”Sotamies. Älkää sanoko sanaakaan. Teidän pitää olla hiljaa ja älkää sytyttäkö soihtujanne. Ulkona liikkuu epäilyttäviä olentoja. Herättäkää muut toverinne ja käskekää heidän olla hiljaa. Hälytysvalmius on täysillä. Ladatkaa tykit niin hiljaa kuin mahdollista ja suunnatkaa ne metsään.”
Sotamies nyökkäsi päätään ja nousi pystyyn. Kompuroiden hän käveli muiden vartijoiden luo ja ihme kyllä, käskyä toteltiin.
Aranthum käveli takaisin Loomisin kopille ja sulki hiljaa oven. Loomis kuorsasi vieläkin raskaasti. Aranthum käveli edestakaisin muurilla. Yhtäkkiä metsätielle ilmestyi monta soihtua, jotka valaisivat tien. Aranthum otti takin taskusta löytyneen kaukoputken ja katsoi tielle. Ne olivat Keisarikunnan sotilaita!
”Avatkaa portit” köhisi Aranthum vartijalle.
Portti aukeni kolisten ja miehe marssivat sisään. Jokin ei ollut kohdallaan. Aranthum juoksi liukkaat kiviset portaat alas ja meni joukkion johtajan eteen. Aranthum otti heti takapakkia nähdessään heidän naamansa. Kaikilla oli naamallaan sama tyhjä ilme. Heidät oli riivattu.
Hän tarttui vieressään olleeseen hälytyskellon naruun ja alkoi vetäisi siitä. Kuului kova kumahdus ja soihtuja alkoi nopeasti syttymään ympäri linnoitusta. Miehiä ryntäsi ulos pääovesta.
”Heeei! Mitäs tää on! Meidän kadonneet kaverit ja.. Eihän toi oo komentaja Loomis!”
huusi eräs sotilaista ja osoitti sormella Aranthumia.
Aranthum repäisi takin pois päältään ja lähti juoksemaan avointa porttia kohti. Riivatut sotilaat vetivät miekkansa esiin ja lähtivät kävelemään pelästyneitä sotilaita kohti.
Sotilaat vetivät hekin miekkansa esiin ja lähtivät hekin rohkaistuneina hyökkäykseen, Loomis potkaisi koppinsa oven auki ja tuli sieltä ulos unisena, mutta tilanteesta tietoisen. Hän harppoi portaat alas ja liittyi sotilaidensa mukaan urheaan taisteluun.
Aranthum hipsi ulos portista. Ihme kyllä, kukaan ei kiinnittänyt huomiota häneen. Hän otti soihdun seinäkiinnikkeestä ja heitti sen talliin heinien sekaan. Heinät syttyivät tuleen nopeasti ja tuli levisi talliin. Kun sotilaat huomasivat tämän Aranthum oli jo poissa..
Hiljainen kavioiden kopse peittyi linnakkeesta kuuluvaan huutoon ja paukkeeseen.
Aranthumia väsytti. Hän nukahti hevosen selkään. Mutta lepoa ei kestänyt kauaa. Kuului kova kopsahdus ja Aranthum hevosen selästä maahan. Kun hän heräsi maasta hän ei muistanut kuka oli ja mistä oli tullut.
”Mitä minä täällä teen? Itse asiassa... Kuka minä olen
______________________________________________
Tässä nyt tämän tarinan loppu. Päätelkää itse, onko jatkoa tulossa.
Kyllä sinä kirjoittaa osaat, pituutta vain tarvitaan.