Päähän särki niin paljon, että löin siihen nyrkillä. Toisaalta, mitä se auttaisi?
Missäs minä oikein olen? Ei, kuka minä edes olen? Muistan hämärästi jonkin hevosen ja linnan.. Olisinko kenties ollut tallipoika Nyt minä muistankin! Minä olen keisarikunnan kenraali, kai.. Mutta mikäs se nimeni olikaan? No olkoon nimeni väliaikaisesti vaikka Aran Vihreäsiipi. Urhea soturimme nousi maasta ylös vaivalloisesti ja pyyhki pölyjä housuistaan.
”Missäs minä sitten olen?” kysyi Aran itseltään ja raapi päätään.
”Psst! Hei kaveri! Tuus tänne kattoon mitä mulla olis sulle!” huusi jokin hyvin pieni ja vinkkasi metsään. Aran mietti hetken, mutta käveli kuitenkin metsään epäillen.
Metsässä kyhjötti pieni takkupartainen kääpiö. Aran kyyristyi kääpiön eteen ja kysyi virnistäen:
”No mitäs pikkumiehellä täällä on?”
Kääpiö nappasi Arania pitkistä hiuksista ja veti hänet lähemmäs naamaansa.
”Älä sano minua pikkumieheksi, tai..” kääpiö sanoi uhkaavan näköisenä ja päästi Aranin hiuksista irti. Aran pöyhi hetken hiuksiaan ja nousi pystyyn. ”No mitä sinulla sitten on minulle?” sanoi Aran ja katsoi kääpiötä epäillen.
”Mulla olis sulle täs tällanen sormus. Ota se, äläkä kysy mitään. Okei?” sanoi kääpiö ja tökkäsi vanhan näköisen sormuksen Aranin käteen.
Aran katseli kädessään kiiltelevää sormusta, mutta pisti sen hetken päästä taskuunsa.
Kun Aran nosti päänsä takaisin tasolle josta näkisi muutakin kuin kätensä hän huomasi, että kääpiö oli kadonnut. Aran katseli ympärilleen, mutta kääpiötä ei näkynyt missään.
Aran pudisti huolestuneesti päätään koska tiesi, että hän oli isossa pulassa. Se sormus kuului jollekin, eikä se arvatenkaan ollut tuo kääpiö.
Aran oli jo monta tuntia kävellyt hiekkatietä, jonka odotti johtavan jonnekin. Hänen jalkojaan särki enemmän kuin päätään. Päänsärky oli kuin muisto vain.
Aran katseli punaisena hohtavalle taivaalle. Alkoi pimenemään, joten hänen kannattaisi jatkaa matkaansa hyvin ripeästi, jos haluaisi lähimpään kylään. Siis jos täällä jossain on kylä..
Puut alkoivat vähenemään, ja Aranin sieraimiin kantautui tuoreen leivän tuoksu. Aran otti pari juoksuaskelta, mutta huomasi jotain kamalaa. Kylä oli poltettu maan tasalle ja ihmisiä makasi maassa pahasti palaneina, mutta kuolleina. Aran käveli niin hiljaa kuin pystyi. Hän ei jostain syystä välittänyt, että kylä oli poltettu. Nyt hänen prioriteettinsa oli etsiä varsijousi ja miekka. Harmikseen Aran huomasi, että kaikki aseet ja varusteet oli viety pois ilmeisesti kylän polttajien toimesta. Aran päätti tyytyä kohtaloonsa ja alkoi etsimään jotain huovan tapaista. Maasta löytyikin palanut rievun osa. Aran nosti sen maasta ja ravisti siitä pahimmat roskat pois. Riepu olikin pölyisempi, kuin miltä se oli näyttänyt. Aran katseli ympärilleen. Hän meni lähimmän raunion luokse ja asettui sen juurelle nukkumaan.
Aran heräsi aamulla kovaan, korvia huumaavaan meteliin. Aivan kuin joku olisi kolistellut peltirumpuja. Aran nosti rievun pois päältään ja katseli ympärilleen. Kylä oli täysin autio. Metelin aiheuttajaa ei näkynyt missään. Aran asteli tuhkakasojen ohi ja käveli kaivolle.
”Josko vihdoin saisi jotain juotavaa.” Sanoi Aran ja nosti kaivon kantta.
”Tyhjä. Normaalia tuuriani.” Mutisi hän hiljakseen ja pisti kannen takaisin paikoilleen.
Aran etsi kylästä jonkinlaisia hyötytarvikkeita, mutta mitään hyödyllistä rievun lisäksi löytynyt. Aran kääri rievun kasaan ja pisti sen laukkuunsa. Aran suuntasi matkansa pois kylästä. Ilta alkoi taas pimenemään, mutta Aran jatkoi matkaansa kohti jotain.
Yö valui taivaalle salakavalasti ja Aran joutui sytyttämään soihdun, jotta näkisi eteensä. Täytyi varoa. Yöllä ei ole turvallista kävellä ympäriinsä tuntemattomassa metsässä. Sen nyt tietää tyhminkin örkki. Kuu valaisi onnettoman matkaajan tietä. Aranista tuntui, kuin jokin seuraisi ja tarkkailisi häntä. Aran hidasti kävelyvauhtiaan ja käännähti nopeasti ympäri. Hänen takanaan ei ollut mitään muuta kuin pimeä tie ja metsää loputtomasti. Aran kääntyi hitaasti ja jatkoi matkaansa. Kengät tuntuivat raskailta. Aran tarkisti, että oliko hänellä kengät vai lyijypainot jaloissaan. Aran etsi tien sivusta sopivan isoa puuta, jonka alle voisi mennä nukkumaan. Eipä tarvinnut Aranin kauaa etsiä, iso tammi tarjosi suojaisan nukkumapaikan hänelle yöksi. Aran otti rievun laukustaan ja meni makuulle. Kuinka häntä nukuttikaan..
--------------------------------------------------------------
Tällainen tarina tällä kertaa. Kommentteja saa laittaa.
FB: Uusi alku
Niin no, juoni ei oikein vielä auennut. Mikään ei oikein tuntunut liittyvän mihinkään, ja jotenkin ei tunnu järkevältä, että muistinsa menettänyt keksii itselleen aivan tuulesta jonkun nimen. Myöskin sanan Aran käyttöä oli vähän turhankin paljon paikoitellen. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, kun vielä en päässyt oikein mihinkään sisälle. Kunhan juoni alkaa kehittyä, niin tarinasta voi alkaa saada paljon enemmän irti.
Joo, juoni oli vähän sekalainen.. Ehkä jatkossa selviää juoni, vaikkakin se olisi ollut ehkä parempi paljastaa jo nyt. Ja mitä se teki siellä hiekkatiellä? Ja kun itselleen nimen nopeasti hutaisee, niin todennäköisesti se ei ole mikään hirveän hienosteleva, kuten 'Vihreäsiipi'.. 
Arvosanaksi ----> 7½
Arvosanaksi ----> 7½lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
No kritiikkiä tulee. Lauserakenteet olivat vähän yksipuolisia. Olit käyttänyt melkein pelkkästään päälauseita. Lisäksi toistelit tuota Aranin nimeä vähän väliä. Suunilleen joka toinen lause alkoi Aran sitä, Aran tätä.
Lisäksi jotkut asiat olivat epäjohdonmukaisia. Toivottavasti seuraavasta osasta tulee parempi.hyvä esimerkki kirjoitti:Aran etsi kylästä jonkinlaisia hyötytarvikkeita, mutta mitään hyödyllistä rievun lisäksi löytynyt. Aran kääri rievun kasaan ja pisti sen laukkuunsa. Aran suuntasi matkansa pois kylästä. Ilta alkoi taas pimenemään, mutta Aran jatkoi matkaansa kohti jotain.
Eikä ole!!!!! Hieno idea, mutta jotenkin tuntuu vain vähän kummalliselta, että hän keksii itselleen salamannopeasti uuden nimen, kääpiö tulee ja antaa (luultavasti) kähvelletyn sormuksen jne, jne, jne. Sitä paitsi, kääpiö ei ikinä varastaisi mitään.
Seurataksesi polkua;
katso mestariin,
seuraa mestaria,
kulje mestarin rinnalla,
näe mestarin läpi,
ole mestari.
katso mestariin,
seuraa mestaria,
kulje mestarin rinnalla,
näe mestarin läpi,
ole mestari.