Huijaamisesta

[hawkeye]

Tämä on ainakin minulle itselleni tärkeä aihe, josta voisin vuodattaa pitkäänkin. Huijaaminen miniatyyripelissä on jotain, mitä minun on hyvin vaikea hyväksyä. Murheen luokitteleman kolmannen asteen huijaamisen jättäisin ehkä tämän oman tilitykseni ulkopuolelle ja rinnastaisin sen ennemmin reiluun ja toivottavaan peliin kuin suoranaiseen huijaamiseen. Toki ainakin omassa toiminnassani pyrin senkin minimoimiseen, eikä varmasti niin tärkeää turnauspeliä eteeni tule, etten antaisi vastustajan omaa unohtamaansa magiavuoroa pelata jälkikäteen. Paljolta turhalta säätämiseltä kyllä selviää jo muistuttamalla tästä ajoissa!

Kohtalaisen kauan olen peliä pelannut ja turnauksiakin kiertänyt kohdaten aika lailla eri vastustajia. Vähemmän yllättävästi mukaan mahtuu muutama peluri, joita en voi sanoa arvostavani kokemuksieni perusteella. Kyseiset tyypit löytyvät itse asiassa tältäkin foorumilta, mutta vähemmän yllättävästi eivät ole tähän keskusteluun osallistuneet (niin no kukapa nyt jokaiseen ketjuun jaksaisi vastaillakaan, mutta olisihan se kiva lukea jotain tästä aiheesta näiltäkin henkilöiltä).

Yhteistä kaikille kohtaamilleni huijaajille on ollut se, että häviötä ei tässä tietyssä tilanteessa voi sallia - oli syynä siihen sitten oma peli, noppatuuri tai joku muu. Vähintäänkin tappiosta on saatava "kunniallisempi", eli mahdollisimman niukka, vaikka se vaatisikin kyseenalaisia keinoja.

Pahimman kohtaamani huijarin olen itse asiassa kohdannut kahdesti. Ensimmäinen sujui kohtalaisen fiksusti, mutta jälkimmäisessä pelissä minulle tuotti aika lailla vaikeuksia pitää pahimmat mölyt sisälläni. Mukana olivat kaikki keinot nopanheittelystä ilman vastustajan mahdollisuutta nähdä tuloksia, kiistanalaisten rynnäköijien liikutteluun vain oman mittauksen perusteella ja katapulttien ampumiset muuttamalla arvausta (tai mittauspaikkaa) tilanteen mukaan. Legendaarinen kommentti oli "Et kai sä vihjaa, että mä huijaan". En todennäköisesti enää suostuisi kaveria kohtaamaan, jos jossain turnauksessa vastaan asettuisi.

Nämä pari muuta tapausta ovatkin sitten lievempiä. Molemmissa tapauksissa nuorehkolla vastustajalla (en minäkään kovin vanha ole, enkä tosiaan sellaiselta näytä) turnaus oli siihen asti sujunut hienosti ja pettymys tappiosta oli ilmeinen. Kuitenkaan kriittisten nopanheittojen selvää "väärinnäkemistä" tai voittopisteiden laskentaa aivan selkeästi alakanttiin ei pitäisi todellakaan turnauspeleissä esiintyä. Etenkin jälkimmäinen tapaus, jossa vastustajalle jäi 2000 pisteen pelissä pöydälle millä laskutavalla tahansa korkeintaan 700 pistettä bonusvoittopisteitteni ollessa 800 pisti miettimään pelaajan aivoituksia, kun kolmannella uudelleenlaskulla kokonaispistepottini kokosi vajaaseen 1500:aan pisteeseen. No se riitti kuitenkin massamurhaan, joten jätin asian siihen.

Mitäköhän tästä jäi käteen? Tuskin kovin paljoa, mutta sainpahan tilitettyä tuntojani. Se tässä yhteydessä on rehellisyyden nimessä sanottava, että olen itsekin syyllistynyt huijaamiseen ihan turnauksessa joskus arviolta seitsemän vuotta sitten. Silloin menin kääntämään Ogre bladea heiluttelevaa maagiani niin, että tämä näki hyökätä vihollismaagin kimppuun. En todellakaan voi sanoa olevani ylpeä tästä, mutta uskon oppineeni sen jälkeen oikealle polulle.

voisit vuodattaa pitkään?!?


noh minä en huijaa.. en en.. ihan totta...

niin siis minä ihan oikeasti en petkuta.. yleensä vastustajan unohduksetkin tulee (perin nenäkkäällä äänellä) huomautettua

huijaaminen on vastenmielistä

[The Man]

En ymmärrä huijaamista. Kuinka joku voi nauttia voitosta joka on hankittu huijaamalla (itse en ainakaan pystyisi). Huijaaminen on merkki luonteenheikkoudesta ja huijaaminen tuo vain huonoa pelihenkeä, miksei myös pelikaverin menetyksen.

Kenelle huijaus on tuonut hyvää mieltä? Huijaajalle voi tulla omantunnontuskia (etenkin turnauspeleissä) ja huijaamisen paljastuttua voi olla, ettei kukaan halua pelata kyseisen henkilön kanssa. Ainakin hänelle pitäisi opettaa, miten oikeasti pelataan.

Vakavaa tekstiä
Tarkoitin tietenkin oikeita huijaajia, en "huijaajia" kuten oberon

[Oberon]

Tarkoitin tietenkin oikeita huijaajia, en "huijaajia" kuten oberon

kiitos synninpäästöstä! olin jo itku kurkussa tässä tota tekstiä lukiessani... no ei vaineskaan. tänäänkin fabapelissä tuli lievää huijausta kohdattua: vastustaja ampuu ensin handguneilla ja mittaa tietysti matkan, sitten ampuu stonarilla ja tietää tietty matkan kun samaa kohdetta ampuu-->monta miestä/haltiaa kuoli...

[The Man]

Päinvastoin. Aika nössöä mut laillista ja aika nerokasta
Mut kyllä kyrsis jos olisin ollu sä

[JarLoz]

Jos totta puhutaan, tuo Oberonin mainitsema juttu on ihan täyttä huijausta, elikkäs sääntöjen vastaista... Guess-aseet on ammuttava ekana.

[kippe-gerbiili]

Mä oon huijannu ihan niin että en oo ollu itte ees tietoinen. Huomasin vasta viidennellä vuorolla, että "kah peijoonaa!" mullahan oli yks power dize liikaa, enkä viittiny sitä sitte sanoo ku "niin hyvin" oli menny siihenki mennessä. No onneks mä hävisin sen pelin (luonnollisesti), niin ei tullu huono omatunto...

[Tooninki]

Juuh, mulla on paha aikuisiän dementia (johtuu varmaan liiallisesta Crown of the Damnedin käytöstä... ). Unohdan melkein aina heittää sen LD heiton, tosin muistan sen aina myöhemmin, ja unohdan uudestaan... Joten ennen kamppailun alkua muistutan vastustajaani muistuttamaan minua kyseisestä heitosta... Jälkeenpäin olen heittänyt heitot, jonka tuloksena muutaman kerran kentsuni on kuolannut 2-3 vuoroa putkeen...

[Murhe]

Teepäs oikein komea kruunupäisen lordin conversio ja johan alkaa kruunu muistua mieleen.

[Gorkiporki]

Itse tulee kyllä joskus unohdettua jotain pikku juttuja. Jälkikäteen se vähän harmittaa jos rupeaa miettimään että olisikohan tulos ollut toinen, jos olisin silloin vuorolla x muistanut että tuonkin yksikön piti ottaa panic test tms. Tosin kyllä mä yleensä huomautan vastustajalle jos esim. sen yksikkö voi tehdä lapping roundin mutta se ei sitä itse huomaa/muista. Kaikki meidän porukassa kun ei ole lukeneet sääntöjä niin tarkkaan, eikä muista kaikkia juttuja.

[Tooninki]

Teepäs oikein komea kruunupäisen lordin conversio ja johan alkaa kruunu muistua mieleen.

Täytyypä tehdä sellanen, mulla on tuossa 1 rojekti kesken johon voin lisätä sen kruunun, kiitoksia vinkistä...

[Uruk]

En ole huijannut pelissä. Ellei nyt pientä tuumien vääristelyä lasketa. Mutta sitäkin erittäin vähän. Huijaaminen on per*ee**ä

[Balrogofmoria]

En ole huijannut pelissä. Ellei nyt pientä tuumien vääristelyä lasketa. Mutta sitäkin erittäin vähän. Huijaaminen on per*ee**ä

Ihmekkös ne sun helffit sai joka vuoro tulittaa niitä nazguleita.

[Der Dexter]

Kohtasin eräässä Viime kesän conin turnauksessa vastustajan, joka mittasi joukoilleen matkan, ja sen jälkeen liikkui lähes poikkeuksetta tuuman kaksi yli tuon matkan. Koskakyseessä oli FB, myös noihin Wheeleihin kuluvan matkan poisjättäminen oli aika ratkaisevaa. Lopputulos oli minulle kuitenkin solid-voitto, sillä kyseessä oli melko uudennäköinen pelaaja(ei iältään mikään nassikka)
Totuuden nimissä pitää tunnustaa, että oma armeijani oli kääpiöt, ja niin, päättele itse. Kaveri pelasi pussiini omalla "epätarkkuudellaan"...

[Murhe]

En ole huijannut pelissä. Ellei nyt pientä tuumien vääristelyä lasketa. Mutta sitäkin erittäin vähän. Huijaaminen on per*ee**ä

Lasketaan.

[Matti]

Pelikulttuurit ovat erilaisia, toisten mielestä ei pidä muistuttaa mistään, mikä on itselle haitallista ja perua ei saa. Esim. shakissahan on erittäin tiukat säännöt kilpatasolla, jos kosketat omaa nappiasi on sinun siirrettävä sitä jos sitä voi ja jos kosket vastustajan nappia, on se syötävä jos mahdollista, olipa teko kuinka tyhmä tahansa. Lisäksi pikapeleissä laittoman siirron teolla häviää pelin suoraan. Jos siirron laittomuudesta ei huomauta myöskään heti, oli se laillinen (tosin yleensä taitaa laittomista siirroista myös napsahtaa aika-rangaistus). Eli esim. lähetin värin muuttuminen valkeasta mustasta voi käydä, jos siitä ei huomauteta heti siirron jälkeen. Lisäksi jos haluaa korjata jonkun napin asemaa ruudussa, pitää sanoa "korjaan" ennen kuin koskettaa nappia (muuten se on siirto päätös). Mistään sellaisesta, että kuningatar on käytännössä suissa ei oikeastaan koskaan huomauteta... Ankaraa, mutta kenties opettavaista.

Toisten mielestä taas taitaa tuo ankaruus olla lähinnä rasittavaa. Pelinhän tulisi olla rentouttavaa hauskanpitoa, eikä jatkuvasti äärimmäisen skarppina olo ja vastustajan tekojen seuraaminen haukansilmänä on aika rasittavaa. Virheitä sattuu ja säännöt ovat epäselviä paikoin, joten annetaan korjata jos tapahumat eivät muutu liiaksi korjausten takia tai unohdukseta ei saa unohtaja etua-liiaksi.

Itse pidän jälkimmäisestä pelityylistä, tosin vielä laventaen sitä sillä, että mikäli vastustajalla on ilmiselvä ajatusvirhe / huolimattomuus virhe (esim. dragon princejen ampuminen flame cannonilla, maagin siirto "suojaan" vaikka vie toisen suihin, unohdus että lentävät voivat chargata omien yli jne.) niin huomautan näistä nykyisin. Pelin tulisi minusta ratketa harkittuihin tekoihin (ja noppiin), ei huolimattomuus/ajatus virheisiin. Paljon mukavampi muutenkin analysoida peliä jälkikäteen ja miettiä missä toinen/itse teki ratkaisevan virheen, jos se virhe ei ole niin ilmiselvä (ainakin minusta).

Eli siis tuo kolmannen-asteen huijaus on minusta kyllä rasittavaa ja hiukan huijaamistakin. En jaksaisi pelata, jos vastustajalle pitäisi huomauttaa kaikista hänen paniikki- terror- animosity- jne. testeistä ja muista haittaavista tekijöistä. Unohduksia sattuu, mutta ne yleensä mun mielestä pitäs korjata, tahallinen unohtaminen alkaa olla jo yritystä vääristää pelimekaniikkaa ja se on huijausta siinä missä muukin minusta. Pelimekaniikan vääristys tahalleen on minusta tuomittavaa, tosin joidenkin mielestä taitaa vastuu tuosta pelimekaniikan noudatuksesta olla sillä pelaajalla, jolle pelimekaniikan noudatus on edullista.

Satunnaiset kiusaukseen lankeamiset ymmärrän helpommin, kuin jatkuvan ja järjestelmällisen huijauksen. Kerta on kerta, mutta kaksi kertaa on jo tapa.

Joskus nuorempana sitä tuli haettua voittoa jokseenkin pakkomielteisesti välillä... silloin tuli, ikävä kyllä, pelattua vähemmän reilusti jossakin määrin, unohtaen sitä sun tätä ja tais joskus käydä niinkin, että heitti tuloksen (jossa esim. paljon nelosia, mutta vähän 5 ja 6:ia) ja totes et 4+ onnistuu (laski nopeasti, tuns että jotain puuttu, mut ei jaksanu miettiä mitä), vaikka todellisuudessa se olikin 5+. Sitten noppia napsitaan ylös (onnistuneita, joille heittää to-wound heitto) ja pian todetaan "ei vitsi, se olikin 5+... mitkäköhän näistä olikaan 4:ia ja mitkä ei?". Mitäs te tekisitte tuossa tilanteessa vastustajana? Kaveri laskee, että osuu 4+:lla, unohtaen esim.pehmeän suojan tms. ja napsii noppia ylös, kunnes toinen toteaa "siin oli pehmeä suoja, se on siis 5+"? Aika inha asema minusta ja tällänen voi olla oikeastikin puhdas vahinko. (EDIT: Verrattavissa muuten tilanteeseen, jossa toivotaan ettei vastustaja muista huomauttaa esim. paniikki-testistä. Molemmissa tapauksissa kyse on pelimekaniikan vääristyksestä. Kolmannen asteen huijaus?).
Tietystikin jos vastustaja tosiaan hyväksyy kysyessä "eli nää osuu 4+?" niin voidaan kysyä, että onko sen lisämuuttujan lisäys samanlainen jälkikäteen muutettu asia kuin esim. yksikön liikutus vaikka jo pari loitsua on heitetty?

Periaatteessa siis minun pitäisi ymmärtää huijareita, kun kerta olen itsekin huijannut (oikeastaan tuolloin en suunitellut sitä, vaan lankesin kiusauksiin inhottavan usein, en aina, mutta inhottavan helposti kuitenkin), mutta en oikeastaan enää ymmärrä tai ainakaan hyväksy. Pahimmat tapaamani ovat kusettaneet säännöissä sinäänsä ihan avoimesti, yksikin totesi "Mä valehtelin" avoimesti kun ihmettelin miten tulihengitys on S4, eikä S3 kuten olin alussa kysynyt häneltä tyyliin "onks toi hengitys lohikäärmeen tapaan s3?". Itselläni tosin oli lauseessa jo yks unohdus, lohharin hengitys kun oli s4 (kyseessä 5th edition, tosin taitaa se yhä olla s4).

Tää ajatusmalli, että "jos ei muista, niin ei muistuteta. Muistaapa ens kerralla" on hiukan hassu minusta. Jos esim. oma äiti ei muista, että teit juuri pannulla lihapullia ja pannu on kuuma, ja hän on siirtämässä sitä paljain käsin, niin muistuttaako vai antaako äidin polttaa kätensä ja todeta "nyt kun sattui, niin muistanee paremmin ens kerralla". Hiukan kärjistetty esimerkki, mutta toimii samalla periaatteella... minusta ajatusmalli on lähinnä oman omatuntonsa puhtaaksi petaamista, ei ajatus toisen parhaasta.

Pakonomainen tarve voittaa on todella ikävää siis minusta. Vaikea ymmärtää mitä siitä saa, että voittaa pelin huijaamalla tai lahjomalla. Moniko pitäisi lottovoittona sitä, että turnauksen voittaisi täysillä pisteillä, koska vastustajat eivät tule vastaan? Minä en pitäisi, lähinnä harmittaisi.

[MangaReaper]

Olihan siinä tekstiä, mutta asiaan. Shakin vertaaminen hammeriin on tietyssä mielessä hankalaa. Shakki kun perustuu (pikapelit etenkin) hyvin pitkälti kaavamaiseen ulkomuistista pelaamiseen. Satunnaismuuttujia ei ole ja säännötkin ovat huomattavasti yksinkertaisemmat kuin hammerissa. Tästä johtuen ymmärän mikseivät shakin pelaajat toinen toisillen huomauttele huonoista siirroista, elleivät ole selvästi vasustajaansa parempia. Tämän huomioon ottaen, on mielestäni ihan reilua muistuttaa vastustajaa unohtuneista heitoista/säännöistä etc. Tämä tietysti jos sattuu itsekään huomaamaan vikaa, usein kun tulee mietittyä jotain aivan muuta kuin vastustajan senhetkistä siirtoa.

[Matti]

Jeps, shakki on hyvin erilainen peli, yksiselitteisempi ja alkaa lähespähän aina samoista lähtökohdista jne. mutta luulenpa että on olemassa pelaajia, jotka haluaisivat viedä warhammerinkin samaan suuntaan, koska kilpailu venyttäen omat kyvyt äärimmilleen on palkitsevaa (ja siksi mm. tehdään mahd. tehokkaita armeijalistoja).

Kuten tuossa totesinkin, minusta pelin tulee ratketa harkittuihin tekoihin, ei huolimattomuuteen/ajatusvirheeseen ja pelimekaniikkaa tulee noudattaa, niin haitallisissa kuin hyödyllisissäkin asioissa.

Minusta sinäänsä nuo shakin kilpailu säännöt ovat turhaa nipotusta, entäs sitten jos tyyppi korjaa napin sijaintia sanomatta "korjaan"? Senhän aika siinä kuluu... Tai että yrittäessään tornitusta nappasee ensin väärään nappiin kii (olikohan torni) ja sit vastustaja toteaa "liikuta vaan sitä tornia, tornitus on kuninkaan liike" on vähän turhan nipoa... mutta joidenkin mielestä se on oikein. Warhammerissa ei ole lyöty lukkoon kilpailusääntöjä (kai) jotka toimisivat ylimpänä auktoriteettina unohdus tms. tilanteissa, vaan kyse on pelaajien sopimuksesta....

Pitänee lisätä tämäkin asia mielen sopukoihin listaan, jotka pitää kysäistä vastustajalta ennen pelin alkua.

[SirKaarlo]

Kavereitten kanssa, varsinkin alkuaikoina on tapahtunut paljon väärinymmärryksiä. Yleisenä käytäntönä olemme pitäneet että jos molemmat ovat "huijanneet", eli sääntöä noudattaneet yleisen kaavan mukaan, niin peli on hyvin pelattu. Tietysti säännön selviäminen syrjäyttää vanhat luulot, mutta voittoja ei oteta keltään pois mokoman takia. Siis tietysti varauksella ettei ole olennaisesti vaikuttanut pelaamiseen.

[Gimgor]

Kaikista paras oli kun pelasin Fantsuu ja kaveri Skippas koko vuoron kun alko ampumaan heti
ja sit se ite huomas sen heti kun oli ampunut ekan kerran "Voi V#%&u Perk. jne.jne. Räkätin kipeenä ja pelattiin loppu peli Hyvin otin pataan massacrella.

[Amroth Elensar]

Krö-välimerkit-höm

Ei shakkia voi todellakaan WarHammeriin verrata, sen säännöt oppii tunnissa, WarHammerissa niitä ei opi ikinä .