Tuli pieni inspiraatiokatko kun kirjoittelin jatkoa tuolle englannin kieliselle tarinalle, joten ajattelin kirjoittaa jotain tälle kotimaisellekkin. 40K:ta, kylläkyllä, tehty lähinnä fiiliksissä liiasta Inquisitor-sääntökirjan lukemisesta. Jatkoa seurannee, halusitte tai ette. Palautetta saa tietenkin antaa, sitä jopa toivotaan.
Ju'Arzel katseli ympärilleen kujalla. Hive-kaupungin alatasot olivat täynnä törkyä, eikä tämä kuja ollut poikkeus. Seinän vieressä oli kasa laatikoita, kauemmalla kujalla näkyi plasteelin palasia ja kadunkulmassa oli tynnyrituli, jonka ympärillä muutama laitapuolen kulkija värjötteli. Ju'Arzelia inhotti katsella heitä, mutta rauhoitti mielensä ja sytytti savukkeen. Hänellä oli tehtävä.
Ju'Arzel oli Pyhän Keisarin Inkvisition edustaja. Hän oli pukeutunut tavalliseen flak-pukuun ja pitkään takkiin, jonka selässä ja käänteissä oli Pyhän Inkvisition I-kirjain. Selässään hän roikotti rennosti pumppuhaulikkoa, ja takin alla hänellä oli kaksi muinaista revolveria. Vyöllä heilui myös ketjumiekka leveässä huotrassaan. Toisin kuin monet muut Inkvisiittorit, hän ei pitänyt Bolt-aseista tai muista nykyaikaisista aseista. Hän luotti haulikkoonsa ja hyvinhoidettuihin revolvereihinsa tulitaistelussa. Jos kovempaa tulivoimaa tarvittaisiin, olisi hänellä kyllä keinonsa.
Kujan päässä näkyi liikettä kun hahmo pujahti kadulle. Neonvalojen välkkyvässä loisteessa erottuivat silmälappu, koristeellinen takki ja hienot saappaat joita ei ollut tarkoitettu alatasoilla rämpimiseen. Ju'Arzel heitti savukkeensa lammikkoon johon se jäi kellumaan muovinpalojen sekaan. Oli aika hankkia tietoja.
"Ju'Arzel?", mies kysyi.
"Omassa persoonassaan. Vapaakauppias Gendron, oletan?"
"Kukapa muukaan", Gendron sanoi ja katseli ympärilleen nenäänsä nyrpistäen. "Miksi ihmeessä halusit tavata minut täällä Keisarin selän takana? Olisimme voineet sopia tapaamisen johonkin.. laadukkaampaan paikkaan. Tiedän erään hyvän ravintolan-"
"Missä Reghin Sydän on?", inkvisiittori keskeytti. Gendrom kalpeni, mutta palautti nopeasti kasvoilleen itsevarman ilmeensä.
"Miksi haluat tietää?", hän kysyi.
"Ei kuulu sinulle"
"Luulen että minun olisi saatava tietää, kyseessä on kuitenkin mahtava esine"
"Luulen että sinun olisi paras pitää tiedonhalusi kurissa ja vastata kysymykseeni, kaupparatsu". Gendrom punehtui kasvoiltaan.
"Kaupparatsu? Minulla on Terran lordien minulle myöntämä kauppalupa, enkä-"
"Me molemmat tiedämme mistä sinun kauppalupasi on kotoisin. Missä Sydän on?", Ju'Arzel tiukkasi. Gendron kääntyi sivuttain ja hymyili viekkaasti.
"Ystäväiseni, siitä tiedosta sinun on maksettava", hän sanoi.
"Entäpä jos maksan itsepäisyydestä luodeilla?" Ju'Arzel sanoi ja suuntasi haulikkonsa Vapaakauppiaan rintaan. "Viimeinen kerta: Missä Reghin Sydän on?" Gendron vain hymyili ja napsautti sormiaan. Kujan varjoista ilmestyi kaksi arpista kätyriä jotka suuntasivat aseensa Ju'Arzelin päähän.
"Hyvä herra, te ette ole nyt tilanteessa jossa voisitte tinkiä", Gendron sanoi venytellen.
"Lyödäänkö vetoa?" Ju'Arzel ärähti.
"Siitä vain, pidän uhkapelistä"
"Osaatko Korkeaa Gotiikaa, kaupparatsu?"
"Millaisena barbaarina sinä minua pidät? Totta kai osaan!"
"Hyvä. Minulla on sinulle yksi sana. Annihilatum.
"Anteeksi kuinka?"
Läheisessä roskakasassa alkoi näkyä kuhinaa. Roskien keskelle syttyi kaksi punaista valoa, kuin ikkunat helvettiin. Sydämenlyönnin päästä kasasta syöksyi otus, joka ensi töikseen repäisi toiselta kätyriltä kurkun auki kädentynkään kiinnitetyllä metallinkappaleella. Mies katseli järkyttyneenä elämännesteensä suihkuavan kaulastaan ennen kuin kaatui maahan koristen. Toinen mies hätkähti ja alkoi perääntyä olion luota, jolloin Ju'Arzel sai tilaisuuden upottaa piipullisen hauleja miehen rintaan. Mies kaatui selälleen roskakasaan eikä enää noussut. Kun Ju'Arzel kääntyi katsomaan Gendronia, oli vapaakauppias jo pitkällä kujan toisessa päässä. Ju'Arzel kuiskasi käskysanan oliolle joka oli tappanut toisen kätyrin, ja Arco-Flagellant herpaantui tavalliseen flegmaattiseen tilaansa. Punaiset silmät sammuivat kun rääkätty olento pääsi kuulemaan Keisarin pyhiä hymnejä tyynnyttäjäkypärästään taas kerran. Ju'Arzelia ei huolestuttanut vapaakauppiaan pakeneminen. Hänen liittolaisensa pysäyttäisi Gendronin ennen kuin kaupparatsu pääsisi pakoon. Hän lähti kävelemään rauhallisesti vapaakauppiaan kulkusuuntaan sytyttäen savukkeen. Arco-Flagellant seurasi häntä laahustaen kuin naruista vedettynä.
Gendron juoksi pitkin kujia kohti ylätasoille vieviä hissejä. Hänen olisi päästä planeetalta äkkiä, lähdettävä siinä silmänräpäyksessä kun pääsisi alukselleen. Inkvisiittorin viha oli viimeinen asia jota kukaan haluaisi päälleen. Hänen ajatuskatkonsa pysäytti napakka isku päähän, joka sai hänet kaatumaan naamalleen kujan törkyiseen maahan. Hän kääntyi ympäri ja huomasi tuijottavansa omituisen aseen piippuun. Aseen takana näkyi humanoidi, jonka päässä olevat sulat kiiltelivät neonvalon loisteessa.
"Herrrach ei mene nytt minnekkäänch", Krootti raakkui. "Muuttaja Ju'Arzelch tarvittsee teitäch"
Siinä nyt tuollainen pätkä. Prologi. Olisin erittäin kiinnostunut siitä, mitä pidätte tulkinnastani Kroottien puheesta.
Ju'Arzel: Sydän. Prologi.
Ju'Arzel: Sydän. Prologi.
Viimeksi muokannut JarLoz, Pe 14.05.2004 22:43. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Aivan kuin Krootin suusta. 
Mutta ei hemmetti pitäisi lukea Inkvisiittorin sääntökirja läpi, voisi olla niin henkeäsalpaavaa tekstiä että miuh... Tämä ainakin oli. Tykkäsin paljon, tykkään inkvisiittorin (pelin, siis) asenteesta Imperiumin suhteen, ja tykkäsin tavastasi hyödyntää sitä. Pitäisikin varmaan alkaa laskelemaan suhteita ja pelaamaan =][= 40k muodossa. Mutta juuh, maisemia ja tapahtumia sait kerrottua nätisti, ja ainakin monet pienet yksityiskohdat loivat hienon tunnelman tarinalle. Odotan ehdottomasti jatkoa, niin mielenkiintoinen tämä kuitenkin oli.
Mutta ei hemmetti pitäisi lukea Inkvisiittorin sääntökirja läpi, voisi olla niin henkeäsalpaavaa tekstiä että miuh... Tämä ainakin oli. Tykkäsin paljon, tykkään inkvisiittorin (pelin, siis) asenteesta Imperiumin suhteen, ja tykkäsin tavastasi hyödyntää sitä. Pitäisikin varmaan alkaa laskelemaan suhteita ja pelaamaan =][= 40k muodossa. Mutta juuh, maisemia ja tapahtumia sait kerrottua nätisti, ja ainakin monet pienet yksityiskohdat loivat hienon tunnelman tarinalle. Odotan ehdottomasti jatkoa, niin mielenkiintoinen tämä kuitenkin oli. 
Tarinaan: Kuvailu oli hienoa ja tarinan alku oli mieleeni. En voi muuta kuin jäädä odottamaan jatkoa. Ironinen *miuh*.. 
Yhtään kirjoitusvirhettä en bongannut, tarina oli luistavaa ja menevää, mukaansatempaavaa etc.! Eli sitä mitä vaikka parhaimmilta Black Libraryn kirjoilta odottaa [OT]Itse olen ainakin koiraihmisiä.[/OT] Stoori oli kyllä täytellinen. No ei nyt täydellinen, mutta erittäin hyvä. Tuo Krootin puhe oli kyllä törkeän hienosti toteutettu. On munullakin omassa tarinassani Kroot (känninen sellainen, mutta Kroot kuitenkinRune kirjoitti:Noh, lukaiskaa Azumanga Daiohin mangaa suomennettuna.
) ja sen puhe ei onnistunut puoliksikaan näin hyvin (voisi kyllä johtua siitä että kirjoitin sen puheen ihan normaali suomella )"Stay where you are... You're making me look amazingly brilliant."
