Päätimpä tässä kirjottaa tommosen jutun. Haukkukaa ihan rauhassa ja kehuakkin saa. Toi oli mun toinen juttu, mut ekaa en ees viittinyt laittaa tänne , ku se oli tätäkin huonompi. siis Arvostelkaa!
Metsähaltia lordi, Léinc ihmetteli kahta rottamiestä juuri metsähaltioiden
metsän edessä. Onneksi siellä oli todella hyvä vartiointi, mutta Léinc päätti
tuplata vartiot. Seuraavana päivänä, kun vartiosto numero 23 tuli suuren
puun viereen, he näkivät maassa makaavan Léincin. Kun he tarkastelivat tätä tarkemmin, huomasivat he, että Léinc oli kuollut. Leicillä oli pahoja puremajälkiä ja tämän toista kättä ei löydetty mistään. He kauhistuivat, mutta kun tämä 12-henkinen vartiosto katsoi taakseen, huomasivat he...
***
Skavenblightissä oli rauhallista. Toisaalta harmaa näkijä Thanguol yksin
suuressa salissaan ihmetteli ja pähkäili, missä suurin harmaa näkijä, Raf
oli. Toisaalta, jos Thanguol olisi löytänyt Rafin pahanteosta, olisi Thanguol voinut kertoa siitä Neuvostolle ja Raf olisi syrjäytetty, jolloin Thanguolista tulisi suurin ja mahtavin harmaa näkijä. Yht'äkkiä Skavenblightin päällä alkoi leijua harmaa pilvi. Silloin juoksi ulos Thanguol ja Luunmurskaaja, Thanguolin henkivartija, joka oli ainakin kolmi-metrinen! "Nyt on tilaisuutemme..." piipitti Thanguol ja lensi warppikiven voimasta tuohon pilveen ja mukana
tuli tietenkin Luunmurskaaja. Tuo pilvi johdatti Thanguolin henkivartioineen pieneen luolaan, jonka toisella puolella sarasti valoa. He kävelivät tässä likaisessa ja märässä luolassa, kunnes yht'äkkiä heidän eteensä ilmestyi muutama susi ja muutama lepakkoparvi, jotka hyökkäsivät. Luunmurskaajalla ei ollut hätää. Se vain napsi susia, kuin välipalakseen. Thanguol poltti pari lepakkoa taioillaan. Kun Thanguol ja Luunmurskaaja oli tappanut kaikki lepakot ja sudet, lähtivät ne kohti sitä valoa. Se oli ihmeen kaukana.
Noin kahden tunnin kävelyn päästä he pääsivät metsähaltioiden metsän viereen. "Ahaa, täällä siis Raf on." sanoi Thanguol ja alkoi tiirailla metsään.
Yht'äkkiä hän näki jotain, joka ei voinut olla metsähaltia, muttei skavenkaan.
Se oli varmaan joku kaaoksen epämuodostuma tai joku ihmeellinen mutaatio
skaveneilta, josta Thanguol ei tiennyt mitään. Kun Luunmurskaaja näki metsässä
haltiajoukon, lähti se juoksemaan metsää päin. Metsässä se mellasti ja tappoi monta haltiaa, kunnes sen eteen tuli suuri puumies, ainakin kaksi kertaa
sitä itseään pidempi, ehkä kolme, silloin se juoksi takaisin Thanguolin luo.
He häipyivät silloin pää kolmantena jalkana...
***
Metsässä elettiin taas kauhun vallassa. Metsähaltiat julistivat sodan skaveneita
vastaan. Toisaalta eivät itse hyökänneet, mutta taistelivat. Silloin alkoi
kuulua hirvittävää ryminää. Harmaa näkijä Rafin johdolla syöksyi suuri
skaven joukko Metsään. Taistelu oli alkanut. Metsähaltiat pääsivät heti niskan
päälle, sillä heidän Metsänsä oli todella hyvin puolustettu. Hirveät nuolikuurot
tappoivat skaveneita joka puolelta niiden rivistöjä. Kun klaanirotat, jotka
olivat etulinjassa, pääsivät lähietäisyydelle, metsähaltioiden keihäsmiehet
lävistivät heti ensimmäiset skavenit. Seuraava linja olikin jo vähän vaikeampi,
sillä ne olivat aseistettu keihäillä. Skaveneiden keihäsmiehet taas tappoivat
muutaman metsähaltian ja kuolivat itse. Periaatteessa alkoivat skavenit päästä
niskan päälle, sillä koko klaani Skriire oli tullut tappamaan metsähaltioita
ja nyt oli koko Metsä piiritetty klaanirottien toimesta. Sotakotkia alkoi
tippua ilmasta, mutta miksi, sitä eivät metsähaltiat tienneet, sillä eivät
tienneet skaveneiden omistavan pyssyjä tai muuta sellaista. Silloin noin
20 metsähaltioiden sotatanssijaa tuli paikalle ja tappoi alle minuutissa 100
skavenia, mutta skaveneita oli yhä liikaa...
***
Metsän toisella puolella, minne skavenit eivät olleet vielä päässeet, oli
pieni talo, jossa pidettiin parhaillaan hätäkokousta. "Skavenit voivat vielä
voittaa, mitä teemme?" kysyi yksi lordi. "En tiedä, mutta jos skavenit löytävät
salaiset warppikivet, siis ne jotka ovat kätketty maanalaisiin luoliimme,
olemme tuhon omia..." vastasi yksi toinen lordi. "Léincin menetys ja nyt
tämä." lisäsi sotatanssijoiden johtaja, joka ei nyt sattunut olemaan sodassa.
Tuohon ensimmäinen lordi vastasi: "Minä ehdotan pakenemista, veljet hyvät,
haettaisiin joukkomme ja häivyttäisiin jonnekin tai..." "Ei ikinä, emme
ikinä pakene!" keskeytti toinen. "Olen samaa mieltä." sanoi sotatanssia ja
nosti aseensa ja huusi: "Me taistelemme loppuun asti!" Jolloin he kaikki
ottivat aseensa käteen ja juoksivat sotaan...
***
Nyt oli Skavenblightissä jotain tekeillä, sillä sen asukkaat olivat todella
levottomia. Klaani Skriireä ei löytynyt mistään, Raf oli kadonnut ja Thanguol
sepitti jotain metsähaltioista: "Kyllä, kyllä oi suuri Neuvosto. Te ette
kuitenkaan tiedä missä Raf ja klaani Skriire on ööh, mutta ne on tota
varmaan ainoat asiat joita te, oi suuret lordit ja...ette tiedä? niin joo, no?..." piipitti Thanguol Neuvostolle. "No olet oikeassa, emme tiedä, missä tämä klaani on, emmekä myöskään mitään Rafista. Mutta me uskomme Rafiin sen verran, onhan hän itsekin Neuvoston jäsen, että hänellä ei olisi mitään syytä hyökätä Metsään."
vastasi yksisilmäinen sotalordi, Sniik. "Entäs se... tota noin... niin tota...
öh... se warppikivi niissä suurissa luolissa Metsän alla?" piipitti taas
Thanguol. "Mitäh!!!???" huusi toinen sotalordi Queek, joka oli Rafin todella
hyvä ystävä. "Onko siellä muka warppikiveä? Mistä sen tiedät!?" Murisi Sniik.
"Öö tota eeh.. no ku mä kuulin kerran ku pari metsähaltiaa käveli mun ohi..."
vastasi Thanguol. Oikeastaan Thanguol oli pelkuri verrattuna siihen, että
oli toisiksi suurin harmaa näkijä ja melkein Neuvostossa...
***
Metsässä taistelu jatkui. Raf ei kyllä tiennyt mitään warppikivestä, mutta
yht'äkkiä haistoi hän warppikiven ja huusi: "Seis, lopettakaa sotiminen,
miksi me tänne hyökkäsimme? Ja kenen idea se oli?" "Ton!" huusivat kaikki
rotat yhteen ääneen ja osoittivat yhtä salamurhaajaa, Kailzia. "Kailz, miksi
halusit, että hyökkäämme tänne?" kysyi Raf Kailzilta. "Mää.. tota.. halusin
kostaa noille tyhmille haltioille." vastasi Kailz. "Metsähaltiat, poistumme
täältä välittömästi, jos annatte tämän warppikiven hajun lähteen meille."
sanoi Raf haltioille. "No, miksi emme antaisi. Meidän piti viedä
se tuhottavaksi, mutta te nyt viette sen, hyvä niin!" vastasi joikerrellen
yksi metsähaltia lordi. Metsähaltiat antoivat kaksi hevosta ja kärryt, suuret
kärryt, joihin pakkasivat warppikiven. "Kiitos, olemme todella kiitollisia
teille, metsähaltiat. Olemme vaikka valmiit puolustamaan Metsäänne joskus, jos tulee pahakin taistelu." huusi Raf haltioille. "Mutta sinä Kailz, kuolet nyt!" huusi Raf Kailzille ja alkoi lausua jotain outoja lauseita Sarvirotalle, jolloin Rafin sauvasta tuli suuri salama, joka poltti Kailzin tuhkaksi... Raf klaaneineen lähti kohti Skavenblightiä...
***
Neuvosto alkoi olla jo huolissaan siitä, missä Raf klaaneineen ovat, mutta
juuri silloin Neuvoston salin oveen koputettiin. "Sisään!" huusi Sniik. Raf
avasi oven varoen. "Hyvää päivää ystävät." piipitti Raf iloisesti. "Kävinpä
tossa äsken metsähaltioiden luona 'ystävyyskäynnillä' saatiin mukaamme tarpeeksi
warppikiveä ainakin sadaksi vuodeksi." lisäsi Raf. "Tiesinhän, että et
olisi hyökännyt, ainakaan ilman syytä, Metsään. " sanoi Queek. "Thanguooool!!!"
huusi Sniik ja Thanguol juoksi minkä kintuistansa pääsi Neuvostoon ja sanoi:
"Noh, siinäs näette, ne oli siellä sotimassa." "EI!" huusi Queek. "Ne olivat
siellä ystävyyskäynnillä tai jollain semmosella. Saivat vielä mukaansa läjäpäin
warppikiveä!" lisäsi Sniik. "Öh... pahoittelen väärinkäsitystä oi suuri herra..."
piipitti Thanguol koko neuvostolle...
***
Viikon päästä suuri Kaaoksen sotajoukko asteli Skavenblightiin. Rotat olivat
aivan hädissään ennen kuin Kaaoslordi, Crom sanoi: "Tulimme tänne liittoutuaksemme
teihin, emme sotimaan." "No, miksi haluaisitte liittoutua MEIHIN?" kysyi
Raf. "Aiomme hyökätä ihmisten maahan." vastasi Entisaikojen lordi Archan.
"Miksi näin?" kysyi Queek. "He hyökkäsivät yhteen pieneen metsään, jossa
asusti monia petomiehiä." vastasi Crom. "No mikäs siinä, milloin hyökätään?!"
piipitti Sniik. "No heti huomenna, illalla." sanoi Archan...
***
Ihmisten maassa oli rauhallista, ainakin vielä vähän aikaa. Pienessä kylässä, minne aikoivat Kaaos ja Skavenit hyökätä oltiin juhlittu juuri syntymäpäiviä. "Paljon onneeaa vaan..." lauleskelivat ihmiset. Nuori soturipappi, Gerk oli aistivinaan Kaaoksen lähellä ja oli aika levoton. Se huolestutti myös muita, sillä he tiesivät Gerkin aistivan Kaaoksen, jos se oli lähellä. "No, mikä on Gerk?" kysyi toinen vähän vanhempi soturipappi, Lúd. "Rottamiehiä!" huusi pari vartiaa. "Missä?" kysyi velho nimeltään Noorik. "Idässä, piiloutuivat juuri, niitä oli kyllä vain noin kymmenen." vastasi vartioista nuorin. "Minne ne piiloutuivat?" kysyi toinen velho, Harld. "Tuohon metsään, joka kuhisee
yleensä petomiehiä ja muita kaaoksen sotilaita." vastasi kaikki vartiat samaa aikaan. "Miten ne uskaltavat, no kuolevatpahan parissa sekuntissa. Kohta ne juoksee sieltä tai kiljuu kuolemaansa." naureskeli Sigmarin profeetta, Luthor Huss...
***
Kyllä, Raf oli lähettänyt kymmenen yöjuoksijaa vakoilemaan. "Petometsään" ne sitten olivat piiloutuneet. "Aiotteko tekin hyökätä tuohon kylään huomenna?"
kysyi yöjuoksijoiden johtaja kallojen mestarilta, Morghurilta, joka vastasi:
"Tietenkin, suunnitelma on seuraava. Te hyökkäätte lännestä ja kun olette
päässeet kylään, tulemme me petomiehet täältä metsästä ja hyökkäämme ihmisten selustaan." "OK!" piipitti pari yöjuoksijaa...
***
Suuri ihmissotilas, Valten käski tuplata vartiostot tuossa kylässä ja he
kutsuivat tietenkin apujoukkoja. Kun kylä oli valmisteltu hyökkäystä varten,
huusi Luthor: "Näin näyn, jossa Sigmar kertoi minulle, että Skavenit ja Kaaos oli liittoutunut. Ne aikovat hyökätä sekä Idästä että Lännestä." "Äkkiä, lähettäkää yksi ratsastaja hakemaan apujoukkoja lähimmästä kylästä ja toinen hakemaan jostain muualta. Sanokaa, että on todella paha hätä." huusi Valten raivoissaan. "Tosiaan meillä ei ole enempää miehiä hukattavana!" lisäsi Gerk todella levottomasti. "Onko meillä täällä jotain todella nopeaa, kuten Griffonia?"
(Griffon=Kotka, jolla on leijonan alapää.) kysyi Noorik. "Kyllähän meillä
täällä yksi Griffon on." vastasi Valten. "Hyvä sitten voimme lähettää yhden miehemme hakemaan apua metsähaltioilta!" sanoi Noorik. "No sinä vartija siellä lähdepä sinä hakemaan Griffonin kanssa apua." lisäsi Noorik vielä. "No hyvä on." vastasi vartija.
***
"Emme ikinä taistele Skaveneita vastaan, solmimme rauhan heidän kanssaan!"
raivosi metsähaltia lordi sille vartijalle, joka oli lähtenyt hakemaan apua.
"No, mutta sitten ne tappavat meidät." sanoi vartija. "No se on teidän ongelmanne."
sanoi normaalisti ystävällinen metsähaltia lordi törkeästi.
***
"Ärh, missä ne rotat viipyvät?!" huudahti Khazrak yksisilmäinen. "Sanoinhan,
ettei niihin voi luottaa." lisäsi petolordi Gorthor. "Kyllä ne vielä tulevat."
sanoi Crom toiveekkaana. Silloin suuri rottamies joukko tallusteli Kaaoksen
sotatukikohtaan. "Luulitteko, ettemme olis tulleet?" kysyi Raf. "No, lähtekäämme
sen kukkulan taakse, joka on siinä ihan sen ihmiskylänvieressä." sanoi Khazrak.
"Heti!" lisäsi Archaon. Silloin alkoi hirveä määrä Kaaoksen hirviöitä ja
sotilaita marssimaan kohti ihmisten kylää. Suuri Likainen haisi aivan Rafin
vieressä, josta Raf ei todellakaan pitänyt. Galrauch, siis ensimmäinen
Kaaos lohikäärme, alkoi yht'äkkiä karjua ja tähyillä ylös. Kaikki hiljentyivät.
"Skavenit, ampukaa te pyssyillänne tuo Griffon!" huusi Gorthor. Skavenit
ampuvat käskystä. Griffon tippui maahan kuolleena, mutta sen ratsastaja eli
vielä...
***
Kylässä alkoi olla kuhina päällä ja miehiä oli kylän porteilla ainakin yhteensä sata. Vartijat havaitsivat petomiehien liikuskelevan niiden metsän laitamilla ja muutakin epäilyttävää liikehdintää kukkulan takana. Ihmiset olivat aivan epätoivoisia, sillä heitä oli vain nelisen sataa ja tiesivät senkin, että jos pelkästään sen "Petometsän" pedot olisivat hyökänneet, kylään olisi kylä vain juuri ja juuri voittanut. Mutta tiesivät ihmiset senkin, että pelkästään Kaaoksen sotilaita oli liikaa. Soturipapit rukoilivat Sigmaria ja jotkut sotilaatkin lausuivat viimeiset rukouksensa Sigmarille ja muille jumalille...
***
Oli aika hyökätä. "Hyökätkää!" huusi Crom. "Aaa!" huusivat sotilaat hyökätessään.
Skaventen klaanirotat olivat etulinjassa ja kaatuivat nopeasti jo ennen kuin
pääsivät lähellekään ihmisiä, sillä ihmisillä oli tarkat ampujat ja jopa
pari paikallista metsästäjää tuli nyt metsästämään mutanttirottia, kaaoksen
maraudereita ja muita sotilaita. Yöjuoksijoiden johtaja, Runz kuoli tuskallisesti,
kun yksi ihminen tuli tielle ja lävisti keihäällään juoksevan skavenin. Muutama
skaveneiden ruttomunkki tappoi ihmisiä erikoisella tavalla, nimittäin ne
ottivat kiinni ihmisten keihäistä, katkaisivat ne ja lävistivät ihmiset,
jolloin ruttomunkkien ei tarvinnut liata ruosteisia aseitaan hirveällä ja
liian puhtaalla ihmisverellä. Salamurhaaja nimeltään Nizik alkoi heilua veitset
käsissään tappaen yhdellä huitaisulla joskus jopa neljä ihmistä. Nizik eteni
hitaasti, mutta varmasti eteenpäin ja tappoi ihmisiä kunnes ihmissoturi Valten
kamppasi sen ja huitaisi sotavasarallaan Nizikiä päin, mutta Nizik ehti väistää.
Valten alkoi jo väsähtää, sillä hänellä oli kaksi painavaa sotavasaraa, jotka
painoivat ikävänkin paljon. Mutta Valten jatkoi, kunnes väsähti niin, että Nizik pääsi huitaisemaan Valtenilta sormen poikki, jolloin Valten hermostui ja otti maassa olevan skaventen miekan ja löi sillä Nizikiä, joka hyppäsi korkealle ja kun Nizik tuli alas huitaisi se veitsellä syvän haavan Valtenin selkään, jolloin Valten kaatui maahan, muttei kuitenkaan kuollut. Nizik oli jo varma
voitostaan, mutta sitä se ei ollut. Nizik ei ollut voittanut vielä. Valten
nousi hirmuisen näköisenä maasta, nosti sotavasaransa ja löi tällä Nizikiä
käteen, jolloin Nizik lensi kaaressa muutaman metrin. Valten tuli perässä
ja ennen kuin Nizik oli edes noussut maasta, huitaisi Valten sitä sotavasarallaan,
mutta ohi. Nizik nousi ja otti veitsensä, jolla oli juuri lyömässä Valtenia,
jolloin Nizik kompastui omaan revenneeseen viittaansa ja kaatui kuonolleen
maahan. Silloin Valten näki mahdollisuutensa ja iski raskaalla sotavasarallaan
Nizikiä jolloin Nizik kuoli. Valten juoksi jo taisteluun, mutta Valtenin
vauhti alkoi hidastua, Valten polvistui maahan, jolloin yksi klaanirotta
tuli ja lopetti Valtenin kärsimyksen nopeasti.
***
Kun pari rottaa pääsi kylään kuolemaan, tuli petomiehien vuoro. Ihmisten
onneksi olivat ne jo aavistaneet petomiehet ja tappoivat ne nopeasti, ainoa
ongelma oli kallojen mestari, Morghur. Morghur pääsi valloilleen kylän keskelle,
jossa tappoi monia ihmisiä, kunnes yksi ihmisvelho, Harld otti ohjat käsiinsä.
Se alkoi sepittää jotain ihmeellisiä taikasanoja, jolloin sen sauvasta syöksyi
suuri tulipallo, suoraan Morghuria päin. Morghurista jäi jäljelle vain tuhkaa?
ja kallo.
***
Skaveneiden mielestä tilanne ei ollut mukava, sillä niitä oli kuollut satoja
ja niitä pidettiin etulinjassa. Joten skavenit pitivät nopean hätäkokouksen.
"Mitä teemme tämä on todella vaikea tilanne?..." kysäisi Thanguol "Häivymme
törkeästi ja petämme Kaaoksen tietenkin." naurahti Raf. "Ei kun ihan oikeasti
tehdään se, muuten meistä skaveneista ei jää mitään jäljelle. " piipitti Queek.
"Insinöörit menkää kertomaan jokaiselle skavenille, että lähdetään pakoon
noin kymmenen minuutin päästä." sanoi Sniik.
***
Luthorilla oli hieman ongelmia taistellessaan Khazrakia. Khazrakin piikikäs
ruoska nappasi kivuliaasti Luthorin hevosen jalasta. Kun Khazrak nykäisi
ruoskaansa, kaatui Luthorin hevonen. Luthor oli nyt maassa. Khazrak tuli
hieman lähemmäs, jolloin Luthor nappasi raskaan kahden käden sotavasaransa
ja löi sillä Khazaria käteen, jolloin Khazrakin ruoska lensi tämän kädestä
yhtä marauderia päin. Khazrakilla oli enään miekka, jota osasi kyllä käyttää.
Khazrak huusi pari petomiestä apuun. Nekin osasivat käyttää miekkoja. Luthor
oli nyt yksin kolmea vastaan. Luthor otti sotavasaransa ja löi tällä puoliympyrän
muotoisen kaaren, joka kaatoi toisen petomiehen, joka jäi maahan makaamaan
ja ulvomaan tuskasta, jolloin Luthor tappoi sen. Samalla Khazrak nosti miekkansa
ja löi sillä Luthoria, joka kaatui ja kuoli. Tämän huomattuaan Gerk suuttui
ja käveli ilkeän näköisesti kohti Khazrakia, otti sotavasaransa ja kolautti
sillä Khazrakia päähän. Khazrak kaatui ulisten maahan ja huusi Kaaosta. Gerk
otti sotavasaransa ja lopetti Khazrakin ulisemisen nopeasti yhdellä lyönnillä.
Mutta samalla se petomies, joka oli auttanut Khazrakia, pisti miekallaan
Gerkin selästä läpi, jolloin Gerk kääntyi, kirosi jotain ja kaatui maahan.
Viimeistä kertaa Gerk rukoili Sigmaria, mutta kuoli kuitenkin...
***
Skavenit olivat jo kaukana. Mutta kun rotat olivat päässeet Skavenblightiin, oli siellä paljon... ÖRKKEJÄ! "Mitä nuo vihreät pallerot tekevät täällä!?"
karjaisi Queek. Silloin kaikki örkit katsoivat rottia, jotka ihmettelivät.
Ja mikä pahinta, olivat skavenit menettäneet paljon joukkojaan äskeisessä
taistelussa, mutta hyökkäsivät silti. "Kautta warppikiven ja Sarvirotan,
kuolkaa te vihreät!" karjaisi Raf, joka oli saannut pahan haavan kylkeensä
edellisessä taistelussa. Örkkijätti hyökkäsi heti Luunmurskaajaa päin, sillä
se näytti tarpeeksi isolta sille. Örkkijätti mölisi jotain kummallista ja
kaatui, mutta miksi, sitä eivät edes skavenit tienneet. Silloin he näkivät
pari metsähaltiaa, jotka tappoivat örkkejä. "Ei olis noista uskonut!" kuiskasi
Raf Thanguolille. "No samapa tuo, ainakin ne auttavat." vastasi Thanguol.
Silloin lensi keihäs jostain örkkien keskeltä. Se lävisti Thanguolin, joka
kaatui kuolleena maahan. Aluksi Raf pelästyi, mutta tajusi sen olleen
vain Thanguol. "Äh ja taas joku kuoli, no sille ei voi mitään." ajatteli
Raf. Onneksi örkit oli nopeasti tapettu. Silloin tuli yksi Raf luotetuimmista
salamurhaajista Snirk, joka kertoi, että joku skaven oli aikonut tappaa Rafin,
mutta oli kuollut. "Sehän tarkoittaa, että Thanguol oli palkannut jonku tappamaan
minut." piipitti Raf. "Mutta, totta se on. Se salamurhaaja elää vielä
ja se tulee tappamaan sinut, ellet ole varuillasi." supisi Snirk...
***
Ihmiset olivat melkein kaikki kuolleet, mutta velhoja oli vielä niillä puhkumassa
taikoja. Ei kaaoksenkaan joukkoja enää ollut paljoa ehkä enää parisen kymmentä.
Silloin tuli ihmisille apujoukkoja jostain suuremmasta kylästä. Apujoukot
jyräsivät kaaoksen joukot. Ja ihmiset olivat ihme kyllä voittaneet. Mutta
oli vielä jotain ikävää tulossa...
***
Ne rottamiehet, jotka olivat menossa Hell Pittiin, siis kotiinsa, saivat
huomata Hell Pitin tuhoutuneen. Se oli juuri poltettu, mutta miksi?! Skavenit
alkoivat tutkia, jos kaupungista olisi jäänyt jotain jäljelle. No ei
todellakaan pelkkää tuhkaa ja ehkä muutama metallipala. Kun rotat menivät
warppikivivarastoon, löysivät he sieltä vain kulunutta warppikiveä, jossa
ei ollut enää mitään tehoa. Ne etsivät merkkejä niistä jotka olivat tuhonneet
hienon kaupungin, kunnes löysivät kaupungin keskeltä suuren jumalan Sarvirotan
merkin. Se tarkoitti sitä, että Sarvirotta oli kääntynyt palvojiaan vastaan...
***
"Tietenkin!" huudahti Raf, kun kuuli suru-uutisen "Eikös se olekin niin,
että Sarvirotta on kaaosjumala?! Eli kun petimme liittomme kaaoksen kanssa,
Sarvirotta hermostui ja tuhosi Hell Pitin... Raf päätti palvoa Sarvirottaa
yhä enemmän, ettei se enää vihoittelisi skaveneille enää...
***
Ihmiskylässä puhkesi rutto. Sieltä ei saanut poistua enää kukaan. Eikä
sinne saanut mennä kukaan. Kaupunki eristettiin. Ihmiset kirosivat rottia,
jotka olivat purreet ihmisiä ja saaneet ruton puhkeamaan tässä pikku kylässä.
Kahden viikon päästä vain muutama ihminen eli ja tiesivät myös sen, etteivät
enää huomen aamuna herää. Viimeiset ihmiset rukoilivat Sigmaria aina kun
oli mahdollista... Lopulta kaupunki muuttui aavekaupungiksi ja siellä asui
vain zombeja ja lepakoita.
***
Vuoden päästä Sarvirotta oli leppynyt skaveneille, mutta Raf ei saanut
rauhaa ajatukselta, että hänet saatettaisiin tappaa minä hetkenä hyvänsä...
