Kääpiöveli:Prologi

[Lajeok]

Kääpiöveli




PROLOGI:



Viiden kääpiön ryhmä tarpoi pienellä vuoristo polulla isot säkit selässään vailla minkäänlaista huolta. He olivat melko nuoria kääpiön mittapuulla, ja vanhin heistä oli sadanviidenkymmenen tietämissä, tarkemmin sanottuna hänen partansa oli nähnyt sataviisikymmentäkolme kesää ja talvea.
Ryhmä oli matkannut jo viisi päivää lähdettyään Karaz-a-Karakista kohti Karak-Kadrinin tuomittujen kääpiöiden linnoitusta ja oli puolivälissä matkaa. He olivat valinneet lyhimmän mahdollisen reitin luottaen Tormin kartanlukutaitoon ja vuoriston tuntemukseen ja toistaiseksi välttyneet vaaroilta. "Pidetään tässä tauko", ilmoitti joukkoa vetänyt Torm. Hän tutkaili ympäristöä silitellen siististi palmikoitua tummanruskeaa partaansa ennen kuin heitti säkin selästään ja kaivoi nuotiontekotarpeet.
Mikään kasvi ei näyttänyt viihtyvän näin korkealla, toki siellä täällä polun varrella kasvoi kitukasvuisia puita ja joitain yksinkertaisia heiniä. Mustapartainen Bolg, Tormin jälkeen vanhin kääpiöistä oli lähetetty etsimään jotakin polttopuuksi kelpaava ja hän löysikin juuri ja juuri ranteenvahvuisen, kieroon kasvaneen männyn hieman edempää polun varrelta. Hän otti pieniteräisen hakkuukirveen ja heilautti sen päänsä yli. Silloin edempää polulta, joka jäi mutkan jälkeen kallio ulokkeen taakse piiloon kuului selviä askeleita ja epämääräistä rahinaa. Bolg laski kirveensä ja jäi odottamaan tulijaa. Kauhukseen hän huomasi ulokkeen takaa tulevan yli kolme metrisen, sinertävänharmaan Kivipeikon, joka pureskeli nyrkin kokoista kiven murikkaa ja tyytyväisenä rapsutteli toisella luonnottoman pitkistä käsistään selkäänsä. Nähtyään Bolgin se heitti kiven maahan ja lähti tulemaan rauhallisesti kohti Bolgia. Bolg oli ihmeissään, vaikkei hän ollut nähnyt koskaan peikkoa hän tiesi niiden olevan vaarallisia. Peikko pysähtyi Bolgin eteen ja jäi tuijottamaan tätä. Silloin peikko alkoi näyttämään Bolgin silmissä enemmän koomiselta suurine korvineen ja pitkine käsineen, kuin vaaralliselta. Pitkän odottelun jälkeen peikon pää äkkiä nytkähti, se nosti valtavan kätensä ilmaan ja löi Bolgia hurjalla voimalla. Pitkät kynnet viilsivät syvät haavat kääpiön kylkeen ja tämä lensi kivusta karjuen monta metriä päin peruskalliota ja jäi maahan makaamaan.
Neljä muuta kääpiötä olivat kuulleet Bolgin huudon ja olivat juuri lähdössä katsomaan mikä heidän ystävällään oli hätänä. Mutta peikko oli jatkanut matkaansa Bolgin kohdattuaan ja oli jo saapunut heidän taukopaikalleen. Tällä kertaa se ei ollut lainkaan rauhallinen, vaan lähti ärjyen juoksemaan kohti kääpiöitä. Kenelläkään kääpiöistä ei ollut mukanaan muuta aseeksi kelpaavaa kuin pieniteräinen hakkuukirves ja hakku, jotka olivat lähes toivottomia aseita kivipeikkoa vastaan. Olor joka oli seurueen isokokoisin ja vahvin asettui ensimmäisenä peikkoa vastustamaan. Hän odotti sopivaa hetkeä ja iski hakkunsa peikon mahaan jääden itse kuitenkin rynnivän peikon jalkoihin. Peikko pysähtyi välittämättä muista kääpiöistä ja asteli Olorin luo. Kivipeikon suuret kädet tarttuivat kaatunutta Oloria päästä ja terävät kynnet läpäisivät helposti tämän päänahan. Kuului kova rusahdus, kun Olorin pää oli taittunut luonnottomaan asentoon ja niska katkennut. Kääpiöt katsoivat kauhuissaan ja täynnä vihaa kuinka peikko leikki kuolleen Olorin rotevalla ruumiilla ja kuinka sen mahassa oleva haava parani itsestään. Raivostaan Torm sai rohkeutta huutaa, ”Hyökätkää”! Kolme kääpiötä juoksivat raivoissaan kohti ylivoimaista vastustajaa jolloin peikko jätti ruumiin rauhaan ja valmistautui ottamaan kääpiöt vastaan. Torm hyökkäsi edestä kahden muun kiertäessä selustaan. Hänen kirveensä viilsi peikon alavatsaa hakun torjuessa peikon vahvoja iskuja.
Kaksi muuta kääpiötä Norg ja Floil olivat nopeasti päässeet peikon selustaan ja yhtäaikaa he upottivat hakkunsa peikon kivenkovaan selkään ja aloittivat hurjan iskusarjan kirveitään taitavasti käyttäen. Peikko rääkyi kivusta, mutta silti sen haavat paranivat yhä uudestaan ja uudestaan.
Pahin mahdollinen tapahtui, kun Tormin hakkukäsi ei enää jaksanut torjua peikon loputtomia iskuja ja hän horjahti iskun voimasta ja kaatui selälleen. Peikko katsoi hetken hölmistyneenä ja hyödynsi sitten tapahtuneen. Se kääntyi kohti selkäänsä nuijineita kääpiöitä, nappasi Floilin käsiinsä ja heitti tämän polulta kielekkeen yli sumun täyttämään tyhjyyteen. Nyt maassa makaava Torm tajusi, että taistelu oli hävitty. ”Pakoon”! Torm juoksi peikon ja Norgin ohi suuntaan josta otus oli aiemmin tullut. Norg antoi vielä viimeisen iskun ja lähti seuraamaan johtajaansa, mutta peikko olikin nopeampi ja tarrasi Norgia olkapäästä ja heitti tämän nurin. Kääpiö hakkasi vielä epätoivoisesti peikon lähestyvää jalkaa saamatta mitään aikaan. Torm käänsi päänsä ja juoksi suruissaan pois, kun peikko astui Norgin rinnan päälle ja veti tämän kädet irti muusta ruumiista.
Torm käveli yksin polkua pitkin niin uppoutuneena äskeisiin tapahtumiin ettei nähnyt sivullaan liikkuvaa hahmoa. Hahmo lähestyi Jolloin Torm kuuli laahaavat askeleet. Hän kääntyi tulijaan ja ehti juuri napata kaatuvan Bolgin käsiinsä. Bolg oli heikossa kunnossa. Tämän nahkaisessa liivissä näkyi kyljen kohdalla neljä viiltohaavaa jotka vuosivat yhä. Torm repi toisen lahkeensa ja sitoi ystävänsä kyljen.
Talutettuaan lähes tajutonta Bolgia vajaa virstan samaista polkua eteen päin hän pysähtyi ja laski Bolgin kivelle istumaan. He olivat laskeutuneet jonkinlaiseen solaan jota vuoret ympäröivät joka puolelta. Torm löi hakkunsa kallion seinämään ja meni Bolgin luo, ”Peikko, oletan”? Bolg kertoi kaiken puunhakureissusta peikon kohtaamiseen ennen kuin kysyi, ”missä muut ovat”? Torm käänsi katseensa maahan ja sai soperrettua, ”poissa”.
He olivat siinä useita minuutteja, kunnes Bolg nousi ja meni hakemaan Tormin hakkua. ”Ei auta kyllä tästä jonnekin on lähdettävä. Ehdotan, että jatkamme kohti Karak-Kadrinia”, sanoi Bolg. Hän veti hakun irti ja jäi tuijottamaan kalliota puristaen toisella kädellä mustaa partaansa. ”Torm”!! Torm ryntäsi katsomaan mitä Bolg oli huutanut ja jäi itsekin tuijottamaan samaa kohtaa kalliosta. Reiästä josta Bolg oli hetki sitten vetänyt hakun paistoi nyt selkeä kullan kimallus. Torm otti hakun Bolgilta ja rupesi louhimaan reiän ympärystä. Kallion seinämässä kulki valtava kulta suoni.
”Bolg sain idean. Yhdistetään kaikki varallisuutemme ja perustetaan tänne kaivos”, sanoi Torm viileästi katseltuaan suonta aikansa.

Näin kääpiöt lähtivät takaisin Karaz-a-Karakiin toteuttamaan ideaansa ja kahden vuoden kuluttua paikalle joka sijaitsi Mustilta vesiltä kaakkoon nousi kaivos joka sai nimekseen Torm-Grung. Keskelle solaa jossa kaupunki oli vietiin suuri kivi paalu johon kaiverrettiin retkellä menehtyneiden kääpiöiden nimet ja pieni teksti kustakin.


Tämmöne oli sitten meikäläisen esikois"teos" joka on saanut inspiraation teidän loistavista tarinoista. Kommenttia vaan vapaasti tulemaan ja neuvoja myös. Tämän olisi tarkoitus jatkua jos vaan tulee lisää inspiraatio purkauksia ja aika riittää.

[Rune]

Jatkoa mielellään. Ideaa ei ole ainakaan ennen käytetty, kääpiöiden taistelu kaivoksen toimintaan saamisesta ja sen hyvässä kunnossa pitämisestä. Todella hieno idea, josta voi, kuten useasti sanottu, tulla vielä jotain suurta. Kuvailussa voisi kyllä toisaalta olla vähän parantamista, jos jostain lähdetään vikoja hakemaan. Maisemia ja tunnetiloja voisi kuvailla ehkä hieman tarkemmin. Huussilta nimittäin voi saada aivan loistavaa inspiraatiota, muiden muassa. Mutta jatka ihmeessä, tee seuraavista vielä vähän pidempiä. Mutta ideasta vielä pointsit.

Edit\\ Acoparaptor, saahan sitä haaveksia.

[High king Godric]

Mukavaa tarinaa. Hieman Hack 'n' Slashiä mutta menettelee. Kirjoita ihmeessä lisää Torm-Grungin kaivoksesta.

[Aco]

Aika hieno tarina. Varsinkin esikoisteokseksi. Kääpiö veli kirjoitetaan yhteen. Muuten ei paljoa kirjoitusvirheitä. Maisemat olisivat tosiaan saaneet olla paremmin kuvailtua. TAAS samaa mieltä kuin Rune, aina se ehtii ennen kuin minä. Joskus minä sen vielä voitan.. *jupisee kieroutunut katse silmissään*

[Scar Veteran]

Hieno tarina. Kiinostava idea. Mutta kuten useammat ovat jo sanoneet niin enemmän kuvailua, kuten minkälaisessa paikasse ne taapertaa ja minkä näköisiä päähenkilöt ovat.
Odottelen jatkoa.