Here goes:
Prologi: Gramrorin seikkailut
Kohti Gunbadia.
Snikrit Turpea röyhtäisi. Turpea hiisi oli pitänyt Gunbadin muinaista kääpiövaltakuntaa rautaisessa otteessaan epätavallisen pitkään. Usein Gunbadin hallitsijat (olivat ne sitten hiisejä tai örkkejä) eivät eläneet pitkään. Tämä johtui usein valtakunnan alemmissa kaivoksissa lymyilevistä skaveneista, joiden kanssa vihernahat elivät ainaisessa sodassa, yrittäen kumpikin rotu hallita massiivista vuorta. Toinen syy oli myös kääpiöiden kasvavat yritykset saada Gunbad takaisin valloitettua. Tästä Snikrit syytti Belegaria, kääpiöruhtinasta joka oli uudestaan vallannut Karak Kahdeksanhuipun. Tästä olivat kääpiöt rohkaistuneet ja alkaneet yrittää vallata takaisin Gunbadin kaivoksia, vuorta jonka sisällä piili Kiiltävä Valtimo, suurin kultasuoni wanhassa maailmassa. Kääpiöt eivät tosin tienneet Kiiltävän Valtimon ehtyneen aikapäiviä sitten, kun skavenit ja yöhiidet louhivat sen loppuun (taistellen kuitenkin joka hipusta).
Snikrit hieraisi vihreää otsaansa ja kävi ahnaasti kiinni uuteen squigin koipeen. Hiisien vartiokaarti tutisi pelosta vilkuillen Snikritiä huppujensa suojasta. Kerrottuaan huonot uutiset kaartilla oli syytäkin pelätä. Snikritin tiedettiin teurastaneen monia hiisiä ja jopa örkkejä pelkästä tämän tapaisista huonoista uutisista. Yöhiidet eivät olleet rohkeita olentoja ja kauan ei kestänyt ennen kuin ensimmäiset kaartista alkoivat vapista ja kohta he karkasivat kirkuen kimeillä äänillään huoneesta, joka johti pimeään tunnelliin. Snikrit mulkaisi pakenevia hiisiä vihan vallassa ja heilautti laiskasti kättään. Hiisi palvelija joka oli seissyt Snikritin vieressä hätkähti ja kaatua tömähti maahan, pitäen hierveätä kolinaa koristeellisessa (joskin melkein hyödyttömässä) haarniskassaan.Tästä Snikrit vihastui toden teolla. ’’ Senkin kurja vihreä mato!'' Snikrit karjaisi ja pomppasi kiviseltä valtaistuimeltaan ''Ylös ja heti tai meet noiden mukana rottakoriin!''. Tämä viittaus kauheaan kidutuslaitteeseen sai palvelijan nousemaan vauhdikkaasti ja puhaltamaan squigin sarvesta tehtyyn torveen. Kauhea rämisevä ääni kaikui tunneleissa ja sai hiidet irvistämään. Kuului kauhea hälinä ja kymmenittäin kauheita squigeja ravasi ja hyppi pelkureiden perään. Pakenevat hiidet olivat juosseet jo pitkälle pimeisiin tunneleihin, joten kaarti ei nähnyt näiden kuolinhetkiä, kuulivat vain. Kauheita kirkaisuja kuului vaimeina kaikuen tunneleissa. Useat kaartissa kalpenivat ja alkoivat vapista entistä pahemmin. Snikrit tyyntyi ja alkoi taas miettiä huonoja uutisia. Kaartin mukaan alemmissa kaivoksissa oltiin varustamassa joukkoja ja tämä merkitsi ainoastaan sitä, että skavenit olivat sotapolulla. ''Useit ihme kiiltäviä masiinoita oltiin nähty tulevan kukkuloilta ja ne sattu miun silmii hirveest...'' hiisi lopetti huomaten Snikritin vihaisen tuijotuksen. Ihanaa. Lisää joukkoja niille saastaisille jyrsijöille ja pari lohikäärmekitaakin (muut rodut tuntevat nämä saastakivi liekinheittiminä), Snikrit ajatteli. Ihan kuin ne tiedot siit mustaörkistä eivät olis tarpeeksi. Mikä sen nimi ny taas oli? Gremror Luunmurskaaja? Ei se oli... Gramror Päidenmäiskijä! Nii just se se oli! Snikrit mietti ylpeänä ajatustyöstään. ''Te voitte mennä sanomaa sille alkomis... alkamis...alkemista... iha sama, sille proffalle joka tuli Skarsnikilta, että tuo fungusta'' Snikrit tokaisi.''Saa sit olla kunnon tavaraa eikä mitään kääpiöiden likavettä (yöhiisien tapa ilmaista huonoa olutta)''. Kauhealla hälinällä kaarti poistui toteuttamaan Snikritin käskyä. Kaartin ruosteisten haarniskojen kalke sai Snikritin pään jomottamaan pahemmin kuin kymmenen tuopillista Bradan Erikoista. Kun kaarti oli lähtenyt, Snikrit taputti lemmikki peikkonsa kaljua päälakea korkealta valtaistuimeltaan. Kaikki hänen vihollisensa saisivat katua aiheuttamaansa päänsärkyä, sen hän vannoi.
Gramror Päidenmäiskijä katseli inhoten rottaihmisten ruumita. Hän oli kuullut skavenien aiheuttamista rutoista ja tiesi pysyä kaukana. Hän oli nähnyt yhden sellaisen ruton jälkeä eräässä nimeämättömässä örkkikylässä jossain päin pimeitä maita. Helyn kautta, olis pitäny pysyä poissa täst taistelust. Ei noissa syöpäläisis ollu muutenkaan paljon mitään tapettavaa, hän mietti. Hän nosti katseensa vähän matkan päässä lojuvaan sulaneeseen metalli möykkyyn, joka oli ollut skaveneiden mukana. Lohikäärme kita, tai pikemminkin entinen lohikäärmekita. Gramror katseli vihan vallassa kahta kuollutta örkkiä. Örkit olivat pukeutuneet mustiin nahkapanssareihin niin kuin monet Gramrorin joukosta. Näiden kilvistä löytyi Gramrorin henkilökohtainen merkki: Örkki pääkallo jonka otsaan oli upotettu jalokivi. Hely, Gramror lausui mielessään. Vielä joskus se tulee olemaan mun! Gramor jatkoi kuolleiden örkkien tutkimista. He olivat kuolleet yrittäessään örkkimäisen tapaan ’’tutkia’’ lohikäärmekitaa. Lohikäärmekita oli kuitenkin räjähtänyt tappaen tämän uteliaan örkki kaksikon. Jäljelle oli jäänyt vain pala sulanutta metallia ja kaksi palanutta örkin ruumista.
’’Perkule niitä jyrsijöitä! Pojat ny me lähettiin täältä!’’ Gramror huusi lähellä oleville örkeille ja mustaörkeille. ’’Jote valmistautukaa!’’ Ympärillä kuului murinaa ja mutinaa. Joukkio oli jo marssinut koko päivän ja nyt sama ilmeisesti jatkuisi. ’’Minne me ollaa ees menos pomo? Sä et ole ees kertonu meille minne ollaa menos, ainoastaan kertonu muille mustiaisille, mut et meille. Ja mä sanon et me ei lähetä minnekkään ennenku tää kertoo meille kaiken meille täst kirotust matkast, vai mitä?’’ sanoi Ugraf, eräs Gramrorin örkkijoukon johtajista. Ympäriltä kuului jonkin verran huutoja jotka merkitsivät myöntymistä, mutta ne loppuivat lyhyeen. Useimmat örkit eivät suostuneet avoimeen kapinaan jättimäistä mustaörkkia vastaan. Gramrorin epäiltiin yleisesti olevan hullu, koska tämä aina höpisi jostain ihmeellisestä jalokivestä, jota hän itse kutsui helyksi, mutta älyttömän voimakas Gramror ainakin oli. Monet örkit olivat nähneet Gramrorin pudottaneen kapinoitsijoiden päät hartioilta käytellen massiivista kirvestään, joka olin nimetty mäiskijäksi ja toiset ihailivat Gramroria ja tämän voimaa. Ugraf huomasi yhtäkkiä seisovansa erittäin pienen joukon kanssa uhmaamassa Gramroria ja tämän mustaörkkejä. ’’Mitäs pikku örkki tahtoo, häh? Kapinaa vai? Etsä oo mukama nähny mua tappelus!? Saamarin vihreä apina, sä voit mennä takasin pimeille maille sun roskajoukkos kans raakimusten ruoaks. Ne tykkäis tollasest heikost örkist, jolla on yhtä paljon voimaa kuin niillä on älyy päässä!’’ Gramror sanoi saaden örkit nauramaan vitsillään, nauru oli kuitenkin tekonaurua, koska kukaan ei uskaltanut uhmata Gramroria, mutta Gramror ei tätä huomannut (tai välittänyt) keskittyessään Ugrafiin. Hitaasti Gramror kaveli kohti Ugrafia. Rohkeimmatkin Ugrafin örkeistä astuivat askeleen taaksepäin. Uusi askel Gramrorilta, yksi askel Ugrafin örkeiltä taaksepäin. ’’Perkule kato noit pelkureita Ugraf! Miks sä eet mee niiden mukan? Vai haluutsä mukama haastaa mut!? Noh? HALUUTSÄ!?’’ Gramror huusi yltyvän vihan vallassa. Ugraf huomasi vapisevansa ja uikuttamassa, joka oli erittäin oudon näköistä tullessaan örkin suusta. Tämä sai muut joukkiosta nauraa hohottamaan. Örkki uikuttamassa kuin hiisi, he ajattelivat.Gramror silmäili halveksuvasti Ugrafia päästä jalkoihin. Ugraf oli iso örkiksi, mutta ylöttyi kuitenkin Gramroria vain rintakehään. ’’En mä tieteskään tekis mitää sellasta! En ikinä! Mä oon tosi uskollinen sulle, en mä mitää halu tietää. Sä oot kaikkein paras pomo joka o meillä ikuna ollu!’’ Ugraf sopersi yrittäen säästää henkensä sanoillaan. Pelkuruus oli kuitenkin yksi niistä asioista josta Gramror suuttui erittäin paljon. Syvältä Gramrorin keuhkoista kumpuavan karjauksen saattelemana Gramror sivalsi salamannopeasti Ugrafin käden poikki olkapään tasolta. Hiljaisuus. Yhtäkkiä joukkio alkoi osoittamaan suosiotaan äänekkäästi. Mistään örkit eivät pidä enemmän kuin taistelemisesta ja verenvuodatuksesta ja Gramror oli tehnyt kaiken erittäin tyylikkäästi ja nopeasti. Ugraf vaipui maahan yrittäen kädellään pysäyttää sydänverensä valumista maahan, mutta turhaan.
’’Kellään ei oo mitään ongelmaa enää, vai?’’ Gramror kysyi vihaisesti. ’’ Hyvä. Ny mä kuitenki kerron teille minne ollaa menossa. Me ollaa tultu pimeiltä mailta tänne paikkaan jota kutsutaa wanhaks maailmaks. Me etitää hely ja tapetaan samalla!’’ Raikuvia suosionosoituksia. ’’Ekana mennää johonki vuoreen, jota kutsutaan Gunbadiks. Siel o vaan jotain säälittävii hiisii ja pari örkkiä. Vallataa se ja kootaan Waaagh!, sitten etitää hely ja tuhotaan koko wanha maailma Gorkin ja Morkin nimeen!’’ Suosionosoitukset jatkuivat voimakkaana. ’’Mut ny mennää ja lujaa senkin säälittävät apinat. Ny mennää Gunbadiin!’’
_____________________________________________________________
Oukkei. Pitkäaikainen haaveni oli kirjoittaa Sotuun jotakin ja nyt parina iltana sen tein. Kielioppi ei ole välttämättä ole täydellistä, joten älkää ottako hernettä nenään, sillä virheitä sieltä varmasti löytyy. Tämä on prologi tuleville tarinoille. Tarina siis kertoo omasta örkkipomostani Gramrorista. Osa asioista on itse keksittujä esim. Oluet ja Kiiltävä Valtimo, mutta osa taas on GW:n omaa tuotosta esim. Belegar ja Gundabad ja muiden paikkojen nimet. Itse nautin tätä kirjoittaessani ja toivon, että te nautitte sitä lukiessanne. Kommentoikaa tai haukkukaa, the choice is your's!
Kiitän ja kumarran.
Jesh Edit: Andromeduksen huomaama nimivirhe korjattu...
Prologi: Kohti Gunbadia
Prologi: Kohti Gunbadia
Viimeksi muokannut Jesh, Pe 27.02.2004 13:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Dat's da way! Kas kas, olen ensimmäinen arvostelija Hyvä tarina, joka kertoo ÖRKEISTÄ! Mukava lukea muitakin örkkikertomuksia, kuin vain omia tekeleitä. Kuulen mielelläni lisää. Juoni kuulostaa aika kutkuttavalta ja päähenkilöt oppi tuntemaan hyvin. Pätkä, jossa Gramror katseli skavenien ruumiita oli alusta hieman sekava, mutta pääsin nopeasti jälleen kärryille. Jään odottamaan jatkoa!
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Kyllä, tästä tulee vielä mielekästä! Heräsi kiinostus välittömästi, ja ainakin Gramror alkoi kiinostaa. Mitäköhän se sille helylläkin meinaa... 
I hope vi ska se.-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Todella, miten nyt sanoisin, hyvältä vaikuttava juoni. Henkilöt ovat tähänmennessä hyvin kuvattuja ja tarpeeksi omalaatuisia. Kuvauksia ehkä hiukan lisää, yksi juttu häiritsi kun iso pätkä oli kirjoitettu isoksi pötköksi. Eli entteriä välillä napautat siinä ja voila!
Erittäin hyvä tarina, odottelen jatkoa.
PS. Se on Gunbad, Gundabad on Tolkienilla pohjoisten hiisien/peikkojen/örkkien "päämaja"(sekin on vuori). Taas huomaamme että Games Workshop syyllistyy matkintaan.
Erittäin hyvä tarina, odottelen jatkoa.
PS. Se on Gunbad, Gundabad on Tolkienilla pohjoisten hiisien/peikkojen/örkkien "päämaja"(sekin on vuori). Taas huomaamme että Games Workshop syyllistyy matkintaan.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
Ohhoh! *Selaa Tolkien-karttaa ja Örmien armibookki karttaa*...Andromedus kirjoitti:PS. Se on Gunbad, Gundabad on Tolkienilla pohjoisten hiisien/peikkojen/örkkien "päämaja"(sekin on vuori). Taas huomaamme että Games Workshop syyllistyy matkintaan.
Ohhoh, näytät olevan oikeassa Andromedus.
Kiitos kehuista ja nimen korjauksesta.
Sincerely your's,
Jesh.