Keisarin lähettiläät, luku I, Paroni Fleischer

[Andromedus]

Niille jotka eivät prologia lukeneet niin tässä.
___________________
Andromedus ylpeänä esittää:
Paroni Fleischer
____________________
Konrad katsoi hetkisen miestä joka oli esitellyt itsensä. Reinhard tarttui tämän käteen hetken epäröinnin jälkeen ennen kuin Konrad ehti tehdä sitä.
”Olen Reinhard Kessler, hauska tutustua.”
Mies näytti hieman tyrmistyneeltä mutta yritti kätkeä sen hienotunteisesti(tosin ei kovin hyvin).
”Anteeksi kumppanini tavat” Konrad sanoi ja puristi paronin kättä, ”hän joskus unohtaa ne. Minä olen Konrad Krieger, Reiksguardin ritari, keisarikunnan kapteeni ja Nordlandin kreivin poika ja perijä. ”
Reinhard punastui hieman nöyryytyksestä mutta esitteli itsensä uudelleen.
”Reinhard Kessler, Reiksguardin ritareiden kersantti sekä Hochlandin kreivin nuorin poika.”
”No hyvä, minulla onkin tässä sitten hieman aatelista seuraa. Miksi te tulitte?” Nuori mies kysyi.
Vanhempi mies kaivoi esille käärön jonka oli saanut keisarilta. Mies kaappasi käärön, aukaisi sen ja samassa hänen silmänsä alkoivat lukea tekstiä hitaasti mutta tarukasti. Kaksikko oli hieman kärsimätön koska vihollisarmeija oli porteilla ja he näyttivät myös hermostuneilta. Hetken kuluttua paroni antoi käärön hänelle.
”Koska te olette tulleet tänne asti, keisarin lähettiläinä, saatte johtaa myös tämän linnan puolustusta. Luotan teihin, minun on valitettavasti palattava tutkimusteni pariin.” Vaaleatukkainen mies selitti ja kääntyi kohti portaita kädet selkänsä takana. Mutta vain parin askeleen päästä Konrad otti muutaman askeleen ja tarrasi miestä käsivarresta.
”Herra Paroni, saanko kysyä mitä se tutkimus koskee, ja hyödyttääkö se meitä edes tässä tilanteessa jossa voimme hyvinkin kuolla?” Konrad tiedusteli.
Vaaleatukkainen mies riuhtaisi kätensä pois.
”Älä sinä kajoa minuun. Se koskee noita petomiehiä, aion käyttää tutkimuksiani tämän taistelun ratkaisuun. Nuo tulivat koska he haluavat pyhän kirjansa takaisin.” Mies sanoi ja kääntyi taas.
Konradin epäilyt kasvoivat koko ajan ja hän tarrasi taas miestä kädestä.
”Kumman hyväksi sinä suunnittelit kääntävän tämän taistelun, noiden vai meidän?” Konrad kysyi mutta mies otti nopeasti esiin pistomiekan ja meni taisteluasentoon. Konrad otti vaistomaisesti veitsensä esille. Reinhard tuli perästä ja vartija tuli rauhoittamaan tilannetta.
”Minä sanoin että älä kajoa minuun. Minä en pidä noista pedoista, minä teen tutkimustani että voisin joskus hävittää noita petoja. Minä en pidä siitä että minun käskyjäni ei noudateta, joten menkää johtamaan puolustusta niin minä yritän keksiä tavan päästä niistä eroon.” Vaaleatukkainen mies sanoi.
”Minä en ota käskyjä miltään puolta nuoremmalta hoviperhoselta.” Konrad sanoi hampaitaan kiristäen.
Salamannopeasti mies heilautti kiiltelevää miekkaansa ja hetkessä heidän tikarinsa kiisivät lattian halki.
”Ja minä en käy taistelemaan mitään vanhusta ja haluan-olla-sankaria vastaan. Nyt te menette puolustamaan tätä linnaa, tai me kaikki kuolemme. Ja kuvitelkaa, jos te kuolette, teidät tulla muistamaan ikuisesti lauluissa, runoissa ja tarinoissa. Menkää nyt, he voivat aloittaa hyökkäyksen millä hetkellä hyvänsä, Fredrik, katso että nämä miehet lähtevät rakennuksesta eivätkä tule takaisin.” Paroni sanoi, laittoi miekkansa piiloon ja käveli portaista alas.
Konrad ja Reinhard poimivat tikarinsa muutaman metrin päässä.
”Kai meillä ei ole muuta mahdollisuutta.” Konrad sanoi.
”No niin, kuulitte mitä paroni sanoi, aletaanpa mennä.” Fredrik sanoi ja osoitteli keihäällään portaita kohti.
”Ei tarvitse uhkailla, osaamme itsekin ulos täältä.” Reinhard sanoi ja laittoi kädet puoliksi ilmaan.
Mies seurasi heitä kapeita ja jyrkkiä portaita yhden oven ohi vierashuoneeseen joka kökötti samanlaisena kuin he olivat lähteneet, sängyt olivat sekaisin huoneen reunassa ja tuli oli ajat sitten sammunut. Valo paistoi ikkunasta
Molemmat keräilivät tavaroitaan mahdollisimman hitaasti kun he yrittivät keksiä suunnitelmia ettei heitä potkittaisi pois(tietenkään ketään tappamatta).
”Varokaa!” Kuului huuto ulkoa vaimeasti sydäntorniin ja vartija kurtisti kulmiaan. Yhtäkkiä suuri varjo näytti lähestyvän ikkunaa ja Fredrikin silmät suurenivat samalla kun ikkuna ja kivet sen ympärillä menivät palasiksi ja valtava kivi lensi huoneen poikki suoraan häntä päin ennen kuin hän ehti reagoida. Konrad ja Reinhard pitelivät vieläkin käsiään päänsä ympärillä kunnes he katsoivat kohtaa missä vartija oli ollut. Kivi oli lentänyt ulos seinästä joka oli ollut Fredrikin takana ja epäonnisena Fredrik oli jäänyt kiven alle ja vain pieni verilammikko sekä keihäs olivat sillä kohdalla missä hän oli ollut hetki sitten.
”Huono tuuri.” Konrad sanoi ja huokaisi.
”Hyvä tuuri, sillä nyt pääsemme jututtamaan sitä Fleischerin pirulaista.” Reinhard sanoi ja virnisti.
”Täysissä varusteissa tietty.” Konrad sanoi ja vastasi ystävänsä irvistykseen.
He pukivat haarniskansa ylleen, ottivat miekkansa valmiiksi ja säntäsivät käytävään.
”Se on oltava ylhäällä, linnaherrat ovat aina sydäntornin yläosissa, sitä paitsi näin yhden oven kun tulimme alas tästä.
He kulkivat ylös spiraalimaisia portaita nopeasti mutta hiljaa. Hetken kulutta heidän edessään oli jykevä tammiovi.
”Väistä.” Reinhard sanoi ja otti potkuasennon.
”Ei älä…” Konrad varoitteli mutta Reinhard ehti potkaista ja ovi ei liikahtanut mutta hänen punainen naamansa kertoi tukahdetusta kivusta.
”Kokemuksesta oppii, poika.” Konrad sanoi ja aukaisi oven perinteisesti ovenkahvasta. Lutz oli sisällä noussut jo ylös tuolistaan pistomiekka käsissään. Huone oli iso ja se oli täynnä kirjahyllyjä, karttoja ja kirjoja lojui ympäriinsä ja nurkassa oli suuri sänky.
”Miten…mitä…millä tavalla te pääsitte tänne?” Lutz sanoi puoliksi hampaittensa välistä mutta hänen äänessään kuului myös pelko. ”Mitä teitte Fredrikille?”
”Sanotaan vaikka että hänelle sattui pieni onnettomuus.” Konrad sanoi vakavasti.
”Tapoitte hänet, minä sanon keisarille!” Lutz sanoi epävarmana siitä selviäisikö hän edes tilanteesta.
”Emme tappaneet häntä, valitettavasti katapultti osui juuri hänen kohdalleen.” Reinhard sanoi tullessaan ovesta hiukan linkaten.
”Miksi te haluatte tappaa minut, en minä pelkää.” Vaaleatukkainen mies sanoi ja nosti päänsä enemmän pystyyn.
”Meillä on syy epäillä että olet hairahtunut kerettiläiseksi, ja sen takia nuo pedot ovat ulkopuolella.” Konrad sanoi vakava ilme kasvoillaan. ”Minä katson vähän mitä täällä on lueskeltu.”
Konrad poimi heti ensimmäisen kirjan lattialta, siinä oli mustat kannet ja kultainen kirjoitus.
”Pedot ja niiden käyttäytyminen, ei vielä paha, mutta katsotaanpas kirjahyllystä.” Konrad sanoi ja heitti kirjan lattialle.
Hän meni kirjahyllylle ja tutki kirjoja hetken. Mutta Lutz menetti malttinsa ja yritti pistää miekallaan Konradia. Onneksi Reinhard tuli väliin ja löi valtavalla miekallaan paronin miekan maahan ja se katkesi iskun voimasta kun se tärähti lattiaan.
”En suosittele keisarillisen asiamiehen uhkailua.” Reinhard sanoi.
”Ai kiitos, pelastit juuri henkeni.” Konrad sanoi vähänkään hätkähtämättä.
”Mitäs tuosta.” Nuorempi mies sanoi ja kohautti harteitaan.
”Ahaa, kaaoksen käsikirja!” Konrad sanoi. ”Ainoastaan keisarilla on oikeus näihin.”
Lutz hikoili ja näytti hätääntyneeltä kun Konrad meni hänen työpöytänsä luokse. Hän nosti vihreäkantisen kirjan pöydältä.
”Kivaa iltalukemista, Kaaoksen eri olomuodot.” Konrad sanoi. ”Ja voimme kait ottaa nämä pergamentit ja muistiinpanot pöydältäsi, keisari varmasti pitää niitä mielenkiintoisina.
”Meillä on tarpeeksi todisteita polttaa sinut kerettiläisenä!” Reinhard sanoi ja osoitteli miekallaan hädässä olevaa paronia.
”Mutta meidän on päästävä täältä pois, mutta miten?” Konrad sanoi ja hieraisi sängen peittämää leukaansa katsoen merkitsevästi paronia.
”En kerro mitään.” Paroni sanoi ja nojasi pöytää vasten epävarmasti.
Konrad tempaisi tikarinsa vyöltään ja löi sen suoraan hänen sormiensa väliin. Lutz vapisi eikä uskaltanut liikkua.
”Et sinä uskalla vahingoittaa minua.” Nuorukainen sanoi epävarmasti.
”Miksi niin päättelet?” Konrad kysyi. ”Äskeinen meni ohi.”
Lutz alkon perääntyä seinää kohti.
”Ole mies, kerro meille niin pääsemme täältä nopeammin pois, sitä paitsi se saattaa lieventää tuomiotasi.”
Lutz melkein romahti mutta sai soperrettua.
”Mennään…alakertaan…minä näytän teille…tien…pois.”
Reihard käveli edeltä, Lutz keskellä ja Konrad takana. Tovin kuluttua he olivat linnan kellarissa.
”No niin poju, näytä miten pääsemme täältä pois.” Reinhard sanoi ja tunki samalla pergamentteja haarniskansa alle.
Kellari oli pimeä ja molemmilla puolella sen seiniä oli ladottu tynnyreitä, keskellä oli kaivo jossa oli sankopuu. Fleischer siirsi yhtä tynnyreistä ja sen alla oli vipu, hän veti sitä ja kaivon pohjalta kuului ääntä. yhtäkkiä siihen nousi märkä puinen alusta joka peitti koko kaivon aukon.
”Nerokasta.” Reihard sanoi.
He menivät alustalle ja Konrad kävi äkkiä vetämässä vipua ja hyppäsi äkkiä kyytiin. He menivät pimeää kuilua pitkin kunnes he kuulivat veden solinaa.
”Tässä meidän pitää hypätä.” Fleischer sanoi ja osoitti vasemmalle puolelle jossa he juuri ja juuri näkivät tunnelin suun noin kahden metrin päässä.
Konrad hyppäsi ensi, hän pääsi turvallisesti maahan. Lutz hyppäsi sitten, hän kompastui mutta pääsi kuitenkin maahan. Reinhard melkein tippui kun hän kompastui hypätessään mutta onneksi Konrad sai hänen kädestään kiinni ja kiskoi äkkiä ylös. Lutz oli vaarallisesti juuri hänen takanaan.
”Älä yritä mitään Lutz, jos yrität karata, minä tapan sinut.” Reinhard sanoi ja näytti kolmea pistooliaan vyötäröllään vyöhän kiinnitettynä.
Lutz nielaisi ja hamuili jotain oikealta puoleltaan. Siinä oli soihtu ja hän sytytti sen kipinää tekevällä laitteella. Soihtu leimahti palamaan ja hän ojensi sen Konradille.
”Tässähän on naruakin, sidotaan sinut ihan varmuuden vuoksi.” Konrad sanoi.
He sitoivat paronin kädet ja aloittivat matkansa käytävää pitkin, he ensin hölkkäsivät, sitten juoksivat.
”Meidän…on…kiirehdittävä.” Konrad sanoi hiukan hengästyneenä tuokion kuluttua.
”Miksi?” Reinhard kysyi.
”Emme voi antaa…tämän linnan joutua…vihollisen käsiin…näin lähellä…Altdorfia.” Konrad sanoi ja katsoi eteenpäin vakavasti.
Reinhard oli unohtanut piirittäjät, heidän olisi kiirehdittävä etteivät petomiehet saisi sopivaa jalansijaa aivan pääkaupungin läheltä. Hän nopeutti hieman vauhtiaan.

_______________________

No en tiiä oliko yhtä hyvä kuin viime osa mutta palautetta kaivataan.

[Jesh]

Todella mahtavaa tekstiä. Hahmot olivat personnallisia ja kuvailu oli todella hyvää. Odotin, että tässä olisi ollut Piiritysmättöä, mutta näin se toimi todellä hyvin. Pari huolimattomuus virhettä löytyi ja piiritystä olisi voitu kuvata enemmän, koska uskon, että henkilöillä on tuolla erittäin ahdistavaa, mutta tämä on tälläistä nipotusta.
''Ai kiitos, pelastit henkeni.'', sai minut varsinkin hekottamaan.
Kaikin puolin hyvä tarina. Nyt vain saisit nopeasti sitä jatkoa...

[Johtaja Jaakkola]

Tämä tarina oli yhtä hyvä kuin prologi. Ehkä hahmot olisivat voinut olla eri nimisiä (jotenkin liian samanlaisia. Menin ihan sekasin kumpi on kumpi) Muuten todella laadukasta jälkeä.

[Tapsa]

Mitäs minä tässä valittamaan ennen kuin olen itte kirjoittanut yhtä hyvän jutun... Että eipä mulla paljon puhumista... Vähän pisti silmään lukuisat kirjoitusvirheet mutta stoori kyllä kelpasi...

[Porkkana]

Hmmm, hauskaa luettavaa.Minäkin luulin tässä olevan mättöä, mutta nope.Ihan kelpo tarina!

[Andromedus]

Missä viipyvät tarinamestareideiden ja Grom Hardhammerin(toki muidenkin) kommentit? Kiitos palautteesta, karsin hieman kirjoitusvirheitä, jos joku sanoisi missä niitä olisi.
[quote="Jesh]''Ai kiitos, pelastit henkeni.'', sai minut varsinkin hekottamaan.
[/quote]
Juu no ajattelin että kun kaveri on jo hieman vanha niin se on tottunut siihen että henki on uhattuna.

[Grom]

Nyt ollaankin nopeasti kommentoimassa . Todella hyvää tekstiä taas. Itsekin tuumailin tuleeko tästä mättöä, piiritystä vai mitä, mutta näin tämä toimi oikein hyvin. Saas nähdä miten tästä jatkuu. On meinaan Lutz saanut aikaan sotkuisen sopan. Tarina sisälsi hyvää huumoria, mutta Skiddishän sen jo näytti, että Androlta sitä voi odottaa. Persoonalliset hahmot ja hyvä juoni, joka etenee kohti huippukohtaansa, mutta en varmaan väärässä ole jos väitän, että kyllä tästä useampikin jatko-osa tulee... Jostakin pitää keksiä myös nipottaa...hmm...no kyllä on vaikeeta...


No nyt löytyi:

Nordlandin kreivin poika ja periä.

Se on perijä

[Andromedus]

Juu no tässä tekemisessä meni vähän pitkään kun ensiksi kirjoitin aivan liian ennalta arvattavan jatko-osan, jonka saatan vaikka laittaa tänne jossain vaiheessa. Kiitos kommenteista.

[Rune]

Hetki, hetki, olen ollut kiireinen koko päivän ja ensin käyn syömässä jotain ruoan tapaista. Kohta lukaisen tuon, malttia.

Hum, no nyt luin. Jooh, jotenkin tämä ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Kirjoitusvirheitä oli muutama, niistä ei kuitenkaan tarvitse välittää. Mutta sitten, hahmot olivat vähän outoja. Sinällään, että ensin paronin tavatessaan porukka oli kuin vanhoja tuttuja, seuraavassa lauseessa paroni on tappamassa miehiä näiden röyhkeydestään. Ritarit toimivat yllättävän tyyninä piiritystilanteessa, mutta paronin kuulustelu sun muut siellä tornissa oli taas kuvattu hyvin. "Kiitos, pelastit juuri henkeni," oli kyllä aika hulppea. Olihan tämäkin hieno, ei siinä mitään, mutta ei yltänyt ihan siihen mitä prologi oli. Mutta älä ota nokkiisi, tämäkin oli hyvä niinkuin kaikki sinulta. Jatka vain tätäkin, ties millaiseksi voi vielä kehittyä.

Pian. Seuraavaksi voin paljastaa että kun he menevät kierto tietä Altdorfiin, pedot vaanivat heitä myös metsässä...
Tämä oli omastakin mielestä hieman prologia huonompi mutta jatkossa on luvassa hiukan parempaa antia.

Hihii, voin jo kuvitella porukan ilmeet kun Altzheimer Kraus hyppää metsästä ja lahtaa koko roskan Sigmarin nimee... eikun siis. Sori.

[DJ_Silverpig]

Juuh... Ei ollut ainakaan ennalta arvattavaa mättötäyteistä kamaa!!! Hyvä!
Näin se on oikein hyvä!
Voi olla, että pitäisin prologia enemmän arvossa, mutta kyllä tämäkin hyvä oli!

"Tapoitte hänet, minä sanon keisarille"
Tuossa olisi voinut lukea vaikkapa: "Tapoitte hänet, minä kerron tästä keisarille" Wai mitä?!

-Hopeapossu

ps. Milloin tähän olisi odotettavissa jatkoa... Innolla odotetaan!

[Andromedus]

ps. Milloin tähän olisi odotettavissa jatkoa... Innolla odotetaan!

Pian. Seuraavaksi voin paljastaa että kun he menevät kierto tietä Altdorfiin, pedot vaanivat heitä myös metsässä...
Tämä oli omastakin mielestä hieman prologia huonompi mutta jatkossa on luvassa hiukan parempaa antia.

[Andromedus]

Hihii, voin jo kuvitella porukan ilmeet kun Altzheimer Kraus hyppää metsästä ja lahtaa koko roskan Sigmarin nimee... eikun siis. Sori.

Arg, Altzheimer would get a kick in his bony arse.
Ei tosissaan, millon kirjoitat Atz, Altz, Atsiuuh! Altzheimerille jatkoa? Lupaan muuten että seuraavasta osasta tulee parempi.
Ps: Tuli muuten tuo Altzheimer mieleen siltä kannalta että ne kuitenkin joutuvat menemään metsän läpi ja pitäähän sitä äksöniä saada hieman mukaan.

[Rune]

Äh, kunhan saan äidinkielen lopputyön tehtyä. Palautuspäivä maanantaina, enkä ole vielä lukenut sitä kirjaakaan. Ehkä pitäisi tehdä se roska valmiiksi... Sitten voin alkaa kirjoittaa Altzia. Sori offista, palatkaamme Andron tarinaan. --->

[Andromedus]

J-Link tarinamestari, The Captain moderaattori, I Summon thee!

[Abu]

Otan röyhkeästi oikeuden vasta tähänkin vaikkei minua suoraan summonoitukkaan.

Ei ollenkaan paha. Oli jännittäviä junenkäänteitä & hyvin kerrottuja henkilöhahmoja. Miesten asennemuutos tuossa Runen jo mainitsemassa kohdassa tosiaan hiukan pisti silmään, muttei se kuitenkaan pilannut mainiota luku-elämystä.

”Ahaa, kaaoksen käsikirja!” Konrad sanoi.

Jatkoa Sudenpentujen käsikirjoille?

[Andromedus]

Kyllä, no ensin he yrittivät tehdä vaikutuksen häneen ja selvitä rauhallisella tavalla, mutta sitten mies ryhtyi "omalaatuiseksi".

[DarkMinde]

Jaa että sitten katellaan rauhallisesti kun kivi lentää ikkunasta sisälle ja liiskaa vartian?
Sujuvaa tekstiä, hieman oudot hahmot...
Grommin ja Runen vastaukset sisäisti jo kaikki ajatukseni.

[Andromedus]

Seuraavaa osaa kirjoitan tänä iltana, en hutiloi ja laitan peliin kaiken osaamiseni ja taitoni. Eli ainankin huomiseen menee vaikka oonkin jo aloittanut sen.

[Hollo]

Miekin vhäsen vielä mielipiteilen.

Eli miunkin mielestä tämä oli huonompi, ko edellinen, mutta ihan jees kumminkin. Miusta tässä vaiheessa kannattais seuraaviin tarinoihin panostaa kuvailussa ja päähenkilöiden persoonallistamisessa.


Mutta siis enimmäkseen mie toivoisin päähenkilöistä persoonallisempia, eipä siinä paljoa muuta.

[Andromedus]

Juu, eli tää oli ihan perseestä. No, koitan tehdä paremman seuraavasta(en tiiä kyllä tuleeko mitään).