Grom Rautavasara, Kohti Kaaosta
Kirjoittanut: Grom Hardhammer
Grom Rautavasara oli juuri ottanut vastaan shamaanin. Villiörkiksi järkevän tuntuinen shamaani esitteli itsensä Salthuksi. Tästä Grom muisti nuoruutensa ajat, jolloin shamaani Salthu oli ollut hänen vanha sotatoverinsa ja kuollut jättiläisen otteessa. Nuori suurikokoinen shamaani kertoi saaneensa nimen juuri tämän vanhan Salthun mukaan. Salthu kertoi lyhennettynä koruttoman tarinansa, johon kuului syrjintää, sotaa ja pakoa. Grom kuunteli kiinnostuneena Salthun kertomusta ja oli erittäin hämmästynyt tuhosta, jonka Salthu oli saanut aikaan viidakossa.
- Taiat olla melko taitava, totesi Grom.
- Niin, taian olla, myhäili Salthu.
Grom asteli huoneensa kaapille ja avasi sen vaurioituneen oven. Sen takaa paljastui kokoelma erilaisia aseita ja panssareita.
- Oon keränny näitä vihollisilt aikojen saatos. Varsin paljonki turhii hiluja, mutta osa on aika käyttökelposii.
Grom kaivoi kaapista koruttoman näköisen sauvan ja ojensi sen Salthulle.
- Tää kuulu aikoinaan Buzgobille. Mä löysin sen parikyt' vuotta sitten viidakoitten kätköistä ja otin parempaan talteen. Päätin tässä vähän aikaa sitten, että eka shamaani, joka ilmottautuu mun sotaretkelle messiin saa tän aarteen, Grom kertoi.
Salthu katsoi sauvaa kunnioituksen vallassa ja siveli sen karheaa pintaa.
- Kiitti, hän sanoi.
- Sä voit sitten poistuu shamaaneille varattuun tilaan. Siel on aika yksinäistä viäl, mutta eiköhän sinnekin ala lössiä ilmaantuu. Mä oon oppinu kahenkymmenen vuoden aikana, että shamut on piettävä omissa tiloissa. Sen verran hämyy porukkaa te ootte, sanoi Grom naurahtaen äänekkäästi.
Salthu liikautti hieman suunpieliään ja poistui. "Omituinen örkki" ajatteli Grom ja olkiaan kohauttaen poistui tarkastamaan mahdollisia uusia pestautujia.
Kaghed asteli kärjessä ja hänen takanaan marssi valtava joukko yön hiisiä. Squigiratsastajia, fanaatikkoja ja hirvittävästi tavallisia sotureita hiljaa mustana massana. Kaghed ihmetteli yön hiisien äänettömyyttä ja totisuutta. Sotiensa aikana hän oli ollut tekemisissä paljon tavallisten hiisien kanssa ja ne jos ketkä pitivät ääntä ja meteliä. Yön hiidet olivat erilaisia. Ne marssivat totisina huput silmillä vain kuiskaillen hiljaa toisilleen. Kaghed yritti aika ajoin nosta tunnelmaa puujalkavitseillä tai nuotin vierestä lauletuilla marssivärssyillä, mutta mikään ei poistanut vakavaa tunnelmaa. Kaghedia harmitti sutensa hukkaaminen, sillä hän oli joutunut kävelemään koko matkan. Barak Gragiin oli enää alle päivän matka ja hänen jalkansa olivat nyt jo rakoilla ja kipeinä taivaltamisesta. Kaghed rupesi leikkimään uskollisella keihäällään ja nyppimään siitä irti repsottavia tikkuja. Kesken kaiken hän näki, kuinka yön hiisiä ohitti häntä oikealta ja vasemmalta puolelta. Kaghed nosti katseensa ja näki mistä yön hiidet olivat innostuneet. Edessäpäin ratsasti joukko ihmisten ritareita ja ne olivat selvästi yllättyneitä yön hiisien äkillisestä hyökkäyksestä. Kaghed lähti vihaisena rynnimään eteenpäin ja ohitti yön hiisiä. Häntä ärsytti aina, kun hän myöhästyi hyökkäyksestä. Ritarit lähtivät vastahyökkäykseen seipäät tanassa. Omituinen kalpea hahmo, jonka kanssa Kaghed oli kommunikoinut komensi nyt armeijaa. Käskystä armeija pysähtyi, kuin seinään ja fanaatikot olivat irti. Kaghed ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoi innoissaan kohti kahdeksaa ritaria.
- Ne on kaikki mun, hykerteli Kaghed.
Äkkiä jostakin ilmestyi fanaatikko suoraan hänen eteensä ja ennen, kuin hän ehti loikata pois tieltä, valtava moukari iski häneen ja lennätti kymmeniä metrejä takaisin yön hiisien pysähtyneeseen armeijaan. Taistelu jatkui ja oli ohi hetkessä. Fanaatikot hoitelivat ennenkuulumattomasti kuusi ritaria ja hiidet saivat loput kaksi nopeasti hengiltä eivätkä menettäneet kuin yhden. Matka jatkui kohti Barak Gragia.
Gromin armeijaan alkoi kuin taikaiskusta pestautua shamaaneja. Salthun jälkeen paikalle saapui nimittäin erittäin vanha ja raihnainen örkkishamaani, joka esitteli itsensä Ratgatiksi.
- Melko hiisimäinen nimi, tokaisi Grom.
Shamaanin ilme ei värähtänytkään.
- Olen kai kuullut sinusta. Ratgat Höperö, niinkö se oli? jatkoi Grom.
Shamaani nyökkäsi tyynenä.
- Enpä tiedä uskallanko ottaa höperöitä armeijaani, Grom kiusasi edelleen.
- Mä olisin vahvistus, vastasi shamaani.
Grom katsoi vanhusta. Tämäkin shamaani toi hänen mieleensä vanhan Salthun. Nyt ulkonäön puolesta. Ratgatilla oli roikkuva naama ja unelias katse. Hän pysyi pystyssä sauvansa varassa ja hänellä oli köyryin selkä mitä Grom oli nähnyt. "Luulisi näin vanhalla olevan kokemusta Waaagh!-magiasta." Grom ajatteli.
- Oot sitten vahvistus tai et, niin lähe messiin. Ainahan meitsille tietsä' uudet soturit kelpaavat, sanoi Grom hilpeänä ja poistui jättäen vanhan shamaanin seisomaan tympääntyneenä taakseen.
Ratgatin mielestä vastaanotto ei ollut laisinkaan hyvä. Tarinat Ratgat Höperöstä olivat kiirineet jo Barak Gragiin saakka ja Grom Rautavasaran korviin. Ratgat päätti kuitenkin näyttää mikä hän on örkkejään. Hän oli päättänyt jo jonkin aikaa sitten, että lisänimi Höperö olisi pian historiaa.
Päivä alkoi olla jo ehtoopuolella. Auringonlasku värjäsi taivaanrantaa ja pieni tuulenvire hyväili Barak Gragia. Verenpunaiset viirit liehuivat linnakkeen torneissa, joissa hiisiampujat nuokkuivat toimettomina. Grom Rautavasaran mahtava armeija oli leiriytyneenä linnakkeen sisäpihalle örkeille kiusallisen ahtaisiin telttoihin ja pieniä kahakoita syntyi pakostakin. Armeijan johtajat majoittuivat tietysti sisään linnakkeeseen. Jorg Seuraaja (Grom oli antanut tämän lisänimen uskolliselle seuraajalleen), Habaz da Eata, tämän hetken (mutta Grom oli varma, ettei enää sotaretken alkaessa) hiisijohtaja Dubrok Snisbag ja Grom itse yöpyivät omissa huoneissaan. Shamaaneille oli vielä omat majoituksensa. Grom oli ensimmäistä kertaa tyytymätön linnakkeensa kokoon. Kuolemantapauksia ei voinut örkkien ahtaista oloista johtuen välttää ja loukkaantumiset olivat enemmän kuin yleisiä. Etenkin suuren suuret villiörkkiryhmät aiheuttivat ongelmia. Kaiken kruunuksi Grom oli joutunut vielä rakentamaan jättiläishämähäkeille omat aitaukset. Hän toivoi pääsevänsä pian matkaan. Tarkemmin ajatellen hän voisi lähteä jo matkaan, mutta hän halusi odottaa Kaghedia ja selvitystä yön hiisien tilanteesta. Sen jälkeen sotaretki Kaaoksen maille voisi alkaa.
Grom oli juuri nousemassa ylös tähystystorniin, kun hän kuuli kumean kolkutuksen linnoituksen porteilta.
- Mitä perhanaa! Ootteks'te sokeita? Porteilla on joku ja te pirulaiset nukutte! Grom raivosi ja nousi kompuroiden torniin.
Hiidet olivat salamannopeasti täysin hereillä ja latasivat jousensa. Grom kurkisti alas tornistaan ja hämmästyi suuresti. Alhaalla oli valtava joukko yön hiisiä. Jälleen kokonainen armeija. Ne näyttivät tulevan kuitenkin rauhanomaisin aikein. Gromin päässä risteili ajatusten ryöppy. Mihin hän majoittaisi mokoman joukon huppupäitä? Kuka toimi armeijan johdossa? Mistä on kyse? Missä Kaghed on? Kuului uusi kolkutus.
- Kuka siellä? huusi Grom tajuten jälkeenpäin, kuinka hölmöltä se kuulosti.
Kolmas kolkutus ja Grom lähti häkeltyneenä juoksemaan portille. Hän kompuroi alas tornista saaden nopeasti Jorgin seuraansa.
- Avatkaa portit! komensi Grom ja Barak Gragin portti lähti jälleen kolisten avautumaan.
Grom seisoi Jorgin kanssa tyylikkäänä odottaen porttien avautuvan kokonaan. Pian heidän edessään seisoi suunnaton musta meri. Grom otti muutaman askeleen eteenpäin.
- Kuka on porukan pomo? hän kysäisi kuuluvalla äänellä.
Esiin astui kalpea olento, joka oli pukeutunut yön hiisien tavoin. Huppu silmillään se puhui.
- Mä se oon. Hauska tavata taas Grom, sanoi olento käheällä äänellä ja vetäisi hupun sivuun paljastaen päänsä.
Jorg katsahti henkeään haukkoen Gromia, joka tuijotti mykistyneenä olentoa.
- Terve taas. Ei meitsii niin helposti oteta hengiltä, sanoi Ni'Gobbla virnistäen.
*****
Tässä vaiheessa annan Lukijoiden ihastella, vihastella tai jopa katsoa hämmästyneinä edellistä. Jatkakaamme.
*****
Grom ei pystynyt uskomaan näkemäänsä. Hän katseli suu auki, kun Ni'Gobbla käveli hänen ohitseen keihästään heilutellen ja katsellen ympärilleen.
- Mitä hel... mitä... siis häh? kakisteli Grom.
- Mä luulen... tai siis... tuota, kakisteli myös Jorg.
- Älkää ny noin ihmeissänne olko. Eihän meitsi, nyt yhteen snadiin nuoleen delaa.
Grom katsoi kulmat koholla vanhaa toveriaan.
- Ok, taitaa olla selityksen paikka, tokaisi Ni'Gobbla alistuen.
Grom ja Jorg nyökkäsivät molemmat.
- Mitä täällä oikeen tapahtuu. Mitä nää pellet o' paikalle saapastellut Snisbag huuteli.
Jorg oli Gromia nopeampi ja viskasi niska-perse-otteella Snisbagin ulos viereisestä ikkunasta keskelle armeijan majoittamaa sisäpihaa.
- Kuules. Lähetäänhän käymään Särkyneessä Pullossa, sanoi Grom.
Ni'Gobbla nyökkäsi hyväksyvästi ja kolmikko lähti kohti alueen ainoata kapakkaa.
Johan Drysel istuskeli mukavasti lepotuolissaan ja lihoi. Hän mässäili ruualla ja leivonnaisilla ja oli muuttunut nopeasti hyväkuntoisesta nuorukaisesta vellovaksi massaksi. Averheim oli toipunut lähes täysin Grom Rautavasaran sotaretkestä ja oli noussut jälleen eteläisen Keisarikunnan suurimmaksi kaupungiksi. Drysel seisoi - tai pikemminkin istui - Averheimin johdossa ja piti tiukassa otteessa kilpailijoitaan kiristämällä ja lahjomalla. Hänellä tiedettiin olevan lukuisia rakastajattaria tunnetusti uskottoman vaimonsa lisäksi. Hän oli nainut Kathy Waldermart-Dryselin vain muodollisuuksien vuoksi. Näin myös Averheimin varakkain ja suurin suku Waldermart pääsi osalliseksi päätöksentekoon. Moni vanha soturi mukaan lukien Alex von Teichmann eivät pystyneet uskomaan nykyisen Dryselin olevan se sama urhea nuorukainen, joka taisteli raivoisasti Karak Kadrinissa örkkiarmeijaa vastaan ja johti Keisarikunnan vapaata komppaniaa raudanlujalla tahdolla. Von Teichmann ratsasti edesmenneen Patrick Branhamin ja Dryselin kanssa pitkin Keisarikunnan tasankoja pelastaen kaksikon Rautavasaran kirveen alta ja taisteli sodassa muiden tovereidensa tavoin urhoollisesti. Hän oli säilyttänyt kuntonsa ja oli johtavassa asemassa Averheimin armeijassa. Yhteydessä vanhaan ystäväänsä Dryseliin hän oli enää harvoin ja silloinkin vain virallisissa toimissa. Johan Drysel oli eri mies. Jokin kammottava parantumaton sairaus oli iskenyt häneen ja pilannut hänet. Tämä sairaus oli valta. Joitakin kantajiaan se vahvistaa ja kohottaa tähtiin, mutta jotkut se myrkyttää ja pala palalta mädännyttää, kunnes jäljellä on enää ruumis ilman henkeä. Onneton, surkea, vihattu ruumis, joka heti kuolemansa jälkeen unohdetaan ja ohitetaan olankohautuksilla. Tätä se teki Johan Dryselille. Jotain oli vielä tehtävissä, muttei pitkään. Sairaus eteni.
Grom makasi sammuneena Särkyneen Pullon pöydän päällä vierellään sammuneet Jorg ja Ni'Gobbla. Hän oli istunut koko illan ja yön kuunnellen Ni'Gobbolan kertomusta ja juonut. Kertomus oli ollut melko hämmästyttävä. Patrick Branhamin ampuma nuoli oli lävistänyt Ni'Gobblan päänahan ja pökerryttänyt hänet. Kun kääpiöt ryhtyivät polttamaan ruumiita, joiden joukosta Ni'Gobbla itsensäkin löysi hän pääsi huomaamattomasti pakenemaan tappaen paetessaan kaksi kääpiötä ihan vain piruillakseen. Hän matkasi vertavuotavana ja pää jyskyttäen pitkin vuoristoja eläen pikkueläimillä ja kalliosta tihkuvalla vedellä. Hän ohitti Karaz-a-Karakin melko läheltä ja joutuikin lähes kääpiölouhijoiden yllättämäksi. Kun hän saapui yön hiisien maille hänet otettiin vastaan kuolleista heränneenä jumalana. Siinä vaiheessa Ni'Gobbla ryhtyi juonimaan. Hän oli kuullut Pahamaille saapuessaan Gromin mahtavasta Waaagh!ista ja päätti avustaa toveriaan. Hän uskotteli yön hiisille olevansa uusi jumala ja mahtava sankari. Nopeasti sana alkoi kiertää ja pian Ni'Gobbla oli ylennetty Gorkin ja Morkin tasolle. Näin hän oli saanut yhdistettyä Pahamaiden suurimmat yön hiisien heimot johtaen ne Barak Gragiin. Edelleen Gromin armeijan yön hiidet pitivät Ni'Gobbllaa jumalanaan ja johtajanaan. Gromia epäilytti mitä siitä tulisi seuraamaan, mutta otti silti vanhan toverinsa vastaan ilomielin. Grom olikin ehtinyt jo huolestumaan yön hiisistä. Tarinan päätyttyä Grom muisti erään asian.
- Missä Kaghed on? hän oli kysynyt.
Ni'Gobbla oli virnistänyt pahanilkisesti.
- Pääsinpäs kolauttaan sitä spurgua oikeen satasella. Juoksi meinaan suoraan meitsin fanaatikkoon.
Grom oli hetken aikaa ollut harmistunut arpisen hiiden menehtymisestä, mutta Ni'Gobbla oli lisännyt.
- Se on vähäsen sekasin, mutta elossa. Selvis, ku ihmeen kaupalla.
Grom oli huokaissut tyytyväisenä ja niin he olivat rupatellen päättäneet iltansa sammumiseen ja aamulla hilpeään krapulaan. Jorg piteli päätään ja kääntyi oksentamaan lattialle. Ni'Gobbla oli jo ikkunan ääressä tyhjentämässä vatsaansa. Grom oli vielä unessa. Äkkiä Dubrok Snisbag ilmestyi kapakan ovelle.
- Täällä olis joku hyypiö, jolla olis asiaa Gromille. Ja sillä on messissä tietsä niitä haisevimpia peikkoi. Hyi helkuta, sanoi Snisbag pidellen nenäänsä. - Niitten haju oikeesti polttaa klyyvarii.
Jorg hoippuroi Gromin luo ja paiskasi tätä hieman aiottua kovempaa selkään.
- Herää! Tual olis joku, sanoi Jorg ja kumartui oksentamaan lisää.
Kapakoitsija katsoi ärtyneenä sotkuista lattiaa ja loi Jorgiin murhaavan silmäyksen. Grom nousi tuoliltaan seisomaan, mutta kaatui äkkiä takaisin lattialle aiheuttaen hirvittävän ryminän ja lankun halkeamisen.
- Kyllä käävillä ois nyt hauskaa, tokaisi Ni'Gobbla syrjemmältä.
Grom ravisti päätään ja poistui vaaleanvihreänä ulos. Snisbag odotti häntä nauruaan pidätellen.
- Taitaa olla joku röllinkesyttäjä tai joku, hän sanoi ja osoitti oikealle puolelleen.
Grom katsahti ja joutui hieraisemaan silmiään. Barak Gragin porteilla seisoi rumin örkki, jonka hän oli koskaan nähnyt ja kolme suurta jokipeikkoa. Örkillä oli paiseita täynnä olevat litistyneet kasvot ja kyttyräselkä. Lisäksi tämän sormet olivat katkenneita ja eripituisia ja tällä oli ympäri vartaloa arpia ja mädäntyneitä haavoja, jotka näkyivät hyvin ohuen vaatteeksi tarkoitetun kankaan läpi. Hän katsoi kauhistuneena Snisbagiin, joka loi takaisin vähintään yhtä kuvottuneen ilmeen.
- Mitä? huudahti Grom astellen muutaman metrin päähän "kesyttäjästä".
Hän joutui saman tien oksentamaan jaloilleen ja loikkaamaan kauemmas. Haju oli etovaakin etovampi ja Grom joutui hetken aikaa haukkomaan henkeään. Hänen krapulainen olotilansa ei auttanut asiaa.
- Mä oon tietsä kuullu, et tääl tarvittais sotijoita. No mull'ois täs muutama rölli ja osaan mä itekin jotain, vaik' mulla nyt on tää jalka.
Grom katsoi rumiluksen jalkaa ja huomasi sen puuttuvan. Paikalla oli vain puinen keppi.
- Tää muuten tuntuu, ku tän iskee jotakin pläsiin, todisteli kesyttäjä.
Grom harkitsi hetken aikaa tilannetta. Toki tarjolla olisi ykkösluokan tappelijoita ja kesyttäjällä tuntui olevan hyvä ote peikoista. Toisaalta kauhea haju saattaisi tiputtaa armeijan taistelumoraalia. Jokipeikot houkuttivat Gromia kuitenkin, niin paljon että hän vähät välitti moraalista ja ojensi kätensä kesyttäjälle. (Tai ainakin olisi ojentanut, jos käsi olisi ollut vähemmän sonnan ja syylien peitossa.)
- Selvä. Tuu messiin. Miks mä saan kutsuu sua? kysyi Grom.
- Nimi on Sharkuz. Sano vaan Shark, sanoi kesyttäjä tyytyväinen ilme kasvoillaan. - Mä en tuu tuottaan pettymystä.
- Hyvä niin. Mä vaan haluisin, et sä saisit noi peikot johonkin eristyksiin. Ne meinaan haisee aika pitkälle.
- Ai katos vaan. Meitsin nenä on jo niin turta, et se ei tunne tota röllien hajuu, sanoi Shark höröttäen ja lähti taluttamaan peikkojaan poispäin linnoituksesta.
Kyllä on omituinen kaveri, mietti Grom ja lähti hoippumaan pahoinvoivana kohti linnaketta.
Kaghed Keltasilmä heräsi jossakin osassa linnaketta. Ilmeisesti kellarissa, sillä vallitsi ummehtunut raskas ilma. Hän yskähti muutaman kerran ja nousi pystyyn. Hän ei pystynyt muistamaan miten oli joutunut kellariin. Hän muisti ratsastavia ritareita ja valtavan rautamöhkäleen sekä ilmalennon, muttei sen jälkeen mitään. Vanhuus teki hänelle tepposia. Kaghed nousi pystyyn ja lähti etsimään ulospääsyä. Yhtäkkiä hän muisti yön hiidet ja Ni'Gobblan. Mitä tälle porukalle oli tapahtunut. Hän lähti hädissään ryntäilemään ympäriinsä ja löysikin pian rappuset ylöspäin. Miten ihmeessä hän oli joutunut kellariin. Kun hän vaelteli jonkin aikaa, huomasi hän olevansa Barak Gragissa. Lohdullista, hän ajatteli. Tyytyväisenä hän näki käytävien täyttyneen yön hiisistä ja lähti siltä seisomalta etsimään Gromia. Kaghedin täytyi käydä lunastamassa ansaitsemansa palkkio ja palata takaisin vanhaan kunnon elämäänsä. Näistä ajatuksista hänelle tuli omituisen haikea olo. Grom Rautavasara lähtisi sotaan tyhjennettyään Pahamaat ja Kaghed Keltasilmä, ennen niin voimakas hiisien sotapäällikkö, jäisi kuolemaan mädäntyneeseen hökkeliinsä ypöyksin unohdettuna. Ei, niin ei voinut käydä. Siltä seisomalta Kaghed päätti lähteä Gromin mukaan ja muuttaa historiaa omalta osaltaan. Näin Kaghed Keltasilmä karisteli pölyt päältään nosti leukansa ja suoristi selkänsä (vaikkakin vihlovien selkäkipujen saattelemana). Hän lähtisi jälleen sotaan.
Oveen kolkutettiin. Joku uskalsi häiritä Johan Dryseliä tämän ruokailuhetkellä. Kaksi hemaisevaa nuorta neitokaista liehitteli ruokaa jäystävän Johanin ympärillä ja paistetun rasvan tuoksu leijaili ilmassa.
- Sisään! ärähti Johan.
Ovi avautui ja huoneeseen astui Alex von Teichmann.
- Vai, että sinuakin näkee. Mitä nyt? kysyi Johan nostaen jälleen lusikallisen makoisaa paistia huulilleen.
- Ilmoitusasia. Örkit ovat kokoontuneet jälleen. Uusi örkkien valtava sotaretki on alkamassa ja armeija on iso. Johtajasta emme vielä tiedä mitään, mutta sen tiedämme että örkit ympäri Pahamaita ovat nyt kokoontuneet yhteen ja ovat valmiita marssimaan. Päämääräkin on sumun peitossa. Minulle myönnetyillä valtuuksilla lähetin matkaan partion, jonka tehtävänä on urkkia selville kaikki mahdollinen tulevasta mahtavasta sotaretkestä, örkkien keskuudessa waaaghista, Alex ilmoitti asian vakavin ilmein ja katseli inhon vallassa entistä ystäväänsä.
- Hyvä. Hoitakaa homma. Menehän nyt siitä, hus, sanoi Johan välinpitämättömänä ja laski katseensa.
Alex veti ilmaa sisään sanoakseen vielä jotain, mutta puhalsi sen sitten ulos ja poistui nyökäten. Hän lähti synkeänä takaisin kohti kotiaan, joka sijaitsi lähellä sotilastukikohtaa. Hän oli tähän asti pitänyt Johanin puolia taistelussa kaupungin johdosta, mutta hänen toivonsa paremmasta alkoi sammua. Jos parannusta ei pian tapahtuisi hän joutuisi suorittamaan sydämettömän veriteon, joka pelastaisi Averheimin. Johtoon nousisi joku pätevimmistä ja paremmista miehistä vahvimpana ehdokkaana kaupungin rikkain mies Mark Waldermart. Alex ei voinut sietää tilannetta, mutta pian Johan Dryselin vallalta paneminen olisi ainoa vaihtoehto.
Grom Rautavasara seisoi pienellä mäennyppylällä. Hänellä oli jälleen se tunne. Sama tunne valtasi hänet aina sotaretken ensi marssiin lähdettäessä. Hän ei kuullut mitä ympärillä tapahtui. Hän tuijotti vain eteenpäin kaukaisuuteen. Taivaalla leijaili pilvenhattaroita ja aurinko oli juuri piilossa yhden takana. Silti oli valoisaa. Grom erotti kaukana villikarjulauman ja metsää. Hän sulki silmänsä ja kääntyi ympäri. Avatessaan ne häntä kohtasi jälleen se riemastuttava näky. Tällä kertaa näky oli vielä mahtavampi. Armeija seisoi järjestyksessä valmiina marssimaan. Örkkejä, hiisiä, villiörkkejä ja lisää hiisiä pitkälle pitkälle näköpiirin rajamaille. Kun hän nostaisi kätensä mahtava Waaagh! käynnistyisi. Vielä kerran hän soi katseen kaukaisuuteen. Pian maa tulisi jyrisemään armeijan alla ja marssikarjahdukset täyttäisivät ilman. Grom pystyi erottamaan Ni'Gobblan, Jorgin, Habaz da Eata'n, Kaghedin, Sharkin peikkoineen ja myös katkeran Dubrok Snisbagin, joka oli viime tingassa syösty hiisijohtajan paikalta Kaghedin siirtyessä johtoon. Sotaretki käynnistyisi. Grom Rautavasaran neljäs sotaretki kohti Kaaosta.
- Kohti Kaaosta! Grom karjui ja heilautti kättään.
- Kohti Kaaosta! toisti armeija ja lähti riemuissaan marssiin.
Jylinä täytti maat. Örkkien karjahdukset, torvien melu ja hiisien rähinä peittyi jylinän alle. Pian melun yli kohosi kuitenkin Gromin Uskollisten aloittama sotahuuto.
- Kohti Kaaosta!
_____________________________________________________
Eli tässä taas tällainen tuotos. Sotaretki käynnistyy siis seuraavassa tarinassa.
Grom Rautavasara, Kohti Kaaosta
Grom Rautavasara, Kohti Kaaosta
Viimeksi muokannut Grom, La 20.03.2004 18:33. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Eli pienen kertauksen aika. (Tämä auttaa minuakin oman armeijani suunnittelussa 
) Eli Gromin armeijasta löytyy johtajia seuraavasti: Grom Rautavasara (koko roskan kenraali), Jorg, johtaa suurta osaa örkeistä, Habaz da Eata' johtaa villiörkkejä, Ni'Gobbla johtaa yön hiisiä, Kaghed johtaa hiisiä. Lisäksi löytyy katkera Dubrok Snisbag ja salaisuuksien peitossa oleva Sharkuz peikkoineen. Pari luultavasti hyvin esillä olevaa shamaania (Salthu ja Ratgat Höperö). Tästä on hyvä jatkaa.
Saisi muuten tehdä aika suuren armeijan (pisteissä) jos nämä kaikki haluaisi änkeä mukaan.
) Eli Gromin armeijasta löytyy johtajia seuraavasti: Grom Rautavasara (koko roskan kenraali), Jorg, johtaa suurta osaa örkeistä, Habaz da Eata' johtaa villiörkkejä, Ni'Gobbla johtaa yön hiisiä, Kaghed johtaa hiisiä. Lisäksi löytyy katkera Dubrok Snisbag ja salaisuuksien peitossa oleva Sharkuz peikkoineen. Pari luultavasti hyvin esillä olevaa shamaania (Salthu ja Ratgat Höperö). Tästä on hyvä jatkaa. Saisi muuten tehdä aika suuren armeijan (pisteissä) jos nämä kaikki haluaisi änkeä mukaan
.Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Hahaa, taas kerran oli mahtavaa tekstiä! Loppu sai ihon ihan kananlihalle! 
Mutta taas nuo kysymysmerkit valtaavat maailmaa, pistähän edit nappula soimaan. Muutama kieliopillinen virhekin näkyi tekstissä, esim. käytit imperfektin sijasta pluskvamperfektiä aivan normaalissa kerronta kohdassa joka meinasi sekoittaa hieman, mutta ei se nyt niin paljoa haitannut. Kokonaisuus oli kuitenkin aivan Grom luokkaa. Ainakin tuo ihmisten säätäminen Averheimissa oli todella mukava lisä tähän, eikä se Ni'gobblan palaaminenkaan ihan niin paljoa haitannut. Onneksi palasi kuitenkin sen verran myöhään, ettei heti kuolemansa jälkeen kääntynyt haudassaan. Olen kuitenkin vähän samaa mieltä Slayerin kanssa, ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen mutta muutama uusia tuulia luova kohtaus nostivat tarinan arvoa entisestään. Mutta nyt kirjoitahan sitä jatkoa, kiinostaa tietää että miten käy loppujen lopuksi matkalla. Pitäisiköhän minunkin säätää Altzheimer kohti Storm of Chaosta? 
Mutta taas nuo kysymysmerkit valtaavat maailmaa, pistähän edit nappula soimaan. Muutama kieliopillinen virhekin näkyi tekstissä, esim. käytit imperfektin sijasta pluskvamperfektiä aivan normaalissa kerronta kohdassa joka meinasi sekoittaa hieman, mutta ei se nyt niin paljoa haitannut. Kokonaisuus oli kuitenkin aivan Grom luokkaa. Ainakin tuo ihmisten säätäminen Averheimissa oli todella mukava lisä tähän, eikä se Ni'gobblan palaaminenkaan ihan niin paljoa haitannut. Onneksi palasi kuitenkin sen verran myöhään, ettei heti kuolemansa jälkeen kääntynyt haudassaan. Olen kuitenkin vähän samaa mieltä Slayerin kanssa, ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen mutta muutama uusia tuulia luova kohtaus nostivat tarinan arvoa entisestään. Mutta nyt kirjoitahan sitä jatkoa, kiinostaa tietää että miten käy loppujen lopuksi matkalla. Pitäisiköhän minunkin säätää Altzheimer kohti Storm of Chaosta?
Ai niinkö!?Saisi muuten tehdä aika suuren armeijan (pisteissä) jos nämä kaikki haluaisi änkeä mukaan .
Joo tässä on nyt jokin vika. Foorumi ja word ovat epäsopusoinnussa keskenään. Korjasin taas kysymysmerkit, mutta tämä rupeaa jo sapettamaan. En muistanut tarkistaa tarinaa, joten siitä kielioppivirheet. I'm so sorry. Lähetinpä weekenderille kyselyn ongelmasta...
Missä on mielestäsi parantamisen varaa edelliseen verrattuna?slayer kirjoitti:Jee viimein jatkoa Gromin tarinoille. Tosi hyvä mutta ei aivan yltänyt edellisen tasolle.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
-
The Scientist
- Viestit: 736
- Liittynyt: To 12.06.2003 12:57
-
Fanaatikko
- Viestit: 87
- Liittynyt: Ma 05.01.2004 18:44
Hienoa tekstiä taasen. Ihmettelin pitkänkin tovin joskus lukiessani Salthusta ja Ratgatista, että mihinköhän tarkoitukseen Grom loi heidät. No nyt se selvisi.
Todella hyvä tarina oli taas ja nyt on mukana paljon kiinnostavia hahmoja. Dat sounds good to me, an' me like 't very muc'.
Nyt on vihdoin armeijan kasaus ohi ja päästään marssiin kohti kaaosta. Jäänpä odottelemaan jatkoa taas (Aaargh, pakko lukea lisää Gromia pian-pian!). Supa pisteet.
*Back to watching DBZ...*
Todella hyvä tarina oli taas ja nyt on mukana paljon kiinnostavia hahmoja. Dat sounds good to me, an' me like 't very muc'.
Nyt on vihdoin armeijan kasaus ohi ja päästään marssiin kohti kaaosta. Jäänpä odottelemaan jatkoa taas (Aaargh, pakko lukea lisää Gromia pian-pian!). Supa pisteet.
*Back to watching DBZ...*
Vasaraa vasaralaisille!
Jees, tässä alkaa onnittelut hyvästä tarinasta käydä vähiin kun vaan isket tarinaa toisen perään ja ne on aina vähintääkin yhtä hyviä kuin edelliset. Mutta hyvä se oli ja pieniin kirjoitusvirheissiin ei viitsi takertua tämän laadun tarinoissa.
-Guardsman
Jees, tässä alkaa onnittelut hyvästä tarinasta käydä vähiin kun vaan isket tarinaa toisen perään ja ne on aina vähintääkin yhtä hyviä kuin edelliset. Mutta hyvä se oli ja pieniin kirjoitusvirheissiin ei viitsi takertua tämän laadun tarinoissa.
-Guardsman
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Erittäin selkeä ja hyvä tarina. Vähän enemmän voisit kyllä kuvailla minkälainen leiri esimerkiksi on ja vaikka särkyneen pullon sisätiloja jne. Maastoa voisit vähän kuvailla ja muuta. Tosin pystyin helposti kuvittelemaan minkälainen Sharkuz oli.
Jatka vaan tarinaa, luen senkin.
Jatka vaan tarinaa, luen senkin.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
Tämä kaveri tosiaan osui asian ytimeen... runkoon... juuristoon vai latvustoon...?Rune kirjoitti:Eikös ne esim. särkyneen pullon sisätilat kuvattu jo ensimmäisessä/toisessa/(kolmannessa?) osassa? No, toisaalta, eihän sitä voi odottaa että porukka musitaa näinkin pitkien aikavälien jälkeen.
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.
No niin sitten niin. Olisin mielestäni voinut kuvailla hieman enemmän muussakin tapauksessa, kun kämäisessä kapakassa. Tulevassa tarinassa (jota ryhdyin tänään kirjoittamaan) panostan tähän melkoisesti. Saas nähdä mitä tulee . Ja enpä muista kuvailleeni Särkynyttä Pulloa, ellen sitten ihan pikkasen jossain. Siis ihan näin pikkasen
. Ja enpä muista kuvailleeni Särkynyttä Pulloa, ellen sitten ihan pikkasen jossain. Siis ihan näin pikkasenBack in da biz and so deep in da bashin' game.
Mut hei jes, oon lukenu kaikki sun jutut, ja kyl tätä jatkoa sai kyl vähä odottaki, olin kans ihmetelly noita Sharkua ja Ratgattia, vissiin kyselin aikasemman stoorinki foorumis niistä, mut täysin M-A-H-T-A-V-A-A!!
ja hienoa että Ni'Gobbla tuli takasin, meinaan sellanen juttu notta se on mun lempparihahmo, ja meinas jo aikasemmist lähtee maku ku se "kuoli" ^^ kiip ap te guud wörk!
ja hienoa että Ni'Gobbla tuli takasin, meinaan sellanen juttu notta se on mun lempparihahmo, ja meinas jo aikasemmist lähtee maku ku se "kuoli" ^^ kiip ap te guud wörk!
Power is nothing without the Wisdom to use it