Anudran MCLXXXIX Merijalkaväkikomppanian (omani) fluffia
Anudran MCLXXXIX Merijalkaväkikomppanian (omani) fluffia
Terävät, massiiviset raatelukynnet pureutuivat epäonnisen sotilaan lihaan. Kirkuen tuskasta lävistetty sotilas kaatui maahan ja epämuodostunut hirviö murkasi hänen päänsä paljain käsin. "Lihaaaargh! Verta! Grohhhagrgh!" hirviö örisi ja karjui epäinhimillisellä äänellään. Se kääntyi katsomaan eteenpäin. Heikkoja ihmisiä. Niiden on kuoltava. Olio hyppäsi karjuen ja kynnet verestä kiiltäen eteenpäin. Sitten polttava plasmapallo iskeytyi sen kylkeen ja sulatti sen sisälmykset.
"Vaara ohi! Toistan, vaara ohi! Kapinallinen eliminoitu!" kajahti tarkkailukeskuksen kovaäänisistä. Kommodori Ironside irrotti titaanisen oikean kätensä pistoolin kahvalta ja hidasti vauhtiaan kiertäessään kulman ympäri aukiolle, jolta kirkuna oli kuulunut. Taas yksi villiintynyt mutantti, hän huomasi, kun pari Ogrynia kantoi ruhoa paareilla poltettavaksi. Ja taas yksi kunnollinen mutantti kuollut. Jo viides tällä viikolla. Tätä menoa hän joutuisi odottamaan vielä seuraavaakin mutanttierää saadakseen komppaniaansa edes niitä pyydettyä kymmentä supersotilasta.
Tohtori Gnittle katseli tapahtumia turvakameran nauhalta, kun kommodori Ironside asteli sisään. Kommodorin menetetyn silmän paikalla oleva lämpökamera suuntautui häneen. "Tästä on ollut puhetta jo monta kertaa, herra kommodori. Ne vain kerta kaikkiaan joskus pimahtavat. Ei ihmekään, kun ajattelee, mitä muutoksia niihin on tehty. Joskus aivogeenienkin sekaan eksyy hiukan Tyranidia, ja ne voivat silloin villiintyä ihan milloin vain", hän selitti kärsivällisellä äänensävyllä. "Tiedän, mutten silti pidä tästä. Entä jos ne tulevat taistelussa hulluiksi?" Ironside tokaisi takaisin. "Herra, juuri siksi niitä tarkkaillaan niin kauan ennen taisteluita. Nyt nämä 50 mutanttia ovat olleet tarkkailussa kohta vaadittavat 17 vuotta, ja tässä iässä viimeistään on jo kaikki raivohullut eliminoitu. Luultavasti tämä oli ainakin toiseksi viimeinen."
Kersantti Armstrong käyskenteli ympäriinsä huolestuneena, vaikka hänen olisi kuulunut olla innoissaan. Oli vihdoinkin aika karistaa tarkkailukeskuksen pölyt saappaista. Hän oli asunut täällä koko ikänsä, 17 vuotta, ja parin päivän päästä hän lopulta pääsisi Ulkopuolelle. Muihin maailmoihin. Taisteluihin, joita varten hänet oli koulutettu, hänet ja hänen erikoisominaisuutensa. Sopivan nimen olivat hänelle antaneet. Armstrong. Hän huokaisi ja katsahti vasenta "kättään", hirviömäisen isoa sapelimaista kynttä. Taisteluihin, hän ajatteli. Muuhun hän ja hänen "lajitoverinsa" eivät kelvanneet.
**************************
Komissaari Fang istui äreänä rymisevässä MT- Q29- kaivoslouhimessa, jota Anudran merijalkaväki kutsui "myyrätankiksi". Hän avasi radioyhteyden. " Täällä komissaari Fang, joukkue Sininen Alfa. Tilanneraportti. Kuuntelen." "Sininen Beta, kunnossa." "Valkoinen Alfa, kunnossa." "Valkoinen Beta, kunnossa." "Ratling-ryhmä, kunnossa ja asemissa." "Komentoryhmä, kunnossa." "Mutanttijoukko, kunnossa." Hän säpsähti kuullessaan viimeisen viestin. Hän ei vieläkään ollut tottunut mutantteihin, vaikka niitä oli ollut komppaniassa jo kuukauden. Merkkiääni kuului. Titaanikaivokselta otettu tankki alkoi lähestyä maanpintaa.
Jättimäinen pora rytisi maanpinnan läpi, ja suuri metallinen telaketjukone ilmestyi pinnalle. Luukku avautui, ja kymmenen miestä juoksi ulos ampuen lähestyviä Tyranideja. Samaan aikaan komppanian ainoa tankki jymäytti aukon niiden riveihin ja 7 myyrätankkia lisää nousi pintaan sylkien sisuksistaan ampuvia miehiä. Yhdestä tosin tuli ulos puoliksi ihmisiä, puoliksi Tyranideja.
"Uusi erikoisase näyttää toimivan hyvin!" mylvi sotamies Mathers aseiden jyminän yli. "Katso, kessu!" Hän osoitti paikkaa, jossa oli ollut lauma 'Nidejä. Nyt siinä oli kasa raatoja ja niiden yli juokseva mutanttiryhmä, joka niitti tieltään kaiken huitoen, ampuen ja karjuen. "Hmh", kersantti murahti ja jatkoi tulitusta.
Parissa minuutissa taistelu oli ohi. Kommodori Ironside katseli ympäröivää harmaan autiota Tyranidien pilaamaa seutua murheissaan. Vielä pari sataa vuotta sitten tässä oli ollut suurkaupunki. Sitten olivat Tyranidit tulleet ja pyyhkäisseet tyhjäksi kaksi Anudran viidestä mantereesta. Edelleen niitä nousi itiöistä pintaan joka kuukausi, mutta toistaiseksi merijalkaväki esti niitä tuhoamasta koko planeettaa. Mutta sota oli ikuista, ja toistui kerran kuussa. Toivotonta, hän ajatteli ja laittoi aseen tuppeen. "Komppania, riviin järjesty!" hän karjahti.
Komissaari Fang tarkasti rivejä ja laski. kolme 70:stä miehestä oli kuollut, mutta kukaan ei ollut mutantti. Hän katsahti niiden tappamien 'Nidien kasaa. Vaikuttavaa, hän tuumi. "Lepo!" karjaisi Ironside taustalta. "Taakse poistu!" Fang mylvi ja meni kommodorin luo.
"Mutantit tekivät kunnon työn, herra", Fang tokaisi. "Vastustin geenimanipulaatiota vielä eiliseen asti, varsinkin ihmisen ja 'Nidin risteytystä, mutta en enää. Todella vaikuttavaa. Bioaseet ja muut kommervenkit tappoivat massoittain hirviöitä." Ironside ei vastannut, vaan tuijotti titaanista robottikättään mietteliäänä. "Tiedätkö mitä tapahtuu, jos kukaan Taistelun Sisko tai muu vastaava kiihkoilija saa tietää?" hän lopulta kysyi. "Ei saa, herra. Olemme niin kaukana galaktisessa idässä." "Emme kohta, Fang. Meidät on kutsuttu pois. Etulinjaan. Jonnekin muualle."
**************************
Risteilijä Tuhon Nyrkki II nousi moottorit jylisten Anudran pinnalta. Ironside katsoi ikkunasta kotiplaneettaansa Anudraa viimeisen kerran. Kaksi harmaata, autiota mannerta metsäisten, vihreiden mannerten välissä. "Ikuinen sota jatkuu ilman meitäkin, herra. Planeetta kestää paluuseemme asti varmasti", Fang huomautti hänen takanaan. "Jos siis palaamme, herra." Ironside huokaisi. Näinköhän?
"Vaara ohi! Toistan, vaara ohi! Kapinallinen eliminoitu!" kajahti tarkkailukeskuksen kovaäänisistä. Kommodori Ironside irrotti titaanisen oikean kätensä pistoolin kahvalta ja hidasti vauhtiaan kiertäessään kulman ympäri aukiolle, jolta kirkuna oli kuulunut. Taas yksi villiintynyt mutantti, hän huomasi, kun pari Ogrynia kantoi ruhoa paareilla poltettavaksi. Ja taas yksi kunnollinen mutantti kuollut. Jo viides tällä viikolla. Tätä menoa hän joutuisi odottamaan vielä seuraavaakin mutanttierää saadakseen komppaniaansa edes niitä pyydettyä kymmentä supersotilasta.
Tohtori Gnittle katseli tapahtumia turvakameran nauhalta, kun kommodori Ironside asteli sisään. Kommodorin menetetyn silmän paikalla oleva lämpökamera suuntautui häneen. "Tästä on ollut puhetta jo monta kertaa, herra kommodori. Ne vain kerta kaikkiaan joskus pimahtavat. Ei ihmekään, kun ajattelee, mitä muutoksia niihin on tehty. Joskus aivogeenienkin sekaan eksyy hiukan Tyranidia, ja ne voivat silloin villiintyä ihan milloin vain", hän selitti kärsivällisellä äänensävyllä. "Tiedän, mutten silti pidä tästä. Entä jos ne tulevat taistelussa hulluiksi?" Ironside tokaisi takaisin. "Herra, juuri siksi niitä tarkkaillaan niin kauan ennen taisteluita. Nyt nämä 50 mutanttia ovat olleet tarkkailussa kohta vaadittavat 17 vuotta, ja tässä iässä viimeistään on jo kaikki raivohullut eliminoitu. Luultavasti tämä oli ainakin toiseksi viimeinen."
Kersantti Armstrong käyskenteli ympäriinsä huolestuneena, vaikka hänen olisi kuulunut olla innoissaan. Oli vihdoinkin aika karistaa tarkkailukeskuksen pölyt saappaista. Hän oli asunut täällä koko ikänsä, 17 vuotta, ja parin päivän päästä hän lopulta pääsisi Ulkopuolelle. Muihin maailmoihin. Taisteluihin, joita varten hänet oli koulutettu, hänet ja hänen erikoisominaisuutensa. Sopivan nimen olivat hänelle antaneet. Armstrong. Hän huokaisi ja katsahti vasenta "kättään", hirviömäisen isoa sapelimaista kynttä. Taisteluihin, hän ajatteli. Muuhun hän ja hänen "lajitoverinsa" eivät kelvanneet.
**************************
Komissaari Fang istui äreänä rymisevässä MT- Q29- kaivoslouhimessa, jota Anudran merijalkaväki kutsui "myyrätankiksi". Hän avasi radioyhteyden. " Täällä komissaari Fang, joukkue Sininen Alfa. Tilanneraportti. Kuuntelen." "Sininen Beta, kunnossa." "Valkoinen Alfa, kunnossa." "Valkoinen Beta, kunnossa." "Ratling-ryhmä, kunnossa ja asemissa." "Komentoryhmä, kunnossa." "Mutanttijoukko, kunnossa." Hän säpsähti kuullessaan viimeisen viestin. Hän ei vieläkään ollut tottunut mutantteihin, vaikka niitä oli ollut komppaniassa jo kuukauden. Merkkiääni kuului. Titaanikaivokselta otettu tankki alkoi lähestyä maanpintaa.
Jättimäinen pora rytisi maanpinnan läpi, ja suuri metallinen telaketjukone ilmestyi pinnalle. Luukku avautui, ja kymmenen miestä juoksi ulos ampuen lähestyviä Tyranideja. Samaan aikaan komppanian ainoa tankki jymäytti aukon niiden riveihin ja 7 myyrätankkia lisää nousi pintaan sylkien sisuksistaan ampuvia miehiä. Yhdestä tosin tuli ulos puoliksi ihmisiä, puoliksi Tyranideja.
"Uusi erikoisase näyttää toimivan hyvin!" mylvi sotamies Mathers aseiden jyminän yli. "Katso, kessu!" Hän osoitti paikkaa, jossa oli ollut lauma 'Nidejä. Nyt siinä oli kasa raatoja ja niiden yli juokseva mutanttiryhmä, joka niitti tieltään kaiken huitoen, ampuen ja karjuen. "Hmh", kersantti murahti ja jatkoi tulitusta.
Parissa minuutissa taistelu oli ohi. Kommodori Ironside katseli ympäröivää harmaan autiota Tyranidien pilaamaa seutua murheissaan. Vielä pari sataa vuotta sitten tässä oli ollut suurkaupunki. Sitten olivat Tyranidit tulleet ja pyyhkäisseet tyhjäksi kaksi Anudran viidestä mantereesta. Edelleen niitä nousi itiöistä pintaan joka kuukausi, mutta toistaiseksi merijalkaväki esti niitä tuhoamasta koko planeettaa. Mutta sota oli ikuista, ja toistui kerran kuussa. Toivotonta, hän ajatteli ja laittoi aseen tuppeen. "Komppania, riviin järjesty!" hän karjahti.
Komissaari Fang tarkasti rivejä ja laski. kolme 70:stä miehestä oli kuollut, mutta kukaan ei ollut mutantti. Hän katsahti niiden tappamien 'Nidien kasaa. Vaikuttavaa, hän tuumi. "Lepo!" karjaisi Ironside taustalta. "Taakse poistu!" Fang mylvi ja meni kommodorin luo.
"Mutantit tekivät kunnon työn, herra", Fang tokaisi. "Vastustin geenimanipulaatiota vielä eiliseen asti, varsinkin ihmisen ja 'Nidin risteytystä, mutta en enää. Todella vaikuttavaa. Bioaseet ja muut kommervenkit tappoivat massoittain hirviöitä." Ironside ei vastannut, vaan tuijotti titaanista robottikättään mietteliäänä. "Tiedätkö mitä tapahtuu, jos kukaan Taistelun Sisko tai muu vastaava kiihkoilija saa tietää?" hän lopulta kysyi. "Ei saa, herra. Olemme niin kaukana galaktisessa idässä." "Emme kohta, Fang. Meidät on kutsuttu pois. Etulinjaan. Jonnekin muualle."
**************************
Risteilijä Tuhon Nyrkki II nousi moottorit jylisten Anudran pinnalta. Ironside katsoi ikkunasta kotiplaneettaansa Anudraa viimeisen kerran. Kaksi harmaata, autiota mannerta metsäisten, vihreiden mannerten välissä. "Ikuinen sota jatkuu ilman meitäkin, herra. Planeetta kestää paluuseemme asti varmasti", Fang huomautti hänen takanaan. "Jos siis palaamme, herra." Ironside huokaisi. Näinköhän?
Jos pystyt lukemaan tämän, jättikokoinen asteroidi ei sittenkään osunut yöllä maapalloon.
Kukaan ei ole ikinä täydellinenMorgoth kirjoitti:Öh... tietenkään ei sopisi kyseenalaistaa Suuresti Kunnioitetun Ja Ylhäisen Tarinamestarin sanomisia, mutta esimerkki/selvennys kelpaisi...
Kyllä oon nyt kateellinen, kun Rune nauttii noin suurta arvostusta
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
-
High king Godric
- Viestit: 422
- Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
- Paikkakunta: Espoo
Tuo kumosi väitteen että kieliasun täydellisyyden puute olisi jotenkin vaivannut. Hei, kukaan ei ole täydellinen, en minä sitä sanonut.Minä kirjoitti:Vaikka lähellä olikin, sillä tyyli korvasi tämänkin "puutteen" (jaa minkä?) kymmenkertaisesti.