Emanuel, Talabheimin puolustus.
Kirjoittanut: Johtaja Jaakkola
”Ei!” Emanuel huusi ja löi nyrkillä puuhun. Emilion kuolema vaivasi häntä vieläkin, vaikka siitä oli kulunut 2vuotta. Hänen ystävänsä olivat panneet tämän myös merkille, ja yrittivät olla laittamatta tälle kauheita paineita. Emanuel oli nyt Talabheimin isäntä ja siksi hänellä oli kaikki paineet. Emanuel oli käskenyt rakennusmiesten vahvistamaan muureja, sillä hän pelkäsi vampyyrien vastaiskua. Talvet ja kesät muureja vahvistettiin, ja kohta puolustuksesta vastasi 30000sotilasta, marmorimuurit ja valtava hopeinen portti. Kukaan ei tiennyt mistä Emanuel oli saanut resurssit tähän ylellisyyteen, mutta eipä ketään kiinnostanut. Kun työ oli valmis, Emanuel piti suuret juhlat suurella torilla. Pöydät notkuivat ruuasta, viinistä ja oluesta, mutta myös ohjelmaa oli järjestetty. Talabheimin oma tanssi-ryhmä esiintyi väelle, joka humalasta huolimatta nauttivat esityksestä täysin rinnoin. Ainoa joka ei ollut juhlatuulella, oli Emanuel. Hän seisoi talonsa parvekkeella ja katsoi pimeyteen. ”Uskotko että he tulevat?” kysyi möreä, ehkä hieman humaltunut ääni. Se oli vanha kääpiö, joka oli ollut mukana hakemassa Emilion ruumista Sylvaniasta. ”Uskon” Emanuel vastasi hiljaa. ”Uskon että he tulevat pian” hän jatkoi. ”Mutta se on sitten kun se on” vastasi kääpiö ja läppäsi Emanuelia selkään. ”Aivan, nyt juhlitaan” Emanuel sanoi ja kaverukset lähtivät torille.
****
”Emanuel” sihisi vihamielinen ääni. ”Onko armeija valmiina?” ääni jatkoi. ”Kyllä herra” kyttyräselkäinen mies vastasi. ”Haluan puhua heille” ääni sanoi. ”Selvä, tätä tietä” mies sanoi. Suuri hahmo kohottautui ja lähti kävelemään kohti parveketta. Tämä hahmo oli Alfred von Drakenhof, ja hänen isänsä Adolf von Drakenhof sai surmansa Emanuelin miekasta. Oli siis selvää että Alfred janoi koston vääryydestä mitä hänelle oli tehty. ”Velka ei ole todellakaan vielä maksettu” sihisi Alfred matkalla parvekkeelle. ”Kaksi!” hän huusi. ”Kaksi vuotta olen tätä odottanut!” hän jatkoi. ”Velka ei ole vielä maksettu” Alfred huusi. ”Ja huomenna, tätä velkaa lähtekäämme perimään” hän jatkoi. Alhaalta kuului kamala mylvintä, kun sudet ulvoivat, zombit örvelsivät ja lurkit kolistelivat kuitansa. Alfred poistu parvekkeelta ja lähti kohti arkkua, joka makasi keskellä pääsalia. ”Herätä minut huomenna” Alfred sanoi kyttyräselälle ja vaipui koomaan.
Aamulla mies saapui arkulle ja koputti sen kantta. Alfred viskasi kannen pois ja astui lattialle. ”Juoma!” Alfred karjaisi. ”Tässä” mies sanoi ja ojensi pullon hänelle. Alfred joi juoman yhdellä huikalla ja lähti kohti linnan tornia. ”Jätä minut nyt” Alfred sanoi. ”Kuten haluatte” kyttyräselkä sanoi. Koko kuluvan päivän Alfred oli tornissa, ja päivän lopussa Alfred tuli pois tornista, mustaan haarniskaan pukeutuneena. Mahtava kahdenkäden miekka roikkui vyöstä ja pelottava kruunu loisti hopeana kuun valossa. ”On aika” Alfred sanoi ruosteiseen haarniskaan pukeutuneelle miehelle. ”Aivan, armeija odottaa ulkona” mies vastasi. ”Hyvä” Alfred sanoi. Alfred lähti kävelemään kohti oudonnäköistä tallia, jossa kuului kamalaa karjuntaa. Alfred avasi oven ja ulos singahti valtava zombilohikäärme, jonka perässä tallusti siivekäs painajainen. Alfred nousi lohikäärmeen selkään ja kyttyräselkä siivekkään painajaisen selkään. ”Tule, nyt käymme lunastamassa velkamme” Alfred sanoi ja kannusti lohikäärmeensä lentoon. Hän lensi koko armeijansa yli ja käärme karjaisi mahtipontisen karjahduksen, jolloin koko armeija lähti eteenpäin. Noin 3tunnin päästä viimeinenkin lurkki oli lähtenyt porteista ja velan maksu voisi alkaa.
Tämä on nyt pieni prologi tulevalle tarinalle jonka pitäisi kertoa siitä, mitä tapahtui Emilion kuoleman jälkeen. Kommentteja ja rakentavaa kritiikkiä kiitos.
Emanuel, Talabheimin puolustus. Prologi
-
Johtaja Jaakkola
- Viestit: 38
- Liittynyt: Ke 02.04.2003 08:46
Olinx eka!?
Ohei! Lisää Emanuelia. Näyttää aika mielenkiintoiselta. Hieman kuvausta olisi saanut olla esim. Alfred vampyyrin herätyksessä sun muuta, että olisi saanut kunnolla tunnelmasta kiinni. Toisaalta tätä pystyy lukemaan, ja jos tällaista tahdot kirjoittaa niin minä olen ainakin lukemassa.
Mutta hieman tätäkin saa paranneltua, mutta toisaalta kirjoittamalla oppii, harjoitus tekee mestarin, ei kukaan ole seppä syntyessään, jokainen paikatkoon omat saappaansa, ja niin edelleen.
Ohei! Lisää Emanuelia. Näyttää aika mielenkiintoiselta. Hieman kuvausta olisi saanut olla esim. Alfred vampyyrin herätyksessä sun muuta, että olisi saanut kunnolla tunnelmasta kiinni. Toisaalta tätä pystyy lukemaan, ja jos tällaista tahdot kirjoittaa niin minä olen ainakin lukemassa.
Mutta hieman tätäkin saa paranneltua, mutta toisaalta kirjoittamalla oppii, harjoitus tekee mestarin, ei kukaan ole seppä syntyessään, jokainen paikatkoon omat saappaansa, ja niin edelleen. 