Rorin Salamahammas

[hölömpöö]

Rorin Salamahammas oli saapunut seurueineen Vasaroiden salin portille, Rorinin oli kohtuullisen iso kääpiö selässään hän kantoi suurta sotavasaraa. Hänen kasvonsa olivat täynnä arpia, nenästä puuttui palanen. Salamahampaan parta oli punanainen jostain kohdista palanut.
Olalla riippui demoneiden päitä, hän oli demonin tappaja.
Pundin kuollut-nenä oli juuri tavoittanut Rorinin. Pundinia kutsuttiin kuolleeksi-nenäksi, koska Hän oli menettänyt sen taistelussa Verenvuodattajaa vastaan. Pundinilta ’’puuttui’’ siis nenä. Hän oli paksu (jopa kääpiöksi) Hänen partansa oli tumman punainen. vyötäröllään hän kantoi kahta kirvestä. Puolet hänen naamastaan oli palanut.
Corin kuollut-piikki Palasi tiedustelu retkeltään . Corin oli täysin saman näköinen kuin Pundin mutta hänen kasvojaan ei koristanut mikään. Aseenaan hänellä oli Iso tappara.

- Idästä tulee viitisen ritaria kohti! Corin huudahti.
- Hällä väliä kunhan saatin tämä esi-isien linnoitus takaisin, jonka ne olivat menettäneet parran sodassa Rorin Salamahammas tuhahti.
- Taitaa tulla eka taistelusi Corin Pundin naurahti.
Ritari oli juuri nähneet Joukon kääpiöitä, he kohottivat isot miekkansa ja lähtivät ratsastamaan kohti Vasaroiden salin portteja.
- Keitä te olette? korkea-arvoisin ritari kysyi.
- Me olemme Vasaroiden salin uudet hallitsijat, tulimme ottamaan sen haltuumme. Salamahammas vastasi.
- Ei täällä ole mitään salia, tiputtakaa aseenne. Ritari huusi kun kääpiöt olivat ottaneet aseensa esille.

Yksi nuorimmista ritareista koitti lyödä Rorinia joka torjui iskun helposti. Corin löi kirveellään hevosenpään kahtia, kun ei ylettynyt mihinkään muuhun. Hevonen kaatui ja murskasi ratsastajansa jalat. Ritarit menivät hämilleen kun kääpiöt olivat hyökänneet heidän kimppuunsa.
Yksi ritari koitti lyödä Rorinia joka torjui iskun vasarallaan, saman tien suuntasi vasta iskun ritariin jolle ei voimattoman-iskun torjuminen tuottanut vaikeuksia. Corin oli saanut tapettua kaksi ritaria. Pundin tappeli kahta vastaan. Rorin:in vasara osui epäonnista ritaria selkään ja hän tippui kuolleena maahan.

Ritarit tajusivat etteivät he pärjäisi noille ’’hulluille’’ ja lähtivät karkuun. Rorin otti avaimen kaulastaan ja työnsi sen seinässä olevaan halkeamaan. Kuului vaimea ääni ja pieni ovi avautui.
- Eihän tämä ole mikään sali! vaan jonkun spurgun talo! Rorin karjui
''Jep siltä tämä näyttää Pundin ja Corin sanoivat samaan aikaan.
- Mistä saitkaan avaimen Rorin? Corin kysyi.
- Joltain haisevalta kääpiöltä jolla oli hassu hattu. Rorin vastasi naama punaisena.


Kääpiöt lähtivät kohti luolaa missä asui kuulemma kaksipäinen taikova lohikäärme.
- Mitäs tiedätte siitä lohikäärmeestä? Corin kysyi.
- Ei oikeastaan mitään Rorin vastasi vähän pettyneenä.

[Rune]

Pikkaisen oli lyhyt. Voisinkin antaa palautetta suoralta kädeltä kun en small talkia keksi tähän hätään.

Ongelmia huomasin yhdyssanoissa, pilkkujen paikkojen löytämisessä ja isojen alkukirjainten käyttämisessä (näitä oli ripoteltu vähän minne sattuu). Eli ei edes paljoa siihen verrattuna mitä olen ennen nähnyt. Elikkä yhdyssanoihin kannattaisi kiinnittää seuraavalla kerralla pikkaisen enemmän huomiota. Tämän voi hoitaa helposti lukaisemalla tarinan nopsaan läpi ennen lähettämistä, kokeile vaikka kuvitella että tarina olisi jonkun muun, josta etsit etsimällä virheitä. Pilkkuja olisi pitänyt olla paikoitellen, vaikka niitä ei ollut. Ainakin dialogissa, aina henkilön puheenvuoron päätyttyä asetetaan pilkku. Esim.

- Jep siltä tämä näyttää Pundin ja Corin sanoivat samaan aikaan.

Tässä olisi pitänyt olla "Jep, siltä tämä näyttää, Pundin ja Corin sanoivat samaan aikaan. Nyt näin viilatakseni pilkkua, kirjaimellisesti. Sitten vielä, että jokaiselle kuvaukselle jostain asiasta ei tarvitse antaa uutta virkettä, vaan samassa virkkeessä voi kuvailla useankin asian samalla kertaa. Tätä varten on keksitty sivulauseet. Ainakin alussa oli hieman kankeaa tekstiä, juuri tämän asian vuoksi. Lukaise teksti uusiksi, tiedät mitä tarkoitan.

Ja anteeksi jos tämä nyt vaikutti hyvinkin negatiiviselta, loppujenlopuksi tarina oli hyvä. Ainakin loppu oli hauska, siinä näemme taas kääpiöiden ajatusmaailman. Vai mitä, Stonefist? Hahmot olivat kekseliäitä, ja vaikka pituutta oli vähänlaisesti, oli tapahtumista saatu ihan mielekkäitä, vaikka iso osa tekstistä kului hahmoja kuvaillessa. Kuvailukin oli hyvin osuvaa, kirjoitusvirheistä huolimatta. Slayereista sai hyvän kuvan. Eli after all, pienellä korjailulla tarinasta saisi paremmankin kuin hyvän, mikä se nyt jo oli.

[hölömpöö]

Hmph joo täs oli vähän liikaa virheitä jotka koitin korjaa parhaani mukaan. Ennen kouluun lähtöä. No oli se alku vähän kankea. Täytyy harjoitella kirjoittamaan paremmin.

[Aco]

Rorinin oli kohtuullisen iso kääpiö selässään hän kantoi suurta sotavasaraa.

Aluksi luin, että sillä oli selässä joku kääpiö, mutta jo kolmannella lukemiskerralla juoni selvisi

Kielioppiasiat Rune ennätti jo kerrata, joten eikun itse tarinaan:
Hiukan epäselvä, mutta kuitenkin luettava tarinanpätkä. Lyhyt oli, mutta ei se mitään. Taistelua olisi voinut kuvailla ehkä hieman enemmän ja kuvailua lisätä. Siinäpä ne tärkeimmät.