Aiheena on miniatyyripelit harrastuksena, historia jäi vähemmälle kun en siitä mitään tiedä, mutta tokkopa tuo nyt niin tärkeääkään on
___________________________________________________
Miniatyyripelit, mitä ne ovat?
Miniatyyripelit, tai ”warhammerit” kuten asiaan vihkiytymättömät niitä usein kutsuvat, on ulkopuolisen silmissä pienen piirin harrastus. Pelaajia on kuitenkin Suomessakin kolme-, ehkä jopa neljätuhatta. Yleinen ennakko-oletus on, että ”warhammerissa leikitään pikku-ukoilla”, ja näin ajattelin itsekin, kunnes aloitin harrastuksen.
Miniatyyripelissä pelaajat marssittavat taistelukentän virkaa toimittavalle pöydälle itse maalatut figuurinsa. Sitten he ratkaisevat joukkojensa kohtalon taitojensa, taktisen älynsä, sekä mahdollisen noppaonnensa avulla.
Kyseessä on siis eräänlainen ”taistelusimulaatio” jossa pelaajat ovat armeijan komentajia. Armeija koostuu pelistä riippuen joko futuristisista avaruusolioista ja huipputeknisistä laitteista, tai sitten perinteisistä fantasiaolennoista kuten vaikka haltiat ja lohikäärmeet. Näitä sotilaita kuvaavat pienet, 2-3 senttiä korkeat muovi- tai metallihahmot. Mutta suuremmat kokonaisuudet, kuten taisteluvaunut tai lohikäärmeet, ovat huomattavasti isompia.
Armeijan valinta
Kun pelaaja on päättänyt taistelevansa joko tulevaisuuden tai menneisyyden sotia, on aika ostaa se armeija. Tähän tarkoitukseen on perustettu yhtiöitä hahmoja valmistamaan, näistä suurimpana ja tunnetuimpana Games workshop ja hahmoja myydään useissa liikkeissä, joista osa saa koko toimeentulonsa ”pikku-ukkoja” myymällä. Joka armeijalla on komentaja, eli upseeri tai sankari, ja tämän hahmon pitäisikin olla ensimmäisenä ostoslistalla. Johtohahmot ovat yleensä metallia, ja siksi kalliimpia, hinnat vaihtelevat kuudesta ja puolesta jopa neljäänkymmeneen euroon. Johtajan tueksi tietysti tarvitaan tavallisia sotilaita, ja nämä ovat usein muovia ja maksavat siis vähemmän - onneksi.
Hahmot kasaan
Kun hahmot on ostettu, ne täytyy liiman avulla koota kasaan, ne kun tulevat kaupasta pieninä osina, ja vielä maalatakin. Nykyään hahmoissa on jo varsin paljon yksityiskohtia, joten niiden maalaaminen vaatii jo taitoa, jota tulee tietysti maalaamalla. hahmojen maalaus on nykyään jo niin arvostettu osa harrastusta, että siitä järjestään joka puolella maailmaa kilpailuja, jopa maailmanmestaruustasolla asti! Tämä, ja useiden turnausten ja pelaajien nihkeä vastaanotto maalaamatonta armeijaa kohtaan osoittaa selvästi kuinka iso osa harrastusta maalaus on. Harrastus voidaankin jakaa kolmeen tärkeimpään osaan: kerääminen, maalaaminen, ja pelaaminen.
Pelaamaan
Nyt, kun armeijan pitäisi olla jo kasassa, sillä pitäisi tietysti päästä myös pelaamaan. Tässä auttaa melkein jokaisesta isommasta kylästä ja kaupungista löytyvät pelikerhot ja muut yhteisöt. Jos sattuu asumaan pienemmällä seudulla, on internet hyvänä apuna, sieltä kun löytyvät lähes kaikki Suomessa ja ulkomaillakin pelaavat ihmiset, joiden joukosta etsiä pelikaveria. Yksistään Suomessa on noin kolmetuhatta pelaajaa, joista valtaosa on rekisteröitynyt Suomen suurimpaan ja monien mielestä parhaimpaan internet-foorumiin, Sotavasara.net:iin, joten se on paras paikka löytää peliseuraa ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Miniatyyripelit ovat oivallinen tapa löytää ystäviä koska yksin ei voi pelata, laji on sosiaalinen, ja pelaajat pyörivät usein vain omissa piireissään joten heihin ei tutustu muuten kuin pelaamalla heitä vastaan.
"Valitse taistelusi, ja maastosi"
Pelit siis pelataan tasaisella alustalla, yleensä pöydällä tai jopa lattialla. Mielikuvituksen avuksi, peliin syvyyttä ja tunnelmaa tuomaan, ja pelikenttää kaunistamaan askarrellaan usein itse maastoa. Tämä tarkoittaa yleensä mäkiä, metsiä, taloja, ja muuta maisemaa jonka päällä taistella. Miniatyyripelit siis paitsi vaativat, myös kehittävät harrastajansa kädentaitoja maaston valmistamisen ja hahmojen maalauksen keinoin.
"Tunne vastustajasi"
Kun armeija on kasassa, vastustaja löydetty, pelipöytä kunnossa, ja muutkin välineet eli noin kolmekymmentä noppaa ja tuumamitta ovat valmiina, voi peli alkaa. Pelin alussa valitaan skenaario joka pelataan, ja asetellaan joukot skenaarion sääntöjen määräämille paikoille, ja aloitetaan. Taistelu koostuu pelistä riippumatta kierroksista, joiden aikana joukot liikkuvat, ampuvat, taistelevat, ja joskus jopa taikovat noppien vauhdittamana ja pelaajien käskystä. Sivustaseuraajalle pelitilanne saattaa vaikuttaa melko kaoottiselta: ”Nyt nää kolmekymmentä rottaorjaa menee tohon ja sitten noi kolme isoa tykkiä ampuvat tonne päin, mä veikkaan että noi örkit on kahdeksantoista tuuman päässä. Okei, mä heitän nyt noppaa, jos tulee ykkönen, noi sun örkkisi selviää tosta iskusta.” Nämä pelin aikana tapahtuvat asiat kuten juurikin örkki-rykmentin tuho tai vaikkapa vähäisen ihmissotilaan selviytyminen tykinkuulasta kirvoittavat usein valtaisat naurut pelaajien keskuudessa ja pelit ovat lähes aina valtavan hauskoja. Pelit ovat myös tehokasta ajanvietettä, pelit kun kestävät puolestatoista tunnista jopa kahdeksaan tuntiin tai ylikin, armeijoiden koosta riippuen. Taistelut pelataan usein loppuun asti, ja tämä loppu määräytyy aina skenaarion tai pelaajien oman päätöksen mukaan. Yleensä loppu on silloin kun skenaarion tehtävä, kuten ”tuhoa kaikki vastustajasi” tai ”mene paikkaan X ja älä päästä vastustajaa sinne, eliminoi se”, tai ”poista vastustajasi komentaja kentältä” on täytetty, tai aikaraja jonka pelaajat ovat sopineet, umpeutuu.
Mitä tästä opimme?
Pelit ovat paitsi sosiaalisia tapahtumia ja mukavaa viihdettä, myös hyvin opettavaisia. Ne kun opettavat pelin sääntöjen–jotka oppii parhaiten pelaamalla mutta sääntökirjakin on pakollinen - lisäksi myös taktista ajattelua, kärsivällisyyttä, visuaalista hahmottamista, harkintakykyä, itsekuria, laskentataitoa, ja mikä tärkeintä, vieraita kieliä. Tämä sen takia, että kaikki sääntökirjat, harrastajalehdet, ja valtaosa internet-foorumeista ovat englannin-, ranskan-, tai saksankielisiä, joten jotakin kieltä on pakko suomen lisäksi osata. Onneksi sääntöjä voi aina kysyä vanhemmalta pelaajalta, jos kielen tai muun syyn takia säännöt on vaikeat oppia.
"Tahtoo lisää!"
Usein muutaman pelin jälkeen, kun säännöt ovat hallussa ja pelikaverit tuttuja, ja haluavat hieman haastetta peleihinsä, ovat erilaiset turnaukset ja kilpailut vastaus. Turnaukset ovat erityisen mainio tilaisuus testata taitojaan erilaisia pelaajia ja armeijoita vastaan, ja samalla tapaa uusia kavereitakin! Myös aiemmin vain internetin kautta tuttuja olleet harrastajat tulevat usein lihaksi tätä kautta, sillä Suomessa verrattain harvinaiset miniatyyripelit turnaukset tapaavat vetää pelaajia joka puolelta maata.
Loppujen lopuksi tavallisten, ”warhammereita” pelaamattomien ihmisten käsitys pelistä, eli peli jossa ”leikitään pikku-ukoilla ja ovat lapsellisia ikäisekseen”, on melko lähellä totuutta. Vaikka kuinka pelaajat yrittävät asiaa kiistää, hahmot ovat pieniä, ja kyseessä on peli.
*huomatkaa, lopetuskappale on aivan raakile ja ihan sukka, mutta jotakin piti saada loppuun laitettua, ajatuksia??*
Lähteet: http://www.sotavasara.net, quakenet, #sotavasara-irc-kanavan käyttäjät, Kvaldurin Miniatyyriaiheinen tutkielma tms., omat ajatukset, aikuisten ja muiden koulukavereiden kommentit harrastuksesta.
edit: muutamia väliotsikoita lisätty.
Parasta tossa oli mun keksimä päätös 
