Tralliuksen kivinen polku jatkuu. Nauttikaa (jos voitte).
Edelliset osat:
Prologi
Osa 1
------------------------------------------------------------
Inkvisiittori Trallius käveli käytävää pitkin eteenpäin veteraani Hall vierellään, ja Searsia olallaan kantava Walsh pysytteli vähän matkan päässä heidän perässään. Päätunnelista lähti useita pienempiä käytäviä oikealle ja vasemmalle, mutta Trallius seurasi päätunnelia vakaasti. Äkkiä hän tunsi kauhukseen pahuuden kahahtavan, ikään kuin heräten, ja alkaen vahvistua. Hänen säikähdyksensä näkyi ilmeisesti kasvoilta, koska Hall vilkaisi häntä ja pysähtyi.
– Mitä, veteraani kysyi, näyttäen itsekin pelästyneeltä. Trallius tajusi, että jos Demoniprinssi heräisi, se vaistoaisi heidät heti. Hän ravisteli päätään ja hengitti syvään.
– Meidän on kiirehdittävä, hän sanoi ja alkoi hölkätä käytävää pitkin. Yhden sivutunnelin kohdalla pahuuden tunne voimistui entisestään, Trallius kääntyi siitä, Hallin ja Welshin seuratessa. Lyhyen matkan jälkeen tunneli laajeni kiviseksi kammioksi, joka oli melkein sysipimeä. Kammiosta kuului hiljaista havinaa, ja naputusta. Inkvisiittori kirosi hiljaa ja otti taskulampun taas vyöltään, sytyttäen sen ja peläten mitä näkisi.
Taskulamppu valaisi tarkasti kummallisen näköisen laihan miehen, joka seisoi suoraan Tralliuksen edessä. Miehellä oli päällään törkyinen lannevaate, hänen silmänsä olivat niin isot, että ne peittivät melkein puolet hänen kasvoistaan, ja hänen hampaansa olivat teräväksi viilatut, mikä oli yleinen käytäntö kannibaaleilla. Hänellä oli ohuet, likaiset vaaleanharmaat hiukset. Mies kumartui inkvisiittorin nähdessään kuin vaaniva peto, murahti hiljaa ja kohotti pitkäkyntiset kätensä. Trallius kuuli hiljaisen naksahduksen ja sihahduksen takaansa, ja tiesi että Hall oli laittanut meltakiväärinsä, ”Vanhan Kunnon Retkikeittimen” päälle.
Laiha mies tarttui Tralliuksen olkapäihin tiukalla otteella, ja työnsi kammottavat kasvonsa lähemmäs, yrittäen purra. Inkvisiittori puristi kätensä nyrkkiin ja iski miestä suoraan palleaan, ja loikkasi taaksepäin kun vihollinen irrotti otteensa ja taipui kaksinkerroin. Samassa Hall ojensi ”Retkikeittimen”, ja vetäisi liipaisimesta.
Pienen auringon voimalla palava kaasupallo lensi piipusta äänekkään sihahduksen saattelemana, ja iskeytyi suoraan laihan miehen keskivartaloon, polttaen tiensä nahan, lihan ja luiden läpi kunnes miehestä oli jäljellä pelkkä hehkuva tahra kuumuudesta haljenneella kivilattialla. Kaasupallo oli valaissut kammion hetkeksi kokonaan, ja paljastanut seinänvierustoilla vaanineet useat kymmenet ihmissyöjät. Trallius irrotti Pyhän Vasaran vyöltään kiirehtimättä, ja kiskaisi pistoolin kotelostaan. Hall laittoi ”Retkikeittimen” selkäänsä ja nappasi vyöltään ison veitsen. Walsh oli pysynyt huomaamattomana käytävän päässä, ja ilmeisesti käsitti ettei hänestä olisi mitään hyötyä lähitaistelussa plasmakanuunansa kanssa.
Ensimmäiset ihmissyöjät ryntäsivät Tralliuksen kimppuun, yrittäen repiä häntä pitkillä kynsillään. Inkvisiittori löi Vasarallaan yhden matalaksi, ampuen kaksi muuta pistoolillaan. Eräs kannibaaleista tarttui Tralliuksen kurkkuun nihkeällä otteellaan, ja Trallius sivalsi häntä pistoolinperällä päälakeen. Veteraani Hall upotti veitsensä erään epäonnisen kannibaalin mahaan, ja potkaisi toista nopealla kiertopotkulla rintaan.
Trallius ja Hall taistelivat hyvin, mutta kannibaalien ylivoima oli liian suuri. Yksi ihmispedoista tarttui Tralliuksen nilkkoihin, ja inkvisiittori kaatui yrittäen vapautua otteesta. Samassa kymmenen ihmissyöjää hyökkäsi hänen päälleen ja joku kumautti häntä kivellä päähän. Hall tappoi taidokkaalla veitsenkäytöllä useita kannibaaleja, mutta lopulta hänen aseensa takertui yhden ihmispedon kylkiluiden väliin, ja lyhyen käsikähmän jälkeen kiveä aseenaan käyttävä ihmissyöjä onnistui tyrmäämään hänet.
Walsh tarkkaili taistelua kyyristyneenä varjoihin käytävän päähän. Kannibaalit nostivat tajuttomat vihollisensa ja kuolleet toverinsa maasta, ja lähtivät yhteen sivutunneleista. Walsh pudotti Searsin kammion lattialle ja kiiruhti hiljaa heidän peräänsä. Tunneli alkoi viettää alaspäin, ja sieltä kantautui inhottava lian, pesemättömyyden ja savun haju. Lyhyen matkan jälkeen tunneli päättyi toiseen, entistä hieman isompaan kammioon, jossa oli erilaisista roskista ja hylkytavaroista rakennettu omituinen kylä. Walsh käsitti että osa planeetan asukkaista oli paennut Petturien hyökkäystä tänne tunneleihin, ja heistä oli kehittynyt – tai pikemminkin taantunut - tällainen pimeään sopeutunut kannibaalilauma. Ihmissyöjät heittivät toveriensa ruumiit kammion perällä olevaan viemärikuiluun, mutta Trallius ja Hall kannettiin kylän keskellä olevan merkilliseen, suunnilleen kuusi metriä halkaisijaltaan olevaan kehään. Kehän keskellä oli kolme paalua jotka muodostivat kolmion, siellä oli myös muutama pata ja kehää ympäröi puolen metrin korkuinen risuaita. Walsh hiipi yhden majan taakse, ja kurkisti sen takaa kehän tapahtumia.
Walsh oli kauan sitten, ollessaan vielä täysin ihminen, lukenut kannibaaleista, jotka uskoivat lihan tulevan mureammaksi ja vahvistavan heitä enemmän, jos syötävät leikattaisiin elävästä uhrista. Samassa ihmissyöjät alkoivat sitoa Tralliuksen ja Hallin velttoja ruumiita paaluihin, ja kylän lapset toivat yhdestä majoista muutamalle soturille ikävän näköisiä, teräväreunaisia metallinkappaleita. Walsh vetäisi hiljaa henkeä. Hän ojensi tähtäyslaitteen kohti kehää, ja samassa Walsh näki maailman vihreän, punaisen ja sinisen eri sävyinä. Tähtäyslaite laski nopeasti eri kohtia joihin hän voisi ampua vahingoittamatta tovereitaan, ja Walsh kohotti plasmakanuunan hitaasti.
Trallius heräsi siihen, kun joku viskasi astiallisen pahanhajuista vettä hänen kasvoilleen. Hänen päätään särki jumalattomasti ja kädet olivat puutuneet. Hänet oli sidottu epämukavasti käsistään paaluun, ja yksi poikkeuksellisen ruma kannibaali virnuili hänen edessään, teroitetut hampaat parin tuuman päässä hänen kasvoistaan. Inkvisiittori huomasi veteraani Hallin rimpuilevan karjuen puolen metrin päässä olevassa tolpassa, huuli haljenneena ja korva verta valuen.
Ruma kannibaali otti terävän metallinpalasen takanaan olevalta lapselta, ja ojensi sen hitaasti kohti hänen kasvojaan. Trallius terästi mielensä kidutusta vastaan, hän ei huutaisi. Metallinpala painui hänen poskeensa hitaasti, puhkaisi ihon ja Trallius tunsi veren valuvan kaulalleen. Ihmissyöjä liikutti metallinpalaa alemmas, leikaten syvän ja kivuliaan haavan inkvisiittorin poskeen. Kannibaali virnuili inhottavasti ja kohotti metallinpalan Tralliuksen silmän tasolle. Inkvisiittori katsoi tyynesti kuinka palan reuna tuli lähemmäs ja lähemmäs hänen silmäteräänsä.
Walsh tähtäsi tarkasti, ja laukaisi kanuunan. Valtava energia-ammus syöksähti kohti kehää, osuen maahan, hieman yli kahden metrin päähän Tralliuksesta ja Hallista. Energia kehitti valtavan räjähdyksen, joka nielaisi suurimman osan kehän tapahtumia tarkkailevista kannibaaleista, polttaen heidät elävältä. Tralliuksen silmää uhkaava ihmissyöjä suojasi inkvisiittoria ruumiillaan tahtomattaan, kaatuen vakavia palovammoja saaneena maahan. Hall oli onnekseen niin kaukana räjähdyksestä että lämpöaalto oli ehtinyt jo jäähtyä osuessaan häneen. Walsh lähti juoksemaan kohti kehää, ja tyrmäsi muutaman hämmästyneen kannibaalin ohi mennessään lyömällä heitä plasmakanuunallaan. Ehdittyään vankien luo Walsh poltti Hallin ja Tralliuksen kömpelösti sidotut siteet poikki aseensa tulikuumalla piipulla.
–Hemmetin Walsh, käteen tuli saamarinmoinen palohaava, Hall sanoi ja heilutteli kättään ilmassa.
– Meidän täytyy pitää kiirettä, Trallius sanoi välittämättä Hallin valituksesta, ja lähti kiiruhtamaan kohti tunnelia josta he tulivatkin.
Kaikki heidän aseensa ja varusteensa olivat siellä minne ne olivat pudonneet, paitsi Hallin veitsi joka oli ilmeisesti heitetty ruumiin mukana viemäriin, ja hänen aurinkolasinsa olivat kadonneet jonnekin. Trallius ja Hall keräsivät aseensa nopeasti mukaansa, Walsh otti Searsin ruumiin olalleen ja he jatkoivat inkvisiittorin lyhyen keskittymisen jälkeen taas matkaa.
He juoksivat hämärää tunnelia pitkin kymmenisen minuuttia, ja äkkiä käytävään alkoi tulvia valoa edestäpäin. Trallius nopeutti vauhtia ja tuli ensimmäisenä valtavaan, irvokkaan näköiseen halliin. Hallin katto oli kymmenen metrin korkeudessa, se oli itse asiassa maanpintana toimiva metalliverkko, jonka läpi paistoi kirkas tähtitaivas ja Thaedrosin kolme kuuta. Hallin keskellä oli laaja marmorinen alttari, joka kiilteli verestä, ja kaikkialla oli ruumiinosia, jotka oli leikattu veriuhreilta irti ja heitelty ympäri hallia. Trallius näki kapteeni Andersonin verisen pään melkein jalkojensa juuressa. Alttarin takana oli pitkä metallinen pylväs, johon oli seivästetty kaikkien veriuhrien torsot, ja alttarin edessä oli valtava, jonkinlaista rituaalitanssia esittävä alien.
– Saamari, Hall sanoi inkvisiittorin viereltä. Hän napsautti ”Vanhan Kunnon Retkikeittimen” taas päälle sihahduksen saattelemana.
– Et ammu ennen kuin käsken, Trallius käski suupielestään. Hän lähti kävelemään hitaasti kohti kuivuneesta verestä ruskeaksi värjäytynyttä alienia, ja kuuli sen yrittävän puhua. Inkvisiittori tunsi väristyksen kiipeävän pitkin selkäänsä ja katsoi alttaria. Sen päälle oli kaiverrettu kerettiläisiä symboleja, jotka kiiluivat tähtien loisteessa. Hän tiesi, että Demoniprinssi Nyal’Thedr heräisi minä hetkenä hyvänsä, eikä hän voisi estää sitä. Trallius kohotti pistoolinsa ja ampui nopeasti viisi laukausta kohti kumartelevaa alienia. Pistooliin ladatut Helvetintuli- ammukset pureutuivat Tyranidin pään läpi, levittäen tappavaa mutageenihappoa olennon pään sisälle. Alien kaatui koristen maahan, ja halli alkoi täristä.
Alttarin verinen pinta näytti poreilevan, lopulta koko alttari paisui ja poksahti kappaleiksi kuin ilmapallo. Uhripylväs alkoi hehkua punaisena, veriuhrien ruumiit repeytyivät irti ja putosivat. Pylväs kutistui puolet lyhyemmäksi, ja alkoi aaltoilla, menettäen muotonsa täysin. Siitä muodostui hitaasti valtavankokoinen hahmo.
– Nyal’Thedr, Trallius kuiskasi. Demoniprinssi oli kolmen ja puolen metrin mittainen, sen isokuonoinen pää muistutti koiranpäätä, ja se oli kauttaaltaan tummanpunaisen ja hiekankeltaisen tuuhean karvan peitossa. Sen asento oli kyyry, niin että korkeimmaksi kohdaksi sen vartalosta jäi paksun harjan peittämä niska. Sillä oli toisessa kädessään leveä, lyhyt miekka, ja toinen käsi oli valtava koura, jossa oli pitkät ja kammottavan näköiset kynnet. Demoniprinssi aukoi hetken valtavaa suutaan ja alkoi puhua karhealla, haltioituneella äänellä.
– Nyal’Thedr elää jälleen. Imperiumi saa vavista hänen mahtinsa edessä. Khorne, uskollisin palvelijasi ja verenvuodattajasi on palannut tuhoamaan säälittävän Keisarin. Keisari…
Demoni puhui hetken outoa kieltä, jota Trallius ei tuntenut. Inkvisiittori otti hitaasti Pyhän Vasaransa käteensä, ja tunsi kuinka se alkoi täristä hiljaa, varoittaen Tralliusta läheisestä demonista. Nyal’Thedr vavahti ja lopetti puhumisen.
– Aah, säälittävä ihminen aikoo estää Khornen palvelijan uudelleensyntymisen. Nyal’Thedr tappaa hänet, hänet tapetaan ja hänen verensä vuodatetaan Veren Jumalalle, Nyal’Thedr…
Trallius keskeytti demonin puheen.
– Kuolemattoman Keisarin nimeen, minä, pyhä inkvisiittori Wulfric Trallius, karkotan sinut, epäpyhä demoniprinssi Nyal’Thedr, takaisin siihen helvettiin josta olet tullut, Trallius huusi. Nyal’Thedr nytkähti ja karjaisi pelosta sekä raivosta kuullessaan Keisarin nimen lausuttuna pyhässä tarkoituksessa. Demoniprinssi loikkasi ketterillä jaloillaan kohti Tralliusta, joka väisti ja astui taemmas. Hän kohotti Vasaransa, joka alkoi hehkua keltaista valoa. Vasara oli siunattu ja pyhitetty monet kerrat, se imi pahaa voimaa läheisistä demoneista, hidastaen niiden vauhtia ja lisäten omaa voimaansa ja nopeuttaan.
Juuri ennen kuin Trallius ehti lyödä demoniprinssiä, hänen ohitseen lensi palava kaasupallo. Inkvisiittori ehti viime hetkessä loikata sivuun, ennen kuin pallo osui demoniprinssiin ja räjähti levittäen yli kuudentuhannen asteen kuumuutta metrin säteelle osumasta. Hall oli ampunut demoniprinssiä meltakiväärillään, mutta osumalla ei ollut näkyvää vaikutusta demoniin joka lähti nopeaan juoksuun kohti veteraania ja lähes puolustuskyvytöntä, Searsia olallaan kantavaa Walshia. Trallius lähti demonin perään, nostaen Vasaran eteensä ja mutisten rukousta. Demoniprinssi saavutti Hallin, kohotti miekkansa ja sivalsi nopeasti tähdäten veteraanin kaulaan. Hall väisti nopealla sivuaskelella, mutta miekka sipaisi hänen oikeaa olkapäätään, aiheuttaen ison haavan ja paiskaten veteraanin maahan selälleen. Walsh perääntyi muutaman askelen, laskien Searsin maahan. Trallius oli ehtinyt demonin taakse, ja yritti huitaista sitä Vasaralla. Demoni väisti helposti ja tarttui Vasaraan kourallaan, aikoen ilmeisesti kiskaista sen inkvisiittorin kädestä, mutta kuului voimakasta sihinää ja demoni irrotti otteensa kiljaisten tuskasta. Vasara oli polttanut kouraan valtavan vesikellon. Trallius sivalsi nopean mutta heikon lyönnin, joka osui demonin oikeaan olkapäähän. Demoni karjaisi kaikuvasti, kääntyi ympäri ja ryntäsi ulos hallista. Inkvisiittori käsitti että olisi turhaa lähteä seuraamaan nopeaa demonia, ja kääntyi maassa makaavan Hallin puoleen.
– Miten kävi, Trallius kysyi.
– Saamarinmoinen haava ja päänsärky, eipä tässä muuta, veteraani sanoi vähätellen ja nousi istualleen. Walsh nosti Searsin uudelleen olkapäälleen ja Trallius auttoi Hallin pystyyn.
– Lähdetään takaisin Valkyyrialle, inkvisiittori sanoi.
Jaggs oli seisonut monta tuntia peräjälkeen paikallaan, kun hän havaitsi hiljaista liikehdintää metsikössä vasemmalla puolellaan. Ensin hän luuli että alienit olivat löytäneet heidät, mutta pian metsiköstä juoksi inkvisiittori Trallius saattueineen. Jaggs odotti että muut olivat nousseet alukseen, ja meni itse perässä. Laskusilta nousi, ja Valkyyria nousi jyrähtäen ilmaan.
– Minne menemme, kysyi toinen aluksen piloteista Tralliuksen kävellessä ohjaamoon.
– Takaisin tähtifregatille. Anna se radio tänne, inkvisiittori sanoi. Pilotti ojensi hänelle radion ja kytki sen päälle.
– Tähtifregatti Galerdonin radiohuone, kuuntelen, kuului radiosta.
– Pyhä inkvisiittori Wulfric Trallius. Kohde on planeetta Thaedros. Komento...
Trallius veti syvään henkeä. Hän ei ollut koskaan ajatellut joutuvansa tämän eteen.
– …Exterminatus, inkvisiittori sanoi.
– Komento vastaanotettu, kuuntelen, sanoi kasvoton radiomies.
– Siinä kaikki, huokaisi inkvisiittori ja sulki radion.
Trallius katseli Valkyyrian pyöreästä ikkunasta loittonevaa planeetta Thaedrosia. Kaukaa heidän edestään lähti pieni valopallo kohti planeettaa. Se suureni nopeasti ja lentäessään Valkyyrian ohi Trallius näki selvästi, että se oli enemmän kuin kaksi kertaa heidän aluksensa kokoinen. Se lensi vakaasti kohti Thaedrosia, ja osuessaan planeetan pintaan, laajeni hitaasti. Lopulta se oli niin iso, että nielaisi koko planeetan, sitten se katosi, ja samalla katosi planeetta Thaedros.
Wulfric Tralliuksen saaga, osa 2: Uudelleensyntyminen
Wulfric Tralliuksen saaga, osa 2: Uudelleensyntyminen
Viimeksi muokannut Grim, Pe 21.05.2004 18:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Bravo! Mahtavaa tekstiä! Eeppistä! No joo palataanpas planeetan pinnalle 
. Hyvä jatko oli. Tosin tarinan alussa tapahtumat etenivät ehkä hieman liian nopeasti minun makuuni.Lopussa tahti tasoittui ja tuo Tralliuksen sotahuuto kun hän kävi demonin kimppuun sai melkein minut kajauttamaan oman sotahuutoni keisarin nimeen(vaikka minä sentään pelaan Taulla! Propagandaa! yritätte käännyttää saamari! 
). Hall alkoikin olla jo aika "saamarin" huonossa kunnossa. 9
. Hyvä jatko oli. Tosin tarinan alussa tapahtumat etenivät ehkä hieman liian nopeasti minun makuuni.Lopussa tahti tasoittui ja tuo Tralliuksen sotahuuto kun hän kävi demonin kimppuun sai melkein minut kajauttamaan oman sotahuutoni keisarin nimeen(vaikka minä sentään pelaan Taulla! Propagandaa! yritätte käännyttää saamari! ). Hall alkoikin olla jo aika "saamarin" huonossa kunnossa. 9"Kantaamme puolustaa vielä saamme
Metallin puolesta taistelkaamme!
Vielä kastuu terät miekkojen,
ja maahan tömähtää vihollinen!"
Metallin puolesta taistelkaamme!
Vielä kastuu terät miekkojen,
ja maahan tömähtää vihollinen!"
Erittäin hyvä tarina! Kerronta oli selkeää ja kirotusvihreitä ei ollut nimeksikään. pidin erityiseti lopusta. Pystyin selvsti kuvittelemaan tilanteen, josa inkvisiittori määrää planeetan tuhottavaksi. Ainoat asiat, joista voisi vähän kritisoida, olivat a) demonia olisi voinut kuvailla enmmän b) Tuo
ei oikein sopinut. Itse olisin laittanut tilalle hiiltynyttä nahkaa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Kouluarvosana 10-Vasara oli polttanut kouraan valtavan vesikellon.
Hieno oli, tunnelma huipussaan. Ainut ongelma tässä oli, että kannibaalit tuntuivat olevan aika etäisiä tarinan perusjuonesta, ja ainakin ensimmäinen kohtaaminen näiden kanssa oli aika lattea. Mutta toisaalta, eipä se paljoa haitannutkaan, ja hieno loppu korvasi. Ei hemmetti kun sen Hallin piti mennä ampumaan sillä meltallaan, demoni oitaisiin saatu tapettua... 
Itsekritiikkini on aika ankaraa, koska minun mielestäni tuo sotahuuto oli suorastaan liioitellun korni.-ClasH- kirjoitti:ja tuo Tralliuksen sotahuuto kun hän kävi demonin kimppuun sai melkein minut kajauttamaan oman sotahuutoni keisarin nimeen
Mutta kiva jos kelpaa lukijoille.Tuon "vesikellon" olisi tosiaan voinut laittaa paremmin, ja korjaisinkin sen nyt ellen olisi päättänyt vakaasti olla näpelöimättä valmiita tarinoita. Aina niitä virheitä sinne lipsahtelee, täydellistä ei saa vaikka kuinka yrittää.
Katsos, Rune, tarinalle piti saada jostain pituutta.
Myönnän että tuo kannibaalikohtaus oli aika keinotekoista, anteeksi.Mutta, kiitos kaikista kehuista.
Kornihan se pitää ollakin . No minä olen siitä ihmeellinen etten saa kliseistä tarpeekseni. Kaverit aina haukkuu että tuohan on ollut sadassa jutussa, kun kerron jostain mitä luin. Mutta jos se kerran on toiminut ennenkin niin miksei nyt? No joo erkanee vähän asiasta. Jokos olet seuraavaa juttua kirjoitellut?
. No minä olen siitä ihmeellinen etten saa kliseistä tarpeekseni. Kaverit aina haukkuu että tuohan on ollut sadassa jutussa, kun kerron jostain mitä luin. Mutta jos se kerran on toiminut ennenkin niin miksei nyt? No joo erkanee vähän asiasta. Jokos olet seuraavaa juttua kirjoitellut?"Kantaamme puolustaa vielä saamme
Metallin puolesta taistelkaamme!
Vielä kastuu terät miekkojen,
ja maahan tömähtää vihollinen!"
Metallin puolesta taistelkaamme!
Vielä kastuu terät miekkojen,
ja maahan tömähtää vihollinen!"
jumantsukka, kun jätkä kirjottaa nopeasti. mun kirjotelmat val mistuvat puolet hitaammin ja ovat vielä kehnompia.
ite tarinaan. tämä oli jälleen kerran paras tarinasi mitä olet kirjoittanut sotuun. joten odotan innolla seuraavaa tarinaasi
ite tarinaan. tämä oli jälleen kerran paras tarinasi mitä olet kirjoittanut sotuun. joten odotan innolla seuraavaa tarinaasi
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
sopuli kirjoitti:jumantsukka, kun jätkä kirjottaa nopeasti. mun kirjotelmat val mistuvat puolet hitaammin ja ovat vielä kehnompia.
Mikäs siinä kirjoitellessa kun pää pursuaa ideoita, kirjoittaminen on hauskaa ja sormissa kohta rakot.
Pitäisi kai alkaa rajoittaa. Toissapäivänäkin tuli kirjoiteltua kahteen asti yöllä, mutta nyt menen nukkumaan...
Tässä nyt päätin lukea nämä juttusi, ja ovat kyllä erittäin hyvin kirjoitettua tavaraa. Juoni on mielenkiintoinen ja pysyy hienosti paketissa.
Noista kannibaaleista, olen samaa mieltä muitten kanssa. Kohtauksesta olisi voinut tehdä hieman dramaattisemman, mutta ei tuokaan huono ole. Olen kiinnostunut kuulemaan jatkoa Tralliuksen seikkailuille.
Ja vielä kysymtkseesi: Inkvisiittorit saavat erittäin harvoin käskyjä "korkeammalta tasolta", vaan he lähinnä ratkaisevat ongelmia kun näkevät niitä.
Noista kannibaaleista, olen samaa mieltä muitten kanssa. Kohtauksesta olisi voinut tehdä hieman dramaattisemman, mutta ei tuokaan huono ole. Olen kiinnostunut kuulemaan jatkoa Tralliuksen seikkailuille.
Ja vielä kysymtkseesi: Inkvisiittorit saavat erittäin harvoin käskyjä "korkeammalta tasolta", vaan he lähinnä ratkaisevat ongelmia kun näkevät niitä.