Hätääntyneiden kyläläisten huudot kaikuivat korvissani saapuessani takaisin kylään.Juostessani kohti päällikön majaa rukoilin, että ne eivät olisi vieneet häntä. Kiihdytin askeliani, ja saapuessani päällikön majalle minua kohtasi kaamea näky.
Urheasti puolustautuneet päällikönmajan vartijat olivat puolustaneet Ilianaa hyökkääjiltä, ja maksaneet siitä hengillään. Joka soppi oli pengottu, varkaiden ilmeisesti etsittyä jotain. Se oli kauhea näky.
Kolme soturia tuli kantamaan kaatuneita pois, kylän shamaanin siunattavaksi ja haudattavaksi. Katsoin näkyä vieläkin kauhuissani, kun päällikkö tuli sisään. Hän oli vanha soturi, joka kantoi jokaista arpeaan kuin kunniamerkkiä.
- Et olisi voinut tehdä mitään hänen hyväkseen, Elef, hän sanoi. Käännyin ympäri ja katsoin häntä silmiin, ja kysyin:
- Kuka tämän teki? Kuka vei Ilianan? Päällikkö oli aivan hiljaa, kunnes sai sanan suustaan:
- Etelän miehet, Suuresta Valtakunnasta. Ovat mitä ilmeisemmin matkalla takaisin etelään, Kislevin kautta.
- Perkele!, kirosin. Jos Kislevin paholaisilla oli jotain tekemistä Ilianan katoamisen kanssa, niin he maksaisivat kalliisti. Iliana on yhden suurimman Farlandin heimon päällikön tytär. Juoksin ulos majasta, kohti omaani.
-Siis mitä? Onko Iliana tosiaan siepattu?, lapsuudenystäväni Gerlag kysyi pakatessani matkatavaroitani.
-Etelän Keisarikunnan miehet sieppasivat hänet ja ovat menossa takaisin, ilmeisesti Kislevin kautta, vastasin laittaessani Kääpiötekoisen kirveeni vyölleni.
Gerlag nousi ylös istumapaikaltaan ja kysyi totisen näköisenä:
-Aiotko todellakin lähteä perään?
Iskin matkaleivän reppuuni, ja käännyin Gerlagin puoleen:
- Iliana on rakastettuni. Ties mitä ne meinaavat tehdä hänelle. Minun on lähdettävä heidän peräänsä, sen olen Greusille ja Gudlefille velkaa. He antoivat henkensä puolustaessaan Ilianaa, ja minä hoidan työn loppuun.
Olimme molemmat seuraavan hetken vaiti, ja Gerlag katsoi minua ilmeettömänä. Lopulta hän taputti minua olalle ja sanoi:
- Tulen mukaasi. Maksetaan vähän vanhoja velkoja, Gerlag sanoi tarkoittaen mitä ilmeisemmin Kisleviä. Nauroin:
- Sinä vaan haluat luistaa neljän kuukauden talvireissulta eräpirtille! Ei liika työnteko sinun makuusi, kyllä minä sinut tunnen.
- No on tuossa vähän perää, Gerlag sanoi. -Mutta kyllä tässä välillä kaipaa vähän seikkailuakin.
Jatkoimme molemmat tavaroiden pakkaamista.
Seuraavana aamuna koko kylä oli meitä saattamassa. Päällikkö antoi meille kaksi nopeinta hevosta, joilla oli Karak Ranudin mestarisepän, Logazor Okrissonin, takomat hevosenkengät. Ne saivat ratsut juoksemaan tuulen lailla vuorokauden yhtä mittaa, ja olivat eräät kylämme suurimmista aarteista. Nousimme ratsujen selkään, ja karautimme matkaan.
- Ukon, Ahdin ja Tapion siunausta teille molemmille!, kylän päällikkö vielä huusi peräämme.
--------------------------------------------------
Tällaista, nostakaa vasemman jalan isovarvas pystyyn jos haluatte jatkoa
. Minulle onkin kehittynyt varsinainen vimma FN- aiheisiin tarinoihin. Toivottavasti inspiraatio säilyy. Post Scriptum: Kuten tarkkasilmäiset ovat ehkä jo huomanneet, Far Northin naapurissa (joko Maailmanreunavuorilla tai Norscan vuorilla, en ole vielä päättänyt) sijaitsee Karak Ranud niminen kääpiölinnoitus. Minun luomukseni *ylpeä*
