH:ssä ei nykyään enää ole kovin hyviä mahdollisuuksia tehdä tälläistä listaa (ainakaan turnauskäyttöön, missä vastustajaa ei voi ennakoida). "Rikkinäisellä" tarkoitan GW:n sääntömöhläystä, joka tekee jostakin yksiköstä aivan liian hyvän pisteisiin/armeijan muihin yksiköihin nähden. Ei juuri nyt tule mieleen kyseistä yksikköä (onhan monet yksiköt tehokkaita, mutta ovatko ne liian tehokkaita?).
On totta että, esim. Vampire nostatusarmeija on aika kauhea turnausvastus useammille, ja tälläisten armeijoiden ansiosta on harmiteltavaa, että turnaukseen lähtiessä on 6 dispel noppaa ja 4 scrollia välttämättömiä armeijan lisäyksiä.
Kaiken voi kumminkin torjua jollakin tavoilla, minkä takia turnauksessa pitääkin yrittää tehdä tasapainoisia armeijoita (tai sellaisia, jotka tekevät jonkun jutun paremmin kuin kukaan muu).
On totta että, esim. Vampire nostatusarmeija on aika kauhea turnausvastus useammille, ja tälläisten armeijoiden ansiosta on harmiteltavaa, että turnaukseen lähtiessä on 6 dispel noppaa ja 4 scrollia välttämättömiä armeijan lisäyksiä.
Kaiken voi kumminkin torjua jollakin tavoilla, minkä takia turnauksessa pitääkin yrittää tehdä tasapainoisia armeijoita (tai sellaisia, jotka tekevät jonkun jutun paremmin kuin kukaan muu).
Tuota tarkoitin, vaikka vähän hakoteillä olin.Humie kirjoitti:Eiköhän juustolistat ole enimmäkseen niitä, joissa on "rikkinäisiä" yksiköitä hyödynnetty aivan liikaa. Mielestäni WH:ssä ei nykyään enää ole kovin hyviä mahdollisuuksia tehdä tälläistä listaa (ainakaan turnauskäyttöön, missä vastustajaa ei voi ennakoida). "Rikkinäisellä" tarkoitan GW:n sääntömöhläystä, joka tekee jostakin yksiköstä aivan liian hyvän pisteisiin/armeijan muihin yksiköihin nähden. Ei juuri nyt tule mieleen kyseistä yksikköä (onhan monet yksiköt tehokkaita, mutta ovatko ne liian tehokkaita?).
Yksittäisissä peleissä ongelma onkin isompi, jos vastustaja tiedossa. Mutta tämähän ei koske niinkään paljon otsikon turnauksia.
Pitääkö sitä juusto-sanaa käyttää joka paikassa? Jos on olemassa tehokas armeija-lista, ei se minusta ole auttamatta epäurheilijamainen, vaikka olisikin helppo pelata.
Omaperäisyyden puute taas voi johtua siitä, että tarjolla on helposti käytetttävä, tehokas ja joustava konsepti ja voittajahan valitsee sen, millä pärjää. Magia on ollut aina ja on yhäkin tapa voittaa pelejä ja myös 4-5th edikassa se oli joka paikan höylä kuten nykyäänkin, mutta sillehän ei nyt voi mitään.
Turnausvoiton saamiseksi tarvitaan nähdäkseni 3 asiaa:
1. Osaa tehdä hyvän armeijalistan, eli sellaisen joka on tehokas, mutta myös joustava, eli sopii useimpia armeijoita vastaan, menettämättä tehoaan.
2. Osaa pelata. Hyväkään armeijalista ei auta, jos ei osaa käyttää sitä. Vastaavasti jos armeijalista on täysin susi, ei hyväkään pelaaminen auta tätä.
3. Osaa maalata ja jaksaa maalata armeijansa, jos maalauspointseja jaetaan (ja yleensä niitä jaellaan aika ruhtinaallisestikin).
Tietysti myös onnettaren suosiossa oleminen auttaa kummasti. Jos mukana on hymypoika pisteet, niin toki hymyilystä ja hyvistä käytöstavoista on apua. Huipulla erot voivat olla hyvinkin marginaalisia, joten yhden osa-alueen retuperällä olo voi johtaa saman tien tippumiseen kärkikahinoista.
Turnauksissa voittoonhan tähdätään, kuten aina pelaamisessa - mikä järki on pelata, jos aikoo hävitä? Voittoon tähtääminen ei tarkoita sairaalloista tarvetta siihen, mutta kuitenkin se on tavoite. Jos sitten vastustajalla on parempi lista jolla pieksee, niin minusta syyte "juustottamisesta" kuulostaa aika katkeralta valitukselta.
Sinäänsä tuosta turnauksesta tuli mieleen, että vois olla aika veikeä turnaus jossa oltais tiputettu kokonaan osa 1. pois, eli ts. turnaus järjestäjät ovat laatineet jokaiselle armeijalle listan, joita tulee käyttää (ehkä jokunen vaihtoehto). Voin tosin arvata, että kellään turnausjärjestäjällä ei ole halua, saati aikaa, testata & laatia nuo listat (nehän pitäs olla hyvin tasapainossa keskenään, ettei käy niin, että kärjen valtaa yhden armeijan edustajat).
Omaperäisyyden puute taas voi johtua siitä, että tarjolla on helposti käytetttävä, tehokas ja joustava konsepti ja voittajahan valitsee sen, millä pärjää. Magia on ollut aina ja on yhäkin tapa voittaa pelejä ja myös 4-5th edikassa se oli joka paikan höylä kuten nykyäänkin, mutta sillehän ei nyt voi mitään.
Turnausvoiton saamiseksi tarvitaan nähdäkseni 3 asiaa:
1. Osaa tehdä hyvän armeijalistan, eli sellaisen joka on tehokas, mutta myös joustava, eli sopii useimpia armeijoita vastaan, menettämättä tehoaan.
2. Osaa pelata. Hyväkään armeijalista ei auta, jos ei osaa käyttää sitä. Vastaavasti jos armeijalista on täysin susi, ei hyväkään pelaaminen auta tätä.
3. Osaa maalata ja jaksaa maalata armeijansa, jos maalauspointseja jaetaan (ja yleensä niitä jaellaan aika ruhtinaallisestikin).
Tietysti myös onnettaren suosiossa oleminen auttaa kummasti. Jos mukana on hymypoika pisteet, niin toki hymyilystä ja hyvistä käytöstavoista on apua. Huipulla erot voivat olla hyvinkin marginaalisia, joten yhden osa-alueen retuperällä olo voi johtaa saman tien tippumiseen kärkikahinoista.
Turnauksissa voittoonhan tähdätään, kuten aina pelaamisessa - mikä järki on pelata, jos aikoo hävitä? Voittoon tähtääminen ei tarkoita sairaalloista tarvetta siihen, mutta kuitenkin se on tavoite. Jos sitten vastustajalla on parempi lista jolla pieksee, niin minusta syyte "juustottamisesta" kuulostaa aika katkeralta valitukselta.
Sinäänsä tuosta turnauksesta tuli mieleen, että vois olla aika veikeä turnaus jossa oltais tiputettu kokonaan osa 1. pois, eli ts. turnaus järjestäjät ovat laatineet jokaiselle armeijalle listan, joita tulee käyttää (ehkä jokunen vaihtoehto). Voin tosin arvata, että kellään turnausjärjestäjällä ei ole halua, saati aikaa, testata & laatia nuo listat (nehän pitäs olla hyvin tasapainossa keskenään, ettei käy niin, että kärjen valtaa yhden armeijan edustajat).
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
Vielä veikeämpi olisi turnaus, jossa pelipisteillä olisi vähäinen merkitys kokonaistulokseen, sen sijaan tyylipisteet ratkaisisivat. Dolmot ainakin tällaista ajatusta herätteli tuossa taannoin irkissä. Se, mistä ja miten tyylipisteitä saisi kerättyä onkin aivan toinen pulma...M. Salava kirjoitti: Sinäänsä tuosta turnauksesta tuli mieleen, että vois olla aika veikeä turnaus jossa oltais tiputettu kokonaan osa 1. pois, eli ts. turnaus järjestäjät ovat laatineet jokaiselle armeijalle listan, joita tulee käyttää (ehkä jokunen vaihtoehto).
"It's a great excuse to start collecting ANOTHER army. One can never have enough armies and starting a new one is always exciting."
-
Zymeth Salkir Dkhan
- Viestit: 1750
- Liittynyt: Pe 05.07.2002 00:12
- Paikkakunta: Turku
Turnauksiin mennään voittamaan?
Itse käyttäisin enemmän muotoa: Turnauksiin mennään pelaamaan.
Kyse on pitkälti siitä, että mikä on oma turnaustavoite. Kukaan ei mene häviämään, se on varmaa. Itse menen vain tapaamaan uusia kasvoja ja pitämään hauskaa. Lopputulos on vain hauskanpidon sivutuote, jonka toivon olevan voitto.
Itse käyttäisin enemmän muotoa: Turnauksiin mennään pelaamaan.
Kyse on pitkälti siitä, että mikä on oma turnaustavoite. Kukaan ei mene häviämään, se on varmaa. Itse menen vain tapaamaan uusia kasvoja ja pitämään hauskaa. Lopputulos on vain hauskanpidon sivutuote, jonka toivon olevan voitto.
We will march, until whole world is in his colours, his glory and his madness.
Omasta mielestäni epämielyttävin pelikokemus armeijakoostumuksen perusteella on selkeästi jotain tiettyä vihollista tai armeijatyyppiä vastaan suunniteltu 'anti'-armeija. Silloin omaan voittotodennäköisyyteen vaikuttaa kohtuuttomasti oman armeijan laji/rotu. Siis auttaahan monipuolisen armeijan tekeminen tähän paljonkin, mutta osa näistä anti-armeijoista on mehdollista tehdä myös tiettyä vihollisarmeijaa, ei koostumusta vastaan.
-Älä poika wareta!
-en mää wareta. mää vaan varmuuskopioin netin. jos se vaikka hajoo.
-en mää wareta. mää vaan varmuuskopioin netin. jos se vaikka hajoo.
Zymeth kirjoitti:Turnauksiin mennään voittamaan?
Itse käyttäisin enemmän muotoa: Turnauksiin mennään pelaamaan.
Ja kun mennään pelaamaan, lähdetään voittamaan.
Ei ole järkeä lähteä pelaamaan jos aikoo hävitä, eli voittoon tähdätään ja se on maali. Sairaalloinen tarve voittaa, jossa siis rikotaan hyviä käytöstapoja ja ärsytetään vastustajaa tolkuttomasti, on epätervettä, eikä varmastikaan anna vastustajalle pelistä nautintoa. Toisaalta taas minua hiukan ärsyttäisi, jos vastustaja ei edes koittaisi voittaa! Vaan siis tekisi pelin voiton kannalta täysin ilmeisen typeriä siirtoja, siis tietoisesti ja syy olisi lähinnä "en mä jaksa. Mä haluan lyödä mun kenraalilla, joten hyökkäämpä nyt tohon regimenttiin jolta saan 90%:sti turpaani ja kenraali kuolee, mutta saanpa tapettua kaks rivimokua ja pidettyä hauskaa".
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
Se että ei lähdetä vain ja ainoastaan voittamaan, ei tarkoita sitä että lähdetään häviämäänM. Salava kirjoitti:Zymeth kirjoitti:Turnauksiin mennään voittamaan?
Itse käyttäisin enemmän muotoa: Turnauksiin mennään pelaamaan.
Ja kun mennään pelaamaan, lähdetään voittamaan.
. Tottakai yritetään pärjätä, sehän on päivänselvää, mutta sen ei tarvitse olla ainut tavoite.Minä ainakin olen tässä suhteessa kuin Zymeth (minäkin käytän demoneita
). En lähde turnauksiin pelkästään voittamaan, mutta en myöskään häviämään. Lähden pelaamaan ja pitämään hauskaa. Yritän tehdä armeijan mikä näyttää hyvältä/armeijalta, mutta on samalla sellainen, millä voi voittaakin pelejä, mutta sitä vastaan olisi myös mukava pelata."It's a great excuse to start collecting ANOTHER army. One can never have enough armies and starting a new one is always exciting."
Näinhän asia on, mutta se ei ole kovin hauskaa, jos turnaus järjestetään ja kaikki tulee joko täysin samantyylisen armeijan kanssa, tai saman rodun kanssa. GW:n tavoitehan on saada jokaisesta rodusta monipuolisen (ja samalla pelikelpoisen), sekä toisiaan vastaan yhtä pätevän.M. Salava kirjoitti:Pitääkö sitä juusto-sanaa käyttää joka paikassa? Jos on olemassa tehokas armeija-lista, ei se minusta ole auttamatta epäurheilijamainen, vaikka olisikin helppo pelata.
Omaperäisyyden puute taas voi johtua siitä, että tarjolla on helposti käytetttävä, tehokas ja joustava konsepti ja voittajahan valitsee sen, millä pärjää. Magia on ollut aina ja on yhäkin tapa voittaa pelejä ja myös 4-5th edikassa se oli joka paikan höylä kuten nykyäänkin, mutta sillehän ei nyt voi mitään.
En ainakaan itse perehdy joidenkin pelaajien tyylistä käyttää armeijan valintaan vain tehokkaimman armeijan kriteeriä, ja sitten lähteä turnaukseen voittamaan 10-0. Kyllä tyyli ja fluffi pitää aina muistaa (edes jonkinlaisena sivutuotantona, jota ei koskaan puhuta ääneen).
Pelistä epämiellyttävän tekevät jotkut tietyt jipot ja konstit (joita onneksi ei enää nykyään pysty käyttämään niin hyvin). Esimerkiksi täytenä juustona pitäisin 5 edikan säännöillä tehtyä vamppyyriä Von Carstein Ringillä, Potion of Strengthillä ja Amber Amuletillä... kyseinen hahmo oli melko häijy, sillä ensin se piti tappaa (sehän ei juokse karkuun), jonka jälkeen se räjähti aiheuttaen S10 hitin kaikille D6 sisällä, minkä jälkeen se taas heräsi henkiin uudelleen, jotta se voisi tehdä saman tempun vielä toisenkin kerran.
Eiköhän kaikki tiedä mitä "juusto" tarkoittaa, sillä se ei ole pelkästään halveksiva ilmaisu, millä haukutaan vihollisen armeijaa. "Juustolla" leimataan liian hyvät yksiköt, jotka ovat epäreiluja ja pilaavat pelin (ei ole myöskään hauskaa pelata juusto vs. juusto).
En todellakaan tiedä. Foorumeilla sitä on viljelty erittäin aktiivisesti jo vuosikausia, mutta ainakin viesteistä päätellen ihmisten näkemykset ovat samaa sukua keskenään kuin yö ja päivä. Joidenkin mielestä se viittaa laitonta hipoviin porsaanreikiin, toisten mielestä "normaaliin" minmaxaukseen, välillä kaikkeen mikä eroaa army dealista tai ei sisällä 60% corea ja niin edespäin. Ainoa yhdistävä tekijä on pääsääntöisesti negatiivinen sävy ja se yllättävä fakta, että oma armeija ei ikinä ole "juustoa". Tietenkin on vielä olemassa käänteisliike, jonka mielestä juustoa ei ole olemassakaan ja jokainen sääntöjen mukainen lista on tismalleen yhtä pätevä. Eräiden sankarien mielestä vastustajan armeija on automaattisesti juustoo, jos se voittaa yhdenkin pelin. Ota siitä sitten selvää. Yritän pysyä mahdollisimman kaukana koko termistä, koska mitään kehittävää sen käytöllä ei ole saatu aikaan.Humie kirjoitti:Eiköhän kaikki tiedä mitä "juusto" tarkoittaa
Pitää lisäksi tehdä erittäin selvä ero tyylin ja tehon välille. "Juusto"-termillä yritetään usein ottaa kantaa jompaankumpaan tai molempiin. Monessa pisteytyksessä on tehty oletus, että fluffikas armeija ei ole tehokas ja toisinpäin. Todellisuudessa nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa korkeintaan hatarasti. Summonhorde on periaatteessa erittäin fluffikas ja sille on jopa oma appendix-lista. Sivutuotteena se on myös sangen toimiva turnauslista. Ritarijyrät voivat olla ristiretkilistoja, seer councilit haltiavelhojen eväsretkiä ja Skryre-sirkukset ihan sattumalta klaanin mukaan koottuja. Milläs erotat, kuka pelaa tyylin ja kuka tehon vuoksi?
Turnausarmeijat ovat oma lajinsa. Kyllä niitä aina välillä on yritetty rajoittaa, mutta edellisistä näkemyseroista ja teknisistä ongelmista johtuen yritykset ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia. Jos kaava hakataan kiveen, se on vain yksi lisäelementti optimoinnissa ja jokin epäilyttävä viritys luikahtaa aina läpi. Ainoa oikeasti toimiva systeemi on se, että tuomaristo käyttää reippaasti mielivaltaa ja pisteyttää armeijan parhaan asiantuntemuksensa mukaan. Tämä aiheuttaa luonnollisesti mutinaa joka suunnalta (etenkin vähemmän pisteitä saaneilta), mutta on ainoa keino antaa jollain tapaa pätevä lausunto armeijan tyylistä ja tehosta. Tietääkseni systeemiä käytetään melko paljon esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa (ja GoMissa...)
Tällä hetkellä tilanne on se, että turnaukseen menijä saa mitä tilaa eli kovaa kyytiä ja toimivia listoja. Ikävä kyllä, tämä tarkoittaa melkoiselle osalle maailman yksiköistä kestopysäköintiä hyllyn reunalla. Pelaisin mieluusti välillä vähän värikkäämpiä listoja vastaan, mutta tämän toiveen toteuttaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Ketään ei oikein voi pakottaa ottamaan tiettyä yksikköä tai jättämään jokin nimenomainen pois. Turnauksissa tilanne on nykyään mitä on, joten siitä ei kannata mennä möykkäämään, ellei pysty esittämään oikeasti toimivaa ratkaisua. Siihen asti kannattaa sopia kevyemmistä peleistä tuttujen kanssa ja pelata niitä kaikessa rauhassa kotona. Näin meillä tehdään ja hyvin on toiminut. Jos vain aikaa ja energiaa riittää, voisi myös joskus järjestää yleiset pelipäivät, joilla voittoja ei kirjata ja pisteitä jaetaan korkeintaan tyylistä. Saisi kokeilla erikoisempiakin listoja ja tavata väkeä, mutta ei tarvitse pullistaa niin pahasti otsasuonta kuin tavallisissa turnauksissa. Vapaaehtoisia?
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.