Tämä oli siis tuon tarinakisan, hieman pieleenmennyt juttu, joten kirjoitan uuden. Eli tämän PITI tulla tarinakisaan mutta huomasin että joku meni pieleen.
No, luettavaksihan tää on tarkoitettu...
Oli pimeää, hyvin pimeää.
Ainoastaan himmeä taskulampunvalo näytti heille tietä kivisessä alas vievässä tunnelissa, jonka päässä olisi tunneliverkosto joka heidän pitäisi puhdistaa tyranidejen uhkasta.
Tunneli tuntui jatkuvan loputtomiin, kunnes he lopulta saapuivat suureen kammioon jonka seinät olivat kuparisen ruskeat ja myös muutamia merkkejä tyranideista näkyi, vihreää limaa sekä jotain kasvustoa oli katonrajassa ja seinillä.
He laittoivat seinille lyhtyjä ja varmistivat ettei tyranideja ollut lähellä. Luolaan johti yhdeksän tunnelia joista jokainen näytti uhkaavalta, ja tarinoiden perusteella siltä että tyranidit hyppäisivät suurena laumana heidän kimppuunsa millä hetkellä hyvänsä.
Luutnantti Aurinus piteli haulikostaan tiukasti kiinni niin että hänen rystysensä muuttuivat valkoisiksi. Haulikko kuului iskujoukkojen vakiovarustukseen, he saisivat enemmän tuhoa aikaan tyranideille näin.
"Tulkaa sieltä käytävästä miehet! Meidän pitäisi metsästää ne kaikki tänään!" Aurinus huuteli käytävään.
Aurinus oli kolmantena komennossa, hänen esimiehiään olivat kapteeni Gurellus sekä eversti Vandorik, joka johti koko operaatiota. Heidän iskujoukkonsa oli iso, kaksisataa miestä, jotka oli aseistettu haulikoilla ja kahdellakymmenellä oli liekinheitin, ja viidellä automaattikanuunat jotka asetettaisiin luolan suulle.
Viime ryhmä oli kärsinyt juuri varusteiden puutteesta, kolme komppaniaa oli lähetetty sisään laserkivääreillä ja ohjuksenheittimillä varustettuina, he olivat luultavasti kuolleena jossain käytävissä.
Luola oli niin iso että koko heidän iskujoukkonsa mahtui sisään, miehet varustivat automaattikanuunat paikoilleen ja he järjestäytyivät kahdenkymmenen miehen riveihin.
"Miehet, me tulimme tänne rankaisemaan keisarin vihollisia." Eversti aloitti. "He tappoivat paljon veljiämme, ja meidän on ajettava ne pois keisarilliselta maaperältä, varsinkin kun tämä paikka on vain neljänsadan metrin päässä maanpinnasta, ja yläpuolellamme on, kuten tiedätte, Karavansin kaupunki. Ja taistelisittehan, ei vaan, kuolisittehan te sen puolesta että muut saavat elää?"
Kaikki nyökkäilivät myöntymyksen merkiksi.
"Hyvä on, jakaudumme kymmeneen ryhmään. Kaikissa on kaksikymmentä miestä, ainakin kaksi kersanttia tai muuta aliupseeria tai upseeria sekä kaksi liekinheitintä että voimme näyttää niille mistä imperiumin pojat on tehty! Minä jään tänne autokanuunatiimien ja yhdeksän muun kanssa tänne puolustamaan JOS joudumme pakenemaan, mitä en todellakaan toivo jos ette halua että herrat Ralin ja Erdimus näyttävät teille keisarinoppia." Eversti sanoi.
Komissaarit virnuilivat sotilaille ivallisesti.
"Muut yhdeksän ryhmää menevät noihin käytäviin ja tuhoavat jokaisen tyranidin ja jokaisen munan mitä vastaan tulee, onko selvä?"
"Kyllä, herra eversti!" kaikki vastasivat.
"Hyvä, lähtekää sitten, me laitamme pommit suuaukolle, jos joudumme pakenemaan ja sulkemaan koko paikan. Sitä en todellakaan toivo, arvoasemani vaarantuisi kunniaa mainitsemattakaan." Eversti vastasi.
Aurinus johti ryhmäänsä pitkin homeelta ja ummehtuneelta haisevaa käytävää jossa näkyi jo merkkejä taistelusta, tosin vain omia kuolleita; tyranidit varmaan raahasivat omansa pois, hän ajatteli.
Heidän ainoa valonsa oli aseisiin kiinnitetyt taskulamput ja muutama soihtu joita jotkut kantoivat mukanaan.
"Hei, Luutnantti, saanko puhutella?" kysyi korpraali van Deem, rikkoen yllä olevan hiljaisuuden.
"Shh!" Aurinus sihahti sormi suunsa edessä. "Ne kuulevat tuon, emmekä halua minkäänlaista yllätystä." Luutnantti sanoi hyvin hiljaa.
He saapuivat paikkaan jossa kolme tunnelia yhtyi, he kuitenkin jatkoivat matkaa eteenpäin koska tiesivät että vasemmalla puolella olisi jossain omia. Aurinus huomasi matkallaan paljon tyranidejen olemassaoloon viittaavaa, hän samalla ajatteli tunneleiden vanhuutta, eivät tyranidit olleet voineet hetkessä tätä kaivaa, ehkä tämä oli ollut tässä pitempään kuin Karavansin kaupunki yläpuolella. Hän sai oudon ajatuksen.
Aurinus rikkoi radiohiljaisuuden ja avasi linjan everstille.
"Vandorik, minulle tuli mieleen yksi juttu." nuori luutnantti sanoi.
"No luutnantti Basael, toivottavasti tämä on aikani arvoista."
"Tunnelit ovat erittäin vanhoja täällä, ehkä vanhempia kuin Karavans."
"Mitä sinä yrität sanoa?" Eversti kysyi.
"Sitä vain että tämä saattaa olla näiden tyranidejen koti, vaikka ne yleensä tuhoavatkin planeetat tieltään, ehkä meidän pit..."
"Meidän pitäisi mitä? Harkita perääntymistä, tai kenties vedota Terran ylimpiin herroihin sillä että tämä on tyranidejen koti ja vain muutaman sadan metrin päässä planeettamme pääkaupungista? Enpä usko nuori Basael, sinulla on vielä paljon opittavaa."
"Ei minulla muuta, poikki." Aurinus sanoi.
Yhtäkkiä käytävä päättyi ja he astelivat kammioon, vähän pienenpään kuin se joka oli uloskäynnin luona, siinä oli viisi tunnelia eri puolilla sitä. Luola oli täynnä tyranidejen olemassaolon vahvistavia merkkejä, munia, limaa sekä rihmastoja.
"Ammutaan nuo munat." Aurinus käski.
He ampuivat munia ja tahmeaa vihreää nestettä purskahti ulos niiden sisältä. He ampuivat liekinheittimillä hieman seinille ja muualle kunne munat oli tuhottu ja rihmastot poltettu.
"Löysimme munia, ne ovat nyt tuhottu." Luutnantti kuulutti kaikille linjoille.
"Hyvä, jatkakaa samaan malliin." Eversti sanoi.
"Löysimme munia mutta alamme tuhoamaan niitä nyt, poikki." Ylikersantti Ravantos sanoi radioon.
"Sama juttu, poikki." kuulutti kapteeni Gurellus
"Hyvä miehet, poikki." Vandorik sanoi.
Aurinus katkaisi yhteyden.
"Luutnantti! Varo!" huusi kersantti Jasdar hätääntyneenä.
Aurinus hyppäsi juuri sivuun kun olio hyppäsi hänen ylitseen, vaikka se raapaisi tätä kylkeen. Hän salamannopeasti meni polvensa varaan ja ampui kahdesti Gauntiksi kutsuttua olentoa joka vaipui maahan sen jälkeen.
Aurinus Basael katsoi ympärilleen ja huomasi että ainakin kolmesta suunnasta tulevan lisää gauntteja ja luultavasti geenisyöjiä.
"Ampukaa miehet! Liekinheittimet, tulta!" Aurinus huusi käskyt äkkiä ja ampui pari laukausta haulikollaan yhtä tunnelia kohti.
Olentojen kuolinkorinat täyttivät käytävät ja kaartin linja piti paikkansa. Aurinus puolusti melkein yksin yhtä käytävää, vain kaksi muuta apunaan. Mutta oli ilmiselvää että tyranidit pääsisivät kohta läpi.
"Olturis, tule tänne! Me emme pidättele näitä enää pitkään." Aurinus huusi liekinheittimen omistavalle sotilaalle.
Olturis meni käytävän suulle ja avasi tulen. Rääkäisyt täyttivät sen käytävän kun tuskissaan olevat olennot juoksivat ympäriinsä kauhusta sokeana.
Gauntit olivat päässeet miesten kimppuun yhdestä käytävästä, kolme pirstoutui palasiksi gaunttien ja geenisyöjien repivien kynsien tiellä.
"Puukot esiin miehet!" Aurinus komensi ja otti esiin voimamiekkansa, joka elektronisella suhahduksella meni päälle ja sininen kenttä ympäröi terää.
Haulikon panokset loppuivat ilmeisesti kaksikymmentä panosta sisällään pitävästä kotelosta kun yhä useampi turvautui pistooliin ja puukkoon.
Luutnantti Aurinus ampui ja hakkasi vihollisiaan jotka tulivat liian lähelle, vaikka hän olikin peloissaan että joku näistä pedoista tappaisi hänet hetkessä. Hän kuitenkin tiesi minne piti osua, hän ampui ja löi aina päähän.
Bolterpistoolin panokset tekivät pahaa jälkeä tyranideille, yksi osuma tappoi aina, kun taas voimamiekka sivalsi luun ja lihan läpi erittäin helposti. He olivat jo voitolla, ja tyranidejen lauma näytti ehtyvän kun he kuolivat pistooleiden ja haulikoiden tappavaan lauluun ja puukkojen metallisiin teriin.
Kohta tyranidit olivat maassa kuolleena, mikään niistä ei enää hengittänyt, muutama eloonjäänyt pakeni käytäviin josta ne olivat tulleet.
"Aurinus raportoi, me olimme kontaktissa vihollisen kanssa, seitsemän kuoli mutta niitimme niitä aika paljon hengiltä."
"Seitsemän? Toivottavasti tämä ei jatku näin luutnantti, muuten saatamme hävitä." eversti sanoi hieman vihaisesti.
"Kyllä herra eversti, poikki." Luutnannti sanoi ja sadatteli, eversti oli ilmiselvästi jonkinlainen perfektionisti, hän oli täällä vain että saisi kunniaa vaikka ei itse tekisikään mitään.
Seitsemän heistä oli keisarin luona, se oli suuri menetys koska melkein puolet heistä oli kuollut. He latasivat aseitaan ja hiljaisuus laskeutui jälleen heidän joukkonsa ylle.
"Hei, tuolla on lisää munia!" huusi yksi sotilaista ja osoitti käytävää jossa näkyi munia riveittäin, maassa ja katossa.
"Jatketaan matkaa miehet, näytetään ettei meille käydä aukomaan." Aurinus sanoi ja ampui ensimmäisen munan heidän edestään, laukaus sai loputkin miehistö nousemaan ylös ja jatkamaan käytävää pitkin.
Hormagauntti laahusti haavoittuneena tyranidejen johtajan luo.
"Meillä on vierailijoita, ihmisiä. He tuhosivat meidän munamme lisääntymiskammiossa."
Tyranidejen johtaja otti yhteyttä hänen omaan herraansa, tyranidejen omaan psyykkiseen johtajaan.
"Kaikkien on taisteltava, meidän on puolustettava pesäämme niiltä ihmisiltä."
"Mutta ei heitä ole paljoa enää" Gauntti viestitti ja kuoli vammoihinsa.
"On, aistin heitä enemmän, joka puolella läntistä pesäämme."
Samassa tyranidit, pienet sekä suuret, gauntit sekä lictorit, virtasivat pääpesän ja johtajansa vierestä. Niitä oli valtava määrä, monia tuhansia, ja he olivat valmiina torjumaan tunkeilijat.
Aurinus ja hänen toverinsa olivat matkanneet jo ainakin kilometrin käytävää pitkin, tuhoten kaikki vastaan tulevat tyranidejen munat.
"Kontakti viholliseen, tuhoamme jos pystymme, mutta saatamme tarvita lisäjoukkoja." Kapteeni Gurellus saattoi tietoon, Aurinus tiesi että he olivat menossa samaan suuntaan koska kapteeni oli mennyt aivan heidän viereltään, vasemmalta puolelta.
He jatkoivat vielä toisenkin kilometrin viisi metriä kapeaa käytävää kunnes taas saapuivat kammioon, mutta tällä kertaa siellä taisteltiin.
Kapteeni ja kahdeksan muuta puolustivat luolan nurkassa tyranidejen laumaa vastaan joka oli melkein saanut heidät, Aurinus ja hänen miehensä liittyivät taisteluun.
"Aurinus! Tulit juuri sopivasti apuun!" Kapteeni huusi.
Aurinus ei vastannut, hän ampui bolterpistoolinsa tyhjäksi ja laittoi sen vyölleen. Hän veti vielä veitsensä esiin ja karjaisten ryntäsi tyranidejen kimppuun miestensä kanssa.
Hän löi ja hakkasi sivulta toiselle, ja vaikka kuinka hän tappoi tyranideja, aina muutama lisää tuli kuolleen tilalle. Hänen kuoripanssarinsa suojasi suurimmilta vahingoilta mutta hän oli jo aivan ruhjeilla ja muutama viilto koristi häntä. Veitsi ja voimamiekka leiskahtelivat tyranideja kohti, mutta mikään ei näyttänyt pysäyttävän niitä.
Aurinus kaatui maahan kun hän ei onnistunut torjua hormagantin iskua, mutta tappamisen sijasta, hormagantti pakeni mistä oli tullutkin, ja niin tekivät muutkin tyranidit.
"Mitäs tuo oli?" kapteeni kysyi itseltään.
"En minä tiedä, ehkä ne perääntyy." Yksi mies väläytti.
Juuri kun kaikki sisäistivät asian, alkoi kaksikymmentä metriä heidän edessään olevista tunneleista suorastaan pursuta tyranideja, niitä oli liian monta.
"Juoskaa miehet, heittäkää kranaatit!" Kapteeni käski ja otti kranaatin vyöltään ja heitti sen tyranidejen massaan ja tappoi sillä muutaman.
Vaikka jotain tyranideja kuoli edestä, takana olevia oli enemmän.
"Minä jään pidättelemään niitä, juoskaa te muut." Kapteeni sanoi ja ampui pistoolillaan lähestyvää laumaa.
"Mutta..."
"Tehkää niin kuin sanoin, mutta antakaa liekinheitin!"
Yksi sotilaista heitti tälle liekinheittimen ja he juoksivat käytävää pitkin josta he olivat juuri tulleet.
"Keisari suojelkoon sieluasi." Aurinus sanoi.
Kapteeni vilkaisi vain hetken ja alkoi heti liekittämään tyranideja jotka olivat enää hyppymatkan päässä hänestä. Luutnantti kuuli radiopuhelimestaan jokaisen ryhmän ilmoittavan että tyraniidit olivat heidän kimpussaan.
Aurinus juoksi, hän ei koskaan ollut elämässään ollut niin kauhuissan. He kuulivat tyranidejen äänet perässään, heidän etumatkansa ei olisi pysyvä, he kuolisivat.
Hän katsoi taakseen ja näki kiiltävät vihreät silmät perässään, hän tarttui kranaatteihinsa ja heitti molemmat käytävään.
Kaksi räjähdystä kaikui käytävässä ja tyranidejen limaa lensi hänen päälleen ja vihreät silmät eivät olleet enää siellä.
"Jatketaan vielä miehet! Olemme kohta luolansuulla, meillä on vielä toivoa!"
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen he saapuivat kammioon josta he olivat tuhonneet munat, vaikka he eivät odottaneet isoa laumaa siellä, he saivat vastaansa carnifexiksi kutsutun olennon vihan.
Sen rapunmaiset kynnet puristivat kaksi miestä keskeltä kahtia ja haulikon panokset tuntuivat vain kimpoilevan pedon vahvasta kitiinikuoresta. Se repi vielä yhden miehen kappaleiksi kunnes liekinheitin poltti sen ötökkämäistä olemusta.
Olento perääntyi ja piti käsiään naamansa edessä, tällöin sen kainalot ja muut heikot kohdat altistuivat tulelle. Peto ulvahti ja potkaisi yhden sotilaan tieltään ja repi vielä kaksi kahtia.
Aurinus laittoi boltteriinsa uuden lippaan ja tähtäsi olennon päähän. Hän ampui neljä kertaa ja otti voimamiekkansa esille ja hyökkäsi raivokkaasti.
Olento oli jo pahasti haavoittunut ja sen kitiinikuoressa oli jo isoja aukkoja. Aurinus viilsi olennon vatsan auki ja tämä kuoli välittömästi, mutta kaatuessaan korpraalin päälle se vei vielä yhden hengen keisarin luo.
Heitä oli enää viisi jäljellä, heidän olisi päästävä äkkiä pääkammioon.
"Kaikki joukot paetkaa" ,Aurinus sanoi radioonsa, "toistan, paetkaa henkenne edestä tukikohtaan.
"Oletko hullu! Menetämme virkamme tästä ja meitä kutsutaan pettureiksi!" Eversti räyhäsi.
"Parempi sekin kuin kuollut." Aurinus tokaisi ja heitti radiokuulokkeensa maahan ja astui sen päälle.
He juoksivat pitkin pääkammioon johtavaa tunnelia, he näkivät jo valoa tunnelin päässä ja kompastellessaan heittivät pois taskulamppunsa. He kohta pakenisivat sieltä helvetinloukosta, kohta he olisivat vapaita. Aurinus kuuli takaansa tuttuja ääniä, ei miesten, vaan tyranidejen ja alkoi nähdä taas kiiluvia silmiä ja kuulla liikettä.
Lopulta pääkammio avautui heidän edessään, täysi taistelu oli menossa ja vain noin viidesosa oli selvinnyt heistä hengissä. Autokanuunat lauloivat ja korvissa humisi aseiden paukkeesta ja molempien puolien kuolinhuudoista.
"Missä viivyttelitte?" kysyi ylikersantti Ravantos, "Me melkein kuolimme tänne, nyt äkkiä, paetaan."
Juuri kun he purkivat autokanuunansa ja heittivät viimeiset kranaattinsa, tunnelin suu räjähti ja muutama lähelläolija kuoli samantien.
Everstillä oli käsissään kauko-ohjain ja hänen silmissään kiilsi hulluus.
"Me emme...pakene täältä, TAPPAKAA NUO PEDOT!" Eversti huusi vaahto suussa ja otti laserpistoolinsa esille.
Synkkä epätoivo valtasi miehet ja tyranidit repivät heidän linjojensa läpi kun autokanuunat olivat nyt poissa pelistä.
Aurinus otti puukkonsa esille ja raivo ja kostonhimo valtasivat hänet.
Hän potkaisi kapteenin maahan kiviröykkiön päälle ja laittoi veitsen tämän kurkulle.
"Saasta! Tuomitsit meidät kuolemaan! Pelkän typerän kunniasi tähden!" Aurinus huusi ja viilsi entisen komentajansa kurkun auki.
Juuri silloin jokin iski häntä selkään ja hän maistoi kun verta tuli hänen suuhunsa, hänen keuhkonsa oli puhkennut.
Hän kaatui maahan ja tunsi olonsa yksinäisemmäksi kuin koskaan, taistelunäänet olivat lakanneet ja luultavasti kaikki olivat kuolleet.
Aurinuksen seurana oli enää yksinäisyys, epätoivo sekä kuokkavieraana hiipivä kuolemanpelko.
Viimeisellä henkäyksellään hän sanoi: "Miksi meille kävi näin?"
Aurinus
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Aurinus
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
Wow.... Ihan sairaan hyvä !!!
Jätkähän osaa kirjoittaa juttua !!!
Yksi asia, tai pari kuitenkin jäivät vaivaamaan mieltä...
Ehkä liian mahtipontisia tyyppyjä.
Ja sitten ne 'nidit... En ajatellu niitä tommosiks. Että sieltä tulee joku pikku gauntti ja 'kertoo' asiat "pomoille"... Eikö ne kuitenki saa tietoonsa tapahtumat psyykkisten ominaisuuksiensa ansiosta... Tai en tiedä...
Jätkähän osaa kirjoittaa juttua !!!
Yksi asia, tai pari kuitenkin jäivät vaivaamaan mieltä...
Ehkä liian mahtipontisia tyyppyjä.
Ja sitten ne 'nidit... En ajatellu niitä tommosiks. Että sieltä tulee joku pikku gauntti ja 'kertoo' asiat "pomoille"... Eikö ne kuitenki saa tietoonsa tapahtumat psyykkisten ominaisuuksiensa ansiosta... Tai en tiedä...
Work out, in case future happens.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Tottavie, jos olisit tämän laittanut tarinakilpaan niin olisin ollut pettynyt. Tästä parempaa saat aikaiseksi, siitä nyt olen ainakin varma. Mutta eihän tuo yhtään huono ollut, lopusta ainakin tykkäsin. Ainakin kymmenisen riviä alusta ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, ei välttämättä herätä lukijan mielenkiintoa. Mutta olen aivan varma että tarinakilpaan lentää aivan järjetön tarinapommi, ja sitähän minäkin tässä pelkään. Pitäisi edes joku sijoitus minunkin yrittää pitää. Mutta toisaalta, voisin tästä lähteä kirjoittamaan sitä 40k tarinaani...
Pitäisi edes joku sijoitus minunkin yrittää pitää. Mutta toisaalta, voisin tästä lähteä kirjoittamaan sitä 40k tarinaani...-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
No, omalta kannaltani en voi luvata mitään tarinapommia mutta yritän parhaani molemmilla puolilla "wink".Rune kirjoitti:Tottavie, jos olisit tämän laittanut tarinakilpaan niin olisin ollut pettynyt. Tästä parempaa saat aikaiseksi, siitä nyt olen ainakin varma. Mutta eihän tuo yhtään huono ollut, lopusta ainakin tykkäsin. Ainakin kymmenisen riviä alusta ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, ei välttämättä herätä lukijan mielenkiintoa. Mutta olen aivan varma että tarinakilpaan lentää aivan järjetön tarinapommi, ja sitähän minäkin tässä pelkään.
Tarina oli ehkä hiukan lattea, nopeasti kirjoitettu ja syvyys puuttui osittain.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Ei puhukkaan, ne kommunikoi mielensä yhteydellä.ornatkur kirjoitti:Muuten ihan kiva, mutta tyrannidit EIVÄT puhu. Koko hive fleet on SE eikä ne. Mutta eipä ruveta nipottaamaan.
Ei parastani lue esim:Kansalainen Iganantius,Wow.... Ihan sairaan hyvä !!!
Jätkähän osaa kirjoittaa juttua !!!
Valkokilpi,
Sotaa ja Kuolemaa.
Ovat aikajärjestyksessä.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.