(Tekijän huomautus: Lue aikaisemmat osat tai tajuat tästä luultavasti hyvin vähän! Jos et löydä niitä topiceista, pistä yv:tä niin voin lähettää paluupostissa. Kiitos huomiostanne. Jatkakaamme...)
"Montako kertaa tästä on puhuttava?" tiuskaisi kommodori Ironside turhautuneena kommunikaatiolinkkiinsä. "Ilman vahvistusjoukkoja emme edelleenkään voi suorittaa sotatoimia. Asia ei, kaikella kunnioituksella, parane vaikka kuinka sitä kysyisitte. Niiiiiiin, joukot ovat edelleenkin myöhässä! En suostu työskentelemään vajaan komppanian kanssa, eivätkä sen puoleen sotilaanikaan." Hän kuunteli hetken. "Aivan niin, herra kenraali, ilmoitan kun joukot tulevat. Ei sitä varten tarvitse kuudesti pyytää. Kuulemiin, herra kenraali!" Hän äyskäisi ja heitti kuulokkeet nurkkaan. "Taas sitä samaa vai?" kysäisi komissaari Fang hänen takanaan. "Saamarin ääliö tuo paikallinen kenraali", murisi Ironside. "Joka helkkarin asia pitää selittää miljoona kertaa kolmena kappaleena! Äh, tule, ystäväiseni. Mennään ulos purkamaan paineita ampumaradalle."
*******************************
Pahvinen örkinkuva posahti kappaleiksi hauliryöpyn rysähtäessä päin. "Hah! Johdan jo neljällä pisteellä!" huudahti Ironside. "Höh, eräillä onkin täysin tärisemätön titaaninen käsi! Sitäpaitsi", Fang lisäsi ja ampui laserpistoolillaan pahvi- Tyranidin, "kolmella sinä johdat!"
Punaiset, kiiltävät silmät tarkkailivat pensaikosta kaksikkoa. Niiden omistaja heilautti kättään ja murahti. Suuri hahmo liikahti sen vieressä ja örähti. Punasilmäinen hahmo osoitti kaksikkoa ja kuiskasi muutaman sanan kumppaninsa korvaan. Se vilkaisi häntä ja sen torahampainen suu vääntyi julmaan irveeseen.
Fang kuuli selvästi, miten jossain räsähti oksa. Hän vilkuili hetken ympärilleen, muttei nähnyt mitään. Hän kohautti olkapäitään ja jatkoi ampumista; varmaan joku eläin. Sitten kuului isompi räsäys. Hän käännähti ympäri ja näki jättimäisen Khornen suurdemonin ryntäävän ärjyen kohti. "Kommodori! Varo!" hän huudahti ja ampui otuksen rintaan, mutta se ei älähtänytkään, jatkoi vain matkaansa. Nyt kommodorikin laukaisi sekä haulikkonsa että plasma-aseensa, mutta demoni väisti toisen ja kesti toisen ilmeenkään värähtämättä. Fang otti kirveensä ja valmistautui lähitaisteluun. Demoni huitaisi ohi, ja Fang heilautti kirvestään. Demoni nappasi sen kouraansa ja viskasi maahan. Sitten se kaappasi Fangin kainaloonsa ja kääntyi kohti Ironsideä, joka oli antanut hälytyksen ja aikoi taas ampua pistoolillaan. Demoni heilautti kättään luonnottoman nopeasti ja otti kommodorin aseet pois heittäen ne jonnekin. Se kaappasi kommodorinkin ja juoksi pois kaksi potkivaa ja takovaa ihmistä kainaloissaan välittämättä lasertulituksesta.
Kersantti Armstrong ryntäsi ulos heti hälytyksen kuultuaan napaten aseensa telineestä. Hän näki valtavan demonin juoksevan pois kommodori ja komissaari käsissään. "Perään, miehet!" hän huudahti ja ampui, mutta otus väisti. Armstrong vilkaisi juostessaan taakseen ja näki kolmenkymmenen miehen seuraavan ja tulittavan. Yhtäkkiä demonin menosuunnasta rynni esiin lauma demonikoiria. "Vetäytykää! Vetäytykää!" hän mylvi ja ampui henkensä edestä. Demonikoirat loikkivat neljä metriä kerrallaan sotilaita kohti. Mutantit siirtyivät etulinjaan ja sotilaat vetivät puukkoja esiin. Vasta muutama koira makasi maassa, ja matka hupeni hirvittävää vauhtia.
"Vetäytykää, tollot!" Armstrong karjui miehille. Hän nosti kyntensä valmiiksi iskua varten. Yhtäkkiä pensaista kuului vihellys ja koirat ryntäsivät pakoon. Pelkkää viivytystä, Armstrong tajusi. Nyt demoni oli jo kaukana. Kommodori ja komissaari olisivat pian mennyttä miestä, ellei ihmettä tapahtuisi.
****************************
Komissaari Fang kyyhötti miehistötilan nurkassa Kaaoksen sotureiden tankissa. Neljä Khornen sotilasta, Raivopäätä, tähtäsi hänen otsaansa aseillaan. Hän uskaltautui vilkaisemaan sivulle. Ironside oli tasan samassa tilanteessa. He olivat molemmat kolhuilla ja kumpikin oli menettänyt aseensa. Lisäksi tärisevä tankki rytyytti eteenpäin kuoppaista tietä ja Fangin mustelmakokoelma kasvoi.
Tärinä lakkasi. He olivat ilmeisesti perillä. Näin pian? ihmetteli Ironside. Vihollinen oli näköjään ujuttanut joukkoja linjojen taakse. Luukku avautui. Raivopäät potkivat hänet ja Fangin liikkeelle kohti luukkua ja nauroivat ilkeästi. Mihin heitä oikein oltiin viemässä? Ja miksi? Miksei heitä ollut vain tapettu? Ilmeisesti heitä odotti jokin vielä pahempi kohtalo.
******************************
Kaaoslordi Zarkle'Anok istui luisessa tuolissaan ja katseli planeetta Mhakethin karttaa. Kartalla oli kuusikymmentä mustaa ja neljäkymmentäviisi valkoista merkkiä. Mustat olivat Kaaoksen joukkoja, valkoiset ihmisiä. Ihmisiä oli tietysti enemmän, mutta yksi Kaaoksen avaruussotilas vastasi hyvinkin kahta tai kolmea ja suurdemoni kahtakymmentä ihmistä, joten siinä mielessä hänen ja muiden lordien joukoilla oli selvä ylivoima. Kartalta oli kuitenkin häipynyt sekä pari ihmismerkkiä että kolme Kaaoksen vartioasemaa. Kukaan ei tuntunut tietävän hyökkääjien - löyhkäävien zombien - alkuperää. Hänen mietteensä keskeytyivät, kun sotilas avasi oven. "Vangit ovat tulleet, herrani", sotilas sanoi ja kumarsi. "Oivallista. Tuokaa heidät tänne", Zarkle'Anok vastasi ja nousi tuolistaan. Hän kaivoi esiin lempikidutusvälineensä ja hekotti itsekseen.
Ironside ja Fang tyrkättiin kovakouraisesti suureen huoneeseen, jossa oli luinen tuoli ja pari rautaistakin. Rautaisissa tuoleissa oli kahleet. "Tervetuloa, tervetuloa, ystäväiseni", sanoi violettiin voimapanssariin pukeutunut kalju, kalpea mies, jonka Fang tunnisti oitis lordiksi. "Istukaa, pyydän." Sotilaat tönivät kaksikon tuoleihin ja kahlitsivat heidät kiinni. "No niin, hyvä herrasväki, tässä minulla on kartta ja tässä peukaloruuvi ynnä muuta pientä kivaa. Kerrotteko salaisista sotasuunnitelmistanne vai pidämmekö vähän hauskaa, esimerkiksi tällä sirpillä?" lordi kysäisi ja virnisti keltaisilla hampaillaan. Ironside pysyi hiljaa ja Fang seurasi esimerkkiä. Lordin hymy hyytyi hetkeksi, mutta palasi saman tien. "Niin arvelinkin. No niin, ottaisinkohan käyttöön ensin kuumennetun ruuvimeisselin vai työnnänkö kynsien alle hakaneuloja? Heh heh, molempi parempi tietysti!" lordi nauroi ja Fangia alkoi pikku hiukkasen hermostuttaa.
Lordi tökkäsi mielipuolisesti käkättäen ruuvimeisselin hiilipannuun ja alkoi kaivaa esiin hakaneuloja. Hiki kiilsi Ironsiden otsalla, eikä se todellakaan johtunut kuumuudesta. Yhtäkkiä kuului kova rääkäisy ja seinä näytti räjähtävän kappaleiksi. Aukosta syöksyi massoittain käveleviä ruumiita. Kaaoksen sotilaat avasivat samantien tulen, mutta olivat pahasti alakynnessä. Mätkivät, lemuavat zombit huitoivat ja huusivat epäinhimillisillä äänillään. Pian oli lordin henkivartiosto kaatunut, mutta zombit eivät käyneet itse lordin kimppuun. "No! Mitä te yritätte?" sähisi lordi ja heilutti moukariaan kaaressa. "Käykää kimppuun, pelkurit!" Epäkuolleet kääntyivät ja menivät seuraavaan huoneeseen jättäen hölmistyneen Kaaoslordin puristamaan moukariaan.
"Pitäähän minullekin jäädä jotain", kuului tuttu ääni aukon takaa. Inkvisiittori Caius asteli pöyhkeillen esiin ja veti energiamiekkansa tupesta. "En garde, Kaaoksen sätkynukke!" hän huudahti ja kävi Zarkle'Anokin kimppuun. Vihreä miekka iski lujaa raudanharmaata moukaria vasten. Zarkle' Anok potkaisi Caiusta kylkeen, mutta langennut Inkvisiittori nappasi kiinni jalasta ja heilautti vastustajansa kumoon. Zarkle'Anok otti maasta seinänkappaleen ja viskasi sen Caiuksen naamaan; Inkvisiittori horjahti taaksepäin älähtäen tuskasta. Kaaoslordi nousi pystyyn ja kävi päälle raivoisasti karjuen. Caius vastasi iskuun iskulla ja torjui kaikki lordin huitaisut. Tasaväkinen kamppailu kesti minuuttikaupalla, kunnes lordi viskasi uuden betonimöykyn Caiuksen naamaan ja pakeni paikalta. Caius seurasi perässä seuraavaan huoneeseen tuskasta ja raivosta ähisten.
"Psst! Herra? Oletko kunnossa?" kysyi Fang. "Olen, vaikkakin vähän mustelmilla. Ajatteletko samaa kuin minä?"vastasi kommodori. "Luultavasti. Olemmehan nyt kaksin." Ironside veti syvään henkeä ja jännitti titaanikätensä rautaa lujemmat "lihakset". Ketju murtui pian ja kommodori vapautti ensin itsensä ja sitten kumppaninsa. "Otetaan noilta aseet", tokaisi Fang ja osoitti kohti kuolleita sotilaita. He nappasivat ketjumiekat ja pistoolit ja juoksivat ulos.
(Jatkuu ensi numerossa!)
Anudran MCLXXXIX: Osa V, Sotavangit
Anudran MCLXXXIX: Osa V, Sotavangit
Jos pystyt lukemaan tämän, jättikokoinen asteroidi ei sittenkään osunut yöllä maapalloon.
Mein gott, tämähän menee ihan hulluksi! 
Caiuksen zombiet, Khornen kaamosmiehiä sekä tyranidisekoitusmariineita ihmisten puolella? Ei hemmetti, tässä jos missä on jo omaperäisyyttä. Nyt se roska varmaan alkaa ihan kunnolla, ja sitä jään mielelläni odottamaan. 
Kirjoita ihmeessä lisää, tämä on todellakin kiintoisaa.
Caiuksen zombiet, Khornen kaamosmiehiä sekä tyranidisekoitusmariineita ihmisten puolella? Ei hemmetti, tässä jos missä on jo omaperäisyyttä. Nyt se roska varmaan alkaa ihan kunnolla, ja sitä jään mielelläni odottamaan. Kirjoita ihmeessä lisää, tämä on todellakin kiintoisaa.-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
