http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=20758
Nyt toivoisinkin hieman enemmän komenttia kuin tuo prologi sai(kiitos Rune) ja todella meneekö tarina hyvään suuntaan. En ole vielläkään kauhean hyvä kirjoittamaan taisteluja mutta jos päätän tarinaa jatkaa niin seuraavaan osaan tappelua tietenkin tulee. Pitää vain opetella hieman ja miten muuten oppisi kuin tekemällä ja kokeilemalla?
mutta nyt kuitenkin itse tarina!Valkyyrian siivet
” Jos osaisin lentää, kaappaisin yhden noista aluksista ja lähtisin heti takaisin Phemeus Kolmannelle” , Hunter tuskasteli ja jatkoi makuupussin raahaamista perässään. Ferrum, Hunter, Babhomet ja Denzark kävelivät kuljetusalus Taivaan seimen hangaari alueella. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä kun he olivat saanneet uuden käskynjaon ja lähetetty auttamaan Phemeus neljännen asukkaita.
” Vaikka osaisitkin lentää niin et pääsisi lähellekkään koko alusta ”, Denzark sanoi kypäränsä alta ja kohotti katseensa Hunterin viittaamiin aluksiin. Huone jossa he olivat oli todella iso. Molemmin puolin huonetta oli ainakin 50 hopeanhohtoista Valkyyria kuljetushävittäjää. Lisäksi samaan huoneeseen oli järjestetty nukkumapaikka puolelle tuhannelle kaartilaiselle.
” Jokatapauksessa tuo kyseinen alus oli korjattavana ” Ferrum sanoi väliin ja puristi sormillaan nenäänsä. Haju joka lähti 500 miehestä oli kammottava. Denzark naurahti:
” Enpä usko että sillä olisi paljon väliä Hunterille.” Ryhmäläiset virnistelivät ja päättivät pysähtyä erään aluksen siiven alle lepäämään. Denzark kaivoi taskustaan vanhan reikiintyneen liinaan jossa oli enää vain vähän plankkia jäljellä. Tästä huolimatta Denzark alkoi kiillottamaan mustia kenkiään, poistaen ensin polvisuojuksen.
” En tajua edelleenkään mitä järkeä tuossa on ” , Ferrum tokaisi Denzarkille ja seurasi tarkkaan hänen kätensä liikkeitä. Denzark murahti jotain ja sanoi:” Jos minä kuolen, kuolen saappaat kiiltävinä. Me jokainen kuitenkin kuolemme mitä kauheimmilla tavoilla tasan viiden tunnin päästä joten sillä ei ole paljoa väliä miten käytämme jäljellä olevan aikamme.” Ferrum oli unohtanut syyn miksi he olivat Taivaan seimellä. Phemeus IV. Ferrumin kodin sisarplaneetta joka oli joutunut örkki heimon tielle ja jostain erikoisesta syystä Ferrum rykmentteineen( tai mitä siitä oli jäljellä) lähetettiin auttamaan. Aikaa maihinnousuun oli 4 tuntia 56 minuuttia.
” Sanoit täsmälleen samaa silloinkun otimme osaa sen örkki linnakkeen valtaukseen ”, Babhomet sanoi hymyillen ja samalla nojaten ison Valkyyrian siipeä vasten. Denzark vastasi taas turhautuneesti:
” Ääh...Mutta Bab myös sinä sanoit että silloin Keisari olisi meidän kanssamme. Tänään meidän kanssamme on vain n. Satatuhatta örkkiä.” Ferrum ei jaksanut enää kuunnella Denzarkia vaan hän käänsi päänsä kohti läheisiä kaartilaisia. Hangaarin keskellä oli tehty kulkutie jolla kokoajan kulki suuria määriä sotilaita hakemaan varusteita. Ferrum oli jo hakenut omansa. Hän oli saannut uuden Las kiväärin, kaksi energialipasta joista toinen oli käytetty ja ladattu uudelleen, kranaatin, puukon sekä muita hyökkäykseen soveltuvia varusteita. Ruokaa, juomaa tai muita mukavuuksia ei sotilaille annettu sillä Ferrumin kaltaisten kaartilaisten kuului tehdä nopea maihinnousu ja vallata vihollisen alueet.
” Työ ensin, sitten ruoka” , Ferrum mutisi itsekseen.
” Mitä sinä sanoit?” Hunter kysyi koventaen hieman rauhallista ääntään.
” Öh...En mitään. Sitä vain että mihinköhän ryhmään me joudumme ”, Ferrum keksi äkkiä ja kohautti olkapäitään. Kukaan ryhmäläisistä ei tiennyt ja he vain vaihtelivat tietämättömiä katseitaan toistensa kanssa.
4 tuntia, 54 minuuttia, 31 sekuntia myöhemmin...
Ferrum heitti ylleen äkkiä reppunsa ja nappasi lattialta Las kiväärinsa. Hän kiristi soikean kypäränsä kiinni ja nosti harmaita housujaan mahan yläpuolelle. Tuhat kaartilaista hänen ympärillään teki saman asian ja otti asennon heille määrätyn Valkyrian eteen. Ferrumilla oli käynnyt todella huono tuuri. Valkyria jolle hänet oli kommenettu oli romuläjä. Sen siivet olivat ruosteessa ja moottorit näyttivät palaneen useamman kerran. Kaiken tämän lisäksi hänen uusi kersanttinsa Orrus oli melkein nuorempi kuin Ferrum ja Babhomet yhteensä. Sinisilmäinen, ruskeatukkainen Orrus oli kaikkien mielestä yksinkertainen mutta samalla todella onnekas nuorukainen. Hän oli liittynyt Phemeus kolmannen sotaan kolme kuukautta ennen sen loppua ja saannut sinä aikana ylennyksen koska oli ainoa hänen ryhmästään joka jäi eloon. Vaikeroisesti hän yritti alkaa komentaa ryhmäänsä samalla kävellen edestakaisin kuin hermostunut koira:
” No niin kuulkaas hyvät Kaartilaiset! Kuten tiedätte niin agriplaneetta Phemeus neljännen pääkaupunki Iramun on saarroksissa. Örkkien joukot pommittavat kaupunkia tälläkin hetkellä. Onneksemme Örkkien laivasto on toisella puolella planeettaa joten pystymme iskemään nopeasti saartajien taakse. Tämä Valkyyria kuljettajahävittäjä on yleensä eliitti sotilaiden alus mutta nyt te tavallaan olette eliitti sotilaita. Iskette lujaa sektorille 201-T ja etenette kohti kaupunkia tappaen kaiken minkä ihonväri edes muistuttaa vihreää. Jos tämä operaatio onnistuu on Phemeus neljännellä paljon paremmat mahdollisuudet voittaa tämä sota. Keisari varjelkoon meitä! Kaikki miehet valkyriaan! Sinä! Sotilas siinä...öh sinä siinä jolla on liekinheitin? Pistä kypärä kunnolla kiinni!” Orrus osoitti Hunteria jonka kypärän kiinnikkeet roikkuivat laiskasti kaulan alapuolella.
” Joo nimi on A. Hunter hyvä neit..herra kersantti. Ja sinun on paras muistaa se ” , Hunter sanoi terävällä äänellä. Orrus oli tyrmistynyt muttei sanonut mitään. Virnistellen ryhmäläiset kävelivät sisään Valkyyriaan. Vaikka heitä kaikkia hermostutti paljon enenmmän kuin he antoivat näyttää , oli aina mukava huomata kersantin pelkäävän omaa ryhmäänsä. Huone jossa he olivat oli vain muutaman metrin leveä mutta ainakin kolme kertaa sen pitunen. Kummallakin puolella oli viisi istuinta joihin oltiin asennettu turvavyöt. Aluksen edessä istui kaksi pilottia joista molemmat heilauttivat kättä kun Kaartilaiset kävelivät sisään. Ferrum istui istuimelle joka oli aivan oven vieressä. Babhomettia jännitti todella paljon. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hiki valui hänen otsaansa pitkin. Kun viimeinenkin sotilas oli istahtanut , Orrus käski pilottia sulkemaan ovet ja ohjaamaan aluksen pois Taivaan seimeltä. Valkyyrian suuret metalliset luukut nousivat ja sulkeutuivat. Viimeinen asia jonka Ferrum näki aluksesta oli kuinka sadat muut sotilaat nousivat aluksiinsa valmistautuen sotaan.
” Haluan teidän tietävän että vaikka ilmatorjuntaa ei ole paljoa niin alus saattaa silti tuhoutua ennen laskeutumisaluetta. Rukoilkaamme ”, Orrus huusi kaikille samalla kun Valkyyrian moottorien humina alkoi pauhuta. Useimmat sotilaista todella rukoilivat henkensä puolesta. Babhomet, Orrus, Hunter ja muut sotilaat joita Ferrum ei tuntenut rukoilivat. Denzark vain katseli hänen ystäviään kypäränsä alta säälivästi ja vihaisesti. Ferrum Troos ei rukoillut. Hän vain sulki silmänsä kun samalla kymmenet Valkyyriat lensivät ulos Taivaan seimeltä.
” Tässä Valkyyria A-15! Me menetämme korkeutta! Toistan, menetämme korkeutta! Koneen oikeaan siipeen osui! Loppu ” , pääpilotti karjui viestimeensä. Koko operaatio oli mennyt alusta asti pieleen. Heti kun ensimmäinen Valkyyria oli lentänyt ulos aluksesta, Örkkien laivasto oli ilmestynyt planeetan takaa ja avannut tulen kohti Taivaan seimeä. Phemeus neljännen taivas oli hetkessä muuttunut tulimereksi kun Valkyriat yksi toisensa jälkeen räjähtivät. Joltain miehiltä Orrusin ryhmässä oli mennyt hermot. He huusivat paniikissa keisaria tai repivät vaatteitaan. Babhomet oli oksentanut ja Orrus itse itki omalla tuolillaan. Pilotti kohotti viestimensä huutaakseen uudelleen:
” Tässä Valkyyria A-15! Me menetäm..” , Hunter nappasi Pilotin viestimen tämän kädestä. Hän oli noussut tuoliltaan mennyt istumaan kuolleen kakkospilotin paikalle.
” He eivät kuule meitä. Se räjähdysaalto jonka tunsimme tuli varmasti Taivaan seimeltä mutta sano minulle pystytkö saamaan tämän romun alas turvallisesti?” Hunter kysyi hiljaa ja pisti kätensä pilotin olkapäälle. Pilotti nielaisi ja katsoi Hunteria pelokkaasti suoraan silmiin suojalasiensa läpi.
” Pelkäämpä että se on melko mahdotonta, mutta teen parhaani” , hän vihdoin päästi suustaan ja käänsi katseensa takaisin eteensä. Denzark alkoi purkamaan turhautuneisuuttansa:
” Miten joku voi olla näin tyhmä? Ei muka yhtään ilmatorjuntaa? Tämä tehtävä oli tuomittu ennen kuin edes nousimme tähän romuun sisälle!” Uudet ryhmäläiset jotka olivat viellä tajuissaan yhtyivät Denzarkin väitteeseen. Babhomet hiljensi sotilaiden puheet yhdellä ainoalla karjaisulla:
” Rauhoittukaa! Kyllä Keisari pitää meistä huolen ja opastaa meitä” Denzarkin ilme muuttui vihaisesta mielipuoliseksi :
” Keisari pitää meistä huolen? Sinä ja sinun uskonnolliset puheesi Bab! Missä oli Keisari silloin kun örkit pommittivat perheeni kuoliaaksi? Missä oli keisari silloin kun loput ryhmästämme kuoli? Muistatko Ignacion? Muistatko!?” Kaikki olivat mykistyineitä. Babhomet pyyhki suunpielestään oksennusta ja katseli vihaisesti Denzarkia.
” Denzark Dolland... Ignacio oli meille kuin isoveli. Me kaikki muistamme hänet mutta joka kerta kun ajattelemme häntä se tuottaa jokaiselle meistä tuskaa. Älä enää ikinä mainitse hänen nimeään”, Ferrum sanoi raivoa pursuavalla äänellä. Kaikki olivat hiljentyneet. Jopa ne sotilaat jotka viellä hetki sitten olivat karjuneet keisarin nimeä hädissään olivat nyt täysin hiljaa.
” Ohjus! Varokaa!” pilotti huudahti äkkiä ja veti vaurioittuneen Valkyyrian alemmas. IT ohjus räjähti aivan aluksen edessä ja välähdys pakotti sotilaiden peittää katseensa kädellä. Välähdystä seurasi kauhea tärinä. Hunter yritti mennä takaisin paikalleen mutta juuri silloin alus joutui taas tekemään äkkisyöksyn. Hunter menetti tasapainonsa ja löi parrakkaan leukansa ohjaamon lasiin. Kuului kilahdus ja tuloksena oli Hunterin verinen pää sekä ilmavirta joka löi läpi aluksen.
” Hunter!” huusivat Babhomet ja Ferrum yhtäaikaa. He avasivat vyönsä ja yrittivät juosta luokkaantuneen ystävänsä luokse. Ilmavirta oli kuitenkin liian voimakas. Se ajoi Kaartilaiset aina takaisin kun he pääsivät edes lähellekkään Pilottia ja Hunteria.
” Menkää takaisin istumaan ja valmistautukaa laskeutumiseen. Keisari antakoon meille voimaa!” Pilotti karjui kuitenkin tietäen että ilmavirta esti hänen äänensä etenemisen saati kuulumisen. Toinen Valkyyria lensi heidän ylitseen suoraan toisen IT ohjuksen tielle ja räjähdys kaatoi Ferrumin ja Babhometin maahan. Koko taivas oli täynnä valojuova ammuksia sekä ohjuksia joita örkit ampuivat. Jos sillä voimalla joka nyt hallitsi ihmisiä olisi ollut nimi, se olisi ollut pelko.
” Valmistautukaa! Pakkolaskuun viisi sekuntia!” Pilotti yritti karjua viellä kerran. Valkyyria lensi suoraan päin jätevuorta joka levisi tuhansiksi pienemmiksi iskun voimasta. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Valkyyriaa. Alus jatkoi liukumista maata vasten viellä viitisen kymmentä metriä jättäen jälkeensä ison aurausjäljen. Oli täysin hiljaista. Valkyyrian moottorien humina oli vaiennut ja räjähdykset jotka viellä pari minuuttia sitten kaikuivat korvissa olivat nyt vain hiljaisia ääniä kaukaisuudessa...
Ja nyt on teidän vuoronne!
EDIT: sana Valkyria tarkistettu sanakirjasta ja muutettu Valkyyriaksi, virhe korjattu(kiitoksia Loran)
En oo lukenut ykkösosaa, tää oli niin hieno, että voispa vaikka sen ykkösenkin lukea! Jatka samaan malliin. Itse en oo kyllä perehtynyt 40k:hon, mutta tämmönen kyllä käy.
