Jees. Eli tuli nyt väsättyä oman kaaos-armeijani pieni seikkailu autiolla, kuolleella planeetalla.
******************************
”Varovasti sen kanssa! Tuo ei ole mikä tahansa saalis”, huusi kapteeni Cyrius käskyjään mystistä energiakiveä Land Raideriin kantaville kaaossotureille. ”Mitenkäs täällä sujuu? Pääsemmekö kohta lähtemään?” kysyi koristeelliseen panssariin pukeutunut Sonhu. Cyrius kumarsi hänelle syvään ja vastasi ”Kaikki varusteet ovat lähestulkoon pakattu. Pääsemme lähtemään täältä parin tunnin kuluessa, herrani.” ”Hyvä”, Sonhu vastasi, ”jokin tässä paikassa minua häiritsee.”
Sonhu käveli muinaisen rakennuksen ympäristössä ja pohti, ketkä olivat tämänkin rakentaneet. Rakennelman sisällä oli paljon hieroglyfejä, mutta edes hänen velhonsa Amu ei ollut kyennyt niitä tulkitsemaan. Siitä hänelle tulikin mieleen, hän ei ollut nähnyt Amua sitten eilisillan. Kaaoslordi harppoi leiriin ja kysyi lähimmältä valiosoturilta missä velho on. ”Hän lähti tutkimaan yöksi planeettaa. Hänen pitäisi tosin olla jo palannut. Mutta katsokaa, tuolla hän jo siintääkin.”
Sonhu katsoi soturin osoittamaan suuntaan, ja siellähän Amu näkyikin. Liitäessään sini-kultaisilla siivillään hän näytti melkein jumalaolennolta, Sonhu pohti. Tosiasiassa Amu oli hajamielinen ja hieman sekopäinen, jälkimmäinen ominaisuus seurasi Crimson Fist-kenraalin plasma pistolin täysosumasta päähän. Amu oli tästä kuitenkin selvinnyt. Hänen psyykkiset voimansa olivat vahvistuneet suuresti mutta hänestä oli tullut ennalta arvaamaton ja jokseenkin hullu, tosin Sonhun mielestä sympaattinen hullu, ja siksi hän pitikin Amua suojattinaan. Sonhu oli hieman ärtynyt siitä ettei Amu ollut kysynyt häneltä lupaa yölliseen tutkimusretkeensä, mutta toisaalta velho oli varmasti arvannut ettei olisi lupaa saanut.
Amu laskeutui hallitusti Sonhun eteen. ”Päiviä Sonhu”, hän tervehti. ”No heipä hei. Mitä oikein ajattelit lähtiessäsi? Emme tunne tätä planeettaa, emme tiedä mitä täällä on pintaa syvemmällä”, Sonhu vastasi kireänä. ”Olen pahoillani, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Mutta kuuntele mitä löysin…” Amun kuitenkin keskeytti paikalle juossut, huolestuneen näköinen Cyrius. ”Sonhu, laitteet havaitsivat huomattavaa epävakautta maaperässä. Seismiset käyrät näyttävät siltä että…” ”Että mitä?”, Sonhu kysyy kireästi. ”Että joku, jokin tai jotkut yrittävät tulla läpi.”
Nyt Sonhukin huomasi tärinän maaperässä. ”Me lähdemme NYT! Loput tarvikkeet jätetään tänne, meidän on päästävä laskeutumisalukselle!”, hän huusi ja toivoi ettei olisi jo liian myöhäistä. ”Mitä minä teen?” Amu kysyi Sonhulta palvelualttiina. ”SINÄ lennät laskeutumisalueelle tällä sekunnilla ja sanot että laittavat varusteet kasaan ja ovat valmiina lähtemään heti kun saavumme.” Amu lähtikin heti liitämään aluetta kohti.
”Mitä uumoilet” Cyrius kysyi Sonhulta kun miehet lastautuivat kuljetusalukseen. ”Ne eivät ole lihaa ja verta. Niillä ei ole mieltä, ei tunteita, ei sielua. Ainoastaan vihaa.”, Sonhu vastasi pelko silmissään. Cyrius olisi kysynyt lisää mutta Sonhu huusi käskyt ja sanoi Cyriukselle jotta tämä menisi Land Raideriin energiakiven kanssa. ”Minä itse menen Rhino-tankkiin Ajamme suoraan laskeutumispaikalle. Suoraan sinne.” Hän iski vielä silmää Cyriukselle ja juoksi Rhinoon. Cyrius meni omaan kuljetusalukseensa ja hyökkäysvaunukaravaani lähti liikkeelle hiekka pöllyten.
He olivat jo puolimatkassa kun Sonhu hätkähti yhtäkkiseen räjähdyksen ääneen. Hän iski nyrkillään kattoluukun auki ja kauhukseen näki yhden Rhinoista kaatuneen kyljelleen. Eloonjääneitä ei näkynyt. Hän huomasi myös että tankkien nostattaman pölyn keskeltä hän erotti hahmoja. Mutta ne eivät olleet kaaossoturien. Ne kiilsivät oudosti ja niiden aseissa näkyi vihreä energia-tanko. ”Jumalat suojelkaa”, hän ajatteli. Sonhu oli juuri käskemässä kuljettajia lisäämään vauhtia kun valtava täräys tankin toiselta puolelta heitti sen kyljelleen ja heitti matkustajat ympäri kuljetustilaa. Silloin Sonhu tiesi ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin taistella. Taistella olioita vastaan joista hän oli pelännyt yli puoli vuosisataa. ”Yritämme pelastautua Land Raideriin”, hän huusi ryhmälle ja tarttui kirveeseen. ”Se on menoa nyt”, hän karjaisi ja potkaisi kattoluukun auki.
Sonhu hyppäsi keskelle metallimerta, kun ihmisen luurankoa muistuttavat koneet tulittivat matkustajia hurjasti. Osumat kimpoilivat Sonhun tarkasti tehdystä keramiittipanssarista, mutta jotkut hänen sotureistaan kaatuivat heti ulos päästyään. Hän heilautti kirvestään ja ryntäsi lähimmän koneen kimppuun. Tämä kellistyi helposti ja kaaoslordi syöksyi muiden kimppuun. Hetken päästä kuitenkin hän vilkaisi vielä taakseen ja huomasi soturin kasautuvan taas kokoon. ”Ei, ei, ei näitä…”, hän manasi ja iski taas yhden soturin matalaksi.
Hän näki Land Raiderin pysähtyneen ja käyvän tulitaistelua vellovan robottimeren kanssa. Sonhu tiesi ettei hyökkäysvaunu voisi kauaa pysyä paikallaan siispä hän huusi sotilailleen: ”Se on nyt tai ei koskaan, miehet” ja lähti juoksemaan kohti tankkia. Koneita oli kuitenkin liikaa, ja hetken päästä hän huomasi olevansa yksin ja juuttunut niiden massaan. Sitä mukaan kun hän tuhosi yhden, tuli kaksi sen tilalle. Lopulta ne kellistivät hänet maahan silkalla massalla ja hän tunsi uskomattoman kovin kuristuksen kaulassaan kun yksi laitteista oli päättänyt murtaa hänen niskansa. Hän iski vielä kerran kirveellään, mutta loppuneilla voimillaan iskusta tuli lähinnä naurettava huitaisu. Hän sulki jo silmänsä, alistuen kohtaloonsa. Sitten yhtäkkiä kuristus lakkasi, ja kaikkien koneiden massa katosi hänen päältään. Hän avasi vaivoin silmänsä ja huomasi Cyriuksen ja muutaman hänen valiosotilaansa heittelevän robotteja voimanyrkein ja –miekoin. Hän tunsi miten Cyrius otti hänet olkapäilleen ja kantoi juosten Land Raideriin. Sitten hän pyörtyi uupumuksesta mielessään ajatus:
”Ei vielä minun aikani.”
***************************
Juh. Turhan nopeasti tämäkin tuli väsättyä mutta olen jo pitemmän aikaa tämäntyyppistä seikkailua suunitellut, ja nyt kirjoitin sen paperille... Siis koneelle. Kovin kaaos-tyylinen ei tämä ollut, olisi yhtä hyvin voinut kuvata lojalistien retkeä. En vaan halunnut/osannut kuvata tapahtumia kaaoshenkeen. Noh, olen itse ihan tyytyväinen tähänkin.
40k: Sons of Sonhu - Sonhun poikien seikkailua
40k: Sons of Sonhu - Sonhun poikien seikkailua
"Eikö ole aika hyvä muodostaa mielipiteensä sillä tavalla, että katsoo mitä mieltä joku urpo on, ja on itse eri mieltä."
Itseasiassa aika hienoa tekstiä! Tykkäsin lukea vähän tuollaista kevyempää välistä. Ideaa tarinassa ainakin oli, vaikka lyhyys vähän vaivasikin. Tosin ei harmittavasti. Kerrontatyyli oli rentoa ja sitä jaksoi lukea. Vaikka kuvaus olisikin sinällään ollut hyvästä, pääsin silti sisään tarinaan yllättävän nopeasti ja sain kyllä tilanteen kuviteltua. Tässä sitä näkee mitä pienikin mutta taitavasti tehty kuvaus voi saada aikaan. 
Ainut mikä pisti vähän silmään oli tosiaankin rento ote tarinaan. Nyt ollaan kuitenkin kirjoittamassa kaaosmiehistä, for God sakes!
Ainut mikä pisti vähän silmään oli tosiaankin rento ote tarinaan. Nyt ollaan kuitenkin kirjoittamassa kaaosmiehistä, for God sakes!
Sanovatko kaaosmiehet 'No heipä hei'?hän tervehti. ”No heipä hei."
-
ExoN
Kyllähän se hieman tyhmältä kuulostaa jos Kivun Ja Kärsimysten Loordit tervehtii joukkujaan "Wazzup!":pillaRune kirjoitti:Itseasiassa aika hienoa tekstiä! Tykkäsin lukea vähän tuollaista kevyempää välistä. Ideaa tarinassa ainakin oli, vaikka lyhyys vähän vaivasikin. Tosin ei harmittavasti. Kerrontatyyli oli rentoa ja sitä jaksoi lukea. Vaikka kuvaus olisikin sinällään ollut hyvästä, pääsin silti sisään tarinaan yllättävän nopeasti ja sain kyllä tilanteen kuviteltua. Tässä sitä näkee mitä pienikin mutta taitavasti tehty kuvaus voi saada aikaan.Sanovatko kaaosmiehet 'No heipä hei'?hän tervehti. ”No heipä hei."
Mutta Kaaoksen joukot onkin Kieroja ja hulluja vanhuksia