Sotamies Hiley- 40K kisa tarina

[Wolffer]

Tiedän että IG stoorit ovat niin tylsiä ja niin tavallisia, mutta oli kisaan pakko osallistua ihan huvin vuoksi. No tässä se on


Sotamies Hiley


Oli erittäin kylmä yö jäisellä tundralla, lumi pöllysi tuulen pyörteiden puhaltaessa sitä kohti jäistä vuoren seinämää.
Sotamies Hiley värisi omassa pienessä poterossaan odottaen auringon ensi säteitä ja thunder hawkkien saapumista niin kuin päämajasta oltiin yöllä luvattu ennen radion simahtamista.
Hiley pelkäsi muiden sotilaiden puolesta, he olivat menettäneet toivonsa, kun 'nidit partioivat laskeutumiskelpoisten alueiden
ympärillä kuin tietäen että heitä tultaisiin hakemaan.

Hiley oli vasta ensimmäisissä taisteluissaan hän oli kyllä käynyt tavallisen kaartin koulutuksen niin teorian kuin toiminnan puoleltakin, mutta hän ei ollut osannut odottaa mitään tälläistä,
veristä lunta pöllähteli bunkkereista heidän perääntyessään
viimeiseen linjaan 'nidien tappaessa kaiken tieltään.
Heidän komentajansa oli kaatunut tappaessaan kymmeniä saastaisia alieneita. Ja nyt Hileyllä oli kova paikka, kun vielä
kersantti Markins oli haavoittunut vakavasti ja jättänyt johtamisen Hileylle, mielestään viisaimmalle miehelle. Hiley pelkäsi tekevänsä virheen ja tappattavansa koko ryhmän, mutta nyt ei ollut aikaa virheisiin, monet sensorit tunnistivat paljon liikettä jäävuoren takaa, 'nidien pesän lähistöllä. Hän käski kaikkien valmistautua, kaikki latailivat ja varmistelivat aseitaan,
mäen nyppylälle asetettiin mortar ja tarkkailija käyttämään kiikareitaan. Osa sotilaista kehuskeli ampuma taidoillaan ja tarkkuudellaan he olivat varmoja että yhtään 'nidiä jäisi eloon vaan he teurastaisivat ne kaikki, kun taas osa tiesi ihmisveren vuodatuksen olevan heidän viimeinen näkynsä. Hiley oli jotain siltä väliltä jynssätessään asettaan jäästä. Hän uskoi näkevänsä 'nidien verta mutta myös monien ystäviensä ruumiita. Myös osa entisestä tankki pataljoonasta korjaili kenttä tykkejä. Yhtäkkiä kuului huminaa kovaa huminaa, hawkit olivat tulossa ja niiden ääni kuului yhä lähempää kunnes ne laskeutuivat mäen taakse. Me pelastuimme! saimme hawkissa kuulla että tyranidit olivat aloittaneet suuren luokan hyökkäyksen ja siksi meitä tultiin hakemaan näin pian. Meidät lennätettiin laukaisu alueelle josta lähdimme sotimaan.

Meidät lennätettiin marssiin ja siellä näin
komeissa power armoreissa tallustelevia space marineita
jotka muurasivat bunkkereita paksummiksi ja kestävimmiksi.
Itse Keisari oli antanut määräyksen että kaikki sota kelpoiset
miehet joutuvat heti Marssiin, Kuuhun ja Terralle
puolustamaan Keisarin maita ja murskaamaan tyranidit lopullisesti. Marssin ulkoinen puolustuslinja asetettiin täyteen valmiuteen ja me marssin pinnalla uskoimme että jo se estäisi hyökkäyksen.

Kun tuli se päivä jolloin Keisarin nimeen vannoimme kukistavamme 'nidit saimme kuulla että planeetta jolla olimme olleet noin 10kk sitten oli vallattu 'nidien toimesta ja se toimi nyt välilasku paikkana tuhansille ja tuhansille aluksille joilla oli tarkoitus kukistaa ihmiskunta. Ilmavaroitus soi kaikkialla jos edes yksi alus pääsisi laskeutumaan. Yö taivaan tähdet peittyivät yhtäkkiä mustaan pilveen, pilvi oli satojen tuhansien alusten parvi.
Laserit tulittivat tuhansia aluksia ennen kuin suuri pallo jota alukset näyttivät suojelevan, räjähti ja sieltä levisi sinistä pölyä
joka lamautti laserit. Se oli Electro Magneettinen Pulssi
EMP jota 'nidien ei uskottu keksineen. Sen lamauttaessa laserit 'nidit pääsivät laskeutumaan. Space marineiden terminaattori ryhmät kiirehtivät suurimmille aukioille tulittamaan kohti 'nidien tulvaa, niiden saastainen, vihreä veri virtasi pitkin kivettyjä katuja
ja valui viemäreihin, kuin sade vesi, myös monien ihmisten veri päätyi noihin viemäreihin, saaden heikoimmat oksentelemaan.
'Nidit olivat vallanneet suuren aukion temppelin edestä. Ne juoksentelivat temppelin ympärillä etsien toista reittiä kuin suoraan pääovista itsemurhaan. Ne eivät löytäneet toista reittiä, vain pääovista pääsisi sisään. Komentaja Burttonen käski asentaa tankkimiinoja oven eteen. Ainoastaan ne pysäyttäisivät hormagaunttien mustat sydämet ja polttaisi ne karrelle. Kymmeniä tuhansia aluksia oli hyökännyt myös terralle samoin kuin kuuhun. Ne pääsivät temppeliin, jossa sentrygunit tiputtivat useita satoja genestealereita ja carnifexin. Valtasimme yhden suuren bunkkerin takaisin ja siinä rytäkässä yksi tyrantin vartia veti Komentajamme avonaiseen viemäriin. Ensin saimme käydä tutkimassa minne hänet oltiin viety ja sitten hänet oli saatava takaisin kuului käsky. Minä ja kymmenen muuta lähetettiin etsimään hänet takaisin elävänä. Menimme yhä lähemmäs valoa joka loisti pitkän putken päästä. Latasimme aseemme, kun lähestyimme valoa ja, kun kurkistimme putken päästä niin näimme jotain suurta niin suurta että emme nähneet sen päätä kurkistaessamme putkesta, mutta kaikki näyttivät palvelevan sitä ja siitä loisti kirkas punainen valo, jota olimme nähneet putkessa näimme myös Burttosen, joka oltiin sidottu rautapalkkiin limalla.
Palasimme raportoimaan ja saimme nyt ainakin 60 miestä mukaan taisteluiden varalta heistä 10 oli space marineiden eliittiä
ja he johtivat joukkoa. Päästessämme putken päähän kuului korvia vihlova ääni ja kymmeniä tyrant guardeja juoksi putken pään luokse lihaa kaivaten tulitimme minkä aseiden pienet lippaat antoivat periksi ja saimme kuin saimmekin ne tapettua varsin pienin menetyksin vain viisi miestä kuoli ja yksi haavoittui.
Asetimme miinoja putken päähän ja tulimme putkesta ulos,
näimme mitä kauheimman näyn pesän ja verisen Hive tyrantin.
yritimme olla herättämättä sen huomiota, mutta se huomasi meidät ja sen partaveitsen terävät kynnet katkaisivat kersantti Ballssin kaulan. Saimme vapautettua komentajan inhottavasta limasta ja olimme lähtemässä takaisin hakemaan BlaSter- pommia, jolla räjäyttäisimme pesän ja Hiven siinä sivussa, mutta se kiljaisi ja satoja 'nidejä juoksi pesästä kimppuumme pääsimme putkelle ja lähdimme juoksemaan viemäri aukkoa kohti, josta olimme laskeutuneet putkeen, kun huomasimme sotamies jacksonin puuttuvan yhtäkkiä hän ilmestyi putken päähän ja samoin 'nidi joka repäisi jacksonin jalat irti ja jackson putosi miinan päälle kuullen kilahduksen laukaisimella. Putki sortui ja emme päässeet enää asentamaan pommia pesään mutta tiesimme missä se on. Terralla ja kuussa hyökkäykset oltiin saatu torjuttua
enää Marsissa oli tyranidi armeija suojassa putkistossa.

Inquistorit olivat tuhonneet 'nidien laivaston ja planeetan. ja nyt ne tulivat auttamaan meitä Marssiin. Inquistorien laivasto laskeutui Marssiin ja asensivat tuhoutuneelle putkelle laatikon, joka kiljui kuin 'nidi sitten se katosi välähtäen ja jätti seinään reiän, josta kuljimme Hive oli kaatunut pesän päälle ja pesään oli helppo asentaa pommi, jolla piti räjäyttää pesä taivaan tuuliin,
mutta pesä eli vielä ja sieltä tuli kaasuja jotka tappoivat inquistorien insinöörit kaasumaskien läpi. Termagantit piirittivät meidät. Meidät vangittiin palkkeihin limalla. Mutta pommi oli vielä asettamaton ja aioin asettaa sen vaikka se olisi viimeinen tekoni. Pääsin irti limasta hormogauntti vartian raapaistessa limaa vahingossa ja ammuin vartian boltterilla ja vapautin muut sotilaat
menin pommin luo, pistin aikaa 30 minuuttia ja karkasimme ennen kuin pommi räjähti. Kun ylemmät komentajat saivat tietää räjäytyksestäni, minut ylennettiin välittömästi luutnantiksi ja Marssin osaston päälliköksi. Luutnantti Hiley oli mukana useissa taisteluissa ennen kaatumistaan samalla planeetalla jossa hän näki ensimmäisen kerran tyranideja. Hänet tappaneen örkin pää on sotamuseossa yksi voiton symboleista. Se todistaa hänen arvonsa.

No(w) comments plZ.

[Grond]

Tämä ei noussut listallani pisteille, mutta syynä ei ole se että tarina olisi huono. Kisa oli vain todella tiukka.

Kannattaisi yrittää suomentaa mukana olevat termit (Inquisitor -> Inkvisiittori, Hive -> Pesä jne). Nyt tökkäävät pahasti silmään tuolla tekstissä. Mutta kertomuksena erittäin hyvä ja mielenkiintoinen.

[Viikate]

Tämä tarina alkoi todella hyvin. Tunnelma oli loistava, kaartilaiset jäämaailmassa nidien saartamina. Siitä olisi kannattanut lähteä kehittelemään, koska minusta tarinan taso laski kun siirryttiin Marsiin. Suurimpana syynä lienivät epätarkkuudet fluffissa. Tämähän ei tarinaa sinänsä huononna, mutta minua häiritsi. Esimerkkejä: Tyranidien hyökkäys Terralle olisi vaatinut tarkempia perusteluja, se ei ole ihan helppo juttu edes nideille, päästä Imperiumin keskukseen. Mars on Adeptus Mechanicusen päätukikohta ja niillä on siellä sen verran puolustusta (omat armeijat, titaanilegioona, Imperiumin parasta tekniikkaa), että satunnaisia kaartilaisia ei sinne välttämättä edes päästettäisi. Eli jos fluffista ei pidä kiinni yhtä paljon kuin minä, ei tämä nyt niin suuri epäkohta ollut.

Tarina kiihtyi taistelukohtauksissa välillä liikaakin, vähän perusteellisempi kuvaus olisi tehnyt siitä sujuvamman. Muuten kerronta eteni ihan hyvin. Eli ei ollenkaan huono näinkään, mutta olisi kiinnostavaa lukea alkujakson tilanteesta enemmän.

[Wolffer]

No kirjotetaan sitten toivoton tapaus tarinoita joissa kerronta on sujuvampaa ja tarina loppuu kaikkien kuolemaan. Ihan kiva jos alku oli hyvä. Loppua kohti vähän itteltäkin loppu ideat eli tuli putkesta pelkkää Pa***a. Mutta oli eka tarina sotuun.