Shas or’es - Voimakas Tuli
Shas or’es - Voimakas Tuli
Shas or’es - Voimakas Tuli
“Yön kylä” - El'renin ensimmäiset askeleet..
Tähdet ja kuu valaisitvat pientä Tau kommuunia järven rannalla.
Kylä itsessään näytti elävän kuun lumossa, valo heijastui seiniltä valaisten koko kylän kauniin hohtavaksi.
Poika katsoi tätä näkyä lumoutuneena isänsä työhuoneen ikkunasta niinkuin hänellä oli tapanaan tehdä melkein joka yö. “Sinä se vain jaksat..” kuului lempeä ääni hänen takaansa. Poika säpsähti ja katsoi taakseen. Hänen isänsä seisoi oven suussa siviilipukeissa, sillä vartijoiden lukumäärää oli vähennetty niiden tarpeettomuuden takia. “..kun olet yhtä vanha kuin minä olet oppinut, että on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaan tähdet ja kuut.”
“Mutta ne vain ovat niin kauniita isä..”
“Ovathan ne...mutta sinun on ymmärrettävä tehtäväsi..sinusta tulee sotilas niinkuin kaikista muistakin nuorista tässä kylässä..eikä sinulla ole silloin aikaa vain tuijotella taivaalle..sinun on ymmärrettävä tämä” isä sanoi lempeästi, mutta painottaen.
Hän käveli poikansa vierelle ja katsoi taivaalle..”Toisaalta ikävöin tuota lumoa” hän sanoi pojalleen hymyillen, joka hymyili takaisin.
Sitten taivas pimeni..ei näkynyt enää kuuta, ei tähtiä eikä hohtavaa kylää. Pimeys valtasi kylän.
Vanhempi tau katsoi ulos hätääntyneenä ja silloin porttien suunnalta näkyi kirkas välähdys ja lieskat kohosivat taivaisiin. Pikaisesti pojan isä juoksi ulos työhuoneestaan. Poika katsoi ulos peloissaan ja pinkoi sitten isänsä perään. Hän ehti juuri eteiseen kun isä oli jo nostamassa kypärää päähänsä, pojan äiti hänen vierellään. Isä otti vielä kiväärinsä ja kääntyi sitten poikansa puoleen “sinä pysyt täällä..vaikka kävisi mitä” Hän sanoi käskevällä äänellä.. Poika vain nyökkäsi surullisena..
“Ui’eln..” sanoi heleä ääni..mies katsoi vaimoaan..”..ole varovainen” Tällä kertaa mies vain nyökkäsi..Sitten hän ryntäsi ulos ovesta..
Poika katsoi äitiään..”..eihän hänelle käy mitään?”
Äiti ei vastannut mitään vaan kääntyi vain mennäkseen huoneeseensa..Poika jäi tuijottamaan ovea..
Poika istui sängyllään tuijottaen seinää..yrittäen olla kuuntelematta räjähdyksiä ja huutoja..ja niitä ääniä hänen päässään jotka käskivät häntä ulos taistelemaan..
Kuului räjähdyksen ääni ja koko talo tärisi..poika lensi sen voimasta lattille..hän nousi nopesti huutaen äitiään ja juosten tämän huoneen ovelle..
Ulkoseinää ei enää ollut ja huone oli täynnä seinän jäänteitä..hänen äitinsä makasi keskellä huonetta..
Tämän toinen käsi oli repeytynyt irti, päästä ja selästä virtasi veri ja osa hänen ruumiistaan oli palanut..Kyyneleet muodostuivat hänen mustiin silmiinsä ja valuivat yönsinisten poskiensa yli ja tippuivat lattialle..”..äiti..”
Hän ei kestänyt näkyä..hänen täytyi juosta pois..pois talosta..
Hän juoksi ohi äitinsä ruumiin, ohi tuhoutuneen seinän, ulos yhtäkkiä niin kirkkaaseen töhän jota valaisivat kymmenet palavat talot ja jokapuolella näkyvät räjähdykset..hän ei kuullut mitään tai nähnyt taistelua jota käytiin hänen ympärillään..hän ei nähnyt kun kolme soturia pirstoi oudon olennon seinään kivääreillään, tai sitä kun soturi kaatui päättömänä tiehen, tai sitä olentoa joka seisoi sen päällä verinen miekka kädessään.
Hän vain juoksi tietä pitkin..kunnes saapui tienristeykseen jossa makasi kolme soturia ja seitsemän olentoa..mutta hän näki vain yhden näistä sotilaista..tämän rintapanssarin oli läpäissut kirves joka vieläkin oli kiinnittyneenä ja tämän haavasta virtasi veri tomuiseen maahan..hänen kypäränsä oli otettu pois ja poika tunnisti isänsä tuskaiset kasvot.. hän kaatui polvilleen isänsä vierelle ja repäisi kirveen irti..Mies rääkäisi..ja yritti selventää katsettaan..”poika..oletko se sinä?..minähän käskin sinun pysyä kotona!..” hän yski muutaman kerran..roiskien verta itsensä ja poikansa päälle..”ota…tämä…”
Hän antoi pojalleen kauniisti koristellun tupen jonka puukon kahva hohti liekkien loimussa..”Veressä veljeys..kuolemassa…kunnia..”..viimeisillä voimillaan pojan isä sulki silmänsä..
Poika katsoi ensin tuppea..sitten isäänsä..jälleen hän tunsi että hän vaipuisi syvään suruun..
Sitten hän kuuli äänen päässään “taistele..” hän säpsähti..se oli hänen isänsä ääni..hän katsoi tuppea “taistele” kuului taas..hän alkoi hätääntyä..”Taistele” kuului yhä käskevämmin..hän nosti maasta kiväärin tajuamatta edes sitä ja pisti tupen vyölleen..hän nousi pystyyn ja näki punaisen olennon juoksevan häntä päin, sillä oli neljä kättä, suuri kieli jo roikkui sen terävien hampaiden välistä ja yhdessä sen käsistä se kantoi veristä miekkaa..poika näki jokaisen yksityiskohdan tässä iljettävässä olennossa..hän tunsi kuinka veri virtasi hänen kiihtyvässä sydämmessään..pelko ja suru häipyi kun halu taistella tuli niiden tilalle..”Taistele!!”…Poika nosti kiväärin nopesti olkapäätänsä vasten “Kuole!” ja ampui..sininen tähti asui olentoa rintakehään..se lensi muutaman metrin taaksepäin ammuksen voimasta..poika lähestyi sitä tähdäten kokoajan sen päähän..
Olento oli nyt vain puolen metrin päässä..sen savuavasta rintakehästä pulppusi veri ja sen silmät katsoivat poikaa murhanhimoisina..muttei pystynyt liikuttamaan itseään tuskan vallatessa sen ruumiin..poika katsoi tätä olentoa kivittynyt ilme kasvoillaan..haluten niin tappaa tämän likaisen olennon joka ei tiennyt kunniasta mitään..ei..hän halusi tuhota kaiken ja jokaisen jota se edusti..
“Minä tapan sinut nyt…ja tulen tappamaan jokaisen sinun kaltaisesi jonka näen..olkoon minun sanani..isäni veri..ja sinun kuollut ruumiisi todistus tästä..” poika sanoi tunteettomalla äänellä..
Olennon pää tuhoitui hetkessä sadoiksi paloiksi ja tiehen jäi vain savuava kuoppa missä tämä oli ollut..Poika vieläkin tähtäsi kohtaa missä olennon pää oli sekuntti sitten ollut..“vala on vannottu” kuului ääni hänen päässään..
Hän vilkaisi olkansa yli nähden kahden olennon lähestyvän..nopeasti hän kkänty ampuen samalla sarjan niitä kohti..toinen kaatui maahan päättömänä ja toinen lensi seinää päin kaksi savuavaa reikää rinnassaan..poika karjaisi raivoissaan ja taistelun huumassa kun lisää olentoja tuli näkyviin..
Sinisien tähtien valo ja musta veri värjäsivät nämä kadut kun hän täytti valaansa..
“Kuolkaa kaikki!!” “Tuntekaa kipu ja tuska jonka meille aiheutitte!!” “Kuolkaa kunniatta te..”
..Hän rääkäisi kivusta ja tunsi jonkin nostavan hänet ilmaan..näki suuren käden kietoneen sormensa hänen vyötärönsä ympärille ja puristaen voimalla joka mursi hänen luitaan..tämä olento käänsi pojan itseään päin..sen siivet täyttivät koko näkökentän..sen punaiset silmät paloivat ikuista vihaa ja murhanhimoa..sen karjuva suu oli täynnä suuria ja teräviä hampaita joita värjäsi tuore ja vanha veri..
sen massiivisten sarvien päihin oli kiinnitetty päät..joista toinen pojan peloksi oli hänen oman rotunsa..mutta kaikista pelottavin tässä olennossa oli sen jättimäinen, kullalla koristeltu kirves, josta veri tihkui loputtomasti maahan jättäen jälkeensä pieniä lammikoita..olennon pää lähestyi poikaa ja avasi suunsa syödäkseen ainakin osan tästä..
Silloin kuitenkin olento karjaisi kivusta..poika tippui monta metriä maahan ja tunsi jalkansa murtuvan..hän irvisti kivusta..muttei suostunut itkemään..hän katsoi olennon jalkojen välistä tämän taakse ja näki viiden soturin ampuvan loputonta sarjaa tätä suurta olentoa päin..ammukset eivät kuitenkaan näyttäneet saavan tätä olentoa tainnutettua..ja kun ryhmä pienempiä olentoja kävi sotureiden kimppuun kääntyi jättiläinen taas häntä kohti..se kohotti kirveensä korkealle ilmaan ja karjaisi korvia vihlovalla äänellä..poika nosti nopeasti kiväärin..tähtäsi olentoa silmään ja ampui huutaen “KUOLE!!”..poika ampui sarjaa lopettamatta, tähtiä osui olentoa kasvoihin..osa suoraan sen suuhun kärventäen sen kidan ja lyöden sen hampaita irti..sen kasvot jo käryivät kun yksi tähti lensi suoraan sen silmästä sisään..tuhoten sen aivot ja lentäen tämän takaraivosta ulos..olento kaatui karjuen selälleen, irrottaen otteensa kirveestä sen elämä loppui eikä se enää vaivaisi poikaa tai ketään muutakaan..poikakin antoi nyt itsensä kaatua selälleen..hän katsoi taivasta..pimeys hälveni ja tähdet alkoivai loistaa..hän näki jälleen tutun suuren kuun joka nyt valaisi hänen verensä joka hiljaa virtasi hänen kyljessään olevasta haavasta..hän hymyili eikä välittänyt kivusta jonka hän nyt tunsi koko ruumiissaan..hän sulki silmänsä ja antoi tietoisuutensa lipua pois..viimeinen asia jonka hän tunsi oli kun jokin nosti hänet maasta..
“Kunnia kuolemassa..” poika sanoi..
“Ei vielä..” hänen isänsä vastasi……
“Yön kylä” - El'renin ensimmäiset askeleet..
Tähdet ja kuu valaisitvat pientä Tau kommuunia järven rannalla.
Kylä itsessään näytti elävän kuun lumossa, valo heijastui seiniltä valaisten koko kylän kauniin hohtavaksi.
Poika katsoi tätä näkyä lumoutuneena isänsä työhuoneen ikkunasta niinkuin hänellä oli tapanaan tehdä melkein joka yö. “Sinä se vain jaksat..” kuului lempeä ääni hänen takaansa. Poika säpsähti ja katsoi taakseen. Hänen isänsä seisoi oven suussa siviilipukeissa, sillä vartijoiden lukumäärää oli vähennetty niiden tarpeettomuuden takia. “..kun olet yhtä vanha kuin minä olet oppinut, että on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaan tähdet ja kuut.”
“Mutta ne vain ovat niin kauniita isä..”
“Ovathan ne...mutta sinun on ymmärrettävä tehtäväsi..sinusta tulee sotilas niinkuin kaikista muistakin nuorista tässä kylässä..eikä sinulla ole silloin aikaa vain tuijotella taivaalle..sinun on ymmärrettävä tämä” isä sanoi lempeästi, mutta painottaen.
Hän käveli poikansa vierelle ja katsoi taivaalle..”Toisaalta ikävöin tuota lumoa” hän sanoi pojalleen hymyillen, joka hymyili takaisin.
Sitten taivas pimeni..ei näkynyt enää kuuta, ei tähtiä eikä hohtavaa kylää. Pimeys valtasi kylän.
Vanhempi tau katsoi ulos hätääntyneenä ja silloin porttien suunnalta näkyi kirkas välähdys ja lieskat kohosivat taivaisiin. Pikaisesti pojan isä juoksi ulos työhuoneestaan. Poika katsoi ulos peloissaan ja pinkoi sitten isänsä perään. Hän ehti juuri eteiseen kun isä oli jo nostamassa kypärää päähänsä, pojan äiti hänen vierellään. Isä otti vielä kiväärinsä ja kääntyi sitten poikansa puoleen “sinä pysyt täällä..vaikka kävisi mitä” Hän sanoi käskevällä äänellä.. Poika vain nyökkäsi surullisena..
“Ui’eln..” sanoi heleä ääni..mies katsoi vaimoaan..”..ole varovainen” Tällä kertaa mies vain nyökkäsi..Sitten hän ryntäsi ulos ovesta..
Poika katsoi äitiään..”..eihän hänelle käy mitään?”
Äiti ei vastannut mitään vaan kääntyi vain mennäkseen huoneeseensa..Poika jäi tuijottamaan ovea..
Poika istui sängyllään tuijottaen seinää..yrittäen olla kuuntelematta räjähdyksiä ja huutoja..ja niitä ääniä hänen päässään jotka käskivät häntä ulos taistelemaan..
Kuului räjähdyksen ääni ja koko talo tärisi..poika lensi sen voimasta lattille..hän nousi nopesti huutaen äitiään ja juosten tämän huoneen ovelle..
Ulkoseinää ei enää ollut ja huone oli täynnä seinän jäänteitä..hänen äitinsä makasi keskellä huonetta..
Tämän toinen käsi oli repeytynyt irti, päästä ja selästä virtasi veri ja osa hänen ruumiistaan oli palanut..Kyyneleet muodostuivat hänen mustiin silmiinsä ja valuivat yönsinisten poskiensa yli ja tippuivat lattialle..”..äiti..”
Hän ei kestänyt näkyä..hänen täytyi juosta pois..pois talosta..
Hän juoksi ohi äitinsä ruumiin, ohi tuhoutuneen seinän, ulos yhtäkkiä niin kirkkaaseen töhän jota valaisivat kymmenet palavat talot ja jokapuolella näkyvät räjähdykset..hän ei kuullut mitään tai nähnyt taistelua jota käytiin hänen ympärillään..hän ei nähnyt kun kolme soturia pirstoi oudon olennon seinään kivääreillään, tai sitä kun soturi kaatui päättömänä tiehen, tai sitä olentoa joka seisoi sen päällä verinen miekka kädessään.
Hän vain juoksi tietä pitkin..kunnes saapui tienristeykseen jossa makasi kolme soturia ja seitsemän olentoa..mutta hän näki vain yhden näistä sotilaista..tämän rintapanssarin oli läpäissut kirves joka vieläkin oli kiinnittyneenä ja tämän haavasta virtasi veri tomuiseen maahan..hänen kypäränsä oli otettu pois ja poika tunnisti isänsä tuskaiset kasvot.. hän kaatui polvilleen isänsä vierelle ja repäisi kirveen irti..Mies rääkäisi..ja yritti selventää katsettaan..”poika..oletko se sinä?..minähän käskin sinun pysyä kotona!..” hän yski muutaman kerran..roiskien verta itsensä ja poikansa päälle..”ota…tämä…”
Hän antoi pojalleen kauniisti koristellun tupen jonka puukon kahva hohti liekkien loimussa..”Veressä veljeys..kuolemassa…kunnia..”..viimeisillä voimillaan pojan isä sulki silmänsä..
Poika katsoi ensin tuppea..sitten isäänsä..jälleen hän tunsi että hän vaipuisi syvään suruun..
Sitten hän kuuli äänen päässään “taistele..” hän säpsähti..se oli hänen isänsä ääni..hän katsoi tuppea “taistele” kuului taas..hän alkoi hätääntyä..”Taistele” kuului yhä käskevämmin..hän nosti maasta kiväärin tajuamatta edes sitä ja pisti tupen vyölleen..hän nousi pystyyn ja näki punaisen olennon juoksevan häntä päin, sillä oli neljä kättä, suuri kieli jo roikkui sen terävien hampaiden välistä ja yhdessä sen käsistä se kantoi veristä miekkaa..poika näki jokaisen yksityiskohdan tässä iljettävässä olennossa..hän tunsi kuinka veri virtasi hänen kiihtyvässä sydämmessään..pelko ja suru häipyi kun halu taistella tuli niiden tilalle..”Taistele!!”…Poika nosti kiväärin nopesti olkapäätänsä vasten “Kuole!” ja ampui..sininen tähti asui olentoa rintakehään..se lensi muutaman metrin taaksepäin ammuksen voimasta..poika lähestyi sitä tähdäten kokoajan sen päähän..
Olento oli nyt vain puolen metrin päässä..sen savuavasta rintakehästä pulppusi veri ja sen silmät katsoivat poikaa murhanhimoisina..muttei pystynyt liikuttamaan itseään tuskan vallatessa sen ruumiin..poika katsoi tätä olentoa kivittynyt ilme kasvoillaan..haluten niin tappaa tämän likaisen olennon joka ei tiennyt kunniasta mitään..ei..hän halusi tuhota kaiken ja jokaisen jota se edusti..
“Minä tapan sinut nyt…ja tulen tappamaan jokaisen sinun kaltaisesi jonka näen..olkoon minun sanani..isäni veri..ja sinun kuollut ruumiisi todistus tästä..” poika sanoi tunteettomalla äänellä..
Olennon pää tuhoitui hetkessä sadoiksi paloiksi ja tiehen jäi vain savuava kuoppa missä tämä oli ollut..Poika vieläkin tähtäsi kohtaa missä olennon pää oli sekuntti sitten ollut..“vala on vannottu” kuului ääni hänen päässään..
Hän vilkaisi olkansa yli nähden kahden olennon lähestyvän..nopeasti hän kkänty ampuen samalla sarjan niitä kohti..toinen kaatui maahan päättömänä ja toinen lensi seinää päin kaksi savuavaa reikää rinnassaan..poika karjaisi raivoissaan ja taistelun huumassa kun lisää olentoja tuli näkyviin..
Sinisien tähtien valo ja musta veri värjäsivät nämä kadut kun hän täytti valaansa..
“Kuolkaa kaikki!!” “Tuntekaa kipu ja tuska jonka meille aiheutitte!!” “Kuolkaa kunniatta te..”
..Hän rääkäisi kivusta ja tunsi jonkin nostavan hänet ilmaan..näki suuren käden kietoneen sormensa hänen vyötärönsä ympärille ja puristaen voimalla joka mursi hänen luitaan..tämä olento käänsi pojan itseään päin..sen siivet täyttivät koko näkökentän..sen punaiset silmät paloivat ikuista vihaa ja murhanhimoa..sen karjuva suu oli täynnä suuria ja teräviä hampaita joita värjäsi tuore ja vanha veri..
sen massiivisten sarvien päihin oli kiinnitetty päät..joista toinen pojan peloksi oli hänen oman rotunsa..mutta kaikista pelottavin tässä olennossa oli sen jättimäinen, kullalla koristeltu kirves, josta veri tihkui loputtomasti maahan jättäen jälkeensä pieniä lammikoita..olennon pää lähestyi poikaa ja avasi suunsa syödäkseen ainakin osan tästä..
Silloin kuitenkin olento karjaisi kivusta..poika tippui monta metriä maahan ja tunsi jalkansa murtuvan..hän irvisti kivusta..muttei suostunut itkemään..hän katsoi olennon jalkojen välistä tämän taakse ja näki viiden soturin ampuvan loputonta sarjaa tätä suurta olentoa päin..ammukset eivät kuitenkaan näyttäneet saavan tätä olentoa tainnutettua..ja kun ryhmä pienempiä olentoja kävi sotureiden kimppuun kääntyi jättiläinen taas häntä kohti..se kohotti kirveensä korkealle ilmaan ja karjaisi korvia vihlovalla äänellä..poika nosti nopeasti kiväärin..tähtäsi olentoa silmään ja ampui huutaen “KUOLE!!”..poika ampui sarjaa lopettamatta, tähtiä osui olentoa kasvoihin..osa suoraan sen suuhun kärventäen sen kidan ja lyöden sen hampaita irti..sen kasvot jo käryivät kun yksi tähti lensi suoraan sen silmästä sisään..tuhoten sen aivot ja lentäen tämän takaraivosta ulos..olento kaatui karjuen selälleen, irrottaen otteensa kirveestä sen elämä loppui eikä se enää vaivaisi poikaa tai ketään muutakaan..poikakin antoi nyt itsensä kaatua selälleen..hän katsoi taivasta..pimeys hälveni ja tähdet alkoivai loistaa..hän näki jälleen tutun suuren kuun joka nyt valaisi hänen verensä joka hiljaa virtasi hänen kyljessään olevasta haavasta..hän hymyili eikä välittänyt kivusta jonka hän nyt tunsi koko ruumiissaan..hän sulki silmänsä ja antoi tietoisuutensa lipua pois..viimeinen asia jonka hän tunsi oli kun jokin nosti hänet maasta..
“Kunnia kuolemassa..” poika sanoi..
“Ei vielä..” hänen isänsä vastasi……
'You worship change?' I ask incredulously.
'No, human,' he says. 'Unlike your kind, we simply accept it.'
'No, human,' he says. 'Unlike your kind, we simply accept it.'
Ihan hyvää tekstiä ,mutta melkein poikkeuksetta joka lauseen lopussa oli .. ei välttämättä kauheen järkevä tapa lopettaa lause
muuten hyvä tarina ,mutta jätä tosiaan noi .. pois.
Eikä jokaista lausetta ole mitään järkeä lopettaa muutenkaa taukoon (...).
Eikä jokaista lausetta ole mitään järkeä lopettaa muutenkaa taukoon (...).
How ironic that the greatest forge of civilization is battle
Tuota, tuohon on ehkä hieman vaikea vastata. Sillä eihän varmaan missään codexissa kerrota rodun jäsenten sisäisestä ajattelutavasta tai muutenkaan pahemmin esim siviilielämästä.Humie kirjoitti:Onko Taut tosiaan noin ihmisten kaltaisia (en näillä pelaa, joten en ole myöskään lukenut Codexin tarinoita, yms.)? Tarinassa tuli kyllä jokseenkin esille, että kyseessä oli Taut, mutta toisaalta noi olis myös voinu olla ihmisiä.
Mutta niin. Taut ovat ainakin minun mielestäni aika ihmismäisiä, mutta ainakin Tuli kastin jäsenille veljeys ja kunnia ovat hyvin tärkeitä asioita. Ja kyllähän niitä muitakin eroavaisuuksiakin löytyy.
Ja El'ren on vain yksi tau, ei se tarkoita että muut taut olisivat hänen kaltaisiaan.
Halusin vain kirjoittaa itseäni kiinnostavan kirjoitelman, toivottavasti en loukannut ketään jos jokin asia ei mennyt täysin fluffin mukaisesti. Sillä ajattelin kirjoittaa hieman lisää
'You worship change?' I ask incredulously.
'No, human,' he says. 'Unlike your kind, we simply accept it.'
'No, human,' he says. 'Unlike your kind, we simply accept it.'
Kaikin mokomin... Hyvä tarina oli, ja kyllä toi Tau:sta kelpaa (varsinkin kun en ole paljoa muuta fluffia näistä lukenu).Slinger kirjoitti:Halusin vain kirjoittaa itseäni kiinnostavan kirjoitelman, toivottavasti en loukannut ketään jos jokin asia ei mennyt täysin fluffin mukaisesti. Sillä ajattelin kirjoittaa hieman lisää
Olen oikeastaan itse aina kuvitellut Taut jotenkin Japanilais-henkisiksi (toivotaan, ettei kukaan vihainen japanilainen nyt tule asiasta valittamaan