"Nimenhuuto!" mylväisi kersantti Armstrong. "Albert!" "Jups." "Bethamev!" Hiljaisuus. "Kuollut kai", sanoi Cathay, mies jolla oli normaalin pään tilalta Tyranidisoturin pää. Hän oli aina yhtä pelottavan näköinen. "Vai niin. Gregorjevits?" "Paikalla!" "Kilroy!" Taas hiljaisuus. "Kuoli just äsken, siltä oli maha revitty auki. Ihan sairaan äklöö", tokaisi Albert. "Pratt! Eikun minähän näin itse, miten hänen päänsä ammuttiin irti... Shellberg!" "Ugh." "Älä nyt enää tuota viitsi... Treborevick?" "Makaa tuolla viiden metrin päässä, taisi kupsahtaa myrkkyyn", sanoi Xanadu-niminen korpraali. "Siis", jatkoi Armstrong. "Neljä kuollutta, nolla vakavasti haavoittunutta." Hän kirjoitti tiedot ylös ja käski lähimmän sotamiehen viedä viesti kommodorille.
Komissaari Fang vilkaisi kommodori Ironsiden olan yli. "Huh. Kolmekymmentä kuollutta ja hulluksi tullut Inkvisiittori. Ei ihan niitä parhaita voittojamme", hän huomautti. "Meidän täytyy tilata vahvistuksia Anudralta; muutama mutanttikin kaatui. Kestää varmaan pari viikkoa." "Ei voi mitään", vastasi kommodori. "Mitäs luulet, pistetäänkö tilaukseen vielä muutama sinko?"
Taisteluristeilijä Tuhon Nyrkki II nousi korviahuumaavasti jymisten Mhakethin pinnalta. Navigaattorin annettua koordinaatit se siirtyi poimuajoon (tekijän huomautus: Star Trek? Mikä ihmeen Star Trek?) kohti Anudraa.
**************************
Epäinhimillinen kiilto syttyi mhakethilaismiehen aikaa sitten kuolleisiin silmiin koristeellisen tikarin koskiessa ruumista. Se nousi ylös kömpelösti ja asteli herättäjänsä käskystä rivistöön tuhansien samanlaisten joukkoon. Sormea heilauttamalla Inkvisiittori Caius antoi joukko-osastolle käskyn siirtyä tehtäviinsä. Olet suoriutunut hyvin, ilmoitti hänen tikarinsa hänen päänsä sisällä. Kohta armeija on jo koottu. Nyt epäkuolleita sotureita on jo noin 300 000. Paikalliset tekevät meille palveluksen haudatessaan kaikki samoille hautausmaille. "Mitenkäs aiot aseistaa ne?" kysäisi Caius. Veitsi nauroi. Nooh, luulenpa, että tällainen joukko murskaa muutaman kaupungin ilmankin. Kuolleilta puolustajilta saat kyllä lisää joukkoja ja pari asettakin, jos tahdot. Caius päätti luottaa neuvonantajaansa ja katsahti etääntyvää joukkoaan. Tuhoa oli odotettavissa. Kohta tämä surkea planeetta olisi hänen.
Veitsi hykerteli suuruudenhullussa ja vallanhimoisessa mielessään. Uusi isäntä toimi kiitettävän tehokkaasti. Mutta hän oli siitä huolimatta pelkkä väline. Vain väistämättömän kohtalon välikappale. Veitsi himoitsi vain ja ainoastaan valtaa. Se oli kyllä Kaaosjumalien tekemä, mutta oli jo pian kyllästynyt palvelemaan. Sitä ei voinut vähempää kiinnostaa joku Tzeentch tai vastaava.
*******************************
Eversti McGregor kuuli tutkan piipittävän yhtäkkiä. Hän kaivoi sen esiin ja katsoi ruutua. Hän hieraisi epäuskoisena silmiään ja katsoi, ettei kone vain ollut rikki. Ei; siinä se yhä oli, lähestymässä hitaasti, mutta varmasti hänen miehittämäänsä kaupunkia. Massiivinen rykelmä sotilaita. Miten hitossa tänne oli saatu tuotua tuollainen armeija, vaikka suoraan Kriegistä tuodut Kuolemanjoukkojen eliittisotilaat vartioivat koko ajan lähistöä? "Tarkkailuasemat! Näkyykö mitään ihmeellisyyksiä?" hän huudahti mikrofoniin. "Noup, söör. Ei tääl mitää oo. Pohjonen selvä, itä selvä, etelä selvä. Ja länttähän vartioidaan", vastasi rahiseva ääni. "Ehkä niin, mutta vilkaiskaapa silti länteen." "Jessöör... ohhoh!" kuului toisesta päästä. Seuraava ääni taas kuulosti siltä kuin mikrofoni olisi pudonnut toisessa päässä lattialle.
Tähystäjä Schwartz tuijotti lähestyvää massaa hetken. Sen haju alkoi jo ehtiä hänen nenäänsä asti. Yhtäkkiä hän havahtui ja poimi mikrofonin lattialta. "Achtung! Hälytys! Kaikki länteen ja vähä äkkii! Ne jyrää meitin!" hän karjui epätoivoisena.
Maanjäristäjä- tykin ammus lennätti kuusi epäkuollutta kilon paloina ilmaan, mutta armeija jatkoi vääjäämätöntä kulkuaan kohti kaupunkia. Muutama niistä kilon paloistakin jatkoi matkaa, jota oli jäljellä enää parisataa metriä. Jotkut irrottivat jo valmiiksi paloja itsestään heittoaseiksi tai poimivat maasta kiviä ja karahkoja. Laserkanuuna sulatti yhden hirmun pään, mutta se jatkoi silti hoippuvaa askellustaan, ehkä horjuen hiukan enemmän kuin ennen. Raskaat pulttitykit (tekijän huomautus: keksikää itse parempi suomennos! Bolt = pultti) avasivat tulen ja niittivät satoja hirviöitä maahan, mutta se ei paljon satojentuhansien sotureiden joukkoa haitannut. Matkaa oli enää parikymmentä metriä, ja kivet ja ruumiinpalat alkoivat lennellä kohti noin viittätuhatta puolustajaa. Laserkiväärit hajottivat vielä muutama tuhat kävelevää ruumista, mutta ne alkoivat jo päästä lähitaisteluun, jossa ihmisillä ei ollut mahdollisuuksia. Kaupunki oli tuomittu.
****************************
"Uusin raportti sektorilta XE 456 Gamma! Gentravalin kaupunkiin on hyökätty!" huusi kommunikaatiohuoneesta juokseva sotilas. "Mitä?! Senhän piti olla täysin vartioitu!" karjahti Ironside ja nousi pystyyn. "Ei tietoa, mutta armeija koostui kuulemma ainakin 200 000 epäkuolleesta!" Komissaari Fang katsahti kommodoriinsa. Kaaoksen joukoissa ei oltu vielä nähty yhtään zombia tällä planeetalla. Kyseessä oli siis jokin muu. Varmaan jokin vielä vaarallisempi.
(Varmaan vähän liian lyhyeksi jäi, mutta jatkoa seuraa!)
Anudran MCLXXXIX: Osa IV, Uusi uhka
Anudran MCLXXXIX: Osa IV, Uusi uhka
Jos pystyt lukemaan tämän, jättikokoinen asteroidi ei sittenkään osunut yöllä maapalloon.
Oli hiukka lyhyt, mutta eipä haitannut. Epäkuolleet ovat kyllä uusi ilmestys nelkytäkoossa, mutta aika hyvin itseasiassa mallinnettu tähänkin ympäristöön. Jännä idea, taas kerran. 
Mutta tarinaa kokonaisuutena häiritsivät pari tekijänhuomautusta sekä hieman kankea dialogi. Kielenkäyttö, esim. 'Ne jyrää meitin' ja vastaavat eivät ainakaan minun mielestäni tuoneet oikeaa tunnelmaa tarinaan. Mutta makunsa kullakin, jeh?
Mutta tarinaa kokonaisuutena häiritsivät pari tekijänhuomautusta sekä hieman kankea dialogi. Kielenkäyttö, esim. 'Ne jyrää meitin' ja vastaavat eivät ainakaan minun mielestäni tuoneet oikeaa tunnelmaa tarinaan. Mutta makunsa kullakin, jeh? 
