Kuolema on vapahtaja, 40k kisatarina

[Andromedus]

Tienetsijä Shas´Anuk kulki läpi tiheän metsikön, apunaan vain kaksi hänen ryhmäläistään, Kauyon ja Kunas. He olivat tutkineet armeijan selustaa ja varmistivat ettei heitä yllätettäisi, heidän tehtävänsä oli tärkeä, hyvin tärkeä.
”Kauyon, Kunas, lähdetään takaisinpäin, tehdään raportti komentaja Aun´El Mont´Yr´Nanille. ” Shash´Anuk sanoi.
Hänen toverinsa nyökkäilivät ja he jatkoivat matkaa. Metsä oli tiheä aluskasvillisuudeltaan ja jopa tienetsijälle työ oli vaikeaa. Puut olivat korkeita ja oli vaikea nähdä eteensä. He kulkivat jonkun aikaa pusikoiden ja pienien puitten läpi kunnes saapuivat pienelle aukiolle jossa oli joki joka virtasi sen poikki. Joen keskellä oli vastarakennettu puinen silta. He ylittivät sen ja saapuivat pieneen rauniokylään. Mutta siellä oli jotain mitä he eivät halunneet nähdä.
”Mitä täällä on tapahtunut?” Shash´Anuk kysyi osoittamatta kysymystä varsinaisesti kenellekään. Kahdeksan tulisoturia ja viisi kroottia makasi maassa kuolleena ja verta oli raunion seinillä ja ruumiiden alla oli pieniä verilammikkoja. Tulisoturit olivat ilmeisesti kuolleet lähitaistelussa kun taas krootit oli ammuttu. Mutta vihollisesta, Gue´Lan tapaisesta, ei näkynyt jälkeäkään. Olivat varmasti iskeneet nopeasti.
”Voi olla että meidän koko armeijamme on kuollut.” Kunas sanoi ja otti pulssiaseensa tiukasti käsiinsä.
”Pötyä” Ryhmänjohtaja ärähti, ”tämä on vain ollut joku pieni väijytys, koko armeijalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Jatketaan matkaan niin saatamme ehtiä mukaan taisteluun.”
”Niin, tai tapettavaksi väijytyksessä.” Kunas mutisi hiljaa.
He olivat jo lähellä armeijan asemia ja he raivasivat tietään metsän läpi, melkein äänettömästi he kulkivat, ja taidolla. Moni ei pystyisi kulkemaan noin hyvin metsässä kuin hänen ryhmänsä.
”Noniin, olemme nyt melkein aukiolle miehet, vielä vähän matkaa.” Ryhmänjohtaja selosti.
Tienetsijät astuivat lehdillä peittynyttä polkua pitkin vielä vähän matkaa kunnes he saapuivat isolle aukiolle jossa oli kukkula keskellä. Näky oli karmea ja Kauyon ja Kunas oksensivat juuri kun saivat kypäränsä pois päästään. Aukion kukkulalla makasi satoja tau sotureja elottomana, kaikki olivat kuolleet jollain kammottavalla tavalla, päitä oli siellä täällä ja raajoja lojui pitkin murhan kenttää. Heidän rakastettu komentajansa, suuri Aun oli kuollut, tämän vaaleansininen iho oli kalpea sekä verinen ja tämän silmät kertoivat kauheasta kuolemasta. Ennen kuin kukaan heti sanoa mitään, he kuulivat korvia raastavaa kiljumista ja heidän yläpuolellaan oli huumeriippuvaisia wychejä jotka leijuivat ilmalaudoillaan ja heiluttivat tappavannäköisiä kaksipuolisia kirveitään. Niiden silmät olivat laajenneet ja aseissa kiilsi tuore veri. Jokin kuohahti Shash´Anukin sisällä ja hän halusi tappaa kaikki.
”Ampukaa!” Shash´Anuk huusi ja ryhtyi tulittamaan ystäviensä kanssa lähestyviä kiljuvia paholaisia.
Kolme kahdeksasta tippui maahan mutta se ei estänyt niiden nopeutta sillä ne saavuttaisivat heidät parissa sekunnissa. Shash´Anuk ampui yhtä wycheistä jalkaan ja tämä menetti tasapainonsa ja tippui. Hänen ystävänsä ampuivat molemmat vielä yhden alas kunnes kaksi jäljellä olevaa hyökkäsivät heidän kimppuunsa.
”Maahan!” Shash´Anuk huusi eikä yhtään liian myöhään kun tappavat kirveet repäisivät hänen kypäränsä antennin irti. Hän nousi ylös ja löi aseellaan toista päähän ja tämä tuupertui maahan. Hänen ystävänsä sukelsivat Eldarin sivuttaista iskua mutta vain Kunas ehti väistää kun taas Kauyonin pää irtosi tämän hartioilta ja suihkutti verta ympäriinsä ennen kaatumista. Kunas ja Shash´Anuk ampuivat viimeistä monta kertaa kun hiipivä raivo valtasi heidät. He lopettivat vasta kun olion alkuperästä ei saanut enää mitään selvää. He olivat raivoissaan johtajansa ja ystävänsä kuolemasta, ja halusivat lisää kohteita. Mutta kohta epätoivo valtasi heidän silmänsä, toiselta puolelta aukiota heitä päin ryntäsi kasapäin pimeitten eldareiden wychejä ja heidän aluksiaan. He olisivat kohta kuolleita. Jostain syystä, Shash´Anuk otti armeijansa lipun ja heilutti sitä kädessään.
”Suuremmalle hyvyydelle!” Shash´Anuk huusi ja ryhtyi ampumaan vihollisiaan jotka lähestyivät nopeasti heidän asemiaan. Moni vihollinen kaatui mutta heitä oli todella paljon, aina yhden kaatuneen tilalle tuli toinen lisää eikä heillä ollut mitään mahdollisuutta selvitä. Hän ampui ja ampui raivon vallassa pulssipanoksiaan kunnes ne lopulta loppuivat, mutta hän ei ollut tyytyväinen vaikka sai tappaa mahdollisimman monta vihollisistaan, hän halusi nähdä kaikki kuolleena. Hän asetti lipun suojakseen juuri kun hänen vieressään oleva Kunas kuoli johonkin tappavaan mustaan säteeseen joka korvensi hänen olemuksensa ja tappoi hänet tuskallisesti mutta nopeasti. Wychit hyökkäsivät mutta Shash´Anuk piti heitä loitolla lipullaan ja heilutti sitä ympäriinsä. Wychit hyppivät hänen ympärillään eikä hän voinut muuta kuin odotella loppuaan kun he kiljuivat jotain omalla kielellään ja tavoittelivat aseillaan häntä. Sitten yksi wycheistä syöksähti lipun kärkeen ja tappoi itsensä. Muut kuitenkin hyökkäsivät yksinäisen taun kimppuun ja hän menetti tajuntansa taistelun keskellä.

Kun hän heräsi, oli pimeää, hyvin pimeää. Paikassa kaikui ja veden hiljainen ropina kuului jostain. Hän katsoi ulos ainoasta ikkunasta ja näki öisen mustan kaupungin joka näytti pahuuden saastuttamalta. Aika tuntui hidastuvan, sekunnit tuntuivat minuuteilta, minuutit tunneilta. Shash´Anukin vaatteet olivat repeytyneet ja haarniskat lohkeilleet, hän muisti vaan kun wychejen lauma oli hyökännyt hänen kimppuunsa, mutta hän muisti kun häntä oli myös kidutettu, kidutettu kamalalla tavalla. Hänen seuranaan oli vain yksinäisyys ja pelko, kaikki hänen ystävänsä olivat kuolleet varmasti. Tienetsijä ei tiennyt kuinka kauan hän oli istunut siellä, tunnin, päivän vai viikon, kunnes ovi aukesi ja himmeä valo sai kuitenkin hänet sokeutumaan hetkeksi koska hän oli tottunut jo pimeään.
”Aikasi on tullut senkin roska, menet suuren Khaldran puheille. Ja nopeasti!” Käski tumma hahmo ovelta jolla oli kivääri ja outo korostus.
Tau ei halunnut tehdä vastarintaa ja hän asteli huoneen poikki käytävään. Hän oli täynnä viiltohaavoja ja mustelmia. Hänen mielessään oli vain monien päivien kidutus jota hänelle oli tehty. Mutta hän ei ollut kertonut suunnitelmia mitä pimeäolennot varmasti halusivat. Shash´Anuk saatettiin huoneeseen jossa istui yksi kiduttajista, tällä vain oli enemmän kultaa päällään kuin muilla. Tämän vaatteet ja kädet olivat veressä ja huoneen seinillä roikkui muita ruumiita jotka oli lävistetty seipäistä tai viillelty kuoliaaksi. Shash´Anuk halusi oksentaa mutta hänen sisällään ei ollut mitään, ja hän oli nyt niin turtunut ettei hän halunnut muuta kuin kuolla.
”Päivää, nuori tau.” Khaldran sanoi taun omalla kielellä, tosin jollain oudolla murteella.
”Yötä ennemminkin. Eikö täällä ole muuta kuin yö?”
Khaldran nauroi pahuudella kyllästetyllä äänellä.
”Tämä on Commorragh, sinun on totuttava siihen, tosin et elä enää seuraavaa päivää.”
”Tapa vain minut tai kiduta, mutta en kerro mitään.” Shash´Anuk sanoi hetkellisellä urheudella.
Nauru jatkui jäälleen ja se oli selkäpiitä karmivaa ja pelottavaa.
”Ei, en halua tietää mitään.” Khaldran sanoi.
Kaksi vartijaa köytti Shash´Anukin kiinni seinälle metalliketjuilla.
”Mitä sinä haluat?” Tienetsijä sanoi.
”Ai mitä minä haluan?” Khaldran sanoi ja otti käyrän veitsen pöydältä.
”Haluan tietää miten sinun sielusi kirkuu.”


Tarinassa huomaa että tämä on tehty äkkiä. Itseasiassa pelkästään tätä tarinaa varten. Ylilyöntejä tapahtuu ja tästä huomaa että en ollut koko aikaa "kirjoituspäällä".
Pitemmittä puheitta...haukkukaa, haukkukaa

[Viikate]

Jep, tässä oli hyvä idea, mutta minusta sitä käytettiin väärin. Alku ei oikein innostanut (mutta enpä minä mikään Tau-fani olekkaan). Taistelujakso oli liian pitkä ja tylsä, se aiheutti "taas tätä mättöä"-tunteen. Suurimpana ongelmana ne tunnelmaaluovat kidutusjaksot ja pitkä vankeus ohitetaan sivulauseessa ja sitten loppu tulee töksähtäen. Ei oikein osaa samastua siihen vankiin, kuolema ei tunnu vapahtajalta. Eli taistelua olisi voinut lyhentää reilusti ja keskittyä siihen vaikeaan vankeuteen, jolloin tunnelma olisi ollut paljon parempi loppuratkaisua varten.

Idea oli todella hyvä ja kerrontakin ihan sujuvaa (vaikka yhdellä ovella olikin kivääri ja outo korostus, mutta siitä ei miinuksia tule). Pienellä rytminvaihdoksella tästäkin olisi tullut loistava tarina, vaikka ei se nytkään huono ollut.

[Andromedus]

Jep, tässä oli hyvä idea, mutta minusta sitä käytettiin väärin. Alku ei oikein innostanut (mutta enpä minä mikään Tau-fani olekkaan). Taistelujakso oli liian pitkä ja tylsä, se aiheutti "taas tätä mättöä"-tunteen. Suurimpana ongelmana ne tunnelmaaluovat kidutusjaksot ja pitkä vankeus ohitetaan sivulauseessa ja sitten loppu tulee töksähtäen. Ei oikein osaa samastua siihen vankiin, kuolema ei tunnu vapahtajalta. Eli taistelua olisi voinut lyhentää reilusti ja keskittyä siihen vaikeaan vankeuteen, jolloin tunnelma olisi ollut paljon parempi loppuratkaisua varten.

Idea oli todella hyvä ja kerrontakin ihan sujuvaa (vaikka yhdellä ovella olikin kivääri ja outo korostus, mutta siitä ei miinuksia tule). Pienellä rytminvaihdoksella tästäkin olisi tullut loistava tarina, vaikka ei se nytkään huono ollut.

Siis yhdelle tyypillä siinä oven luona. Omasta mielestäni tämä on ehkä epäonnistunein tuotokseni.