Vihreä raivo Osa1: Menetys

[Fanatic]

Tässä olisi ensimmäinen osa ensimmäisestä tarinastani joka on vielä kesken.


Vihreä raivo

Osa 1: Menetys

Pienessä örkkikylässä metsän siimeksessä oli hermostuneisuutta ilmassa. Koko kylä odotti soturien paluuta taistelusta.
Kaikkia kalvoi pelko siitä että soturit oli lyöty taistelussa eikä kukaan palaisi elävänä takaisin kylään. Vaikka örkit olivatkin julmia ja pelottomia tappajia heitä vaivasi kuitenkin pelko kuolemasta.

Nuori örkki shamaanin oppipoika Gazhar odotti hermostuneena mestarinsa paluuta taistelusta. Aikansa kuluksi hän oli oppimillaan voimilla räjäyttänyt squiggeja palasiksi ja lennättänyt hiiden korkealle ilmaan ja ja antanut sen pudota mätkähtäää kuolleena maahan. Tämä kaikki oli Gazharin mielestä todella hauskaa, koska olihan hän örkki ja örkit pitävät julmista leikeistä. Gazhar oli jo taitava shamaani, mutta ei aivan opettajansa veroinen. Vain puoli vuotta ja hän voisi myös ottaa osaa taisteluihin ja olisi yhtä taitava ja kiero kuin opettajansa. Gazharin opettaja Bakraz oli vanha ja taisteluiden karaisema mahtava shamaani.

Shamaanina olo oli tässä örkkikylässä hyvin merkittävä se oli toiseksi arvostetuin päällikön jälkeen. Shamaanin arvostus oli kasvanut entisestään kun kylän arvostettu päälliikkö Gorzag oli lähtenyt kesyttämään villiä wyverniä vuorten taa jolloin Bakraz oli saanut päällikön viran siksi aikaa. Kun Gorzag palaisi olisi voitto varma , mutta kylän oli kestettävä ihmisten hyökkäykset sen aikaa Gorzag oli kesyttämässä wyverniään joka oli vaativa ja aikaa vievä tehtävä. Mainittakoon vielä että wyvernit olivat hieman lohikäärmen näköisiä, mutta paljon ilkeämpiä ja kierompia kuin lohikäärmeet. Se kuka kesyttäisi villin wyvernin oli todella arvostettu ja mahtava johtaja örkkien keskuudessa.

Gazharilla oli tylsää vain odotella kun sotajoukko palaisi taistelusta. Hän halusi olla jo mestarinsa veroinen ja päästä taisteluun mukaan. Hän janosi päästä mukaan taisteluun ja tappaa noita saastaisia valkonahkoja. Gazhar oli päättänyt tulla vielä taitavammaksi kuin mestarinsa ja tulla koko kylän päälliköksi. Gazhar kyllä piti Gorzagista, mutta silti hän halusi itselleen tuon mahtavan voiman joka kylän päälliköllä oli. Vihdoin portilta kuului huuto: He palaavat kautta Morkin he palaavat ja heillä on vankeja! Gazhar havahtui ja juoksi portille katsomaan kun uljas sotajoukko saapui kotiin Bakrazin johdolla. Kylään päästyään soturit riisuivat panssarinsa ja laskivat veriset kirveensä ja miekkansa maahan ja aloittivat voiton juhlien valmistelun.

Örkkien juhlat olivat julmia ja tälläkin kertaa vangiksi otetut ihmiset syötiin, koska juuri tämän takia örkit ottavat vankeja. Myös Gazhar söi suurella ruokahalulla mikään ei ollut yhtä hyvää kuin tuore ihmisen liha. Hiidet yrittivät saada osansa saaliista, mutta isommat örkit paiskasivat ne seinään kuin kärpäset. Jotkut örkit hermostuivat hiisiin niin paljon että jopa tappoivat nämä pienet haaskan syöjät, jotka yrittivät varastaa ruokaa.

Örkit eivät piitanneet squigeista, maahisista(snotling) saatikka hiisiistä, mutta oli myös hiisiä joihin örkit eivät uskaltaneet koskea. Nämä olivat yön hiisiä. Örkit hieman pelkäsivät niitä, koske örkkien mielestä nämä hiidet olivat niin outoja ja hulluja.
Yön hiidet pelkäävät valoa ja tämän takia heillä on aina yllä musta hupullinen kaapu. Nämä hiidet vihaavat kääpiöitä, koska yön hiidet asuvat vuoren uumenissa aivan kuin kääpiötkin. Mutta yli kaiken yöhiidet pelkäävä haltioita, koska niiden mielestä haltijat haisevat omituisilta.

Bakraz käveli Gazharin viereen ja sanoi mahtipontisella äänellä: Gazhar sää oot jo niin hyvä shamaani, et ens kerralla saatat päästä mukaa taisteluu. Gazhar oli onnensa kukkuloilla kuultuaan että olisi vihdoinkin valmis ensimmäiseen taisteluunsa. Gazhar haaveili koko loppupäivän kuinka hän taistelisi silmittömällä raivolla ihmisiä vastaan. Gazhar harjoitteli hullunlailla kieroja ja synkkiä taikojaan ja jo puolen vuoden kuluttua hän oli miltei mestarinsa veroinen.

Yhtenä synkkänä yönä tiedustelijat palasivat kylään ja kertoivat, että ihmiset keräsivät jo joukkojaan joen toisella puolen. Tämä oli ilouutinen Gazharille joka oli odottanut taistelua jo kauan. Örkit alkoivat koota joukkojaan. Mahtavat soturit laittoivat panssareita ylleen ja ottivat taistelukirveensä käteen ja kokoontuivat muodostelmiin. Gazhar käveli majaansa ja nosti nurkasta shamaanin sauvansa (joka oli tehty jättiläisen reisiluusta) ja meni kylän portille odottamaan Bakrazin käskyä lähteä taisteluun.

Viimein mahtava Bakraz astui esiin ja antoi mahtavalla mahtipontisella äänellään käskyn lähteä taisteluun. Mahtava joukko örkkejä lähti marssimaan kohti taistelutannerta. Taivas oli tumma vettä satoi kaatamalla ja taivaalla salamoi ja ykkonen jyrisi. Kun mahtava sotajoukko saapui paikalle jossa ihmisiä oli nähty koko joukko yllättyi ihmisten määrästä. Ihmisiä oli enemmän kuin koskaan ennen oli niillämain nähty. Ihmiset eivät olleet koskaan hyökännet näin massiivisella joukolla.

Näillä valkonahoilla ei ollut muuta aikomusta kuin surmata joka ikinen örkki joka asettuisi heitä vastaan. Vaikka örkkejä oli paljon silti ihmisiä oli miltei puolet enemmän. Silti örkit eivät pelänneet tätä suurta ylivoimaa vaan kokosivat joukkonsa suuren kukkulan laelle. Mahtava örkkijoukko seisoi hermostuneena kukkulalla odottaen hyökkäyskäskyä. Myös ihmiset olivat valmiita hyökkäämään. Bakraz käski Gazharin pysytellä lähellä itseään ensimmäinen taistelu Gazharilla kun oli. Bakrazin pienissä aivoissa kuitenkin kalvoi pelko, että tällä kertaa voisi käydä todella huonosti.

Gazhar odotti jo innolla koska hyökkättäisiin hänellä ei ollut aavistustakaan että heillä olisi alivoima tässä tulevassa taistelussa. Gazhar näet luuli että tämä örkkijoukko pärjäisi mille vain vastukselle aivan ylivoimaisesti. Kummatkin joukot olivat aivan hiljaa paikallaan. Ainoa ääni joka kuului syntyi sateen ropistessa panssareihin ja kypäriin. Viimein kuului mahtava sotahuuto kummaltakin puolelta. Joukot aloittivat mahtavan rynnäkön kohti vihollistaan. Ensimmäiset örkki muodostelmat otti yhteen vihollisen joukkojen kanssa. Miekat kalahtelivat ja maa värjäytyi kuolleiden ihmisten ja örkkien verestä. Ilmassa lenteli satoja nuolia jousiampujien jousista. Bakraz ja Gazhar loihtivat mahtavia taikojaan ja vihollisia lakosi kuin heinää, kun Bakraz loihti itse Gorkin astelemaan vihollisten päälle. Myös Gazhar sai surmattua monia ihmisiä ihmeellisillä taikomisillaan.

Ylivoima oli kuitenkin liian suuri ihmiset murtautuivat etujoukkojen läpi ja etenivät mahtavalla voimalla. Lähellä oleva Yöhiisien ryhmä päästi fanaatikkonsa irti. Fanaatikot olivat hulluja yöhiisiä jotka irtipäästyään alkoivat pyöriä mahtavan moukarin kanssa kohti vihollista. Kaksi fanaatikkoa osui lähestyvään ihmis joukkoon tehden valtavan määrän tuhoa. Kolmas fanaatikko kuitenkin lähti pyörimään kohtii omaa örkki ryhmää. Gazhar huomasi tämän ja huusi kovalla äänellä: Sehän tulee kohti ampukaa se hengiltä! Örkkien jousiampujat virittivät jousensa ampuivat onnettoman fanaatikon juuri ennen kuin se olisi osunut örkkien omaan ryhmään. Kesken taistelun kuului mahtava jyräys, ihmiset ampuivat tykillä kohti yhtä örkkiryhmää ja miltei puolet ryhmästä sai surmansa. Toinen yöhiisien ryhmä päästi fanaatikkonsa vapaaksi mutta huonommalla onnella kaksi näistä sai surmansa kuristuessaan moukarinsa ketjuun, kuitenkin yksi fanaatikko selvisi vihollisen joukkoon tehden paljon tuhoa.

Squigit joita yöhiidet paimensivat oli myös päässyt lähitaisteluun vihollisen kanssa ja squigit raatelivat ja söivätkin ihmisiä elävältä. Silti ihmisiä oli liikaa Bakraz alkoi jo epätoivoiseksi. Taistelu oli vellonut useita tunteja ja örkkejä oli kuollut jo paljon ja ihmiset näyttivät jo kohta murtamaan etulinjan. Jos valkonahat murtaisivat etulinjan olisi taistelu jo käytännössä hävitty ja Bakraz tiesi tämän.

Sitten tapahtui jotain hyvin kauheaa. Etulinjan läpi oli onnistunut pääsemään vastustajan johtaja mahtavan hevosensa selässä. Tämä mahtava ihmisten johtaja karautti kohti Bakrazia ja Gazharia. Bakraz huomasi tämän ja tönäisi juuri ja juuri Gazharin pois hevosen edestä ennen kuin Gazhar olisi jäänyt hevosen jalkoihin. Gazhar nousi maasta seisaalleen ja näki hirveän näyn. Bakraz ja Ihmisten johtaja taistelivat henkeen ja vereen, mutta Bakrazin heikko miekka ei tehnyt paljoa vahinkoa vihollisen kiiltävälle haarniskalle.

Gazhar näki kuinka hevosen päällä oleva vihollis johtaja kohotti miekkansa ja huitaisi Bakrazin pään irti yhdellä huitaisulla. Bakrazin päätön ruumis kaatui maahan ja sen ympärille muodostui lammikko ruumiista valuvasta verestä. Gazhar piiloutui kukkulan päällä kasvavaan metsään. Puiden raosta hän näki kuinka hevosen selässä istuva ihmisten kenraali nosti maasta Bakrazin pään ja laittoi sen säkkiin heilautti olalleen ja lähti laukkaamaan poispäin. Aluksi Gazhar oli peloissaan, mutta vähän ajan kuluttua pelko vaihtui vihaan ja koston himoon. Gazhar oli päättänyt kostaa näille ihmisille ja etenkin näiden valkonahkojen kenraalille.

Laittakaa kommenttia. Lisää on tulossa.

[Rune]

Hmm, hmm. Ei tämä huonokaan ollut, ihan viihdyttävää luettavaa. Kerrontamuoto oli enemmän kertovaa kuin kuvailevaa, ja kielenkäyttö lähenteli jotain kertomusta. Mutta toisaalta tämä ei ollut huono asia ollenkaan, mielelläni luin tällaistakin. Jonkunverran kielioppi- ja kirjoitusvirheitä toki huomasin, mutta niitä tulee kaikille. Joten siitä ei kannata huolestua enempää, kuin että kannattaa aina oikolukea tarinat läpi ennen lähettämistä. Näin suurimmat virheet karsiutuvat. Mutta kirjoita toki lisää, tällaista kevyempää tekstiä kehtaa kyllä lukea.

[röpöttäjä]

Hyvää tekstiä ja kyllä tuota todella mielellään lukee ja anna vaan tulla lisää. Tämä on minun räpellyksiini verrattuna loistava. saat tästä numeron.. hhmmm.... 9

[Fanaatikko]

Örkki tarina on aina hyvä. Tämä ei ole poikkeus. Mukava lukea, selkeää tekstiä. Hyvä