Kirjoitin fluffia rotilleni.
Näkijä Ralsik
Ralsik heräsi pienessä, mukavassa kolossaan Skavenloukossa ja katseli ympärilleen, hän näki käytön kuluttaneita kirjoja ja pergamenttirullia, hänen katseensa osui hänen uskolliseen sauvaansa, joka oli kestänyt monet taistelut. Hän otti sauvansa ja käveli ulos huoneestaan pitkälle käytävälle.
Oven toisella puolella häntä odotti pieni kyyryselkäinen rotta rottaihminen.
"Mitä asiaa?" Kysyi Ralsik.
"Neuvosto lähetti minut, mene hetimiten heidän puheilleen." Pieni rotta vinkui.
Ralsik lähti kävelemään kohti neuvoston salia, sillä tälläisissa asioissa ei sopinut vitkastella.
Saavuttuaan salin suurille, kuvioiduille porteille ne työnnettiin sisältä päin auki, Ralsik käveli huoneen keskellä olevalle aukealle. "Näkijä Ralsik, olemme odottaneet sinua." Sanoi yksi hahmoista, jolla oli yllään vanha koinsyömä punainen kaapu.
"Olen pahoillani viivytyksestä, mutta sain viestinne vasta hetki sitten." Vastasi Ralsik nopeasti.
"Olemme valinneet sinut ja Thesnikin johtamaan hyökkäystämme Praagiin." Sanoi hahmo yllättäen.
Varjoista astui esiin sotaherra Thesnik, hänellä oli yllään ihmisiltä varastettu likainen levyhaarniska, jota oli hieman sovellettu skavenille sopivammaksi, hänen kypärästään nousi piikkejä ja hänen naamansa suojana oli silmikkö, jonka sisältä hohti warppikiven vihreä valo. Ralsik katsoi tätä halveksuen ja mutisi itsekseen "tapa,tapa."
"Hyökkäätte Helvetinloukosta käsin"
Ralsik pelästyi, hän uskalsi uhmata neuvostoa ja sanoi pelästyneellä äänellä. "Mutta sinnehän on yli kahdenkymmenen ruokapysähdyksen matka! Ja siellä on vielä kylmä,kylmä."
"Uhmaatko neuvostoa!" sanoi huomattavasti suurempi hahmo musta kaapu yllään.
"En suinkaan." Vikisi Ralsik.
"Hyvä, sillä lähdette huomenna Helvetinloukkoon. Annamme mukaanne kaksi insinööriä, 30 klaanirottaa, ryhmällisen rännijuoksijoita ja niin paljon orjia kuin haluatte, loput armeijasta odottaa teitä Helvetinloukolla."
kommentoikaa vapaasti.
Näkijä Ralsik, jatkoa lisätty 26.4
Näkijä Ralsik, jatkoa lisätty 26.4
Viimeksi muokannut Anki, Ma 26.04.2004 18:53. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Aika lyhyttä, joten on vaikea kommentoida. Kirjoitahan jatkosta hieman pitempää. Skavaneiden puhe saisi olla ehkä vieläkin enemmän skavenmaisempaa (kts. Porkkanan Itchyt ja Skratchyt). Mitä tähän nyt sanoisi? Perusasiat kunnossa eikä mitään kammottavia virheitä. Täytyy sanoa, että habseirutykpkakåkemaamyyrä...
Jospa vaikka Rune osaisi sanoa jotain järkevämpää...
Jospa vaikka Rune osaisi sanoa jotain järkevämpää...
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
En itseasiassa mitään kovin paljoa järkevämpää osaa sanoa... Katostaas. Älä sitten säikähdä viestin mahdollisesti negatiivista sävyä, huonoksi tätä en ole suinkaan haukkumassa. 
Jups, elikkä virkkeet olivat paikoin hieman pitkiä, ja aivan kuin kaksi virkettä olisi työnnetty yhteen. Lauseita kyllä, mutta seuraavan asiayhteyden täytyisi saada oma virkkeensä. Esimerkki tekstistä:
Sittenpä pituus hieman häiritsi. Olisit hieman pidemmän kirjottanut. Vaikka tämä olikin prologi, olisit voinut hieman pidemmälle kirjoittaa, ja sisällyttää kuvailua tekstiin. Nyt hahmot, tapahtumat ja paikat jäivät vähän tyhjiksi. Alun pitkässä virkkeessä oli kyllä onnistuttu sisällyttämään kuvailua, mutta muissakin olisin sitä kaivannut hieman enemmän. Kuten Grom tuossa vielä mainitsi, Skavenien puhe voisi olla enemmän porkkanamaista (hassu ilmaus
), sillä se luo oikeanlaista tunnelmaa tekstiin. Vaikket siitä pitäisikään, se antaa tietynlaisia mielikuvia ja Skavenmaisia mielleyhtymiä useille, jotka ovat yhtään skaveneista lukeneet.
Mutta hyvät asiat loppuun, kuten ohjeet kuuluivat äidinkielen tunnilla. Perusasiat olivat toden totta kondiksessa, eikä teksti yltynyt sekavaksi missään vaiheessa. Pidemmänkin olisin lukenut. Ota tuo kohteliaisuutena, huonoa tekstiä ei jaksa lukea pitkään, tätä olisin enemmänkin jaksanut. Oliko tarpeeksi järkevää?
Jups, elikkä virkkeet olivat paikoin hieman pitkiä, ja aivan kuin kaksi virkettä olisi työnnetty yhteen. Lauseita kyllä, mutta seuraavan asiayhteyden täytyisi saada oma virkkeensä. Esimerkki tekstistä:
Hiukka liikapitkä virke. Olisit hyvin voinut jakaa tuon vaikka kolmeenkin virkkeeseen, ja sisällyttää hieman kuvailua, muuttamaan saanjärjestystä luettavampaan.Ralsik heräsi pienessä, mukavassa kolossaan Skavenloukossa ja katseli ympärilleen, hän näki käytön kuluttaneita kirjoja ja pergamenttirullia, hänen katseensa osui hänen uskolliseen sauvaansa, joka oli kestänyt monet taistelut.
Sittenpä pituus hieman häiritsi. Olisit hieman pidemmän kirjottanut. Vaikka tämä olikin prologi, olisit voinut hieman pidemmälle kirjoittaa, ja sisällyttää kuvailua tekstiin. Nyt hahmot, tapahtumat ja paikat jäivät vähän tyhjiksi. Alun pitkässä virkkeessä oli kyllä onnistuttu sisällyttämään kuvailua, mutta muissakin olisin sitä kaivannut hieman enemmän. Kuten Grom tuossa vielä mainitsi, Skavenien puhe voisi olla enemmän porkkanamaista (hassu ilmaus
), sillä se luo oikeanlaista tunnelmaa tekstiin. Vaikket siitä pitäisikään, se antaa tietynlaisia mielikuvia ja Skavenmaisia mielleyhtymiä useille, jotka ovat yhtään skaveneista lukeneet. Mutta hyvät asiat loppuun, kuten ohjeet kuuluivat äidinkielen tunnilla.
Perusasiat olivat toden totta kondiksessa, eikä teksti yltynyt sekavaksi missään vaiheessa. Pidemmänkin olisin lukenut. Ota tuo kohteliaisuutena, huonoa tekstiä ei jaksa lukea pitkään, tätä olisin enemmänkin jaksanut. Oliko tarpeeksi järkevää?Eshinin klaanille tulee seuraavana yönä töitä...Blackmane kirjoitti: Itse en pidä siitä Porkkanan tavasta toistaa melkein jokatoinen sana ja laittaa H:ta sanoihin.
Mutta itse tarinaan:
Hyvä vaikka lyhyt olikin. Juuri tuo virkeiden pituus, josta Rune jo mainitsikin jäi häiritsemään, mutta mitäs tuosta. Toivottavasti jatkoa tulee...
Älä syö porkkanaa.
Elikkäs tein aika pikaseen jatkoa tarinalle.
Näkijä Ralsik: Matka
He olivat lähteneet aamulla Skavenloukosta ja olivat nyt ensimmäisellä ruokatauolla. Kukaan ei puhunut lukuun ottamatta Thesnikiä, joka jakeli kylmällä äänellään käskyjä klaanirotille, jotka he olivat ottaneet mukaansa.
Ralsik rikkoi hiljaisuuden. "Rrrakastan tätä vviemärin hajua"
Thesnik murahti ja laittoi suuhunsa pienen palan rotanlihaa.
Ralsik hymähti hiljaa ja vaikeni.
Hän suunnitteli jo mielessään kuinka surmaisi Thesnikin Praagin hyökkäyksen yhteydessä.
He olivat jo saapuneet Virhehuipulle, joten he olivat ansainneet pidemmän tauon.
Matkan aikana Ralsik oli ehtinyt tappaa kiukuspäissään jo kuusi orjaa niistä kolmestakymmenestä, Jotka he olivat ottaneet mukaansa.
Virhehuippu oli huomattavasti pienempi ja turvattomampi kuin Skavenloukko.
Ralsik kuitenkin tunsi olonsa turvalliseksi rotevan sotaherran seurassa, tästä syystä Ralsik päätti olla tappamatta Theslikiä, ainakaan vielä.
"Ootkos käynyt ennen Helvetinloukossa?" Raslik kysyi.
"En" Thesnik vastasi kylmällä äänellään.
Ralsikia harmitti kun ei saanut minkäänlaista keskustelua aikaiseksi ja päätti taas kärventää yhden orjan, sen ruumis lensi päin harmaata, kylmää seinää ja putosi kuraiselle maalle.
"Älä nyt niitä enään tapa,tapa." Sanoi Thesnik yllättäen.
"Otettiin niitä vaan kolmekymmentä mukaamme, ne ei riitä, jos joku hyökkää, hyökkää kimppuumme." Ja siinä samassa Varjoista hyppäsi salamurhaaja, joka yritti päättää Thesnikin päivät, mutta Ralsik oli nopeampi, hän kärvensi salamalla salamurhaanjan, ruumis kaatui maahan savuten.
"Oisin minä se itsekin tappanut, tappanut." Uhosi Thesnik, mutta tiesi kuitenkin, että hän oli henkensä velkaa Ralsikille ja toisin kuin muilla skaveneilla, Thesnikillä oli kunniansa, joten hän päätti suojella Ralsikia kunnes hänen velkansa olisi maksettu.
He jatkoivat yhä kulkuaan viemäreissä, he olivat matkanneet jo seitsemäntoista ruokapysähdyksen matkan Skavenloukosta.
Ralsik katseli kuinka klaanirotat vilkuilivat peloissaan ympäriilleen, hän tiesi, että kukaan niistä eivät olleet koskaan käyneet näin kaukana Skavenloukosta.
"Ollaan ohitettu jo puolväli, mut ruoka ja warppikivi on vähissä, meidän pitää kohta mennä maanpinnalle hankkimaan ruokaa, ruokaa." Sanoi Thesnik.
Ralsik pelästyi jo kun kuuli jonkun puhuvan maanpäälle menosta.
"Jatketaan vielä Karak Ungoriin ja ainahan me voidaan tappaa, tappaa orjia ruoaksi, ruoaksi."
"Sarvirotta ei olekkaan kääntänyt kasvojaan, kasvojaan meille." Sanoi Ralsik yhtäkkiä ja osoitti sormella Imperiumin viemärivartioryhmää, joka oli ilmestynyt nurkan takaa.
"Tapa, tapa!" Huudahti Thesnik.
Thesnik löi hilparillaan erään miehen vatsan auki, mies vaikeroi rukousta jumalalleen samalla kun yritti pitää sisäelimiään sisällään.
Seuraavaksi hän viilsi toisen miehen kasvoihin haavaan ja lopuksi lopetti tämän löymällä pään irti. Samaan aikaan Ralsik käytteli onnistuneesti taikojaan tappaen kolme miestä.
Kun partio oli lyöty, he jäivät herkuttelemaan ihmisenlihalla.
"Ne on kaikki kuollut, kuollut." mumisi Ralsik suu täynnä lihaa.
Mutta menetyksiltä ei säästytty, sillä partio oli vienyt mennessään kolmetoista klaanirottaa, jota Ralsik piti vain hyvänä enteenä.
Herätessään aamulla Ralsik tunsi kylyyden, se valtasi koko hänen ruumiinsa ja hänen teki mieli käpertyä käppyrälle routaiseen maahan ja nukkua vielä hetken. He lähtivät kuitenkin matkaamaan.
"On kylmä, kylmä." Ralsik sanoi, ja höyryn noustessa hänen suustaan hänen puhuessaan.
"Sun pitää vaan kestää, ollaan kohta Helvetiloukossa." Selitti Thesnik.
Kylmä pakkanen pisteli Ralsikin varpaita, mutta Thesnikiä kylmyys ei näyttänyt häiritsevän.
Ensimmäistä kertaa matkan aikana toinen insiööri, jolla oli sininen, revennyt kaapu ja ruostunut antenni selässä. tuli puhuttelemaan Ralsikia.
"Mä oon Narkla ja toi toinen tuol, tuol on Rhork." Osoittaen taaenpana olevaa insinööriä.
"Me tultiin kysyy et koska me ollaan menos ylös, ylös?"
"Ei me mennä ylös ennen kuin on pakko!" Ralsik sanoi vihaisesti, hänen teki mieli käydä tämän typerän rotan kimppuun, mutta jätti sen tekemättä. Hän käräytti taas yhden orja, jonka sihisevää ruumista muut ryntäsivät heti syömään, mutta Thesnik nojasi kylmään, harmaaseen seinään ja katsoi ärsyyntyneesti Ralsikiä.
Viimeisenä aamuna, Ralsik oli niin kylmissään, että hän päätti lämmittää itseään warppikivellä, energia kulki hänen lävitseen lämmittäen hänen kohmeisen ruumiinsa.
"Varo ton kaa, se voi olla vaarallist, vaarallist"
Ralsik hätkähti ja käänsi päänsä, se oli Narkla, joka nojasi seinään hänen takanaan.
"Sinä kirottu,kirottu! Kulkee täällä ja säikyttelee, säikyttelee." Pihisi Ralsik raivoissaan.
"Sori pomo, mut ton kaa ei oo leikkimistä" Narkla sanoi varovaisesti.
Tähän Ralsik vastasi tappamalla taas yhden orjan warppisalamallaan.
He olivat matkanneet jo monta tuntia, kunnes he saapuivat suurelle portille.
"Ralsik ja Thenik joukkoineen pyytävät pääsyä Helvetiloukkoon." Huusi Ralsik.
Portti avautui hiljaa orjien työntämänä. Kun Ralsik astui sisälle hän haistoi rikin hajun, joka tuli kuumista lähteistä, jotka höyrysivät hänen alapuolellaan. Hän tajusi olevansa korkealla loukossa, katsoessa alas hän huomasi valtavia hirviöitä, kuten valtavia hydria taikka jättimäisiä rotta ogreja laumamestarien ohjastamina. Hän oli kuullut tarinoita siitä, kuinka laumamestarit olivat pelastaneet koko Helvetiloukon kaaoksen hyökkäykseltä päästämällä rotta ogret liikkumaan vapaasti käytäviin, joissa ne tappoivat kaikki kaaoksenpalvojat.
Nyt hän vain odottaisi, kunnes hän saisi nuo pedot valtaansa.
"Tule jo" Murahti Thesnik.
Ja lähti kulkemaan rotan perässä, jolla oli kyttyräselkä, likaiset vaatteet ja atrain kädessä.
Ralsik havahtui ajatuksistaan ja vielä hetken katseltuaan lähti kävelemään hymyillen heidän peräänsä.
He olivat pysähtyneet pieneen, pyöreäkattoiseen saliin.
"Joukkonne odottavat teitä kolossa 13." Sanoi Kyttyräselkäinen skaven.
"Hyvä, hyvä." Sanoi Ralsik, ajatellen kuinka hän valloittaisi koko Imperiumin joukoillaan.
Ralsik ja Thesnik kävelivät kiiltävällä, mustalla lattialla kohti koloa kolmeatoista.
Ralsik hengitti syvään rikin katkuista ilmaa ja asteli sisälle koloon, hän hymyili.
Yhä on hieman lyhyehkö, mutta luulisin asian korjaantuvan seuraavassa osassa
[Edit] Skavenmaisuutta lisätty puheeseen, mutta h:t jätin pois, sillä muuten se "kuulostaa" liikaa käärmeen puheelta IMO.
[Edit] suurimmat virheet poies.
Näkijä Ralsik: Matka
He olivat lähteneet aamulla Skavenloukosta ja olivat nyt ensimmäisellä ruokatauolla. Kukaan ei puhunut lukuun ottamatta Thesnikiä, joka jakeli kylmällä äänellään käskyjä klaanirotille, jotka he olivat ottaneet mukaansa.
Ralsik rikkoi hiljaisuuden. "Rrrakastan tätä vviemärin hajua"
Thesnik murahti ja laittoi suuhunsa pienen palan rotanlihaa.
Ralsik hymähti hiljaa ja vaikeni.
Hän suunnitteli jo mielessään kuinka surmaisi Thesnikin Praagin hyökkäyksen yhteydessä.
He olivat jo saapuneet Virhehuipulle, joten he olivat ansainneet pidemmän tauon.
Matkan aikana Ralsik oli ehtinyt tappaa kiukuspäissään jo kuusi orjaa niistä kolmestakymmenestä, Jotka he olivat ottaneet mukaansa.
Virhehuippu oli huomattavasti pienempi ja turvattomampi kuin Skavenloukko.
Ralsik kuitenkin tunsi olonsa turvalliseksi rotevan sotaherran seurassa, tästä syystä Ralsik päätti olla tappamatta Theslikiä, ainakaan vielä.
"Ootkos käynyt ennen Helvetinloukossa?" Raslik kysyi.
"En" Thesnik vastasi kylmällä äänellään.
Ralsikia harmitti kun ei saanut minkäänlaista keskustelua aikaiseksi ja päätti taas kärventää yhden orjan, sen ruumis lensi päin harmaata, kylmää seinää ja putosi kuraiselle maalle.
"Älä nyt niitä enään tapa,tapa." Sanoi Thesnik yllättäen.
"Otettiin niitä vaan kolmekymmentä mukaamme, ne ei riitä, jos joku hyökkää, hyökkää kimppuumme." Ja siinä samassa Varjoista hyppäsi salamurhaaja, joka yritti päättää Thesnikin päivät, mutta Ralsik oli nopeampi, hän kärvensi salamalla salamurhaanjan, ruumis kaatui maahan savuten.
"Oisin minä se itsekin tappanut, tappanut." Uhosi Thesnik, mutta tiesi kuitenkin, että hän oli henkensä velkaa Ralsikille ja toisin kuin muilla skaveneilla, Thesnikillä oli kunniansa, joten hän päätti suojella Ralsikia kunnes hänen velkansa olisi maksettu.
He jatkoivat yhä kulkuaan viemäreissä, he olivat matkanneet jo seitsemäntoista ruokapysähdyksen matkan Skavenloukosta.
Ralsik katseli kuinka klaanirotat vilkuilivat peloissaan ympäriilleen, hän tiesi, että kukaan niistä eivät olleet koskaan käyneet näin kaukana Skavenloukosta.
"Ollaan ohitettu jo puolväli, mut ruoka ja warppikivi on vähissä, meidän pitää kohta mennä maanpinnalle hankkimaan ruokaa, ruokaa." Sanoi Thesnik.
Ralsik pelästyi jo kun kuuli jonkun puhuvan maanpäälle menosta.
"Jatketaan vielä Karak Ungoriin ja ainahan me voidaan tappaa, tappaa orjia ruoaksi, ruoaksi."
"Sarvirotta ei olekkaan kääntänyt kasvojaan, kasvojaan meille." Sanoi Ralsik yhtäkkiä ja osoitti sormella Imperiumin viemärivartioryhmää, joka oli ilmestynyt nurkan takaa.
"Tapa, tapa!" Huudahti Thesnik.
Thesnik löi hilparillaan erään miehen vatsan auki, mies vaikeroi rukousta jumalalleen samalla kun yritti pitää sisäelimiään sisällään.
Seuraavaksi hän viilsi toisen miehen kasvoihin haavaan ja lopuksi lopetti tämän löymällä pään irti. Samaan aikaan Ralsik käytteli onnistuneesti taikojaan tappaen kolme miestä.
Kun partio oli lyöty, he jäivät herkuttelemaan ihmisenlihalla.
"Ne on kaikki kuollut, kuollut." mumisi Ralsik suu täynnä lihaa.
Mutta menetyksiltä ei säästytty, sillä partio oli vienyt mennessään kolmetoista klaanirottaa, jota Ralsik piti vain hyvänä enteenä.
Herätessään aamulla Ralsik tunsi kylyyden, se valtasi koko hänen ruumiinsa ja hänen teki mieli käpertyä käppyrälle routaiseen maahan ja nukkua vielä hetken. He lähtivät kuitenkin matkaamaan.
"On kylmä, kylmä." Ralsik sanoi, ja höyryn noustessa hänen suustaan hänen puhuessaan.
"Sun pitää vaan kestää, ollaan kohta Helvetiloukossa." Selitti Thesnik.
Kylmä pakkanen pisteli Ralsikin varpaita, mutta Thesnikiä kylmyys ei näyttänyt häiritsevän.
Ensimmäistä kertaa matkan aikana toinen insiööri, jolla oli sininen, revennyt kaapu ja ruostunut antenni selässä. tuli puhuttelemaan Ralsikia.
"Mä oon Narkla ja toi toinen tuol, tuol on Rhork." Osoittaen taaenpana olevaa insinööriä.
"Me tultiin kysyy et koska me ollaan menos ylös, ylös?"
"Ei me mennä ylös ennen kuin on pakko!" Ralsik sanoi vihaisesti, hänen teki mieli käydä tämän typerän rotan kimppuun, mutta jätti sen tekemättä. Hän käräytti taas yhden orja, jonka sihisevää ruumista muut ryntäsivät heti syömään, mutta Thesnik nojasi kylmään, harmaaseen seinään ja katsoi ärsyyntyneesti Ralsikiä.
Viimeisenä aamuna, Ralsik oli niin kylmissään, että hän päätti lämmittää itseään warppikivellä, energia kulki hänen lävitseen lämmittäen hänen kohmeisen ruumiinsa.
"Varo ton kaa, se voi olla vaarallist, vaarallist"
Ralsik hätkähti ja käänsi päänsä, se oli Narkla, joka nojasi seinään hänen takanaan.
"Sinä kirottu,kirottu! Kulkee täällä ja säikyttelee, säikyttelee." Pihisi Ralsik raivoissaan.
"Sori pomo, mut ton kaa ei oo leikkimistä" Narkla sanoi varovaisesti.
Tähän Ralsik vastasi tappamalla taas yhden orjan warppisalamallaan.
He olivat matkanneet jo monta tuntia, kunnes he saapuivat suurelle portille.
"Ralsik ja Thenik joukkoineen pyytävät pääsyä Helvetiloukkoon." Huusi Ralsik.
Portti avautui hiljaa orjien työntämänä. Kun Ralsik astui sisälle hän haistoi rikin hajun, joka tuli kuumista lähteistä, jotka höyrysivät hänen alapuolellaan. Hän tajusi olevansa korkealla loukossa, katsoessa alas hän huomasi valtavia hirviöitä, kuten valtavia hydria taikka jättimäisiä rotta ogreja laumamestarien ohjastamina. Hän oli kuullut tarinoita siitä, kuinka laumamestarit olivat pelastaneet koko Helvetiloukon kaaoksen hyökkäykseltä päästämällä rotta ogret liikkumaan vapaasti käytäviin, joissa ne tappoivat kaikki kaaoksenpalvojat.
Nyt hän vain odottaisi, kunnes hän saisi nuo pedot valtaansa.
"Tule jo" Murahti Thesnik.
Ja lähti kulkemaan rotan perässä, jolla oli kyttyräselkä, likaiset vaatteet ja atrain kädessä.
Ralsik havahtui ajatuksistaan ja vielä hetken katseltuaan lähti kävelemään hymyillen heidän peräänsä.
He olivat pysähtyneet pieneen, pyöreäkattoiseen saliin.
"Joukkonne odottavat teitä kolossa 13." Sanoi Kyttyräselkäinen skaven.
"Hyvä, hyvä." Sanoi Ralsik, ajatellen kuinka hän valloittaisi koko Imperiumin joukoillaan.
Ralsik ja Thesnik kävelivät kiiltävällä, mustalla lattialla kohti koloa kolmeatoista.
Ralsik hengitti syvään rikin katkuista ilmaa ja asteli sisälle koloon, hän hymyili.
Yhä on hieman lyhyehkö, mutta luulisin asian korjaantuvan seuraavassa osassa
[Edit] Skavenmaisuutta lisätty puheeseen, mutta h:t jätin pois, sillä muuten se "kuulostaa" liikaa käärmeen puheelta IMO.
[Edit] suurimmat virheet poies.
Viimeksi muokannut Anki, Pe 16.04.2004 22:49. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Nyt oli jo paljon parempaa tekstiä, Skavenmaisuus oli ainakin todella nätisti esillä. Pituutta oli tullut hiukka lisää, ja pituus ei ole koskaan pahasta. Tai, ei ainakaan täällä päin. Se rottien käräyttely oli aika jännä, on toisella kyllä tempperamenttia, pitää myöntää. Mutta kerronta takkuili hiukan paikoitellen, ainakin siinä alussa missä salamurhaaja hyppää aivan ilman mitään syytä ja varoitusta jostain kolosta ja Raslik höyrystää sen. Jotenkin oli vähän turha kohtaus(ko?). Hiukka kuvailua lisää, niin homma on jo todella nättiä. Skaventarinoita ei kyllä kyllästy lukemaan, nämä ovat niin hienoja.
Pituutta oli tullut hiukka lisää, ja pituus ei ole koskaan pahasta. Tai, ei ainakaan täällä päin. Se rottien käräyttely oli aika jännä, on toisella kyllä tempperamenttia, pitää myöntää. Mutta kerronta takkuili hiukan paikoitellen, ainakin siinä alussa missä salamurhaaja hyppää aivan ilman mitään syytä ja varoitusta jostain kolosta ja Raslik höyrystää sen. Jotenkin oli vähän turha kohtaus(ko?). Hiukka kuvailua lisää, niin homma on jo todella nättiä. Skaventarinoita ei kyllä kyllästy lukemaan, nämä ovat niin hienoja. 
Ei muuta ku, ett jatkoa vaan, vaan Minulla on sama ongelma. Kysäisin asiaa Weekenderiltä:
Mutta itse tarinaan. Skaven-tarinoissa on mielestäni tärkeää skavenmaisuus ja tässä sitä oli roimasti enemmän edelliseen verrattuna. Skavenien petollisuus oli hyvin esillä. Huonommissa puolissa olen Runen kanssa samaa mieltä. Se salamurhaaja oli vähän outo, mutta ehkä siihenkin saadaan selvyyttä seuraavissa osissa, joita jään mielenkiinnolla odottamaan.
En ole noin tehnyt, vaan tunnollisesti vain korjaillut täällä sotun puolella. Tuo korjaaminen onnistuu siten, että kun olet siirtänyt tarinan wordista, painat esikatselua, jolloin ?merkit ovat ilmestyneet. Sitten valitset vain Muokkaa-Etsi-? ja korjaat tarvittavat.Weekender kirjoitti:Johtuu wordista. Koska Word ei käytä " -merkkiä, vaan se automaattisesti muuttaa sen omaan charsettiinsä, eli kun tarkkaan katsot, ne ovat pikkusen kenoon vasemmalle ja toinen oikealle.
Kannattaa tehdä niin, että kun siirät tekstiä foorumille, kopioit tekstin Wordista perus notepadille, siellä käytät korvaa toimintoa ja korvaat ne wordin " -merkit (copy pasteet tekstistä) ja korvaat ne niin että ihan siihen korvaava kohtaan painat shift+2.
Tai jotain.
Mutta itse tarinaan. Skaven-tarinoissa on mielestäni tärkeää skavenmaisuus ja tässä sitä oli roimasti enemmän edelliseen verrattuna. Skavenien petollisuus oli hyvin esillä. Huonommissa puolissa olen Runen kanssa samaa mieltä. Se salamurhaaja oli vähän outo, mutta ehkä siihenkin saadaan selvyyttä seuraavissa osissa, joita jään mielenkiinnolla odottamaan.
Back in da biz and so deep in da bashin' game.
Tein taas jatkoa, tällä kertaa pidempi.
Näkijä Ralsik: Taistelu
Hän näki suuressa, kosteassa pesässä valtavan armeijansa.
"Mitäs meillä onkaan." Ralsik puheli itsekseen.
"Valtavasti orjia, satoja klaanirottia aseryhmineen, tunneloitsijoita, hänen henkilökohtainen myrskysyöpäläis kaartinsa, warppitykkejä ja valtavia rotta ogreja." Vastasi Ralsik itselleen, samalla tutkien
katseellaan armeijaansa.
Ne kaikki katselit häntä, kuin odottaen hänen sanovan jotain.
"Armeijani." Hän aloitti. "Lähdemme pian valloittamaan Praagin kaupunkia."
Se riitti, sillä kaikki hurrasivat hänelle.
Hän tiesi Praagin olevan yhä kaaoksen korruptoima, vaikka ihmiset eivät sitä tajunneetkaan ja sitä hän käyttäisi hyväkseen.
"Koska lähdemme matkaan?" Kysyi Thesnik.
"Huomenna, kun aurinko laskeutuu." vastasi Ralsik konemaisesti. "Hyökkäämme yöllä, yöllä ja hyökkäämme, hyökkäämme yllätyksen turvin." Ralsik lisäsi nopeasti.
"Tunneloitsijat lähti juuri matkaan, ne kaivaa, kaivaa ittensä Praagin alle sun käskystä." Kertoi Thesnik.
Ralsik oli iloinen tästä tiedosta, sillä hän tiesi, että hän tarvitsisi yllätyksen tuoman edun puolelleen.
Hän asteli pieneen, mukavaan koloonsa, hymyillen rottamaista hymyään. Hän asettui kippuralle nukkavierulle rätille ja punoi mielessään kamalia juoniaan.
Aamulla noustessaan hän keräsi tavaransa ja lähti mutisten itsekseen kohti pesää kolmetoista.
Oven ulkopuolella hän kuuli kuinka pesässä puhuttiin innoissaan tulevasta taistelusta. Puheensorina loppui heti Ralsikin astuttua kosteaan pesään.
"Valmistautukaa lähtöön, saamme tappaa, tappaa hieman ihmisiä." Hän sanoi kimeällä äänellään.
Puheensorina alkoi taas ja osa alkoi teroittamaan ruosteisia aseitaan.
Illalla armeija oli kokoontunut ylösmeno käytävän päähän valmiina maanpäälle menoon. Pitkä käytävä oli likainen, höyryn kostuttama.
"Kuka menee ensin?" Kysyi Ralsik.
Kukaan ei ollut vapaaehtoinen, joten Ralsik käski yhtä orjista menemään ylös portaita, jotka kiersivät putkea.
"Hei kaikki, kaikki on tääl hyvin." Vinkui rotta ylhäältä.
"Hienoa." Sanoi Ralsik samalla komentamalla ensimmäisiä rottia ylös putkea.
Ulkoilmassa Ralsik tunsi kuinka pakkanen poltteli hänen kuonoaan, mutta yritti olla huomaamatta sitä. "Siis täähän on ihan karseeta." Valitti Narkla.
"Ole hiljaa ja kävele." Sanoi Thesnik tuupaten Narklaa eteenpäin.
Ralsik katsoi taivaalle ja huomasi kuinka Morrslieb hohkasi vihreää valoa, hän ajatteli, että se on merkki sarvirotalta ja hän sai lisää itseluottamusta.
"Levätään." Hän sanoi keskipäivän tienoilla. "Jatkamme auringon laskiessa."
Rottien puhe rikkoi lumisen tundran hiljaisuuden.
Ralsik pyyhki lumet pois pienen kivenmurikan päältä ja istuutui.
"Aavistan pahaa, pahaa täst paikasta." Sanoi Thesnik.
"Voi olla, mut meil ei oo vaihtoehtoa." Vastasi Ralsik piirtäen samalla hännällään kuvioita lumeen. He lähtivät liikkeelle illan tullen ja matkasivat kunnes tulivat suuren metsän laitaan.
"Mitäs me nyt tehään?" Kysyi Narkla.
"Me mennään läpi." sanoi Ralsik päättäväisesti.
Ja totta tosiaan, he lähtivät tallaamaan läpi metsän.
"Eihän tää nyt niin paha juttu ollukkaan." Narkla sanoi.
Ralsik oli jähmettynyt paikoilleen.
"Kaikki okei pomo?" Narkla kysyi kunnes hänkin huomasi barbaariset ihmiset, jotka olivat piirittäneet heidät.
"Mitäs te teette meittien maalla?" Mölysi barbaari, jolla oli yllään karhunturkis ja kädessään valtava tappara.
"Tappakaa, tappakaa ne kaikki." Kiljui Ralsik. Ja ennen kuin barbaarit huomasivatkaan, ensimmäiset orjat olivat jo heidän kimpussaan, pureskellen ja hakaten terävillä veitsillään heitä.
Myös Thesnik oli ensimmäisten hyökkääjien joukossa, käyttäen tappavasti hilpariaan.
Thesnik hyppäsi syrjään miekan lyönnin tieltä ja iski sitten miehen kylkeen tehden kammottavan haavan, mies kaatui vaikeroiden maahan. Metalli löi metallia vasten Thesnikin torjuessa barbaarijohtajan tapparan iskun, hän iski johtajaa, mutta tämä torjui iskun helposti samalla potkaisten Thesnikin kumoon. Thesnik tiesi loppunsa tulleen ja sulki silmänsä. Mitään ei tapahtunut, avatessaan silmänsä hän näki käryävän ruumiin vierellään ja Ralsikin, joka iski hänelle silmää. Näkijä oli taas pelastanut hänen henkensä.
Thesnik tempaisi itsensä ylös, iskien samalla yhtä barbaareista, se päästi tuskan huudon ja tuupertui kylmälle lumelle. Ralsik manasi salamoita käsistään tappaen kaksi ihmistä. Hän katseli hymyillen kuinka barbaarit juoksivat karkuun orjat perässään.
Valkoinen lumi oli tahraantunut punaiseksi ihmisten ja rottien verestä. He olivat menettäneet toisen warppitykeistään ja kuolleita orjia Raslik ei viitsinyt edes ajatella, sillä niitä riittäisi kyllä. Thesnik leikkasi yhdeltä ihmisen ruumiilta pään ja upotti sen hänen olkapääsuojassa olevaan piikkiin.
"Jäädään herkuttelemaan ihmisenlihalla, lihalla!" huudahti Raslik lopulta ja upotti kuononsa barbaarin vatsaan repien siitä lihanpaloja.
* * *
Praagin muureilla seisoi komea, ruskea hiuksinen nuorimies suuren karhunturkkiin pukeutuneena. Se oli Rainer Rickenbach, Praagin sotajoukkojen kenraali. Hän kummasteli pientä villi-ihmisjoukkoa, joka lähestyi kaupungin portteja. Niitä oli niin vähän, että ne tuskin aikoivat hyökätä, mutta mitä muutakaan ne barbaarit tekisivät.
"Avakkee portti!" huusi yksi barbaareista porttien edessä.
"Mitä te täällä teette?" Kysyi Rainer kummissaan. Hän huomasi suurimmanosan vuotavan verta.
"Rottia hyökkäs meittien kimppuun kotimettässä." vastasi barbaari. Rainer pelästyi kuullessaan joidenkin kaaoksenolentojen olevan lähellä, mutta ei näyttänyt pelkoaan sitä.
"Pah, mitä ne muka täällä tekisivät, vaikka hyökkäisivätkin, eivät he mahtavaa Praagia valloita. Viimeksikin siihen tarvittiin demonisia voimia avuksi." Selitti Rainer tiettyä ylpeyttä äänessään, vaikka ei ollut edes syntynyt kun tämä hyökkäys oli tapahtunut.
"Ihan miten vaan mut päästäkkee meitit sisään."
"Miksi tiedämme että teillä ei ole pahat mielessä?"
"Täh? Mitä me ny teiteille voitais, kun on näin meitit vähissäkin." Sanoi barbaari rauhanomaisesti. Rainer tiesi barbaarin olevan oikeissa ja huikkasi portinvartijalle käskyn avata portin. Rainer asteli muurilta villi-ihmisten luokse. "Kertokaa tarkalleen mitä näitte." Sanoi Rainer määräilevästi.
"Niit rottaihmisii oli kaikkialla, me ei mahettu niille mitään vaikka oltiinki piiritetty ne. Sit siellä oli viel semmone valkoseen kaapuun pukeutunu rotta, joka viskoi salamoita meidän niskaan." Selitti uudeksi barbaarien johtajaksi nimetty villi-ihminen. Rainer oli kuullut näistä rotista, joita Imperiumissa kutsuttiin nimellä skaven. Hän oli myös kuullut näiden skaveneiden tietäjistä, joilla oli ukkonen ja taudit puolellaan. "Lähettäkää yksi vartioryhmä tutkimaan metsää ja käske heidän raportoida pienistäkin havainnoista." Määräsi Rainer miehelle, jonka kasvoja halkoi vanha taisteluarpi. Mies nyökkäsi ja poistui.
"Ja mitä teihin tulee, saatte palata metsäänne." Rainer sanoi tympeästi.
"Ootsä hullu, nehän teurastaa meitit viimeseen mieheen kun ne tulee." Sanoi barbaari, joka ei edes yrittänyt piilottaa pelkoaan. "Oikeastaan minua ei edes kiinnosta kuinka teidän käy metsässä." Sanoi Rainer täysin tyynesti. Barbaari veti kirveensä esille, mutta muuta ei ehtinyt tehdä ennen kuin puolitusinaa hilparia osoitti häntä. "No alkakaa jo heittää siitä." Sanoi Rainer puhe uhoa tihkuen. Villi-ihmiset kävelivät alistuneesti ulos portista ja hävisivät lopulta vihreään metsään.
Rainer astui ylelliseen huoneeseensa ja istuutui porontaljapeitteiselle sängylleen. Ovelta kävi koputus. "Sisään." Huudahti Rainer. Tammiovi avautui ja sisälle astui sama arpinen mies, joka oli ottanut käskyn Rainerilta aikaisemmin päivällä. "Niin, Pieter?" Kysyi Rainer.
"Ajattelin, että tarvitsisitte jotakin." Vastasi Pieteriksi kutsutti mies.
"En tahdo mitään, mutta käske sotilaat taisteluvalmiuteen." Määräsi Rainer.
"Kyllä herra, sen teen." Vastasi Pieter.
* * *
Ralsikin jalkoja kolotti, hän ei jaksaisi enää pitkään. "Saavutaan pian metsän laitaan. Näätkö tuolla ei oo enää puita, puita." Ilmoitti Thesnik. Ralsik nosti katseensä hyytävästä lumesta ja totta se oli, he olivat saapuneet vihdoin metsänlaitaan. "Tehdään leiri tähän, mutta sytytetään soihtuja, niin ihmiset joutuu olemaan valmiina koko yön ja sit ne on aamul ihan väsyneit, kun me hyökätään, hyökätään.
Ralsik istuutui lahon kannon päälle ja hieroi käsiään toisiin, pitääkseen ne lämpiminä.
"Ootko funtsinu suunnitelmii?" Kysäisi Narkla.
"Eihän siinä mitään suunnitelmia tarvita. Warppitykillä ovi rikki ja sitten orjilla sisälle ja sitten toivotaan, että kaaoksen henget heräävät pitkästä unestaan." Sanoi Ralsik tympeästi.
"Kaaoksen henget! Vau! Miten sä tiedät, et siel on semmosia.?" Ihmetteli Narkla.
"Kauan sitten, kun kaaos hyökkäsi Praagiin puhkesi muureista ja taloist lonkeroita ja silmii. Kaupunki vallattiin takaisin ja poltettiin, poltettiin kokonaan siinä toivos, että se kaikki häviäis. Niinhän ne ihmiset vieläki luulee, mut mä haistan, haistan ne." Kertoi Raslik. Narkla katseli tätä suuren ihailun vallassa. "Me ei saada näit soihtui syttyyn, syttyyn." Vinkui yksi klaanirotista. Raslikin sormi osoitti soihtua ja soihtua pitelevä rotta syttyi tuleen. " No tulkaa täältä sitä tulta, tulta hakemaan." Käski Raslik.
* * *
Rainer seusoi jälleen muurin harjalla tuuli hiuksia liehuttaen. ?Ne ovat täällä, syöpäläiset ovat sytyttäneet liekkinsä metsän laidalla!? Karjui hän huomattuaan soihdut.
"Rauhoittakaa herra, ja hakekaa varusteenne." Rauhoitteli Pieter.
Rainer tornin kylmät portaat ylös huoneeseensa. Hän avasi kaappinsa, siinä se roikkui, hänen miltei käyttämätön sotisopansa. Takaisin linnanpihalle saapuessaa, oli koko kaupungin miesväki valmistautunut taisteluun. "En ota alle 15 kesäisiä mukaan taisteluun, saavat mennä maatunnellia pitkin ulos." Sanoi Rainer.
"Minä jään taisteluun, puolustan kotiani, kuten kunnon miehen kuuluukin!" Sanoi eräs melko nuoren näköinen poika uhmakkaasti.
"Eihei poika, sinä lähdet myös." Sanoi Rainer nyt hieman vihaisemmin. Poika katseli jalkojaan, ja Rainer piti tätä myöntymisen merkkinä. "Hyvä, lähdette niin pian kuin mahdollista."
"Kerätkää roippeenne ja menkää odottamaan tunnelin sisäänpääsylle, että tulen avaamaan oven." Selitti Pieter. Naiset ja lapset nyökyttelivät pelokkaasti ja alkoivat liikkumaan kohti kotejansa.
Rainer tunsi ensimmäisen lumenhiutaleen putoavan hänen kasvoilleen ja sulavan samassa.
"Taivaalta on tulossa lunta." Hän tiedotti heti.
"Hyvä, he eivät osaa taistella lumipyryssä, hyvä jos eteensä näkevät." Totesi Pieter.
"Herra, tiedusteluryhmä on palannut." Tuli levyhaarniskaan sonnustautunut mies ilmoittamaan. Ja totta tosiaan, tiedustelijat olivat palanneet ja vielä tappioitta. ?Ne ovat leiriintyneet metsän reunalle, niillä ei ole aikomustakaan hyökätä tänä yönä.? Selitti hengästynyt tiedustelija.
"Hienoa, ehdimme laittaa puolustuksen kuntoon." Lausui Rainer hyvillään.
* * *
Ralsik oli nukkunut yön huonosti kylmyyden takia, ja oli nyt todella vihainen.
"Hyökätään heti, heti!" Vinkui hän.
"Niin on tarkoituski, joukot, joukot ovat jo valmiina." Kertoi Thesnik.
"Hienoa, päästäkää ensimmäiset orjat matkaan. Ja pitäkää huoli, että muurissa on reikä, kun ne pääsevät sinne asti." Sanoi Ralsik.
"Homma on hoidossa, mä pyssyttelen tol tykillä, tykillä muurin tarpeeks ison aukon." Rhork kertoi virne kasvoillaan. Lunta satoi yhä, mutta se ei näyttänyt rottia estävän. "Menkää, menkää!" Karjui Ralsik, ja samassa ensimmäiset orjat lähtivät juoksemaan kohti kaupunginmuureja.
Ralsikin oikealta puolelta kuului jyrinään ja kun hän katsoi näki hän kuinka valtava salama lähti tykin piipusta räjäyttäen muuriin valtavan reiän. Orjat juoksivat kaupungin muurien sisälle, heitä oli kuollut jo monia kossareiden tappavaan nuolisateeseen. "Meidän on aika lähteä kohti kaupunkia." Lausui Thesnik rauhallisesti. Ralsik ja Thenik lähtivät kulkemaan kohti muureja myrskysyöpäläisten saattelemina. "Pääsimme sisälle helposti, taistelu taitaa olla jo voitettu." Sanoi Ralsik. Kun he astuivat sisälle muurissa olevasta kolosta, he huomasivat kuinka paljon orjia oli ehtinyt kuolla. "Tappakaa, tappakaa kaikki!" Kiljui Ralsik samalla käyttäen salamiaan tehokkaasti tappaen kaksi miestä. "Tor on kääntynyt meitä vastaan!" Karjui yksi ihmisistä peloissaan.
Thesnik katkaisi tältä pään suurella hilparillaan. Hän väisti keihään piston ja piti kädellään keihään varresta kiinni, niin että sitä ei voinut liikuttaa ja iski sitä pitelevää miestä nivusii nyrkillään. Narkla käräytti salamalla kolme miestä samanaikaisesti. Ralsik näki tärkeän näköisen miehen haarniskassa, johon oli kuvioitu salama. Ralsik hyökkäsi tämän kimppuun kädet sähkölatauksessa, mies taas paranteli otettaan miekastaan ja ryntäsi kohti Ralsikia. Kuului räjähdys, savun hälvettyä Ralsik makasi maassa vaikeroiden. Thesnik löi karhuhaarniskaiselta mieheltä toisen käden irti, se putosi maahan vuotaen lämmintä verta. Mies yritti estää verentulon puristamala jäljellä olevaa kädentynkää tuskissaan. "Pieter! Koita kestää." Huusi Rainer, yrittäen päästä tämän luokse rottamassan lävitse, samalla huitoen rottia paloiksi. "Estäkää tota, estäkää!" Vinkui Ralsik osoittaen Raineria ja samassa myrskysyöpäläiset liikkuivat muuriksi Ralsikin ja Thesnikin ympärille. Ralsik nauroi ilkeää nauruaan, kunnes huomasi, että syöpäläis joukon läpi rynnisti valtava mies, jokaisella iskullaan tappaen yhden syöpäläisen. Miekka kalahti aivan Ralsikin kuonon edessä, kun Thesnik oli estänyt Rainerin iskun kohti Ralsikin kaulaa. Jäljelle jääneet syöpäläiset ryntäsivät Rainerin kimppuun, mutta tästä ei Rainer välittänyt, sillä hän aikoi tappaa Ralsikin keinolla millä hyvänsä.
Praagia puolustavasta armeijasta oli jäljellä enään muutama ryhmä kossareita, mutta siitä ei Rainer piitannut, hän ei välittänyt enään mistään muusta kuin Ralsikin hengen viemisestä.Syöpäläisten lähdettyä karkuun Thesnik ja Rainer taistelivat vimmatusti lumipyryssä, kumpikaan ei ollut toista parempi, vaan kumpikin jakoi iskuja ja torjui niitä yhtälailla. Ralsik oli jo paennut henkivartiostonsa taakse, Thesnikin lyödessä verisen haavan Rainerin reiteen. Rainer kaatui kiroten. "Luulitko tosiaan tappavas, tappavas mut?" Ralsik uhosi naureskellen.
"Sinä rotta!" Rainer karjui. Ralsik naurahti imelästi ja puhui jälleen. "Tämäkö oli kaikki mitä mahtavalla Praagilla on tarjottavana, muutama ryhmä jotain ihme, ihme jousimiehiä?"
Nurkan takaa saapui tunneloitsijoiden johtaja. "Meille oli tehty oikein valmis tunneli tonne. Vastaan tuli jotai lapsi- ja naisihmisiä, me tapettiin, tapettiin kaikki." Se puhui virne kasvoillaan.
Rainerin kasvot vääntyivät kuin tuskasta tämän kuultuaan. "Te saastaiset rotat. Tappakaa minutkin." Huusi Rainer anoen. "No, mutta sullehan voi olla vielä näyttöä." Sanoi Ralsik hymyillen. "Viekää toi oottamaan jonnekin, että keksin sille jotain." Hän huikkasi henkivartijoilleen, jotka olivat juuri koonneet itsensä ja palanneet mestarinsa vierelle. Ne lähtivät raahaamaan Raineria pitkin kylmiä katuja kohti kaupungin aukiolle sijoitettuja häkkejä, joissa muut vangeiksi joutuneet riutuivat.
--------------------------------
Virheitä on sillä wordin oikeinkirjoitus systeemi ei suostunut toimimaan
[Edit] korjailuja. Kertokaa toki jos löydätte vielä turhia kysymysmerkkejä. Yritin poistaa ne parhaani mukaan.
Näkijä Ralsik: Taistelu
Hän näki suuressa, kosteassa pesässä valtavan armeijansa.
"Mitäs meillä onkaan." Ralsik puheli itsekseen.
"Valtavasti orjia, satoja klaanirottia aseryhmineen, tunneloitsijoita, hänen henkilökohtainen myrskysyöpäläis kaartinsa, warppitykkejä ja valtavia rotta ogreja." Vastasi Ralsik itselleen, samalla tutkien
katseellaan armeijaansa.
Ne kaikki katselit häntä, kuin odottaen hänen sanovan jotain.
"Armeijani." Hän aloitti. "Lähdemme pian valloittamaan Praagin kaupunkia."
Se riitti, sillä kaikki hurrasivat hänelle.
Hän tiesi Praagin olevan yhä kaaoksen korruptoima, vaikka ihmiset eivät sitä tajunneetkaan ja sitä hän käyttäisi hyväkseen.
"Koska lähdemme matkaan?" Kysyi Thesnik.
"Huomenna, kun aurinko laskeutuu." vastasi Ralsik konemaisesti. "Hyökkäämme yöllä, yöllä ja hyökkäämme, hyökkäämme yllätyksen turvin." Ralsik lisäsi nopeasti.
"Tunneloitsijat lähti juuri matkaan, ne kaivaa, kaivaa ittensä Praagin alle sun käskystä." Kertoi Thesnik.
Ralsik oli iloinen tästä tiedosta, sillä hän tiesi, että hän tarvitsisi yllätyksen tuoman edun puolelleen.
Hän asteli pieneen, mukavaan koloonsa, hymyillen rottamaista hymyään. Hän asettui kippuralle nukkavierulle rätille ja punoi mielessään kamalia juoniaan.
Aamulla noustessaan hän keräsi tavaransa ja lähti mutisten itsekseen kohti pesää kolmetoista.
Oven ulkopuolella hän kuuli kuinka pesässä puhuttiin innoissaan tulevasta taistelusta. Puheensorina loppui heti Ralsikin astuttua kosteaan pesään.
"Valmistautukaa lähtöön, saamme tappaa, tappaa hieman ihmisiä." Hän sanoi kimeällä äänellään.
Puheensorina alkoi taas ja osa alkoi teroittamaan ruosteisia aseitaan.
Illalla armeija oli kokoontunut ylösmeno käytävän päähän valmiina maanpäälle menoon. Pitkä käytävä oli likainen, höyryn kostuttama.
"Kuka menee ensin?" Kysyi Ralsik.
Kukaan ei ollut vapaaehtoinen, joten Ralsik käski yhtä orjista menemään ylös portaita, jotka kiersivät putkea.
"Hei kaikki, kaikki on tääl hyvin." Vinkui rotta ylhäältä.
"Hienoa." Sanoi Ralsik samalla komentamalla ensimmäisiä rottia ylös putkea.
Ulkoilmassa Ralsik tunsi kuinka pakkanen poltteli hänen kuonoaan, mutta yritti olla huomaamatta sitä. "Siis täähän on ihan karseeta." Valitti Narkla.
"Ole hiljaa ja kävele." Sanoi Thesnik tuupaten Narklaa eteenpäin.
Ralsik katsoi taivaalle ja huomasi kuinka Morrslieb hohkasi vihreää valoa, hän ajatteli, että se on merkki sarvirotalta ja hän sai lisää itseluottamusta.
"Levätään." Hän sanoi keskipäivän tienoilla. "Jatkamme auringon laskiessa."
Rottien puhe rikkoi lumisen tundran hiljaisuuden.
Ralsik pyyhki lumet pois pienen kivenmurikan päältä ja istuutui.
"Aavistan pahaa, pahaa täst paikasta." Sanoi Thesnik.
"Voi olla, mut meil ei oo vaihtoehtoa." Vastasi Ralsik piirtäen samalla hännällään kuvioita lumeen. He lähtivät liikkeelle illan tullen ja matkasivat kunnes tulivat suuren metsän laitaan.
"Mitäs me nyt tehään?" Kysyi Narkla.
"Me mennään läpi." sanoi Ralsik päättäväisesti.
Ja totta tosiaan, he lähtivät tallaamaan läpi metsän.
"Eihän tää nyt niin paha juttu ollukkaan." Narkla sanoi.
Ralsik oli jähmettynyt paikoilleen.
"Kaikki okei pomo?" Narkla kysyi kunnes hänkin huomasi barbaariset ihmiset, jotka olivat piirittäneet heidät.
"Mitäs te teette meittien maalla?" Mölysi barbaari, jolla oli yllään karhunturkis ja kädessään valtava tappara.
"Tappakaa, tappakaa ne kaikki." Kiljui Ralsik. Ja ennen kuin barbaarit huomasivatkaan, ensimmäiset orjat olivat jo heidän kimpussaan, pureskellen ja hakaten terävillä veitsillään heitä.
Myös Thesnik oli ensimmäisten hyökkääjien joukossa, käyttäen tappavasti hilpariaan.
Thesnik hyppäsi syrjään miekan lyönnin tieltä ja iski sitten miehen kylkeen tehden kammottavan haavan, mies kaatui vaikeroiden maahan. Metalli löi metallia vasten Thesnikin torjuessa barbaarijohtajan tapparan iskun, hän iski johtajaa, mutta tämä torjui iskun helposti samalla potkaisten Thesnikin kumoon. Thesnik tiesi loppunsa tulleen ja sulki silmänsä. Mitään ei tapahtunut, avatessaan silmänsä hän näki käryävän ruumiin vierellään ja Ralsikin, joka iski hänelle silmää. Näkijä oli taas pelastanut hänen henkensä.
Thesnik tempaisi itsensä ylös, iskien samalla yhtä barbaareista, se päästi tuskan huudon ja tuupertui kylmälle lumelle. Ralsik manasi salamoita käsistään tappaen kaksi ihmistä. Hän katseli hymyillen kuinka barbaarit juoksivat karkuun orjat perässään.
Valkoinen lumi oli tahraantunut punaiseksi ihmisten ja rottien verestä. He olivat menettäneet toisen warppitykeistään ja kuolleita orjia Raslik ei viitsinyt edes ajatella, sillä niitä riittäisi kyllä. Thesnik leikkasi yhdeltä ihmisen ruumiilta pään ja upotti sen hänen olkapääsuojassa olevaan piikkiin.
"Jäädään herkuttelemaan ihmisenlihalla, lihalla!" huudahti Raslik lopulta ja upotti kuononsa barbaarin vatsaan repien siitä lihanpaloja.
* * *
Praagin muureilla seisoi komea, ruskea hiuksinen nuorimies suuren karhunturkkiin pukeutuneena. Se oli Rainer Rickenbach, Praagin sotajoukkojen kenraali. Hän kummasteli pientä villi-ihmisjoukkoa, joka lähestyi kaupungin portteja. Niitä oli niin vähän, että ne tuskin aikoivat hyökätä, mutta mitä muutakaan ne barbaarit tekisivät.
"Avakkee portti!" huusi yksi barbaareista porttien edessä.
"Mitä te täällä teette?" Kysyi Rainer kummissaan. Hän huomasi suurimmanosan vuotavan verta.
"Rottia hyökkäs meittien kimppuun kotimettässä." vastasi barbaari. Rainer pelästyi kuullessaan joidenkin kaaoksenolentojen olevan lähellä, mutta ei näyttänyt pelkoaan sitä.
"Pah, mitä ne muka täällä tekisivät, vaikka hyökkäisivätkin, eivät he mahtavaa Praagia valloita. Viimeksikin siihen tarvittiin demonisia voimia avuksi." Selitti Rainer tiettyä ylpeyttä äänessään, vaikka ei ollut edes syntynyt kun tämä hyökkäys oli tapahtunut.
"Ihan miten vaan mut päästäkkee meitit sisään."
"Miksi tiedämme että teillä ei ole pahat mielessä?"
"Täh? Mitä me ny teiteille voitais, kun on näin meitit vähissäkin." Sanoi barbaari rauhanomaisesti. Rainer tiesi barbaarin olevan oikeissa ja huikkasi portinvartijalle käskyn avata portin. Rainer asteli muurilta villi-ihmisten luokse. "Kertokaa tarkalleen mitä näitte." Sanoi Rainer määräilevästi.
"Niit rottaihmisii oli kaikkialla, me ei mahettu niille mitään vaikka oltiinki piiritetty ne. Sit siellä oli viel semmone valkoseen kaapuun pukeutunu rotta, joka viskoi salamoita meidän niskaan." Selitti uudeksi barbaarien johtajaksi nimetty villi-ihminen. Rainer oli kuullut näistä rotista, joita Imperiumissa kutsuttiin nimellä skaven. Hän oli myös kuullut näiden skaveneiden tietäjistä, joilla oli ukkonen ja taudit puolellaan. "Lähettäkää yksi vartioryhmä tutkimaan metsää ja käske heidän raportoida pienistäkin havainnoista." Määräsi Rainer miehelle, jonka kasvoja halkoi vanha taisteluarpi. Mies nyökkäsi ja poistui.
"Ja mitä teihin tulee, saatte palata metsäänne." Rainer sanoi tympeästi.
"Ootsä hullu, nehän teurastaa meitit viimeseen mieheen kun ne tulee." Sanoi barbaari, joka ei edes yrittänyt piilottaa pelkoaan. "Oikeastaan minua ei edes kiinnosta kuinka teidän käy metsässä." Sanoi Rainer täysin tyynesti. Barbaari veti kirveensä esille, mutta muuta ei ehtinyt tehdä ennen kuin puolitusinaa hilparia osoitti häntä. "No alkakaa jo heittää siitä." Sanoi Rainer puhe uhoa tihkuen. Villi-ihmiset kävelivät alistuneesti ulos portista ja hävisivät lopulta vihreään metsään.
Rainer astui ylelliseen huoneeseensa ja istuutui porontaljapeitteiselle sängylleen. Ovelta kävi koputus. "Sisään." Huudahti Rainer. Tammiovi avautui ja sisälle astui sama arpinen mies, joka oli ottanut käskyn Rainerilta aikaisemmin päivällä. "Niin, Pieter?" Kysyi Rainer.
"Ajattelin, että tarvitsisitte jotakin." Vastasi Pieteriksi kutsutti mies.
"En tahdo mitään, mutta käske sotilaat taisteluvalmiuteen." Määräsi Rainer.
"Kyllä herra, sen teen." Vastasi Pieter.
* * *
Ralsikin jalkoja kolotti, hän ei jaksaisi enää pitkään. "Saavutaan pian metsän laitaan. Näätkö tuolla ei oo enää puita, puita." Ilmoitti Thesnik. Ralsik nosti katseensä hyytävästä lumesta ja totta se oli, he olivat saapuneet vihdoin metsänlaitaan. "Tehdään leiri tähän, mutta sytytetään soihtuja, niin ihmiset joutuu olemaan valmiina koko yön ja sit ne on aamul ihan väsyneit, kun me hyökätään, hyökätään.
Ralsik istuutui lahon kannon päälle ja hieroi käsiään toisiin, pitääkseen ne lämpiminä.
"Ootko funtsinu suunnitelmii?" Kysäisi Narkla.
"Eihän siinä mitään suunnitelmia tarvita. Warppitykillä ovi rikki ja sitten orjilla sisälle ja sitten toivotaan, että kaaoksen henget heräävät pitkästä unestaan." Sanoi Ralsik tympeästi.
"Kaaoksen henget! Vau! Miten sä tiedät, et siel on semmosia.?" Ihmetteli Narkla.
"Kauan sitten, kun kaaos hyökkäsi Praagiin puhkesi muureista ja taloist lonkeroita ja silmii. Kaupunki vallattiin takaisin ja poltettiin, poltettiin kokonaan siinä toivos, että se kaikki häviäis. Niinhän ne ihmiset vieläki luulee, mut mä haistan, haistan ne." Kertoi Raslik. Narkla katseli tätä suuren ihailun vallassa. "Me ei saada näit soihtui syttyyn, syttyyn." Vinkui yksi klaanirotista. Raslikin sormi osoitti soihtua ja soihtua pitelevä rotta syttyi tuleen. " No tulkaa täältä sitä tulta, tulta hakemaan." Käski Raslik.
* * *
Rainer seusoi jälleen muurin harjalla tuuli hiuksia liehuttaen. ?Ne ovat täällä, syöpäläiset ovat sytyttäneet liekkinsä metsän laidalla!? Karjui hän huomattuaan soihdut.
"Rauhoittakaa herra, ja hakekaa varusteenne." Rauhoitteli Pieter.
Rainer tornin kylmät portaat ylös huoneeseensa. Hän avasi kaappinsa, siinä se roikkui, hänen miltei käyttämätön sotisopansa. Takaisin linnanpihalle saapuessaa, oli koko kaupungin miesväki valmistautunut taisteluun. "En ota alle 15 kesäisiä mukaan taisteluun, saavat mennä maatunnellia pitkin ulos." Sanoi Rainer.
"Minä jään taisteluun, puolustan kotiani, kuten kunnon miehen kuuluukin!" Sanoi eräs melko nuoren näköinen poika uhmakkaasti.
"Eihei poika, sinä lähdet myös." Sanoi Rainer nyt hieman vihaisemmin. Poika katseli jalkojaan, ja Rainer piti tätä myöntymisen merkkinä. "Hyvä, lähdette niin pian kuin mahdollista."
"Kerätkää roippeenne ja menkää odottamaan tunnelin sisäänpääsylle, että tulen avaamaan oven." Selitti Pieter. Naiset ja lapset nyökyttelivät pelokkaasti ja alkoivat liikkumaan kohti kotejansa.
Rainer tunsi ensimmäisen lumenhiutaleen putoavan hänen kasvoilleen ja sulavan samassa.
"Taivaalta on tulossa lunta." Hän tiedotti heti.
"Hyvä, he eivät osaa taistella lumipyryssä, hyvä jos eteensä näkevät." Totesi Pieter.
"Herra, tiedusteluryhmä on palannut." Tuli levyhaarniskaan sonnustautunut mies ilmoittamaan. Ja totta tosiaan, tiedustelijat olivat palanneet ja vielä tappioitta. ?Ne ovat leiriintyneet metsän reunalle, niillä ei ole aikomustakaan hyökätä tänä yönä.? Selitti hengästynyt tiedustelija.
"Hienoa, ehdimme laittaa puolustuksen kuntoon." Lausui Rainer hyvillään.
* * *
Ralsik oli nukkunut yön huonosti kylmyyden takia, ja oli nyt todella vihainen.
"Hyökätään heti, heti!" Vinkui hän.
"Niin on tarkoituski, joukot, joukot ovat jo valmiina." Kertoi Thesnik.
"Hienoa, päästäkää ensimmäiset orjat matkaan. Ja pitäkää huoli, että muurissa on reikä, kun ne pääsevät sinne asti." Sanoi Ralsik.
"Homma on hoidossa, mä pyssyttelen tol tykillä, tykillä muurin tarpeeks ison aukon." Rhork kertoi virne kasvoillaan. Lunta satoi yhä, mutta se ei näyttänyt rottia estävän. "Menkää, menkää!" Karjui Ralsik, ja samassa ensimmäiset orjat lähtivät juoksemaan kohti kaupunginmuureja.
Ralsikin oikealta puolelta kuului jyrinään ja kun hän katsoi näki hän kuinka valtava salama lähti tykin piipusta räjäyttäen muuriin valtavan reiän. Orjat juoksivat kaupungin muurien sisälle, heitä oli kuollut jo monia kossareiden tappavaan nuolisateeseen. "Meidän on aika lähteä kohti kaupunkia." Lausui Thesnik rauhallisesti. Ralsik ja Thenik lähtivät kulkemaan kohti muureja myrskysyöpäläisten saattelemina. "Pääsimme sisälle helposti, taistelu taitaa olla jo voitettu." Sanoi Ralsik. Kun he astuivat sisälle muurissa olevasta kolosta, he huomasivat kuinka paljon orjia oli ehtinyt kuolla. "Tappakaa, tappakaa kaikki!" Kiljui Ralsik samalla käyttäen salamiaan tehokkaasti tappaen kaksi miestä. "Tor on kääntynyt meitä vastaan!" Karjui yksi ihmisistä peloissaan.
Thesnik katkaisi tältä pään suurella hilparillaan. Hän väisti keihään piston ja piti kädellään keihään varresta kiinni, niin että sitä ei voinut liikuttaa ja iski sitä pitelevää miestä nivusii nyrkillään. Narkla käräytti salamalla kolme miestä samanaikaisesti. Ralsik näki tärkeän näköisen miehen haarniskassa, johon oli kuvioitu salama. Ralsik hyökkäsi tämän kimppuun kädet sähkölatauksessa, mies taas paranteli otettaan miekastaan ja ryntäsi kohti Ralsikia. Kuului räjähdys, savun hälvettyä Ralsik makasi maassa vaikeroiden. Thesnik löi karhuhaarniskaiselta mieheltä toisen käden irti, se putosi maahan vuotaen lämmintä verta. Mies yritti estää verentulon puristamala jäljellä olevaa kädentynkää tuskissaan. "Pieter! Koita kestää." Huusi Rainer, yrittäen päästä tämän luokse rottamassan lävitse, samalla huitoen rottia paloiksi. "Estäkää tota, estäkää!" Vinkui Ralsik osoittaen Raineria ja samassa myrskysyöpäläiset liikkuivat muuriksi Ralsikin ja Thesnikin ympärille. Ralsik nauroi ilkeää nauruaan, kunnes huomasi, että syöpäläis joukon läpi rynnisti valtava mies, jokaisella iskullaan tappaen yhden syöpäläisen. Miekka kalahti aivan Ralsikin kuonon edessä, kun Thesnik oli estänyt Rainerin iskun kohti Ralsikin kaulaa. Jäljelle jääneet syöpäläiset ryntäsivät Rainerin kimppuun, mutta tästä ei Rainer välittänyt, sillä hän aikoi tappaa Ralsikin keinolla millä hyvänsä.
Praagia puolustavasta armeijasta oli jäljellä enään muutama ryhmä kossareita, mutta siitä ei Rainer piitannut, hän ei välittänyt enään mistään muusta kuin Ralsikin hengen viemisestä.Syöpäläisten lähdettyä karkuun Thesnik ja Rainer taistelivat vimmatusti lumipyryssä, kumpikaan ei ollut toista parempi, vaan kumpikin jakoi iskuja ja torjui niitä yhtälailla. Ralsik oli jo paennut henkivartiostonsa taakse, Thesnikin lyödessä verisen haavan Rainerin reiteen. Rainer kaatui kiroten. "Luulitko tosiaan tappavas, tappavas mut?" Ralsik uhosi naureskellen.
"Sinä rotta!" Rainer karjui. Ralsik naurahti imelästi ja puhui jälleen. "Tämäkö oli kaikki mitä mahtavalla Praagilla on tarjottavana, muutama ryhmä jotain ihme, ihme jousimiehiä?"
Nurkan takaa saapui tunneloitsijoiden johtaja. "Meille oli tehty oikein valmis tunneli tonne. Vastaan tuli jotai lapsi- ja naisihmisiä, me tapettiin, tapettiin kaikki." Se puhui virne kasvoillaan.
Rainerin kasvot vääntyivät kuin tuskasta tämän kuultuaan. "Te saastaiset rotat. Tappakaa minutkin." Huusi Rainer anoen. "No, mutta sullehan voi olla vielä näyttöä." Sanoi Ralsik hymyillen. "Viekää toi oottamaan jonnekin, että keksin sille jotain." Hän huikkasi henkivartijoilleen, jotka olivat juuri koonneet itsensä ja palanneet mestarinsa vierelle. Ne lähtivät raahaamaan Raineria pitkin kylmiä katuja kohti kaupungin aukiolle sijoitettuja häkkejä, joissa muut vangeiksi joutuneet riutuivat.
--------------------------------
Virheitä on sillä wordin oikeinkirjoitus systeemi ei suostunut toimimaan
[Edit] korjailuja. Kertokaa toki jos löydätte vielä turhia kysymysmerkkejä. Yritin poistaa ne parhaani mukaan.
Viimeksi muokannut Anki, Ma 26.04.2004 20:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Oli siellä aika keskivälissä muutama kysymysmerkki vielä, vilkaise jostain siltä alueelta vielä läpi.
Mutta mitäs muuta tässä nyt sanoisin, pituutta oli tällä kertaa enempi, joka on hyvä asia. Nuo ihmisetkin olivat aika hyvin tehty, mutta mikäköhän pakko kaikilla on aina kirjoittaa jonkun tunnetun kaupungin valtaamisesta...? Gromkin kirjoitti sen jonkun kaupungin tuhoamisesta, mikä nyt olisi ollutkaan. Kuvailu takkuili välillä pikkaisen, kannattaa ehkä yrittää mahdollisimman tarkaan kuvata ainakin tunnetiloja, ei pelkstään ympäristöä. Muutaman kirjoitusvirheenkin huomasin, mutten mitään vakavaa. Hienoa tekstiä afterall.
Mutta mitäs muuta tässä nyt sanoisin, pituutta oli tällä kertaa enempi, joka on hyvä asia. Nuo ihmisetkin olivat aika hyvin tehty, mutta mikäköhän pakko kaikilla on aina kirjoittaa jonkun tunnetun kaupungin valtaamisesta...?
Gromkin kirjoitti sen jonkun kaupungin tuhoamisesta, mikä nyt olisi ollutkaan. Kuvailu takkuili välillä pikkaisen, kannattaa ehkä yrittää mahdollisimman tarkaan kuvata ainakin tunnetiloja, ei pelkstään ympäristöä. Muutaman kirjoitusvirheenkin huomasin, mutten mitään vakavaa. Hienoa tekstiä afterall.