Juuh... Tämmöinen tarina tällä kertaa...
ESINÄYTÖS
Saurus scar-veteraani Uax-Kai lätkäisi korttinsa pöydälle. ”Värisuora!”
Hermann ’silberferkel’ Müllerbach suoristautui, löi kortit pöytään ja virnisti ilkikurisesti.
”Vitoset!”. Uax-Kai murahti äreissään: ”Pikku ystävämme Hermanni taatusti huijaa taas. Pitäisikö meidän harkita parempaan peliseuraan hakeutumista Stonefisst?!”
”Niinpä!” Kääpiö hänen vieressään sanoi. ”Ja se muuten kirjoitetaan sitten vain yhdellä ässällä!”
”Samapa tuo!” Uax-Kai tokaisi, ”Annetaan sille nyt vielä yksi mahdollisuus!”
Hermann kahmaisi voitot itselleen. ”LOL mitä tunareita!” hän totesi mielessään. ”Kääpä tekee tüöt, olihan kierroksen jumbo.” Stonefist suuttui. ”Ja sinultahan ei kysytty mitään!” hän karjahti ja tunki pakan Hermannin kouraan. Uax-Kai väänsi naamansa ivalliseen hymyyn paljastaen samalla ilkeännäköisen valkean hammasrivistönsä. ”Vai onko joku tästä asiasta toista mieltä?!”
Hermann alkoi tuohtuneena sekoittaa kortteja. Lisko ja kääpiö seurasivat tarkkaan vierestä, olisihan se noloa joutua imperiumin sotilaan petkuttamaksi.
Hermann jakoi kortit. Hän päätteli liskon saaneen huonot kortit tämän näyttäessä hapanta naamaa. Stonefist sen sijaan hihkaisi voitonriemuisena: ”Uulalaa, vihdoin onnetar suosii minuakin!”
”Väri… Ristejäkös nämä ovat!” Hermann naurahti. Stonefist ähkäisi ahdistuneena, heitti kortit lattialle ja häipyi seurueesta. Uax-Kai katseli hetken kättään ja sanoi sitten: ”Selvässtikin bretonnialaisten keksimä peli!” Myös hän poistui näyttämättä korttejaan.
Ja itse tarina tulee hetken päästä...
Uax-Kain seikkailut osa 1.
-
DJ_Silverpig
- Viestit: 1350
- Liittynyt: Ke 07.01.2004 15:36
Liskosankari Uax-Kai, kääpiö mikälie Stonefist ja imperiumin jalkaväenkenraali Hermann ’silberferkel’ Müllerbach istuivat pyöreän pöydän ääressä Talabheimin suosituimmassa kapakassa, kaikkein perimmäisessä nurkassa.
”Minkä niin tärkeän asian tähden kutsuit meidät koolle ja vieläpä juuri Tlaxtlanin jokavuotisten sambakarnevaalien aikana?!” Uax-Kai kysyi ihmeissään. ”Ja mikset voinut ilmoittaa siitä kirjeessä?!”
Hermann nojautui taaksepäin, vilkuili epäluuloisesti ympärilleen ja sanoi sitten: ”Asiani koskee haltioita, tarkemmin sanottuna metsähaltioita.” Uax-Kai ja Stonefist nyrpistivät yhdessä nenäänsä. ”Ääääh… haltioita!”
Hermann katsahti toveruksiin ihmeissään. ”Mitä haltiat ovat teille tehneet, jotta teillä olisi jotain heitä vastaan?!”
Uax-Kai vaihtoi asentonsa mukavampaan ja nojasi päänsä käsiensä varaan.
”He ovat ensinnäkin… Ylimielisiä!”
”Jep jep!” Stonefist vahvisti.
”Me opetimme heidät taikomaan ja nyt he ottavat kunnian itselleen!” Lisko jatkoi.
”Jep jep!”
”Frägstealerit!”
”Jep jep!”
”Ne ratsastavat meidän cold oneillamme!”
”Jep jep!”
”Meillä puut eivät kävele!”
”Jep jep!”
”…”
”Jep jep!”
”???... Eikö sinulla ole muuta sanottavaa?!” Uax-Kai kysyi kääntäen päänsä kohti kääpiötä.
Tämä nyökkäsi varovasti ja kertoi:
”Me kääpiöt emme vain syistä ja toisista vain tykätä niistä!”
”Jeps!” Lisko vahvisti hymyillen ja vilkaisi varovasti Hermannia. Tämä oli jättänyt seurueen ja häipynyt teille tietymättömille.
”Ja nyt hän antaa vielä syyn olla pitämästä ihmisistäkään!” Stonefist murahti.
Talabheimin keskustassa erikoinen kaksikko, liskoihminen ja kääpiö laahustivat kojulta toiselle yrittäen kuluttaa aikaansa. Stonefist tokaisi masentuneena Uax-Kaille ”Olisin varmaan ottanut vaimoni mukaan, jos olisin tiennyt, että tänne tultiin vain shoppailemaan!”
Uax-Kai nyökkäsi. ”Oikeassa olet, mutta kuka sanoi, että tänne tultiin VAIN shoppailemaan?!”
Kääpiön katse kirkastui. ”Aivan. Etsitään kuitenkin jonkinlaista pesuainetta, kun siellä teilläpäin satamassa laivaa odotellessani se suurehko lokki kakkasi nutulleni!”
Uax-Kai tunsi itsensä kerrankin viisaaksi. ”Tarkoitat varmaan sitä terradonia!”
Ei mikään älyttömän pitkä tai erityisemmin suunniteltu, mutta tuollainen kuitenkin!
”Minkä niin tärkeän asian tähden kutsuit meidät koolle ja vieläpä juuri Tlaxtlanin jokavuotisten sambakarnevaalien aikana?!” Uax-Kai kysyi ihmeissään. ”Ja mikset voinut ilmoittaa siitä kirjeessä?!”
Hermann nojautui taaksepäin, vilkuili epäluuloisesti ympärilleen ja sanoi sitten: ”Asiani koskee haltioita, tarkemmin sanottuna metsähaltioita.” Uax-Kai ja Stonefist nyrpistivät yhdessä nenäänsä. ”Ääääh… haltioita!”
Hermann katsahti toveruksiin ihmeissään. ”Mitä haltiat ovat teille tehneet, jotta teillä olisi jotain heitä vastaan?!”
Uax-Kai vaihtoi asentonsa mukavampaan ja nojasi päänsä käsiensä varaan.
”He ovat ensinnäkin… Ylimielisiä!”
”Jep jep!” Stonefist vahvisti.
”Me opetimme heidät taikomaan ja nyt he ottavat kunnian itselleen!” Lisko jatkoi.
”Jep jep!”
”Frägstealerit!”
”Jep jep!”
”Ne ratsastavat meidän cold oneillamme!”
”Jep jep!”
”Meillä puut eivät kävele!”
”Jep jep!”
”…”
”Jep jep!”
”???... Eikö sinulla ole muuta sanottavaa?!” Uax-Kai kysyi kääntäen päänsä kohti kääpiötä.
Tämä nyökkäsi varovasti ja kertoi:
”Me kääpiöt emme vain syistä ja toisista vain tykätä niistä!”
”Jeps!” Lisko vahvisti hymyillen ja vilkaisi varovasti Hermannia. Tämä oli jättänyt seurueen ja häipynyt teille tietymättömille.
”Ja nyt hän antaa vielä syyn olla pitämästä ihmisistäkään!” Stonefist murahti.
Talabheimin keskustassa erikoinen kaksikko, liskoihminen ja kääpiö laahustivat kojulta toiselle yrittäen kuluttaa aikaansa. Stonefist tokaisi masentuneena Uax-Kaille ”Olisin varmaan ottanut vaimoni mukaan, jos olisin tiennyt, että tänne tultiin vain shoppailemaan!”
Uax-Kai nyökkäsi. ”Oikeassa olet, mutta kuka sanoi, että tänne tultiin VAIN shoppailemaan?!”
Kääpiön katse kirkastui. ”Aivan. Etsitään kuitenkin jonkinlaista pesuainetta, kun siellä teilläpäin satamassa laivaa odotellessani se suurehko lokki kakkasi nutulleni!”
Uax-Kai tunsi itsensä kerrankin viisaaksi. ”Tarkoitat varmaan sitä terradonia!”
Ei mikään älyttömän pitkä tai erityisemmin suunniteltu, mutta tuollainen kuitenkin!
Possu
-
DJ_Silverpig
- Viestit: 1350
- Liittynyt: Ke 07.01.2004 15:36
-
DJ_Silverpig
- Viestit: 1350
- Liittynyt: Ke 07.01.2004 15:36