Tässä olisi tarinanpätkä old worldissa seikkailevista shadow warrioreista.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.
Varjosoturit
Vesipisarat tipahtelivat alas kuut peittävistä tummista pilvistä, sade oli alkanut jo laantua kun varjosoturi katseli puusta alla kulkevia petomiehiä odottaen, hiljaa ja huomaamattomasti, kätkeytyen puun runsaaseen lehvistöön. Pilvipeite alkoi jo rakoilla ja kuut loistivat kirkkaasti sen takaa. Alapuolella kulkevat peto-olennot liikahtelivat levottomina, aivan kuin ne aavistaisivat niitä väijyvän kuoleman. Kohta ne maksaisivat verellään joka ikisen pahan teon joita olivat elämänsä aikana tehneet, ja tämä ajatus sai hymyn nousemaa nuoren haltian huulille. Sillä hän vihasi näitä olentoja yli kaiken, ne elivät vain tappaakseen ja ainut asia joka sai ne nauramaan oli muiden kärsimys, ja noiden petojen aiheuttamaa kärsimystä hän oli todistanut elämänsä aikana liikaakin.
Mutta pian osa noista kärsimyksistä olisi maksettu, ja varjosoturi nosti jousensa tyynnyttäen mielensä tuolla ajatuksella. Sekunnit tuntuivat tunneilta kun hän katseli alhaalla käveleviä olentoja, etsi sopivaa kohdetta, odottaen että etujoukko aloittaisi hyökkäyksen. Hänen vaatteensa olivat märät mutta hän ei välittänyt, ajatus lähestyvästä taistelusta lämmitti niin hänen mieltään kuin ruumistaankin ja hän ei malttanut odottaa.
Pian petomies joukon etupäästä alkoi kuulua tuskan huutoja ja haltia päästi irti jänteestä lennättäen nuolen suoraan alla olevan olennon hirveä muistuttavan pään lävitse. Samalla muistakin puista alkoi lennähdellä nuolia ja tusinan verran noita kaaoksen sikiöitä kaatui maahan nuolien lävistäminä. Ennen kuin pedot ehtivät täysin tajuta mitä tapahtui toinen nuoli parvi lennähti alas ympäröivistä puista harventaen niiden lukumäärää ennestään, salamojen iskiessä maahan lisää kaaoksen synnyttämiä petoja, onneksi Alariel on täällä nuori haltia ajatteli nopeasti haistaessaan palaneen lihan kitkerän hajun. Juuri kun pedot tajusivat että he olivat kävelleet ansaan, puihin kätkeytyneet jousi miehet loikkasivat alas miekat paljastettuina, käyden vihollistensa kimppuun nopeasti ja armottomasti. Varjosoturi katseli tilannetta tyytyväisenä, ampui vielä kerran, heitti nopeasti jousen selkäänsä ja loikkasi sitten alas vetäen miekkansa nopeasti huotrastaan ja työntäen sen sitten yllättyneen petomiehen selkään. Hän veti miekkansa pois ja ajatteli miten rauhoittavalta tuntui pitää sitä kädessä. Se oli täydellisesti tasapainotettu ja sen ithilmarista taotulla terällä tanssahtelevat kuunsäteet loistivat rauhoittavasti. Hän oli saanut miekan perintönä kun hänen isänsä oli kuollut taistelussa druchii piraatteja vastaan, siitä oli jo kymmeniä vuosia mutta yhä kun hän joskus ajatteli isäänsä kyynelet nousivat hänen silmiinsä, sillä hän oli ollut hyvin läheinen isänsä kanssa, tämä oli opettanut hänelle kaiken mitä tiesi ja isänsä opettamien taitojen ansiosta hän oli selvinnyt monesta tukalasta tilanteesta.
Ja hyvin miekka oli häntä palvellut, varjosoturi ajatteli murskatessaan erään petomiehen nenän miekkansa lappeella, sitten hän pyörähti, hypäten samalla taaksepäin ja irrotti tämän pään laajakaarisella iskulla. Vaikka petomiehet olivat tunnetusti vahvoja ja raivokkaita sotureita oli ansa antanut edun varjosotureille, petomiehet oli yllätetty täydellisesti. Ja olivathan he muutenkin huomattavasti taidokkaampia taistelijoita kuin barbaariset petomiehet, nuori haltia ajatteli. Sitten hänen ajatuksensa katkesivat haisevan hirviolennon käydessä hänen kimppuunsa. Haltia soturi kierähti helposti sivuun tämän keihään tieltä ja iski aseen pois olennon käsistä. Peto ei tästä välittänyt vaan hyökkäsi haltian kimppuun paljain käsin tavoitellen tämän kaulaa raudan lujilla käsillään, yllättyen ketterän soturin loikatessa eteenpäin ja tuntiessaan kylmän teräksen pureutuvan omaan kaulaansa. Yksi lisää ajatteli varjosoturi, loikkasi sivuun lähestyvän iskun tieltä ja lennätti sitten miekkansa kohti hyökkääjää. Tämä oli kuitenkin varuillaan ja kyyristyi juuri ajoissa miekan tömähtäessä harmittomasti takana olevaan puuhun. Varjosoturin kirotessa petomies ponnahti soturia kohti heilauttaen omaa kirvestään villissä kaaressa, haltia oli kuitenkin valmiina ja syöksyi nopeasti kirveen ja sitä käyttelevän sekasikiön alitse. Samassa hän oli pystyssä ja veti miekkansa irti puusta heilauttaen sitä kohti liian lähelle eksyvää petomiestä saaden sen hyppäämään suoraan takanaan olevan toisen varjosoturiin miekkaan, jatkaen liikettä kääntymällä edellisen iskun välttäneen olennon puoleen tajuten juuri ja juuri väistää kohti syöksyvää kirvestä. Mutta väistäessään hän tömähti suoraan toisen petomiehen syliin. Raudan lujat kädet kietoutuivat haltian ympärille saaden tämän tiputtamaan miekkansa ja tehden kaikenlaisen rimpuilun turhaksi. Ilma puristui ulos varjosoturin keuhkoista tämän kamppaillessa peto-olentoa vastaan, mutta se oli turhaa, olennon valtavat lihakset pullistelivat sen yrittäessä murskata heiveröisen haltian silkalla brutaalilla voimalla. Polttavat kivun aallot syöksyivät läpi varjosoturin ruumiin tämän yrittäessä pitää mielensä kirkkaana tuskan kasvaessa. Samassa toinen hirviö alkoi lähestyi uhkaavasti puisen nuijan rautapiikit verestä tummina, viha silmissään leiskuen, ja juuri kun se kohotti aseensa iskuun, teräskärkinen nuoli iskeytyi suoraan pedon oikeaan silmään, olento oli kuollut ennen kuin se iskeytyi maahan. Välittömästi toinen nuoli iskeytyi varjosoturia kiinni pitävän hirviön olkapäähän saaden sen heikentämään otettaan tarpeeksi, jotta haltiasoturi pystyi irtautumaan. Hän pudottautui maahan, poimi miekkansa ja survaisi sen pedon nivusiin. Olento karjui kivusta ja raivosta, vajoten polvilleen kun varjosoturi nousi sen ylle kuin kuoleman enkeli. Teräksen välähdys salaman lyödessä ja pedon eloton pää putosi sateen pieksemälle sammal mättäälle. Nuori soturi luhistui polvilleen.
”Alanthir, oletko kunnossa?”, kysyi kuolettavasti joustaan käytellyt soturi juostessaan maassa makaavan varjosoturin luokse, ojentaen tälle kätensä.
”Olen, kiitos sinun Elreth. Tähtäyksesi oli yhtä varma kuin aina ennenkin, päätäni vain hiukan särkee sen kirotun sekasikiön takia.” Nuori haltia vastasi tarttuessaan ystävänsä veriseen käteen.
”Veri on vihollisen”, Elreth huomautti nähdessään Alanthirin huolestuneen katseen.
”Paljon on verta vuodatettu, moni rikos kostettu”, nuori soturi vastasi hymyillen heikosti, selvästi helpottuneena että hänen ystävänsä oli kunnossa.
”Totta, hyökkäys näytti onnistuneen moitteettomasti” Elreth totesi vetäessään Alanthirin ylös sateen kastelemasta ruohikosta. He olivat jäljittäneet petomiesten ryhmää kolme päivää ennen kuin olivat saaneet ne kiinni, varjosoturit olivat saaneet olennoista vihiä näiden poltettua viherkummun kylän maan tasalle, teurastaen kaikki sen asukkaat jättämättä ketään henkiin. Lopulta he olivat saaneet mellastavan lauman kiinni ja kostaneet kuolleiden puolesta, velka oli maksettu verellä. Alanthir laittoi miekkansa huotraan ja katsoi ympärilleen samalla kun venytteli särkeviä lihaksiaan. Lähes kaikki petomiehet olivat kuolleet ja varjosoturit olivat lopettamassa vielä hengissä olevia. Kukaan ei nähtävästi ollut kuollut ja vakavasti haavoittuneitakaan ei ilmeisesti ollut. Kuolleiden petomiesten ruumiita oli jo alettu kasaamaan rovioksi ja nuolia kerättiin takaisin viineihin. Soturit vaikuttivat tyytyväisiltä, taistelu oli mennyt hyvin eikä yksikään saastainen peto ollut päässyt pakoon.
Lisää seuraa mikäli lukijat sitä tahtovat.
No, palautetta?
Varjosoturit
Varjosoturit
Other bands play, Manowar kills!
ei yhtään hullumpi. en löytänyt yhtään huonoa kohtaa mutta toi missä toi tyyppi tappeli niitten kahen petomiehen kanssa oli vähän sekanen. saattaa johtua omasta hätäisyydestään. ja tietenkin jatkoa pitää laittaa tai muuten hukka sinut perii
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Kuten sopuli jotain jo sanoi, olen samaa mieltä siitä kahden petomiehen hajottamiseta. Sitten ihmetytti, miksi se yksi petomise yritti piikkinuijallaan tappaa varjosoturia, joka oli toisen petomiehen sylissä? 
No, olihan jostain etittävä jotain huonoa. Lopussa ehkä vähän toi kuvailu alkoi hiipua, mutta eihän se niin vakavaa ole 
muuten aivan upea tarina, älä lopeta kuvailua seuraavalla kerralla kesken 
'' Jatkoa ,'' yleisö mylvii (tai ainakin yksi niistä)
No, olihan jostain etittävä jotain huonoa. Lopussa ehkä vähän toi kuvailu alkoi hiipua, mutta eihän se niin vakavaa ole muuten aivan upea tarina, älä lopeta kuvailua seuraavalla kerralla kesken '' Jatkoa ,'' yleisö mylvii (tai ainakin yksi niistä)
Viimeksi muokannut Aco, La 27.03.2004 18:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Joo, tuo loppu tuli tosiaan kirjoitettua vähän hätäisesti.
Ja kyllähän tuo taistelu niiden petomiesten kanssa voi kieltämättä olla hiukan sekava.
Niistä kahdesta petomiehestä sen verran että se piikkinuijaa heilutteleva petomies halusi itse hiukan kunniaa rusikoimalla haltiaa ja Alanthir oli helppo kohde kun toinen jo piteli sitä paikallaan...
Ja kyllähän tuo taistelu niiden petomiesten kanssa voi kieltämättä olla hiukan sekava.
Niistä kahdesta petomiehestä sen verran että se piikkinuijaa heilutteleva petomies halusi itse hiukan kunniaa rusikoimalla haltiaa ja Alanthir oli helppo kohde kun toinen jo piteli sitä paikallaan...
Other bands play, Manowar kills!
ENCORE ENCORE.....ainoa vika jonka tuosta löysin että hihhuli-elffien ei pitäisi vihata mitään....no okei shadow warrut nyt vihaa noita dorka-elffeja mutta niitäkin vaan sen takia että ne upotti niiden maan...mutta ei se mitään....joten...ENCORE ENCORE....
"Stay where you are... You're making me look amazingly brilliant."
Nämä haltiat ovatkin palkkasotureita jotka on kasattu tyypeistä ketkä ovat menettäneet kaiken erilaisille kaaoksenpalvojille, dark elffeille, mutanteille yms. ja heidät on koulutettu sotureiksi. Muut haltiat eivät oikein pidäkään heistä sotaisan luonteensa vuoksi ja tämän takia he matkustelevat ympäriinsä etsimässä töitä miekoilleen, sen sijan että viljelisivät maata ja perustaisivat perheen.
Other bands play, Manowar kills!
Guan Yu kirjoitti:Nämä haltiat ovatkin palkkasotureita jotka on kasattu tyypeistä ketkä ovat menettäneet kaiken erilaisille kaaoksenpalvojille, dark elffeille, mutanteille yms. ja heidät on koulutettu sotureiksi. Muut haltiat eivät oikein pidäkään heistä sotaisan luonteensa vuoksi ja tämän takia he matkustelevat ympäriinsä etsimässä töitä miekoilleen, sen sijan että viljelisivät maata ja perustaisivat perheen.
aaa.....no se selittääkin kaiken.......tuo oli todella huva tarina.......
"Stay where you are... You're making me look amazingly brilliant."
