Icarus, Jadetähden cabalin haemonculien johtaja, käveli pitkät
kierreportaita alas ja alas. Portaita oli paljon ja hänen omaan onkaloonsa ei ollut hissikuljetusta. Viimein hän pääsi kahden kuluneen oven eteen ja paineli nelinumeroisen koodin viereiselle paneelille. Ovet aukenivat ja Icarus astui sisään. "Onkalo", niinkuin
sitä kutsuttiin,oli Icaruksen synkkä laboratorio, jossa oli valaistusta vain vähän. "Onkalossa"näytti olevan vain tutkimusvälineitä ja leikkauspöytiä ja joitakin kesken-eräisiä kojeita, mutta jos alkoi tutkia huoneen nurkkia tarkemmin, saattoi huomata, että siellä täällä lepäsi ruumiita, olivatpa ne kuolleita tai ei, ne olivat kaikki käyneet Icaruksen leikkauspöydän kautta. Icarus oli saanut viestin, että Jadetähden viimeisin ryöstöretki oli tuottanut useita vankeja. Lähinnä mariineja,joiden leikkaamista Icarus inhosi melkeinpä eniten, johtuen niiden vaikeasti riisuttavista panssareista. Icarus saapui Laboratorion toiseen päähän, missä sijaitsi leikkauspöytä, joka oli asetettu pystyasentoon. Leikkauspöydällä roikkui mariini, sidottuna jokaisesta raajastaan x-asentoon. Icarus katsoi hetken aikaa mariinia, joka näytti vielläkin olevan tajuton, mutta muuten kohtalaisen hyvässä kunnossa.
"Mistähän aloittaisi"Icarus mietti. Ehkäpä kannataisi herättää koekani näin ensi alkuun. Haemonculi kaivoi jostakin esiin potelin jossa oli tummaa nestettä. Hän asetti potelin pöydälle ja kaivoi esiin pienen veitsen, jolla hän irrotti mariinin kypärän(pienen taistelun jälkeen tosin). Kypärä kilahti lattialle ja Icarus alkoi tarkastella uhrinsa kasvoja. Tämä oli melko nuori, ehkä päälle kahdenkymmenen, mikä saattoi olla vain hyvä asia. Icarus ei ollut nimittäin ikinä koetellut näin nuoren kivunvastustuskykyä. Hän otti potelin pöydältä ja asetti sen mariinin nenän alle, ja sotilaan hengittäessä hän imaisi nesteen hajua keuhkoihinsa. Nesteen vaikutus oli niin kipristävä, että sotilas heräsi. "Hyvä,hyvä"Icarus mumisi itsekseen ja kääntyi viressä olevan pöydän puoleen. Hän ihasteli siinä olevia työvälineitä:piikkejä, leikkureita, puristimia, sahoja ja monia muita ihanteellisia esineitä. Ensin olisi kuitenkin riisuttava tuo kurja panssari, joka suojasi mariinin ruumista. Hän otti pöydältä poran,jolla hän aikoi rikkoa panssarin kovimmat kohdat, mistä hän taas pääsisi käsiksi heikoimpiin kohtiin!Ensimmäisen varttin jälkeen hän oli saanut esimmäisen jalkasuojan irti, toisen varttin jälkeen lähti toinenkin jalkasuoja, sitten alasuojat, rintapanssari, mutta käsistä hän ei vaivautunut ottamaan suojia pois. Kädet eivät juurikaan kiinostaneet häntä, suurimmat hermopisteet olivat kaikkialla muussa ruumiissa. Sitten Icarus piti pienen tauon(tuon tauon aikana hän etsiskeli saksikäsi-hansikastaan, millä pääsi käsiksi parhaiten eri hermopisteisiin). Hän vei hansikkaan työpöydälle, muiden työvälineiden pariin, ja haki viellä sen jälkeen omituisen pöntön, mistä lähti kaksi johtoa, jotka Icarus asetti nuoren mariinin molemmille ohimoille. Sitten hän pääsisikin vasta todelliseen työhön...
Zaks oli niin hyvin tajuissaan, kuin vain voi. Hän katseli ympärilleen, muttei tunnistanut tai huomannut missään mitään tuttua viiriä,logoa tai mitään, mikä olisi liittynyt mariineihin tai hänen omaan tiimiinsä(paitsi hänen oma panssarinsa, mikä lojui lattialla hänen alapuolellaan).Sitten hän huomasi,että jostakin pimeästä nurkasta asteli esiin pitkä, rupelo mies, jolla oli pitkät vaaleat hiukset ja paljon outoa johtoja ja letkuja ympäri kehoaan. Nyt Zaks muisti, mitä oli tapahtunut: Hänen oma tiiminsä oli laskeutunut jollekin autiolle planeetalle, ja he olivat joutuneet mustien Eldareiden yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja hänet oltiin saatu vangituksi. "Onko sinulla olemassa kutsumanimeä?" kysyi Icarus vangiltaan hieman huvittuneena, samalla kun teroitti työvälineitään. ". "Mää en kerro mitään sulle, tai sun kirotulle kansalles! Olen täysin lojaali imperiumille ja keisarilleni!".
Icarus naurahti :"Et olekaan täällä kuulusteltavana, vaan pelkästään tutkittavana. Kysyin vain nimeäsi tässä ajankuluksi, olen ihan juuri vamis sinun ei tarvitse odottaa!".Zaks valahti kalpeaksi:"valmis mihin?".Icarus virnisti : "operaatioon!"
Kalpea Haemonculus nosti modernisoidun poran pöydältä, raapaisi kynsillään vankinsa housut polvien kohdalta riekalaeksi, vahingoittamatta kuitenkaan tutkimuskohdetta itseään.
Pora käynnistyi ja sen ääni oli kuin kijuntaa. Icarus tunki pyörivän poranterän vankinsa polvesta lävitse, vakaalla kädellä. Zaks alkoi huutaa niin, että hänen kurkkuunsakin sattui. Icarus perääntyi vangistaan päästyään polven läpi. "voisitko olla huutamatta, korvathan tässä viellä menee!"Icarus nauroi. Zaks sai rohaistua, ja sylkäisi Haemonculia naamaan. "Haista...paska!" . Icarus pyyhkäisi syljen pois otsaltaan, ja iski saksikätensä terät suoraan vankinsa nivusiin. Zaks karjaisi kimeästi ja sylki verta. sitten Icarus tarrasi toisella kädellään vankia kaulasta, ja alkoi puhua "Sinulla kun on niin hyvät sylkirauhaset, niin niitä pitää päästä tutkimaan!". Haemonculus ujutti saksikätensä terät Zaksin suuhun ja repäisi tältä kielen pois. Sitten Icarus pakitti työpöytänsä ääreen mutisten samalla jotakin "kiinnostavasta"ja "äärimmäisen maukkaasta". Sitten hän pysähtyi ja sanoi nurkassa riippuvalle vangileen, palaavansa ruokailtuaan ensin.sitten kaikki Zaksin silmissä sumeni.
Zaks oli roikkunut paikallaan jo toista tuntia heräämisestään.
Hänestä tuntui, että hän menettäisi tajunsa toistamiseen. Mutta samassa hän huomasi jotakin . Jokin alkoi nurkassa liikehtiä ja raahautua häntä kohti...
Olento, joka oli kenties joskus ollut ihminen, tarrasi kiinni Zackin jalkaan ja iski hampaansa upoksiin tämän lihaan. Zaks kirosi ja koetti rimpuilla itsensä irti kahleista, vaikka se tuottikin tuskaa hänen haavoilleen, mutta tuloksetta.
"Irti!" kuului yhtäkkiä huoneen toisesta päästä. Zaks kohotti katseensa ja huomasi Haemonculuksen palanneen.
"Aaah! Olet viimeinkin herännyt, sitä minä tässä olenkin odotellut jo jonkun aikaa!". Icarus käveli Zaksin vereen ja potkaisi maassa kiemurtelevaa olentoa . "Olen pahoillani tästä yhdestä, mutta minä en juurikaan ruoki niitä ja ne ovat erittäin nälkäisiä. En tiedä mistä ne elantonsa saavat..noin yleensä.". Icarus loi Zaksiin huvittuneen ilmeen ja katsoi sitten maassa kiemurtelevaa olentoa.
"Katso nyt tätäkin! Sillä ei ole silmiä, mutta sen hajuaisti toimii minun ansiostani paljon paremmin. Tosiaan! Tämä taitaa olla se petturi, jonka Jadetähden cabalin Archon, lähetti minun hoideltavakseni. Häneltä oli kaivettu silmät päästä, mikä oli sinänsä sääli..Ehkäpä voisin auttaa häntä siinä asiassa!".
Icarus kääntyi Zaksin puoleen ja tarrasi tätä hiuksista kiinni, otti pöydältä pitkän operointikoukun ja kävi työhön.
Koko pimeä laboratorio täyttyi kovista, kivun ja raivon sekasista huudoista ja kun se loppui,tuli aivan hiljaista.Haemonculi kääntyi vieressään olevaa yhteysradiota kohti, ja tokaisi siihen:
"Seuraava,tämä on tainnut jo rikkua".
Kiljuntaa pimeydessä
Kiljuntaa pimeydessä
Viimeksi muokannut Ippe, Ma 03.05.2004 15:18. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
"Quod scripsi, scripsi"
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
Hassua, yleensä kiinnitän ensimmäisenä huomiota yhdyssana virheisiin, mutta tässä niitä ei ollut ollenkaan. Hyvä. 
Mutta toisaalta pitää valittaa siitä, ettei pisteiden ja pilkkujen jälkeen oltu käytetty välilyöntiä. Lukaisepa teksti uudestaan läpi, se näyttää hätäiseltä ja on vaikeahko lukea. Teksti itsessään ei ollut huonoa, mutta Ivarus itse jäi hieman kasvottomaksi ja epäselväksi. Toivottavasti tähän saadaan tutustua paremmin ensikerralla. Idea ja kerronta toimivat, mutta pituutta olisi voinut olla roimastikin lisää. Muutamaan asiaan kun kiinnität huomiota niin tämä on todella nättiä luettavaa.
Mutta toisaalta pitää valittaa siitä, ettei pisteiden ja pilkkujen jälkeen oltu käytetty välilyöntiä. Lukaisepa teksti uudestaan läpi, se näyttää hätäiseltä ja on vaikeahko lukea. Teksti itsessään ei ollut huonoa, mutta Ivarus itse jäi hieman kasvottomaksi ja epäselväksi. Toivottavasti tähän saadaan tutustua paremmin ensikerralla. Idea ja kerronta toimivat, mutta pituutta olisi voinut olla roimastikin lisää. Muutamaan asiaan kun kiinnität huomiota niin tämä on todella nättiä luettavaa.juu,tuotanoin, en ole enne käyttänyt pahemmin välilyöntejä pilkkujen ja pisteiden jälkeen, mutta jos se helpottaa lukijoiden lukemista,niin pitää ottaa käyttöön.
Icaruksen tarkemman kuvaamisen jätän vähän myöhemmäksi.Haluan tuoda viellä tässä vaiheessa esiin kyseisen haemonculin mielenvikaisuutta ja kiinnostusta erilaisiin "tutkimuskohteisiin"
Icaruksen tarkemman kuvaamisen jätän vähän myöhemmäksi.Haluan tuoda viellä tässä vaiheessa esiin kyseisen haemonculin mielenvikaisuutta ja kiinnostusta erilaisiin "tutkimuskohteisiin"
"Quod scripsi, scripsi"
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
-Minkä kirjoitin, sen kirjoitin-
).