Tässä osassa tarina saa vauhtia siipiensä alle. Matthiaksen menneisyyttä valotetaan vähän kerrallaan. Kommentit olisivat suotavia.
Soturipappi Matthias
Osa 2 Viimeinen linnoitus
Matthias heräsi tukehtumisen tunteeseen. Suuret kädet tukkivat hänen suunsa, hän yritti rimpuilla vapaaksi mutta kädet puristuivat vielä tiukemmin hänen suunsa ympärille. Hän yritti hapuilla sauvaansa sängyn alta, mutta se oli poissa. Matthias rimpuili aikansa kunnes käsien ote heltisi ja tumma hahmo, joka oli melkein kuristanut hänet kuiskasi hänen korvaansa
"Rauhoitu kautta Sigmarin"
Matthias ei vieläkään luottanut hahmoon ja hapuilla jotain kättäpidempää, mutta silloin hahmo sytytti pöydällä olevan kynttilän ja Matthias näki kuka tämä oli. Muistot tulvahtivat suurena virtana hänen mieleensä. Kuka hän oli? Miten hän liityy minuun? Miksi hän on täällä?. Kysymykset risteilivät Matthiaksen päässä, mutta yhden asian hän tiesi heti ensinäkemältä: Tuo mies oli ammatiltaan noidanmetsästäjä. Miehellä oli suuri lierihattu, musta viitta, suuret nahkasaappaat ja punainen paita. Hänen kasvonsa olivat karkeapiirteiset ja hänen harmaat hiuksensa laskeutuivat hatun alta.
"Matthias etkö muista minua?" sanoi mies.
"En, kuka sinä olet?" sanoi Matthias hämmästyneneenä.
"Ystävä" vastasi mies.
"Voit kutsua minua Samiksi" mies jatkoi nopeasti, "mutta nyt meidän on päästävä pois täältä".
Silloin Matthiaskin kuuli paukkeen majatalon ovelta. Se oli kuin suurta kirkonkelloa olisi taottu muurinmurtajalla.
"Tuolla on kattoikkuna pääset siitä ulos" sanoi Sam samalla osoittaen sormella parven nurkkaan
"Minä pidättelen niitä sen aikaa" Sam jatkoi ja viskasi Matthiakselle hänen sauvansa. Matthias pinkaisi juoksuun kohti ikkunaa. Juuri ikkunan kohdalla hän sattui vilkaisemaan Samia joka oli hypännyt alas parvelta ja yritti pitää nojaamalla suurta ovea pystyssä, jonkun oudon voiman takoessa sitä murskaksi.
Majatalon muut asukkaat olivat ilmeisesti omissa huoneissaan piilossa, vaikka apua olisi tarvittu.
Ovi järähti taas ja murtuvan puun ääni täytti majatalon tyhjän baarin. Samkin lopetti oveen nojaamisen ja vetäisi suuren väkipyssyn selästään. Hän tähtäsi ovea ja huusi:
"Kuolkaa kaaoksen epäsikiöt"
Kirkas välähdys valaisi silmänräpäykseksi koko huoneen ja valtava räjähdyksen ääni kaikui tyhjässä hallissa. Puunsirut lentelivät ovesta jonka takaa kuului haavoittuneen olion hirveää karjuntaa. Sam ampaisi juoksuun kohti portaita huutaen Matthiakselle:
"Paetaan, niitä voi tulla lisää"
Matthias havahtui ja löi kattoikkunan säpäleiksi yhdellä sauvan iskulla. Lasinpalaset tippuivat hänen päällensä, niistä välittämättä Matthias kiipesi sateiseen yöhön Sam perässään. Matthias makasi liukkaalla majatalonkatolla sateen ropistessa ja kastellessaan hänen jo melkein kuivan kaapunsa. Sam näki kuinka kaksi mustakaapuista hahmoa kiirehti pirstoutuneesta majatalonovesta sisään. Suuret soihdut paloivat heidän käsissään ja paljastivat päänpeittäviin huppuihin kirjaillut kaaoksen riimut. Sam vetäisi molemmat pistoolinsa koteloistaan vyöltänsä ja laukaisi valtavan kajahduksen saattelemana molemmat tähdäten keskelle toisen rintakehää. Sitten Sam nousi katolle ja vinkkasi Matthiakselle:
"Ne ovat perässämme, seuraa minua!" Sam huusi ja lähti juoksemaan märkää kattoa pitkin.
"Minne me olemme menossa?" kysyi Matthias pysyen juuri ja juuri Samin perässä liukkaalla katolla.
"Näet pian!" Sam huusi, samalla liukastuen, mutta nousten kuitenkin samantien pystyy jatkamaan juoksua. Kaaoksen kultisti oli päässyt myös katolle ja saavutti kokoajan märässä kaavussaan kompuroivaa Matthiasta. Pian Matthias kuuli sen epäinhimillisen raskaan hengityksen takanaan. Hän harkitsi vaihtoehtoja mielessään, mutta ainoastaan yksi tuntui käyttökelpoiselta. Yht´äkkiä Matthias kääntyi ympäri yllättäen täydellisesti kultistin. Matthias veti syvään henkeä ja iski täydellä voimalla sauvallaan kultistilta jalat alta. Matthias kuuli kun kultisti kaatui märälle katolle pidellen murtunutta jalkaansa ja karjuen tuskasta. Matthias lähti taas juoksemaan, aikaa ei ollut hukattavaksi. Pian hän saavutti häntä odottaneen Samin. He juoksivat kohti kattojonon reunaa, joka lähestyi uhkaavasti. Juuri ennen reunaa Sam kuitenkin pysähtyi ja potkaisi läheisen kattoikkunan säpäleiksi.
"Tule perässä" Sam huusi ja hyppäsi pimeään aukkoon.
Matthiaksen ei auttanut kuin totella ja hypätä. Hän tunsi tippuvansa, kunnes mätkähti kovalle puulattialle. Kipu vihlaisi hänen kylkeään ja sai hänet huutamaan tuskasta. Sitten kaikki pimeni...
Matthias heräsi suuressa huoneessa. Hän makasi sängyssä ja hänen tavaransa olivat pienellä pöydällä hänen vieressään. Huoneessa oli suuret ikkunat joista keskipäivän aurinko loi suuria säteitään lattiaan. Kiviseinillä roikkui tauluja, joissa oli kirjoitettuja rukouksia ja pyhimysten kuvia. Matthias tunnusteli kylkeään johon oli asetettu suuri side, Myös hänen päänsä haava oli sidottu. Juuri silloin ovi aukesi ja ruskeaan kaapuun pukeutunut nainen avasi oven suuri ruokatarjotin kädessään. Matthias tunnisti naisen nunnaksi kaapuihin tehdyistä kirjailluista. Nainen laski tarjottimensa pöydälle ja hymyili Matthiakselle:
"Toivottavasti maistuu" hän sanoi heleällä äänellä.
Matthias tyytyi vain hymyilemään väkinäisesti, mutta naisen lähdettyä kävi ahnaasti kiinni tarjottimella oleviin kyljyksiin ja suuren oluttuoppiin. Matthias oli juuri syönyt kun Sam pyyhälsi ovesta sisään.
"Vai ollaan sitä herätty, oli muuten älytön homma raahata sinut tänne" sanoi Sam virnuillen leveästi.
Matthiaksen mielessä risteilivät kysymykset mutta yhteen niistä hän halusi vastauksen heti:
"Miksi ihmeessä kaaoksen palvelijat tulevat yöllä murskaamaan majataloni oven jollain otuksellaan?"
"Se oli riivattu mutantti" sanoi Sam hivenen loukkaantuneena Matthiaksen tietämättömyydestä
"Ne tekivät sen siksi, että halusivat päästä sinusta eroon" Sam jatkoi.
"Miten sinä löysit minut?" Matthias jatkoi uteluaan.
"Pistin katupoikajengin etsimään sinut, he tuntevat kaupungin kuin omat taskunsa" vastasi Sam.
"Mikä tämä paikka on?" Matthias jatkoi loputonta kysymysten virtaansa.
"Pyhän Annan luostari, paratiisi keskellä tätä kirottua kaupunkia" vastasi Sam. Häntä ilmeisesti hermostutti Matthiaksen utelu.
"Mutta minun täytyy nyt mennä" Sam sanoi nopeasti
"Minulla on kiireitä, voit levätä täällä tai kierrellä luostarin sisällä" Hän jatkoi.
"Mutta haluasin vielä tietää..." Matthias yritti, mutta Sam keskeytti hänen lauseensa.
"Inkvisiittori Nikolai voi selittää sinulle illallisella" Sanoi Sam ja melkein juoksi pois huoneesta.
Matthiasta jäi askarruttamaan Samin käytös: Miksi hän ei halunnut kertoa hänelle miten asiat olivat?
Hän ei kuitenkaa halunnut jäädä sänkyyn odottamaan illallista, vaan puku päällensä ja avasi huoneen oven. Sen takana häntä odotti kaunis näky: Aurinko paistoi suurista lasittomista ikkunoista holvikäytävään. Matthias käveli ikkunan viereen ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa. Pieni tuulenvire heilutti hänen hiuksiaan, kun hän katseli ikkuna-aukosta avautuvaa maisemaa. Matalien talojen kulmassa istui esiliinaan pukeutunut mies paistamassa jonkinlaisia lettuja rasvaa tirisevällä pannulla. Talojen kattoja jatkui pitkälle ja niiden takaa avautui joki, joka kimalteli auringossa. Suurista laivoista näkyi vain puhtaanvalkoisia purjeita, kuin pilviä jotka olivat laskeutuneet liian alas. Näky oli kuin maisemataulusta. Matthias havahtui kun käytävän päästä kuului ääni:
"Etsittekö jotain" Puhuja oli sama nunna joka oli tuonut hänelle ruokaa.
"Haluaisittekko tutustua kirjastoomme" nunna jatkoi ja käveli Matthiaksen viereen.
"Kyllä kiitos, Sisar..." vastasi Matthias.
"Maria" sanoi nunna.
"Kirjasto on käytävän päädyssä vasemmalla oleva ovi" Jatkoi Maria.
"Kiitos vieraanvaraisuudesta, sisar Maria. Näemme varmaankin illallisella" sanoi Matthias
"Ikävä kyllä olen silloin vahtivuorossa" Maria vastasi alakuloisella äänellä ja lähti kävelemään käytävää pitkin kadoten pian kulman taakse. Matthias käveli Marian osoittamalle ovelle ja avasi sen. Ovi aukesi narahtaen paljastaen huoneen jonka jokainen seinä oli täynnä pölyisiä kirjoja. Huoneen takaseinä oli kokonaan lasia, siihen oli kuvattu sigmarin elämänvaiheet kokonaisuudessaan. Auringon paiste teki taidokkaasta lasimaaluksesta vieläkin upeamman. Huoneen keskellä oli suuri kirjoituspöytä jolla lojui papereita, mustetta ja sulkakyniä epämääräisessä järjestyksessä. Matthias käveli kirjahyllyn luokse ja otti luostarin historiaa käsittelevän kirjan käteensä. Hän istuutui kirjoituspöydän ääreen lukemaan, kunnes ruokakello kutsui kaikkia luostarin asukkaita illalliselle. Matthias harppoi kirjastosta ruokasaliin. Sali oli illalla hyvin pimeä, vain muutama kynttelikkö pöydässä loi valoa huoneeseen. Karmiininpunaisilla seinillä riippui maalauksia pyhimyksistä. Suuren tammipöydän päässä istui luostarin Abbedissa, päällään samanlainen kaapu kuin muillakin nunnilla. Nunnat istuivat vierekkäin suurilla penkeillä, mutta yksi henkilö erottui muista. Hänelläkin oli päällään kaapu mutta se oli punainen toisin kuin nunnilla. Hänen pitkä peruukkinsa ylettyi melkein hänen hartiohinsa saakka. Hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja hänen pitkä partansa roikkui valtoimenaan.
"Inkvisiittori Nikolai" Mies esitteli itsensä.
"Päivää teille" Matthias vastasi.
"Satutteko tietämään missä Sam on?" hän jatkoi.
"Hänellä on vartiovuoro" Nikolai vastasi.
"Minun on käsketty selostaa tilanne sinulle" sanoi Nikolai ja vakavoitui vielä entisestään.
"Koko kaupunginosa on sekaisin" Nikolai sanoi haudanvakavana.
"Kaaoksen "Korkein oikeus" kultti on käynnistänyt suuren operaation täällä, he ovat ensin murhanneet kaikki keisarikunnan oikeuksia valvoneet henkilöt koko kaupunginosasta" Nikolai jatkoi
"Sinä selvisit kuin ihmeen kaupalla" Nikolai sanoi ja hymyn häivähdys kävi hänen kasvoillaan.
"Miksei kansa tee mitään?" Matthias kysyi.
"Pelkäävät kuollakseen laajamittaisia puhdistuksia" Nikolai vakavoitui taas.
"Ainoat jotka enää ovat kultin tiellä ovat täällä luostarissa" Hän jatkoi.
"Meitä vakoillaan koko ajan, otimme valtavan riskin lähettäessämme Samin hakemaan sinut" Sanoi Abbedissa pöydän päästä.
"Mihin tämä kultti pyrkii?" Kysyi Matthias.
Nikolai ei kuitenkaan ehtinyt vastata, koska luostarin kellot alkoivat kumista. Samalla hetkellä käytävästä kuului väkipyssyn kova pamahdus ja Sam syöksyi ruokasaliin huutaen:
"Nyt on piru irti, ne ovat tulleet läpi!"
Ruokasalissa alkoi kauhea kuhina, ilmeisesti tähän oli valmistauduttu. Matthias ei tiennyt mitä tehdä ennenkuin Sam kiskaisi hänet mukaansa.
"Mennään viivyttämään kultisteja, että nunnat saavat lisäaikaa aseistautua"
Matthias nyökkäsi ja pian he jo kiisivät käytävää pitkin luostarin pääovelle, jota sisar Maria yritti vahvistaa raahaamalla suuria huonekaluja sen eteen.
"Millainen tilanne ulkona on?" hän huusi Samille.
"Matthias, käy katsomassa" Sam huusi ja osoitti tikkaisiin jotka veivät ilmeisesti vartiotasanteelle. Matthias lähti kiipeämään narisevia tikkaita ylöspäin, saapuen pian laudoista kyhätylle vartiopaikalle. Hän kurkisti ikkunasta josta näkyi koko luostarin piha. Näky oli karmaiseva: liki kolmekymmentä mustaan kaapuun pukeutunutta kultistia seisoi hyvässä rivistössä soihtujen kanssa. Kaikki odottivat että suuri ovia takova mutantti saisi oviin miehenmentävän aukon.
"Niitä on liikaa, emme pärjää mitenkään taistelussa" Matthias huusi melun läpi Samille ja Marialle.
"Käy puhumassa Abbedissalle" Sam huusi, samalla nojaten täydellä painollaan suureen oveen.
Matthias laskeutui portaat alas ja lähti juoksemaan käytävään. Hän miltei törmäsi Abbedissaan joka syöksyi kulman takaa perässään joukko nunnia. Jokainen heistä oli aseistautunut kahdella sotavasaralla.
"Niitä on liikaa, teidän on paettava" Matthias sanoi hädissään abbedissalle.
"Montako?" Abbedissa kysyi vakava ilme kasvoillaan.
"Liki kolmekymmentä, emme pärjäisi mitenkään" Matthias sanoi.
"Luostarin kellarissa on pakotie josta pääsee rauniotuneeseen kirkkoon kaupungin laitamille" sanoi Abbedissa.
"Menkää sitä kautta, minä, Sam ja Maria viivytämemme niitä sen aikaa" Matthias sanoi ja lähti juoksemaan minkä jaloista pääsi takaisin pääovelle, jossa Sam ja Maria yrittivät epätoivoisesti pitää murtunutta ovea ovea pystyssä.
"Yritetään voittaa muille aikaa, he ovat jo pakenemassa kellarikäytävän kautta" Matthias huusi ryskeen läpi.
"Tämä ovi ei pysy enää pystyssä" sisar Maria voihkaisi ja juoksi Matthiaksen luo.
"Nämä huonekalutkaan eivät pidättele niitä kauaa, ellei..." Sanoi Sam samalla napaten lyhdyn pidikkeestään seinältä. Sam viskasi sen täydellä voimalla huonekalubarrikadia päin. Kuuma lamppuöljy levisi räiskähtäen, sytyttäen huonekalut palamaan.
"Tuon pitäisi pidätellä niitä vähän aikaa, Maria näytä nyt tie kellariin" Sam huusi liekkien roihun läpi.
Maria lähti juoksemaan pimeää käytävää pitkin, Sam ja Matthias perässään. He saapuivat kellariin josta muut luostarin asukkaat olivat ilmeisesti poistuneet vain hetki sitten. Maria avasi nopeasti lukitun puuoven kellarin perällä. Hän syöksyi pimeään käytävään Sam ja Matthias perässään. Nyt Matthias ymmärsi miksi tälläinen käytävä oli rakennettu, he olivat katakombeissa. Matthias alkoi nyt vasta miettiä mitä hänelle oli tapahtunut. Hänet oli pelastanut kaaoksen kynsistä mies jota hän ei tuntenut, Hän ei edes tiennyt miksi oli tässä kaupungissa. Hän ei tiennyt mitä oli ollut tekemässä, ennenkuin heräsi satamasta. Mikä pahinta hän, ei tiennyt voiko hänen uusiin ystäviinsä edes luottaa. Tuntui kuin he olisivat juosseet katakombeissa jo tunteja. Matthiaksen jalkoja särki ja hänen kylkeään kivisti. Juuri silloin hän näki valonpilkahduksen edessäpäin. Hän kiristi juoksutahtiaan ja oli pian ylöspäinvievillä tikkailla Samin perässä. Kun Matthias pääsi ulos, häntä kohtasi odottamaton näky: Suuret kivikaaret kohosivat vasten yötaivasta, kuin kurkottaen tähtiin. Tämä oli se rauniokirkko, josta abbedissa oli puhunut. Suurille seinille oli ripustettu soihtuja jotka valaisivat suuria ikkunoita, joissa näkyi vanhojen lasimaalausten rippeitä. Kirkon penkit olivat lahonneet paikoilleen ja alttaritaulut oli heitetty nurkkaan, josta rotat olivat käyneet niitä aikojen saatossa napostelemassa. Oven molemmilla puolin olevat suuret Sigmarin patsaat tuijottivat tyhjillä silmäkuopillaan pimeyteen. Abbedissa käveli kirkon toisesta päästä Matthiaksen viereen.
"Me olemme menettäneet viimeisen linnoituksen taistelussa kaaosta vastaan" abbedissa sanoi vakavalla äänellä.
"Niin, mutta valtaamme sen takaisin kun aika on kypsä" Matthias vastasi.
"Pelastuivathan kaikki?" Hän jatkoi.
"Nikolai jäi vielä sinne, hänen kunniansa ei kestänyt pakenemista kaaoksen edessä" Abbedissa sanoi murheellisena.
"Se kirottu vanha hölmö" Matthias noitui ääneen ja hänen silmistään kuvastui raivo.
"Lataa väkipyssysi Sam, meillä on töitä" Hän huusi ja Syöksyi pimeään käytävään...
FB:Soturipappi Matthias osa 2: Viimeinen linnoitus
FB:Soturipappi Matthias osa 2: Viimeinen linnoitus
"Se joka sanoi että rahalla ei saa onnea, ei osaa ostaa oikeasta paikasta"
Minä en ainakaan huomannut että Matthiaksen nimeä olisi mitnekään liikaa toisteltu. Loppujenlopuksi yllättävän hyvä tarina, Matthias alkaa kiinostaa yhä enemmän. Mitenkäs, nunnayhteisö ei pärjää 30 kultistille? 
Se mutantti saattaisi kyllä tuottaa vaikeuksia, ja tottakai se riippuu siitä miten paljon sisaria oli. Mutta toisaalta, eipä paljoa väliä. Yllättävän laadukasta tekstiä ylipäänsä, odotan innolla jatkoa. 
Se mutantti saattaisi kyllä tuottaa vaikeuksia, ja tottakai se riippuu siitä miten paljon sisaria oli. Mutta toisaalta, eipä paljoa väliä. Yllättävän laadukasta tekstiä ylipäänsä, odotan innolla jatkoa. 
Pitkästä aikaa kommentoidaan sitten tarinoita. 
Hyvin toimivia juttuja! Matthias on mielenkiintoinen päähenkilö ja kaaos on pahoista pahoin. Tarina eteni mukavaa vauhtia ja jännitys ei herpaantunut missään vaiheessa. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Yksi asia aivan lopussa kuitenkin ihmetytti.
Hyvin toimivia juttuja! Matthias on mielenkiintoinen päähenkilö ja kaaos on pahoista pahoin. Tarina eteni mukavaa vauhtia ja jännitys ei herpaantunut missään vaiheessa. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Yksi asia aivan lopussa kuitenkin ihmetytti.
On ehkä hieman omituista, että Matthias sanoi tämän, sillä eihän hän edes tuntenut miestä. Repliikki olisi sopinut enemmänkin Samille, sillä hänhän on Nikolain kanssa tuttu. Lopussa Matthias tuntui ottavan aika nopeasti johtajan aseman, joka sekin on hieman erikoista. Mutta mitä tässä nyt turhia nipotetaan, hieno tarina ja jatkoa odotetaan!Valhalla kirjoitti:"Se kirottu vanha hölmö" Matthias noitui ääneen ja hänen silmistään kuvastui raivo.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Kai sinuakin alkaisi jurppimaan, jos ainoa joka on edes yrittänyt valottaa sinulle menneisyyttäsi menisi tapattamaan itsensä tieten tahtoen kunniansa takia. Kiitos kommenteista ja lisää tulemaan!Grom Hardhammer kirjoitti:On ehkä hieman omituista, että Matthias sanoi tämän, sillä eihän hän edes tuntenut miestä. Repliikki olisi sopinut enemmänkin Samille, sillä hänhän on Nikolain kanssa tuttu. Lopussa Matthias tuntui ottavan aika nopeasti johtajan aseman, joka sekin on hieman erikoista. Mutta mitä tässä nyt turhia nipotetaan, hieno tarina ja jatkoa odotetaan!Valhalla kirjoitti:"Se kirottu vanha hölmö" Matthias noitui ääneen ja hänen silmistään kuvastui raivo.
"Se joka sanoi että rahalla ei saa onnea, ei osaa ostaa oikeasta paikasta"