DAVET
Osa kolme: Kuolema saa odottaa, vielä minuutin..
’’ Portit auki ’’ tornista kuuluva ääni toisti Glainin huudon.
Torvet pauhusivat ja kettingit kolisivat porttia avattaessa. Kymmenen jalan korkuinen portti avautui hiljaa, mutta varmasti. Davetista kaikki näytti äärettömän mahtavalta. Yht’äkkiä kolina loppui ja tuli hiljaista. Vain pari kääpiötä karjuivat jossain. Portti alkoivat kallistua kääpiöitä ja kahta ihmistä kohden. Richard ja Davet perääntyivät valatavan portin kallistuessa heitä kohden. Kääpiöt seisoivat hievahtamatta. Valtavan äänen saattelemana portti kaatui pengertielle suoraan kääpiöiden eteen. Glain astui portin päälle ja tuhisi kuin paikan omistaja.
’’ Sori, saranat on vähän ruosteessa! ’’ tornista kuului.
’’ Ei se mitään ’’ Glain mutisi itsekseen.
Ryhmä eteni portin ’yli’, ja tulivat aukiolle, jonka takana häämötti seuraava muuri. He olivat nyt Karak Kadrinissa. Kaupunki oli muuria muurin sisässä. Siellä täällä välissä oli aina jokin talo. Kääpiö tuijottivat heitä taloista ja kadun reunoilla. Nyt he kulkivat jo seuraavan portin läpi. Davet ei jaksanut laskea, miten monta porttia täällä on, kunnes he saapuivat palatsin tapaiseen rakennukseen. He kulkivat siellä monta minuuttia, kunnes tulivat isojen porttien eteen, jota vartio pari kääpiötä kirveen kanssa. Glain sanoi heille jotain kääpiöiden kielellä. Nämä örähtivät ja avasivat portit. Isossa salissa, porttien takana, oli valtaistuin. Siinä oli harvinaisen paksu kääpiö, syömässä.
’’ Kuka uskaltaa häiritä mun ruokailuhetkeä, ’’ kääpiö mumisi suu täynnä ruokaa.
’’ Öh, me, ’’ Glain vastasi.
’’ Katsos, Glain, mikäs sut tänne tuo? ’’ kääpiö mumisi edelleen haukaten lisää jotain leivän tapaista.
’’ Kutsu neuvosto koolle, heti, ’’ Glain sanoi määrätietoisesti ja lisäsi. ’’ Nopeasti, kiitos. ’’
’’ Joo, oisko vaikka huomenna, ’’ kääpiö mumisi ahtaen valtavan määrän ruokaa suuhunsa.
’’ Heti!’’
Kääpiö katsoi Glainia kaksi sekuntia, (pitäen hänelle epätavallisen pitkän ruokailutauon) joka oli iskenyt nyrkkinsä keskelle ruoka pöytää niin, että kaljatuoppi kaatui.
’’ Okei, okei, ’’ kääpiö sanoi. Hän yritti viheltää suu täynnä ruokaa vartijalle, mutta eihän se onnistunut. Hän huikkasi jotain hänelle ja tämä huudahti lähtien juoksien portista ulos. Kohta kääpiö tuli takaisin ja huudahti jotain epämääräistä.
’’ Saliin yksi, ’’ valtaistuimella oleva kääpiö sanoi otti kulauksen kaljaa ja röyhtäisi.
’’ Oudot tavat, ’’ Glain jupisi kävellessään poispäin.
’’ Kukas se muuten oli? ’’ Richard kysyi Glainilta.
’’ Kunkku, ’’ Glain vastasi.’’ Joku Alrikin suvusta, luulenma.’’
Taas he kulkivat pitkän matkan käytävissä ja saleissa, jotka oli koristeltu upeasti. Lopulta he saapuivat rauta- tai teräsovelle, jota vahdittiin. Hekin avasivat kuullessaan Glainin örähdyksen. He olivat nyt parvekkeen tapaisella ulokkeella, jonka ympärillä oli kymmenittäin kääpiöitä omilla parvekkeillaan. Slayerit, kaivajat, tuliluikkukääpiöt ja raudanrikkojat olivat erillään toisistaan. Glain aloitti keskustelun.
’’ Örkinnitoja on täällä, ’’ hän mylväisi.
’’ Missä? ’’ kuului tuliluikkukääpiöiden osastolta.
’’ Tässä! ’’ Glain sanoi ja tempaisi kirveen Davetin kädestä osoittaen sitä muille.
’’ Mikä Örkinnitoja tuo muka on? ’’ raudanrikkojat ja kaivajat huusivat.
’’ Oho, erehdyin aseesta, ’’ Glain sanoi ihmeissään, ja kun tuliluikut tähtäsivät heitä päin hän lisäsi kiireesti. ’’ Sori? ’’
Davet, Richard ja Glain nostivat aseensa, koska heitä uhattiin nyt järeällä kalustolla. Mutta kun kääpiöt näkivät Richardin miekan, he laskivat aseensa.
’’ TUO on Örkinnitoja ’’ yksi slayer kuiskasi.
’’ Eipä meitä turhaan kutsuttukaan, ’’ raudanrikkoja naurahti.
Kaikki vihelsivät omille läheteilleen, ja nämä lähtivät nopeasti pois. Järkytyksestä toipunut Richard sai eräältä kääpiöltä tiedon, että kannattaisi seurata tätä. Richard teki työtä käskettyä ja lähti perään Davet ja Richard kintereillään. He tulivat seuraavalle parvekkeelle, nyt ulkoilmaan.
’’ Tehokkaita nämä kääpiöt, ’’ sanoi Davet Richardille katsoessaan alas, jossa oli tuhansia kääpiöitä. ’’ Eipä kestänyt pitkään päästä kuninkaan puhutteluista armeijan luokse. ’’
’’ Niin, ’’ Richard vastasi, ja joku kääpiö tuli sanomaan hänelle jotain.
’’ Ne on nyt herran käytössä, ’’ kääpiö sanoi.
’’ Aha, ’’ kuittasi Richard ja alkoi puhua armeijalleen.
’’ Chaos ja örkit aikovat iskeä tänne!’’ Hän sanoi äsken tuleen kääpiön kuiskaamia sanoja. ’’ He ovat viimeistään aamulla täällä, ja meidän on oltava silloin valmiita! ’’
Kääpiöt kohisivat tuhatpäisenä laumana.
’’ Miehittäkää portin edessä oleva aukio ja kaikki muurit,’’ Richard toisti edelleen ja lisäsi loppuun. ’’ Ja korjatkaa portti! ’’
Kääpiöt huusivat jotain ja lähtivät paikoilleen.
’’ Ei koita uusi päivä ihmis.. Ai niin, noi oli Sarumanin vuorosanat, ’’ Richard sanoi, mutta mutisi lopun osaa.
Chaos ja örkkirintama kohtasivat illan hämärtyessä vuoriston liepeillä. Hebu’da Ata, ja hänen raivokas torvensoittaja Morkag, astuivat Grenakin eteen. Grenakin vieressä olivat hänen ’henkivartijansa’ Kharzak ja Ghorzak, jotka tosin eivät osanneet suojella itseäkään kovin hyvin.
’’ Kas, päivää. Mikäs teidät tänne lennätti? ’’ Hebu’da Ata kysyi kohteliaasti Grenakilta.
’’ Sama mikä teidätkin, ’’ sanoi Grenak ja puuskautti ilmaan vähän höyryä.
Morkag töräytti valtavan äänen pronssisesta torvestaan, mutta lopetti kun Grenakin kuuluisa murhaava katse siirtyi häneen.
’’ Hyökätkäämme nyt, ’’ Hebu’da Ata ehdotti innoissaan.
’’ Ei, ei vielä, ’’ Grenak sanoi tyynesti. ’’ Teemme tähän leirin ja iskemme aamulla. ’’
’’ Mutta.. ’’ Hebu’da Ata aloitti, mutta kun kahdeksan jalkaa korkea demoni nosti tapparansa ja katseensa tähän, hän suostui leiri-ideaan. He pystyttivät leirin ja majoittautuivat sinne. Yli sadantuhannen örkin, hiiden, yön hiiden ja bloodletterin, sekä jokusen Verenjanoajan armeija oli nyt taisteluvalmiudessa.
Richard ja Davet katsoivat karttaa linnakkeesta.
’’ Pyssy-kääpiöt ovat itämuurilla, ja varsijousella varustetut länsipuolella. Molemmilla on raudanrikkojia ja slayereita mukanaan, ’’ Richard suunnitteli. ’’ Kaivajat ovat tavallisten kirvesmiesten kanssa aukiolla. Loput on muilla muureilla. ’’
Richard lopetti, kun näki kahden kääpiön anastavan hänen miekkansa seinän vierestä, jossa se äsken oli ollut. Sen paikalla oli nyt tuliluikkukääpiöiden kivääri.
’’ Hei antakaapa se takaisin! ’’ hän huusi kääpiöille.
’’ Tää on nyt museon omaisuutta, ’’ toinen kääpiö sanoi, ja toinen jatkoi osoittaen pyssyä. ’’ Joo, toi on nyt herran ase. ’’
Richard lähti selvittämään asiaa johonkin neuvostoon Davet kintereillään, mutta sai selville vain, että heidän johtajansa oli määrännyt pyssy-kääpiöt muurille, ja se varmaan koski myös miehiä. Richard sanoi, että hän oli se ’johtaja’ ja intti, että eihän hänen tarvinnut mennä muurille. Jääräpäiset kääpiöt olivat toista mieltä, ja kohta Richard ja Davet olivat itämuurilla. Richard laukoi joitain tarkkaan valittuja sanoja, mutta kun näki muurin harjalla lötköttävän kääpiöitä juoden kaljaa ja pelaten nopilla, hän raivostui.
’’ Pyssyt kouraan ja partioimaan! ’’ hän huusi lähimmälle kääpiölle, joka oli ’hieman’ humalassa.
Kääpiö röyhtäisi ja kaatui kyljelleen nukahtaen. Richardin ei auttanut kuin istahtaa ja odottaa taistelua.
Grenak ei saanut koko yönä levättyä, kun örkeillä oli koko ajan tappelu käynnissä. Aamun sarastaessa örkkien joukot olivat vähentyneet parilla sadalla, ja loukkaantuneita oli tuhansia. Hebua ei naurattanut asia, vaan antoi Morkagin puhaltaa torveensa niin, että kaikki varmasti heräisivät. Bloodletterit olivat hetkessä muodostelmassa aukion laidassa. Örkeillä kesti sen sijaan tunti pitempään heräillessä. Kun örkit lopulta pääsivät nukkumasta, koko valtava armeija oli aukion laidassa teltat pakattuina ja osa poltettuina. Grenak ja Hebu’da Ata katsoivat tätä läheiseltä kukkulalta ja tunsivat tuulen viileän viiman hyväilevän heidän kasvojaan. Aamu oli kolea ja sumuinen, mutta silti valoisa. Grenak muisti kaikki kertansa, jolloin hän oli komentanut armeijansa sotaan ja hän aloitti hisoriallisella lausahduksellaan.
’’ Liiskatkaa ne.’’
Armeija huusi hänelle vastaukseksi, ja kun Morkagin pronssinen torvi soi vähemmän kauniisti, koko armeija aloitti marssinsa muutaman virstan päässä sijaitsevaan linnakkeeseen.
Morkagin torvi oli herättänyt myös kääpiöt, jotka jo nostelivat aseitaan. Pöly nousi lännestä merkiten taistelua. Ensimmäiseksi Davet näki läheiselle kukkulalle nousevan teltan tapaisen. Se oli vihollisten kapteenien aurinkokatos.
’’ Aah, erä alkaa, ’’ Grenak totesi tuolistaan, kun näki kääpiöiden yrittävän turhaa ampua hänen omaa katostaan, koska kantomatka ei riittänyt.
’’ Aivan,’’ Hebu totesi omasta tuolistaan, kun näki massiivisten joukkojen marssivan kohti muuria. Kohta he olivat tuliluikkujen ampumisetäisyydellä. Richardkin oli mukana satoja kääpiöitä käsittävässä rivissä. Hän latasi ja odotti ampumiskäskyä.
’’ Tulta! ’’
Richard laukaisi parin sadan kääpiön kanssa pyssynsä ja ääni oli valtaisa. Savu nousi ja ruuti kärysi. Vihollista ei näkynyt savupilven keskeltä ja varsijousetkin olivat ottaneet veronsa. Raskas tykistökin aloitti hajottamaan vihollisen näkymättömiä rivejä. Koko kaupunki oli yhtä savua. Vihollisten joukosta kuului joku huuto, ja nuolia suhahti aimo joukko muurille. Kääpiötä kaatui oikein kunnolla, mutta taistelu jatkui.
Keskeltä savua Davetin ja Richardin kohdalta nousi tikkaat, joiden päässä oli örkki. Richard oli juuri ladannut ja ampui örkkiä nivusiin, ja siten alas tikkaiden päästä. Tikkaita tömähti muuriin kymmenittäin ja örkit kapusivat niitä pitkin muurin harjalle. Davet suojasi kirveellään Richardia, joka oli ampuja. Örkki hyppäsi muurin reunan yli, ja Davet iski tämän maahan. Davet huomasi taistellessaan, että Kaaos oli portilla valtavan muurinmurtajansa kanssa. Portti kolisi, mutta kesti.
Valtava varjo lennähti Davetin yli, mutta Davet ei erottanut savun keskeltä mikä se oli. Verenjanoajat olivat lentelemässä kaupungin yllä. Ne liisivät muurin yli lyöden aina pari kääpiötä alas muurilta. Tulikanuuna osui yhteen ja se tipahti portin päälle. Portti romahti sen painosta, ja Kaaos rynnisti aukiolle portin palasten yli.
’’Seuraavalle tasolle! ’’ Richard huusi ja kääpiöt alkoivat perääntyä kohti kaarisiltaa, joka yhdisti ensimmäisen muuriin toiseen. Davet ja Richard juoksivat kohti siltaa. Verenjanoajan kirves heilahti kaarisillalla, tiputtaen kääpiöitä kaduille. Richard ampui kirveen suunnalle, josta kuului kova parahdus. Verenjanoajaan oli osunut. Se tipahti kaarisillalle tuhoten sen. Davet ja Richard olivat ensimmäisen muurin puolella ja ansassa. Örkit rynnistivät jo muuria pitkin kohti heitä.
Aukiolla oli täysi tappelu menossa kun Kaaos ja kääpiöt ottivat yhteen. Kaivajat ja kaikenlaiset kirvesmiehet puolustivat aukiota epätoivoisesti Verenvuodattajia vastaan. Kaaos vyöryi portista (tai sen yli) saaden ylivoiman kääpiöitä vastaan. Kääpiöt perääntyivät kaduille, ja lähtivät kohti seuraavaa porttia. Glain juoksi muiden kääpiöiden kanssa kaarisillan romauttaneen Verenjanoajan ylitse. Hän katsoi ylös, ja näki, miten kaksi hahmoa hyppäsi ensimmäiseltä muurilta alas. Davet ja Richard tömähtivät Verenjanoajan ruumiin päälle. He kaatuivat tullessaan alas. Verenjanoaja oli pehmentänyt iskua niin, että he eivät olleet loukanneet kuin polvensa. He nilkuttivat kääpiöiden perässä toisen kerroksen portin taakse joka suljettiin heidän takanaan. Kaikki näytti huonolta kaupungin kannalta, kunnes tapahtui ihme.
’’ Päivä on pelastettu, kiitos Khornen, ’’ Grenak hytisi katoksen miellyttävässä varjossa.
’’ Enemmän se on kyllä meidän ansiota, ’’ Morkag huomautti, mutta kun näki Grenakin hän pyysi anteeksi. ’’ Sori. ’’
’’ Anteeksi vain, huomautitko jotain? ’’ Grenak sanoi ja kohotti kirveensä.
’’ Mainitsin vain, että… ’’ Morkag aloitti, mutta Grenak oli jo menettänyt malttinsa. Hän iski tapparallaan Morkagia kohti, mutta tämä väisti, ja isku murskasi aurinkotuolissaan löhöilleen Hebu’da Atan kallon. Morkag lähti karkuun, kun örkit huomasivat heidän johtajansa kuolleen. Khorne ja örkit aloittivat tappelun, joka ulottui pian kaupunkiin. Khorne ja örkit tappoivat toisiaan, ja kääpiöt ampuivat heitä vielä kaupan päälle toisesta kerroksesta. Örkit hävisivät nopeasti taistelun. Khorne oli menettänyt liikaa joukkoja, ja nyt he lähtivät perääntymään. Kääpiöt olivat voittaneet.
’’ Miten voimme ikinä kiittää teitä? ’’ Alrikin sukuhaaran edustaja kysyi ja tunki leipää suuhunsa.
’’ Minä haluaisin kotiin, ’’ Richard tunnusti, ja Davet vahvisti. ’’ Joo, oishan kotiin kiva päästä. ’’
’’ Sen voimme –röyhtäys- luvata. ’’
’’ Kiitos, kuningas. ’’
Davet ja Richard katsoivat katua, joka oli veren peitossa. He muistelivat pitkää matkaansa laivalta kääpiöiden pariin. Davet tunnusti pari temppua, jotka hän oli tehnyt alkumatkasta. Tullessaan mätänevän Verenjanoajan kohdalle Richard ylvästeli.
’’ No, mähän tänkin jysäytin alas. ’’
Davet osoitti Mölliäisen mahaa, jossa oli jalan levyinen luodin tekemä reikä.
’’ Epäilen, ettet sinä ole tuota tehnyt. ’’
’’ Oho, ei minunkaan luodit olleet noin isoja. ’’
Richard ja Davet katsoivat toisiinsa ja remahtivat nauruun.
The End
DAVET osa kolme: Kuolema saa odottaa, vielä minuutin..
DAVET osa kolme: Kuolema saa odottaa, vielä minuutin..
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
No, niin.. Trilogia Davetista on nyt päättynyt ja aloitan kertomaan örkki Morkagista, joka jo vilahtikin tässä tarinassa. Kaikki Davet osat tulee vielä kerran valkokankaalle yhdessä, jos kansa tahtoo 
Kommenttejä voisi tulla tällä kertaa hieman runsaammin, vastauksia on tullut viime kerroilla turhan nirsosti.. 
Tietysti tää on vaan komediaa, joten musitakaa se arvostellessanne tätä stooria 
Kommenttejä voisi tulla tällä kertaa hieman runsaammin, vastauksia on tullut viime kerroilla turhan nirsosti.. Tietysti tää on vaan komediaa, joten musitakaa se arvostellessanne tätä stooria lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
Juu, kyllähän tämä oli parempaa kuin edelliset. Mutta kirjoitusvirheisiin kannattaa ehkä panostaa hieman seuraavalla kerralla. Lukaisepas vaikka ensimmäinen kappale uudestaan läpi, huomaat mitä tarkoitan. Mutta ovarrall ihan nätti. Hieman kuvailussa oli puutetta, muttei häiritsevästi ja tapahtuimista sai selvän. Hyvin toimi.
Mutta ovarrall ihan nätti. Hieman kuvailussa oli puutetta, muttei häiritsevästi ja tapahtuimista sai selvän. Hyvin toimi.No voi kiitos tosta rohanilaisten ja TK:den arvostelustaTerminator kirjoitti:No tämähän on hyvä. Paljon parempi kuin tuo taisteluraporttisi, jossa TK:t ja rohanilaiset ottavat yhteen. Koko sarja toimi kivasti, mutta khorne luovutti kyllä aika helposti.
Mutta kommentoipa sinä vuorostasi tuota minun tarinaani.
Khorne luovutti, koska sen joukot olivat vähentyneet taistelessaan örkkejä vastaan, ja sen liittolainen (örkit) oli tuhoutunut. Menenpä heti lukemaan sen sun stooris lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
-
suur örkki
- Viestit: 28
- Liittynyt: Su 11.04.2004 17:20
- Paikkakunta: Parikkala