Prologi
Luku 1.
Shandrixiasta ei kuulunut mitään, mutta Ju'Arzel päätteli hänen olevan kuollut, vangittu, tai molempia. Joka tapauksessa kultisti oli avun ulottumattomissa, ja Ju'Arzel käski itseään unohtamaan naisen. Oli tärkeämpääkin ajateltavaa.
Ju'Arzel mittaili huonettaan astellen ympäriinsä. Toisinaan hän tiputti tuhkaa savukkeestaan lattialle. Oven ulkopuolelle oli laitettu halvasta muovista tehty "Ei saa häiritä"-kyltti. Ju'Arzel sätti itseään siitä erehdyksestä että oli luullut Sydämen hankkimisen olevan niin helppoa. Nyt tarvittaisiin suunnitelma, ja vahva sellainen. Hän harkitsi nopeasti suoraa hyökkäystä pilvenpiirtäjään viranomaisten avulla, mutta hylkäsi ajatuksen nopeasti. Itsemurha ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa, eikä puoliradikaalille inkvisiittorille heltyisi apua tämän planeetan fanaattiselta ja korruptoituneelta hallinnolta. Ju'Arzel kävi nopeasti läpi muita vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat enemmän tai vähemmän mahdottomia toteuttaa. Hänen seurueeseensa kuului Kre'chan ja Rem 1344:n lisäksi vain kourallinen muita henkilöitä, joista suurin osa oli hänen aluksensa miehistön jäseniä. Näin pienellä joukolla ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia Benzelien valtavaa kartellia vastaan. Ju'Arzel tarvitsi vahvempaa apua. Hän tiesi kyllä mistä sitä löytäisi. Ikävä kyllä, hän lisäsi itsekseen. Hän heitti savukkeensa kolhiintuneeseen tuhkakuppiin ja lupasi itselleen jo sadannen kerran lopettavansa polttamisen kun lähti huoneesta kohti avaruussatamaa.
Henric Benzel istui upottavassa nahkanojatuolissaan ja katseli pöydällään olevaa monitoria. Hän piteli viinilasia laihassa kädessään ja naputteli toisella kädellään pöydän mahonkipintaa. Metrinen monitori näytti reaaliaikaista kuvaa rakennuksen syvimmästä holvista löytyneen varkaan ruumiinavauksesta. Nainen oli hoikka ja hyvävartaloinen, ja Benzel suunnitteli pyytävänsä tutkijoita kursimaan naisen kasaan lopetettuaan ja lähettämään ruumiin hänen makuuhuoneeseensa. Benzelin perheen päällä oli salainen himo kuolleita naisia kohtaan, ja hän tuijottikin ruutua verestävillä silmillään kuolatippa suupielessä valuen. Jotkut sanoivat hänen halujaan omalaatuisiksi. Toiset sanoivat häntä iljettäväksi nekrofiiliksi. Jälkimmäiset henkilöt löytyivät yleensä sivukujilta kunhan Benzel sai tietää asiasta. Yleensä useammassa palassa.
Benzel palautti mielenkiintonsa ruudulla näkyvään ruumiinavaukseen. Tutkijat eivät olleet löytäneet vielä minkäänlaisia merkkejä väkivallasta tai myrkyistä, ja Benzel tiesi etteivät he löytäisikään. Ei ollut löytynyt merkkejä kolmesta edellisestäkään varkaasta, jotka olivat yrittäneet viedä Sydämen. Benzel ei tarkkaan tiennyt mikä Sydän oli, mutta hänellä oli tarpeeksi järkeä olla ottamatta selvää. Hän piti itsestään ja elämästä liiaksi ryhtyäkseen moiseen. Benzel vilkaisi vielä kerran himoten ruutua ja pisti sen sitten pois päältä painamalla pöydällä olevaa pientä laattaa. Kuvaruutu liukui sisään pöydän pintaan avautuneesta raosta hiljalleen sihisten. Benzel tumppasi sikarinsa, ja alkoi tutkimaan pöydällä olevia raportteja. Paperit kertoivat Inkvisiittori Ju'Arzelin liikehdinnästä alueella. Benzel tiesi Ju'arzelin tietävän että häntä pidettiin silmällä. Benzel tiesi myöskin että raportit olivat silkkaa potaskaa, eivätkä tarjonneet mitään oikeaa informaatiota vaikutusvaltaisen Inkvisiittorin toiminnasta.
Raportin mukaan Ju'Arzel olisi tällä planeetalla jahtaamassa sitkeästi pakoilevaa rekisteröimätöntä psyykkeriä, mutta varmemmat tiedonlähteet olivat vahvistaneet että juuri Ju'Arzel oli palkannut Shandrixia Gorlannirin, saman naisen jonka ruumis tällä hetkellä makasi tutkimuspöydällä rakennuksen alakerrassa. Benzel kirjoitti nopeasti muistion jossa hän käski opettaa raporttien kirjoittajalle mitä seurasi Henric Benzelille valehtelemisesta, ja sitten hän kutsui tietokoneen uudelleen esille painamlla laattaa pöydässä. Nopea haku toi ruudulle harmittavan suppean tiedoston Alexander Ju'Arzelista. Benzel silmäili vakoiluverkostonsa tiedostoa nopeasti, vaikka osasikin tekstin lähes ulkoa. Hän virnisti ja hamusi käsiinsä vanhanaikaisen satelliittipuhelimen. Tällä takapajuisella planeetalla käytettiin vielä ikivanhaa satelliittitekniikkaa puhelintekniikassa. Benzel valitsi numeron nopeasti ja odotti yhteyttä satelliitin kautta.
Ju'Arzel marssi pitkin telakoidun aluksensa käytäviä. Ju'Arzelin alus oli sulavalinjainen kruiseri nimeltään Valkyrie, jonka solakat muodot näyttivät omituisilta tavallisten Imperiumin kulmikkaiden avaruustankkien rinnalla. Huhuttiin että Ju'Arzel olisi vienyt sen joltain jahtaamaltaan alienilta, mutta kukaan ei tiennyt varmasti. Ju'Arzel käveli pitkin hillitysti sisustettuja käytäviä, kohti laivan keskiosaa. Mitä pidemmälle hän pääsi, sitä enemmän putkia ja johtoja seinillä näkyi ja sitä harvemmin loisteputkien kolkko valo valaisi käytävää. Paksu lattiamatto oli väistynyt karun teräsritilän tieltä. Tunnelma muistutti Hive-kaupunkien alatasoja, loputtomia pimeitä käytäviä kuin suoraan mielen syvyyksistä kumpuavista klaustrofobisista painajaisista. Ju'Arzel pysähtyi suuren, monilla lukoilla teljetyn oven eteen. Ovi oli viisi tuumaa paksua plasteeliä, ja sen pinta oli täynnä kaaokselta suojaavia riipustuksia ja merkkejä. Tiivistynyttä vettä kimalteli oven pinnalla, ja se oli kylmä koskettaa. Ovessa oli myös pieni ikkuna josta Ju'Arzel kurkisti sisälle.
Kammio oli pieni, ja täynnä omituista savua, kuin tiivistynyttä pimeyttä. Seinät olivat täynnä johtoja ja kahleita, sekä samoja kirjoituksia joilla ovi oli peitetty. Keskellä huonetta tuntui olevan savun lähde, laaja, pimeä savupatsas. Savun keskellä, noin jalan korkeudella lattiasta, leijui hämärästi näkyvä ihmismäinen hahmo. Kaikista huoneen seinistä, lattiasta ja katosta lähti paksuja huurteisia kahleita jotka näyttivät pitävän hahmoa paikallaan keskellä huonetta. Yksityiskohdista oli vaikea saada selvää savun takia, mutta kahleet näyttivät kärsineiltä, kuin niitä olisi yritetty kiskoa irti seinistä, siinä melkein onnistuen. Olion katse oli kuin jäätynyttä tulta, kaksi sinistä pistettä jotka huokuivat maailmojen välistä kylmyyttä. Silmät tuijottivat suoraan pienestä ikkunasta katsovaan Ju'Arzeliin. Ju'Arzel veti syvään henkeä, ja avasi oven Demonivangin kammioon.
Heti kun hän astui ovesta sisään, kylmyys iski häneen kuin kourallinen tikareita. Savu tuntui hälvenevän, ja Ju'Arzel pääsi näkemään Alghennana tunnetun demonin maallisen vankilan. Isäntä, tai tässä tapauksessa emäntä, oli nuori kaunis nainen, jonka nimi oli kadonnut historian hämäriin vesiin. Hän oli aikoinaan ollut suurikin valtiatar omassa maassaan, mutta naisen oma persoonallisuus ja luonne oli ajat sitten pyyhkiytynyt hänen aivoistaan kun Alghennan olemus oli vangittu hänen kehoonsa. Tällä hetkellä Demonivanki oli sidottu tiukasti siunatuilla ketjuilla paikoilleen, mutta silmät katsoivat avoimen murhaavina vangin raivoon vääntyneistä kasvoista. Ketjujen kiinnikkeet natisivat kun Alghenna loputtomasti etsi pakoa tilanteestaan. Silmät pysyivät silti koko ajan kiinnittyneinä Inkvisiittoriin. Tuijotusta jatkui lähes minuutin, kunnes Alghenna katkaisi hiljaisuuden:
"Mitä sinunkaltaisesi kuolevainen äpärä hakee täältä, kuolemattoman luota?", hän sanoi puhuen täydellistä korkeaa gotiikkaa äänellä, joka oli yhtä jäätävä kuin hänen katseensakin.
"Aina yhtä ystävällinen, vai mitä?", Ju'Arzel sanoi
"Ystävällisyys ei kuulu toimenkuvaani. Minun on pakko totella sinua, mutta ystävällinen ei minun tarvitse olla"
"Demoni, vaadin apuasi tehtävässäni"
"Kovin yllättävää. Milloinkahan sinunkaltaisesi höyryävä sontaläjä olisi saanut jotain aikaiseksi itse?"
"Hillitse kielesi"
"Hah! Eikö sinulle ole kerrottu miten ylempiarvoisien seurassa käyttäydytään?"
"Noh, itse kerjäsit tätä", Ju'Arzel sanoi ja veti antiikkisen revolverinsa esiin. Vyöllä olevasta pienestä nahkakotelosta hän otti pienen luodin, jonka latasi aseen tyhjään rullaan. Mitäänsanomattomalla eleellä Ju'Arzel ampui hopealuodin demonin rintaan. Kirkuna täytti pienen huoneen, kun demonin olemus horjui luodin aiheuttamasta vahingosta. Hetken kuluttua demoni kuitenkin voitti, ja hopealuoti tipahti vangin rinnassa olevasta pienestä savuavasta reiästä. Demoni kirosi Ju'Arzelin omalla käsittämättömällä kielellään, ja sen sinisiin silmiin ilmestyi häivähdys keltaista.
"Ymmärrämmekö me nyt toisiamme?" Ju'Arzel kysyi Demonivangilta. Demoni aikoi ensiksi vastata kysymykseen omalla tavallaan, mutta ajatus useammista hopealuodeista pysäytti hänet. Ju'Arzel pystyisi tuottamaan paljon suurempaakin kärsimystä demonille, joka ei päässyt karkuun warppiin vankilastaan.
"Kyllä", se vastasi matalalla äänellä.
"Mainiota", Inkvisiittori sanoi, ja kertoi vaatimuksensa olennolle. Alghennan kasvoille nousi aidosti pirullinen hymy, kun hän kuuli pääsevänsä pois kammiostaan hetkeksi. Osittainenkin vapaus oli parempaa kuin sinetöidyssä sellissä riutuminen, ja tässä saattaisi jopa olla mahdollisuus karata Ju'Arzelin ulottuvilta. Yhä hymyillen Alghenna jäi odottamaan vapautustaan kun Ju'Arzel lähti sellistä sinetöiden oven jälleen kerran. Hän kostaisi inkvisiittorille vielä jonakin päivänä. Ei ehkä tänään, ei ehkä huomenna, mutta vielä jonakin päivänä, hän saisi kostonsa.
Kun Ju'Arzel pääsi takaisin aluksensa yläkansille, Kre'chan tuli juosten hänen luokseen. Krootilla oli omituinen kiväärinsä kädessään.
"Ju'Arzelch! Kunnianarrvoisa Muuttaja! Hyökkäyss! Aluksessach on tunkeilijoitta!", krootti kertoi vahvasti murtaen matalalla gotiikallaan.
"Missä? Ketkä?"
"Telakallach. Jotainh musttapukuisia kroistoja. Kyttiäch"
"Näytä tietä", Ju'Arzel sanoi krootille ja hamuili minilähettimensä mikrofonia, jonka oli laittanut pois päältä käydessään alakannella. Juostessaan puolihumanoidin perässä hän sai laitteen päälle, ja yritti ottaa yhteyttä telakalle. Radio pysyi äänettömänä, ja Ju'Arzel lähetti käskyn aluksen pienelle vankilatasolle tuoda Remin telakalle. Arco-flagellantin taistelutaitoja tultaisiin vielä tarvitsemaan, hän tiesi sen.
Valkyrien telakka oli kaukana oikeasta telakasta, eikä kukaan muistanut mistä kansi oli saanut harhaanjohtavan nimensä. Telakkaa käytettiin lähinnä aluksen lastauslaiturina. Krootti ja Inkvisiittori saapuivat tasolle juuri ajoissa nähdäkseen viimeisen työntekijän teloituksen. Gangstereita oli viitisenkymmentä, ja ne olivat tunkeutuneet aluksen pienelle telakalle ajamalla autonsa suoraan sataman laiturille auki olevasta rampista sisälle. Ramppi oli avattu tarvikkeiden siirtämisen vuoksi, ja laivan henkilökuntaa lojui ympäri kantta kuolleena. Yksi laajenevassa verilammikossa oleva teknikko vaikersi heikosti. Nyt telakka kuhisi Benzelin kartellin palkkalaisia, kovan näköisiä karjuja kiiltelevät automaattiaseet käsissään ja mustat rynnäkköliivit päällään. He olivat oikeita ammattilaisia, kovapintaisia tappajia suoraan kaduilta. Mutta he olivat tehneet yhden virheen. Ju'Arzel virnisti ovensuussa, ja otti yhteyttä telakan komentokeskuksena toimivaan huoneeseen.
"Laittakaa tykit soimaan, meillä on vieraita", hän sanoi mikrolinkkiinsä
"Olisi laitettu jo, jos toimisivat. Pirulaiset ovat sekoittaneet järjestelmän!" kuului vastaus komentohuoneesta. Ju'Arzel kirosi ja sanoi sitten linkkiinsä:
"Me pitelemme näitä heppuja täällä, yrittäkää saada järjestelmä pyörimään." Tämän sanottuaan Ju'Arzel syöksyi sisään telakkahalliin krootti kintereillään.
He kerkesivät juosta lähes puoliväliin gangstereita huoltokoneiden ja laatikoiden suojassa, kun hyökkääjät huomasivat heidät ja avasivat tulen. Luodit kilahtelivat metallilattiaan heidän ympärillään. Ju'Arzel oli suurehkon varaosia sisältävän laatikon takana, ja Kre'chan kyyristeli pienen nosturin takana. Gangsterit olivat lopettaneet silmittömän tulittamisen, ja lähestyivät nyt ripeästi heidän piilojaan. Ju'Arzel otti kranaatin pitkän takkinsa taskusta, ja heitti sen gangsterijoukkuueen keskelle. Krak-kranaatti ei tehnyt pienen sirpalemääränsä takia suurtakaan vahinkoa, mutta aiheutti kuitenkin kiitettävästi paniikkia gorillojen riveissä. Palkattu puhdistusjoukko vetäytyi lastauslaatikoiden tarjoamaan suhteelliseen suojaan. Aseita ladattiin ja kuiskattuja käskyjä vaihdettiin. Ju'Arzel viittasi krootille, ja lähti hiipien kiertämään tunkeutujia laatikoita täynnä olevassa hallissa.
Kre'chan loikkasi pehmeästi piilopaikastaan maahan. Hän piti rennosti kädessään kivääriään, ja lähti etsimään sopivaa paikkaa ampumiseen. Krootin kynsien napsuna metallilattiaan kaikui hiljaisesti hallissa, tämän hiipiessä laatikoiden muodostamassa sokkelossa. Hän kuuli jonkun tulevan, ja vetäytyi suuren voiteluöljysäiliön taakse. Gangsteri eteni hermostuneena pitkin käytävää puristaen asettaan rystyset valkoisena. Hän oli kuullut kroottien verenhimoisista taistelutavoista, ja rukoili ettei kohtaisi Ju'Arzelin liittolaista. Hän oli juuri kävelemässä öljysäiliön ohi, kun hänen ajatusketjunsa katkaisi krootin kiväärin terä, joka heilahti säiliön takaa suoraan hänen kurkkuunsa. Mies kaatui hiljaa koristen puristaen kurkkuaan, ja Kre'chan raahasi ruumiin laatikoiden taakse. Nälkäinen krootti avasi miehen takin veitsellään ja nokkaisi kokeeksi miehen rinnasta kimpaleen lihaa, mutta jatkoi sitten matkaansa laatikoiden varjostamalla telakalla.
Ju'Arzel hiipi kohti telakalta pois vievää ovea, kun avustusjoukot saapuivat. Laivan miehistöstä nopeasti koottu partio saapui paikalle varustautuneena las-kivääreillä ja automaattipistooleilla. Joukon kärjessä työnnettiin pyörätuolissa kuolaavaa Rem 1344:jää. Ju'Arzel juoksi takin liepeet heiluen heidän luokseen laatikoiden muodostaman aukion yli, ja partio avasi tulen. Monet yllätetyistä gangstereista kaatuivat las-tulitukseen, mutta eloonjääneet syöksyivät laatikoiden taakse turvaan, ja vastasivat tuleen. Partio oli hankalassa paikassa telakalta pois vievän leveän käytävän suulla, ja monet kaatuivatkin luoti rinnassaan maahan. Partio hajaantui telakalle, ja ankara laukaustenvaihto alkoi. Krootti ilmestyi jostain, ja alkoi ampumaan omituisella kiväärillään tappavan tarkasti. Sitten Ju'Arzelin mikrolinkki rätisi, ja komentokeskuksesta kerrottiin että järjestelmävirhe oli saatu selvitettyä. Hallin katosta riippuvat suuret automaattitykit aloittivat tietokoneohjatun tulituksensa gangstereiden joukkoon. Tykkien suurikaliberiset luodit repivät miehistä palasia kun he kaatuivat maahan. Muutaman minuutin päästä koko telakka oli tyhjä, ja aluksen partio pystyi rentoutumaan. Toverllisia olalletaputuksia vaihdettiin, ja tarpeettomaksi jäänyt kuolaava Arco-flagellanttikin sai läimäyksen olalleen.
Ju'Arzel sen sijaan käveli kivikasvoisena kohti hyökkääjien ruumiita. Hän asteli lähimmän raadon luoksi ja kyykistyi tutkimaan sitä. Mies oli saanut automaattitykin ammuksen päähänsä, joka oli hajotessaan levittänyt veristä aivomössöä pitkin lattiaa. Pieni verinoro valui entisen gangsterin kaulassa olevasta ammottavasta reiästä. Ju'Arzel kaiveli tyynenä miehen taskuja, kunnes löysi lompakon. Hän nousi ylös ja avasi lompakon. Sisällä oli halpa valokuva, jossa poseerasi aurinkoisesti hymyilevä nainen pienen vauvan kanssa, muutama seteli, sekä muovinen kulkulupa. Ju'Arzel vilkaisi vielä valokuvaa, otti kulkuluvan ja heitti lompakon gangsterin ruumiin päälle. Hän katseli lupaa pitkään, kunnes tiputti sen taskuunsa. Muovikortissa olevat itsevalaisevat kirjaimet hohtivat heikosti pimeässä taskussa: Benzel Building.
-------------------------------------------------------------
Jälleen kerran, palautetta jopa otetaan vastaan.
Ju'Arzel: Sydän. Luku 2: Alghenna.
Minä ainakin tykkäsin.
eiköhän se banaanin kuori liiku ilman öljyäkin.
tarinaan. jälleen kerran loistava veto jatka samaan malliin niin sinusta tulee viel kirjailija. valittamista tarinasta en löydä joten laitan ilkeän kouluarvosanan 9+
tarinaan. jälleen kerran loistava veto jatka samaan malliin niin sinusta tulee viel kirjailija. valittamista tarinasta en löydä joten laitan ilkeän kouluarvosanan 9+
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Mitäs piditte muuten Benzelistä? Yritin tehdä äijästä mahdollisimman inhottavan ja vastenmielisen..