Martti "Eräjorma" of Kul: The Quest for the Lederb
Martti "Eräjorma" of Kul: The Quest for the Lederb
Oli tammikuun kolmas. Martti hakkasi halkoja battle axe of Khornellansa. Tämän hän oli saanut isäukoltaan syntymäpäivälahjaksi. Isäukko oli ollut Khorne knightien champion, mutta oli mokannut armour savensa pahemmanpäiväisesti.
Martti oli syrjitty ja arka poika kotikylässänsä. Häntä kiusattiin koska hänen WS:nsä oli vain kolme. Siksi Martti oli saanut vain hanttihommia. Mutta sinä päivänä hän päätti näyttää maailmalle.
Martti mulkaisi taivaalle tuima ilme yllään. Merkit olivat selvät; Nahkamiehen tähtikuvio oli kirkkaampi kuin koskaan. Martin ainut kaveri, Jan-Petr heilautti siipiänsä. "Vihdoinkin saamme korjattua stattisi niinkuin niiden kuuluu olla", Jan-Petr sihahti viisituumaisten kulmahampaidensa välistä. "Mutta ensimmäiseksi meidän täytyy hommata kiiltävät nahkahousut, kunnon marauderi ei ilman semmosia maailmalle lähde!".
Part 1: Lederbyxor of lesser god Björn
Martti ja Jan-Petr olivat vaeltaneet kolme päivää ja yötä. Matkalla he olivat ottaneet kolme hittiä ohimenneestä Comet of Casandorasta, mutta suuremmat voimat olivat unohtaneet heittää wound-heitot heille.
"Mitä älämölöä tuolta puskasta kuuluu?", Martti sanoi. "Kato, siellä on 340050040 goboliinia. Mitäs tehään?". "Kysytään apua kolmelta oravalta, jolloin saamme unit strenghtiksi 5. Tällöin he menettävät rank-bonuksensa, kun iskemme heitä flankiin!". Ja näin kolme oravaa, Martti ja Jan-Petr chargettivat goboliineja flankiin. Martti iski Killing Blown goboliinia, jolloin sen pää lensi sata jalkaa ja verta tuli kolme unssia. Oravat jyrsivät S1 attackilla yhden goboliinin hengiltä. Jan-Petr oli pyöräyttäny risuista ja Mäkkärin lipusta bannerin. Ja kas näin: Martin unitti päihitti goboliinit Combat Resolutionissa. Goboliinit breikkasivat, mutta onnistuivat juoksemaan vain 2". Martti&pojat pistivät ranttaliksi: 5"! Ja näin loput 340050038 goboliinia murskautuivat heidän jalkoihinsa. Sitten he jatkoivat matkaa. Oravat lähtivät mukaan, koska he olivat kuulleet huhuja suuresta jostakin mömmöstä, joka tuhoaa lähiseudun asukkeja.
--
Ankaran marssimisen jälkeisenä aamuna Martti ja muut heräsivät ojasta. Oli sumuinen aamu, chaos furyt lauloivat käkkyräpuissa ja ogret oksentelivat naapuriojissa. "Kyllä ne Slaaneshin pippalot ovat aina kovimmat", Martti tuumi. "Viinoja ja naisia oli yhtä paljon kuin noppia Khornen dispel poolissa". Martti siristeli khornemaisen punaisia silmiään länteen. Aamuauringon ensisäteet tökkivät Marttia silmään. Oksennettuaan hän yritti katsoa uudestaan: Nahkahousuheimon leirisavut näkyivät nyt selvästi.
Kylä oli maailman ihmeellisin näky: karvaiset miehet ja naiset tallustelivat mustissa, kiiltelevissä nahkahousuissaan tehden joka-aamuisia arkiaskareita. Martti etsi Håkan Housuntekijän asuntoa. "Voi voi, taisit sattua huonoon aikaan", eräs ohikulkija sanoi ja pudisti päätään. "Mutta Håkan asuu tätä nykyä tuolla linkkumäntylammikon rannalla".
Håkan oli ostanut mahtavilla tuloillaan oikea luksus-asunnon. Pihalla seisoivat kullatut sotavaunut, tallinikkunoista vilahtelivat maailman mahtavimman kokoiset chaos steedit. Rantasaunan kiukaassa paloi ikuinen Tzeentchin liekki.
Demoniservantit valuivat heidän luokseen tiukoissa satiinipuvuissa. "Hyvää päivää, arvon vieraat. Voimmeko auttaa teitä?"
-
"Päivää päivää, voisimmeko tavata kenties Håkan Housuntekijää?", Martti uteli innoissaan. "Voihan ylihinnoiteltu HE-keihäsmies, mutta Håkan on varsin huonolla tolalla", James-niminen demoni vastasi, "hän kärsii taas taiteilijan tuskista. Mikään ei tunnu enää huvittavan häntä". "No ihan sama, kunhan se tekee mulle yhdet nahkabyysat. Missä se tyyppi luuhaa?", Martti kysyi. Håkanin mielenrauha ei häntä erityisemmin kiinnostanut. "Seuratkaa minua, arvon herrat", James kehotti.
Palvelija johdatti Martin ja Jan-Petrin paikan läpi. Seinillä roikkui kaikkia ihmeellisiä juttuja mitä Håkan oli hommannut bisnesmatkoillaan. Martti pääsi laskuissaan noin 13 000 pisteeseen taikaesineiden määrässä, ja totesi Håkanin olevan kovemman luokan huijari. Jälkeenpäin udeltuaan hienovaraisesti Håkanilta taikakalujen luonnotonta määrää, hän vain mutisi jostain "vanhoista edikoista".
Håkan Housuntekijä oli noin kovin iättömän oloinen, siististi pukeutunut herra. Hän puhui hassusti murtaen, mutta kovin sivistyneesti. Martti totesi hänen näyttävän kovin onnettomalta, mutta kysyi kuitenkin: "Arvoisa herra Housuntekijä, voisitteko valmistaa minulle yhdet nahkahousut?". "*nyyh* Valitettavasti en *nyyh*. Elämäni on pirstaleina". Mikäs se tommonen mies on, Martti mietti, mutta ääneen hän lausui: "Olenko liian tungetteleva, jos kysyn mikä on syy onnettomuuteenne?".
"Ei, kyllä voin sen teille kertoa. Olin aina haaveillut housuntekijän urani jälkeen pelaavani käsipalloa. Näin viikko sitten ilmoituksen torin nurkalla, jossa etsittiin pelaajaa joukkueeseen, jolla oli varsin lupaava nimi, HC-Herrasmiehet. Noh, menin harjoituksiin, mutta nämä herrat eivät varmaan ole nähneetkään oikeaa käsipalloa! Pahaa aavistamatta menin mukaan. Kun valmentaja puhalsi pilliin, alkoi hirvittävä melske. Käänsin silmäni pois, kun olin katsellut moista touhua kaksi minuuttia! He olivat kuin eläimiä, painivat ja möykkäsivät kuin pahaiset örkit, jopa juoksivat pallo, tai oikeastaan jokin littaantunut pallo, käsissään! Minut he littasivat suohon kaulaa myöten, vaikka kuinka yritin selvittää sääntöjä heille. Nämä barbaarit nauroivat minulle! Elinikäinen haaveeni muuttui tuhkaksi!", Håkan kertoi itku kurkussa. Martti ihmetteli moista neiteilyä, ja katseli tarkemmin Håkanin korvia. Kovin olivat suipot! Mutta byysat on saatava, keinolla tai toisella, vaikka sitten pahasti haltialta haiskahtavalta tyypiltä. "Noh noh, elähän nyt parahin Håkan. Hommaa minulle mustat, kiiltävät ja hyvin nahkaiset housut, niin etsin sinulle peliseuraa jostain!".
-------
-Huhhuh, piti jatkaa vuoden vanhaa juttua paremman tekemisen puutteessa. Jatkoa seuraa taas vuoden päästä.
Martti oli syrjitty ja arka poika kotikylässänsä. Häntä kiusattiin koska hänen WS:nsä oli vain kolme. Siksi Martti oli saanut vain hanttihommia. Mutta sinä päivänä hän päätti näyttää maailmalle.
Martti mulkaisi taivaalle tuima ilme yllään. Merkit olivat selvät; Nahkamiehen tähtikuvio oli kirkkaampi kuin koskaan. Martin ainut kaveri, Jan-Petr heilautti siipiänsä. "Vihdoinkin saamme korjattua stattisi niinkuin niiden kuuluu olla", Jan-Petr sihahti viisituumaisten kulmahampaidensa välistä. "Mutta ensimmäiseksi meidän täytyy hommata kiiltävät nahkahousut, kunnon marauderi ei ilman semmosia maailmalle lähde!".
Part 1: Lederbyxor of lesser god Björn
Martti ja Jan-Petr olivat vaeltaneet kolme päivää ja yötä. Matkalla he olivat ottaneet kolme hittiä ohimenneestä Comet of Casandorasta, mutta suuremmat voimat olivat unohtaneet heittää wound-heitot heille.
"Mitä älämölöä tuolta puskasta kuuluu?", Martti sanoi. "Kato, siellä on 340050040 goboliinia. Mitäs tehään?". "Kysytään apua kolmelta oravalta, jolloin saamme unit strenghtiksi 5. Tällöin he menettävät rank-bonuksensa, kun iskemme heitä flankiin!". Ja näin kolme oravaa, Martti ja Jan-Petr chargettivat goboliineja flankiin. Martti iski Killing Blown goboliinia, jolloin sen pää lensi sata jalkaa ja verta tuli kolme unssia. Oravat jyrsivät S1 attackilla yhden goboliinin hengiltä. Jan-Petr oli pyöräyttäny risuista ja Mäkkärin lipusta bannerin. Ja kas näin: Martin unitti päihitti goboliinit Combat Resolutionissa. Goboliinit breikkasivat, mutta onnistuivat juoksemaan vain 2". Martti&pojat pistivät ranttaliksi: 5"! Ja näin loput 340050038 goboliinia murskautuivat heidän jalkoihinsa. Sitten he jatkoivat matkaa. Oravat lähtivät mukaan, koska he olivat kuulleet huhuja suuresta jostakin mömmöstä, joka tuhoaa lähiseudun asukkeja.
--
Ankaran marssimisen jälkeisenä aamuna Martti ja muut heräsivät ojasta. Oli sumuinen aamu, chaos furyt lauloivat käkkyräpuissa ja ogret oksentelivat naapuriojissa. "Kyllä ne Slaaneshin pippalot ovat aina kovimmat", Martti tuumi. "Viinoja ja naisia oli yhtä paljon kuin noppia Khornen dispel poolissa". Martti siristeli khornemaisen punaisia silmiään länteen. Aamuauringon ensisäteet tökkivät Marttia silmään. Oksennettuaan hän yritti katsoa uudestaan: Nahkahousuheimon leirisavut näkyivät nyt selvästi.
Kylä oli maailman ihmeellisin näky: karvaiset miehet ja naiset tallustelivat mustissa, kiiltelevissä nahkahousuissaan tehden joka-aamuisia arkiaskareita. Martti etsi Håkan Housuntekijän asuntoa. "Voi voi, taisit sattua huonoon aikaan", eräs ohikulkija sanoi ja pudisti päätään. "Mutta Håkan asuu tätä nykyä tuolla linkkumäntylammikon rannalla".
Håkan oli ostanut mahtavilla tuloillaan oikea luksus-asunnon. Pihalla seisoivat kullatut sotavaunut, tallinikkunoista vilahtelivat maailman mahtavimman kokoiset chaos steedit. Rantasaunan kiukaassa paloi ikuinen Tzeentchin liekki.
Demoniservantit valuivat heidän luokseen tiukoissa satiinipuvuissa. "Hyvää päivää, arvon vieraat. Voimmeko auttaa teitä?"
-
"Päivää päivää, voisimmeko tavata kenties Håkan Housuntekijää?", Martti uteli innoissaan. "Voihan ylihinnoiteltu HE-keihäsmies, mutta Håkan on varsin huonolla tolalla", James-niminen demoni vastasi, "hän kärsii taas taiteilijan tuskista. Mikään ei tunnu enää huvittavan häntä". "No ihan sama, kunhan se tekee mulle yhdet nahkabyysat. Missä se tyyppi luuhaa?", Martti kysyi. Håkanin mielenrauha ei häntä erityisemmin kiinnostanut. "Seuratkaa minua, arvon herrat", James kehotti.
Palvelija johdatti Martin ja Jan-Petrin paikan läpi. Seinillä roikkui kaikkia ihmeellisiä juttuja mitä Håkan oli hommannut bisnesmatkoillaan. Martti pääsi laskuissaan noin 13 000 pisteeseen taikaesineiden määrässä, ja totesi Håkanin olevan kovemman luokan huijari. Jälkeenpäin udeltuaan hienovaraisesti Håkanilta taikakalujen luonnotonta määrää, hän vain mutisi jostain "vanhoista edikoista".
Håkan Housuntekijä oli noin kovin iättömän oloinen, siististi pukeutunut herra. Hän puhui hassusti murtaen, mutta kovin sivistyneesti. Martti totesi hänen näyttävän kovin onnettomalta, mutta kysyi kuitenkin: "Arvoisa herra Housuntekijä, voisitteko valmistaa minulle yhdet nahkahousut?". "*nyyh* Valitettavasti en *nyyh*. Elämäni on pirstaleina". Mikäs se tommonen mies on, Martti mietti, mutta ääneen hän lausui: "Olenko liian tungetteleva, jos kysyn mikä on syy onnettomuuteenne?".
"Ei, kyllä voin sen teille kertoa. Olin aina haaveillut housuntekijän urani jälkeen pelaavani käsipalloa. Näin viikko sitten ilmoituksen torin nurkalla, jossa etsittiin pelaajaa joukkueeseen, jolla oli varsin lupaava nimi, HC-Herrasmiehet. Noh, menin harjoituksiin, mutta nämä herrat eivät varmaan ole nähneetkään oikeaa käsipalloa! Pahaa aavistamatta menin mukaan. Kun valmentaja puhalsi pilliin, alkoi hirvittävä melske. Käänsin silmäni pois, kun olin katsellut moista touhua kaksi minuuttia! He olivat kuin eläimiä, painivat ja möykkäsivät kuin pahaiset örkit, jopa juoksivat pallo, tai oikeastaan jokin littaantunut pallo, käsissään! Minut he littasivat suohon kaulaa myöten, vaikka kuinka yritin selvittää sääntöjä heille. Nämä barbaarit nauroivat minulle! Elinikäinen haaveeni muuttui tuhkaksi!", Håkan kertoi itku kurkussa. Martti ihmetteli moista neiteilyä, ja katseli tarkemmin Håkanin korvia. Kovin olivat suipot! Mutta byysat on saatava, keinolla tai toisella, vaikka sitten pahasti haltialta haiskahtavalta tyypiltä. "Noh noh, elähän nyt parahin Håkan. Hommaa minulle mustat, kiiltävät ja hyvin nahkaiset housut, niin etsin sinulle peliseuraa jostain!".
-------
-Huhhuh, piti jatkaa vuoden vanhaa juttua paremman tekemisen puutteessa. Jatkoa seuraa taas vuoden päästä.
Viimeksi muokannut latexxi, Ti 29.03.2005 21:24. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
-
Dean Andersson
- Viestit: 135
- Liittynyt: Ma 28.10.2002 16:18
- figunarkki
- Viestit: 2135
- Liittynyt: To 05.08.2004 19:37
- Paikkakunta: Kuopio