Tässä yritin kovasti panostaa kuvaukseen, en mielestäni onnistunut kovin kummoisesti enkä jaksa alkaa vääntämään taisteluakaan jota suunnittelin. Ehkä jatkan tätä vielä. Jos jatkan niin väännän armottoman chargen eldareita vastaan ja kuvausta väsyneistä cadianeista. Tämä perustuu siis vain rauhalliseen iltaan kaartissa, pidän vain ehkä liikaa aiheesta... Sanokaa ARMOTTA kaikki virheeni ja muut tyhmät kohdat. Saan IG:n codexin ensiviikolla ja sitten alan tykittämään näitä tarinoita...
Tämä oli kuudes päivä Galiningradissa, oli jo varhainen talvi ja lumi peitti punatiilisiä raunioita. Igor otti repustaan ruskeaan säkkikankaaseen käärityn makrokiikarin, hän ei halunnut, että kallis vekotin olisi hajonnut taistelun tiimellyksessä. Hän oli nyt vartiovuorossa muiden ryhmäläisten ollessa levolla vanhassa makasiinissa. Galiningradi oli pieni kaupunki, ennen eldareiden invaasiota asusti punatiilisissa paanukattoisissa taloissa rauhallisia keisaria palvelevia ihmisiä, jotka aina sunnuntaisin menivät kappeliin palvelemaan herraansa. Nämä ihmiset olivat olleet taitavia puuseppiä, tekivät hienoja astioita ja taidokkaista sorvauksia. Monet taloista oli tehty myös puusta, tai ainakin jokaisen ikkunat oli koristeltu kaikenlaisin koristein. Heistä sanottiin, että he osaisivat tehdä lusikan kirveellä. Niinpä Igorin, kuten monien muidenkin laserkivääreissä oli puiset tukit.
Igor laski kiikarit ja kaivoi esille piipun, pian hän jo tuprutteli savuja taivaalle. Hän otti myös kiväärinsä ja alkoi puhdistaa sitä vaikka se oli jo lähes moitteettomassa kunnossa.
Hän oli pukeutunut harmaaseen pitkään kauhtanaan, harteillaan hänellä oli ruskea turkki. Päässään hänellä oli karvahattu, jossa oli kätevät “korvat” jotka pakkasella sai laitettua korvien päälle. Raskaasta rinkasta häneltä löytyi huopa, veden ja pakkasen pitävä makuupussi, säilyketölkkejä ja monenlaisia sodassa tarvittavia tavaroita.
Igor oli seitsemäntoista vuotias, mutta hän oli jo kolmatta vuotta kaartissa. Kolme vuotta sitten olivat Eldarit hyökänneet tänne. Ikänsä vuoksi hänellä ei ollut vaikeuksia asennoitua uuteen tilanteeseen, nyt hän oli sotilas, ei mitään muuta. Vain sotilas.
Igor Mihailovitš Moscovitš tiesi, että nämä kylmät rauniot olivat pullollaan Eldareita, joita kutsutaan vaeltajiksi. Nämä toimittivat tarkka-ampujien asemaa ja heillä oli jonkinlainen viitta joka sulautti heidät ympäröiviin raunioihin. Häntä otti päähän tuollaiset irtolaiset, wannabet, Eldarit ottavat kaiken hyödyn irti tunteistaan, niinpä ne jotka kaipasivat jännitystä tai vain halusivat jättää tyhmät ystävänsä, näin Igor ajatteli, saivat lähteä lätkimään. Ikävintä oli, että nuo kirotut irtolaiset olivat niin tehokkaita!
Joskus häntä oli pelottanut olla raunioissa, mutta kun jatkuva vaara oli lopulta muuttunut pysyväksi olotilaksi, eikä se enää pelottanut. Piti vain pitää varansa. Hänen korvansa erottivat raskaita askeleita ja metallin kirskuntaa, kohta kuului moottorin tasaista putkutusta. Varovaisesti hän nosti päänsä seinän yläpuolelle, hän näet oli vanhan tiilitalon rauniossa, josta oli jäänyt vain yksi ainoa nurkka pystyyn. Tietä pitkin, joka oli täynnä romahtaneita tiiliä, vanhoja kulkuneuvoja ja joka oli korkeiden romahtamaisillaan olevien kerrostalojen varjostama, tuli yksinäinen sentineli. Sen oikea jalka oli rasvauksen puutteessa, siitä lähti kirskuntaa. Sentineli oli täyspanssaroitu, joten hän ei nähnyt kuljettajaa. Kuitenkin Igor vilkutti sille, kun partioajoneuvo ohitti hänet. Sotakone oli oliivihtavan harmaa ja se oli täynnä naarmuja joista osa oli jo ruostunut. Monet naarmut olivat aiheutuneet vihollisen tulesta, mutta suurin osa oli tullut kaikenlaisista erinäisistä raunioista työntyvistä metallipuikoista, jotka joskus olivat olleet rakennuksen tukena.
Kuuden valkkyyrian laivue jylistä humahti hänen ylitseen, ne lensivät kohti Buborškin kaupunkia, sieltä hän viikko sitten oli tullut tänne. Rintama oli viiden kilometrin päässä, heidän oli määrä olla reservissä ja hoidella viimeisiä Eldareiden pesäkkeitä. Toimintaa oli vähän, joitain pieniä tulitaisteluita oli käyty, mutta mitään suurempaa ei ollut tapahtunut.
Myöhään illalla tapahtui vahdinvaihto, oli jo pimeä ja alkanut satamaan lunta. Seitsemänkymmentä kaartilaista kyhjötti kylmissään nuotioiden ääressä huopien ja turkisten alla. Piippu kiersi ja jonkinlaista tunnelman nostatusta yritettiin saada aikaan. Tunnelma oli apaattinen.
Igor oli iloinen, että oli päässyt pois ennen pimeää. Vartiointi pimeässä lumisateessa ei ole herkkua edes makrokiikareiden kanssa, siitä hänellä oli ollut kokemusta.
Leiri oli syvässä kuopassa, se muistutti pahaenteisesti kraateria, vaikka se oli vain sisään romahtanut valtaisa kellari tai pikemminkin parkkihalli. Itseasiassa parkkihalli päätellen teräskasasta joka olisi voinut olla joskus kauan sitten auto. Lumi narskuu Igorin nahalla päällystettyjän saappaiden alla. Se on vanha kaartilaiskikka, ehkäisee kulumista ja pidentää käyttöikää. Hän hypähtää suuren betonilohkareen päälle ja hyppää toiselle lumen täyttämälle mötikälle. Alas astuessaan jaloissa kilahtaa jotakin metallista, kohta kantapää murskaa vanhan säilyketölkin, Igor näet on roteva ihminen.
Hän etsiytyy ystäviensä seuraan. Siellä on häntä hiukan vanhempi Puškin, Anatoli joka leikitteli Lizavetan kanssa ja Grisenkova joka tutki silmä kovana pultteria Romanin kanssa. Puškin vain kohotti katseensa Igorin tullessa, hän pohti kai uskonnollisia asioita, Puškin oli erittäin uskonnollinen. Roman taas vain huikkasi ja kumartui taas aseen puoleen. Grisenkova oli täysin uuden löytönsä lumoissa ja Anatoli ja Lizaveta olivat täysin keskittyneinä toisiinsa, niinpä he eivät huomanneet tulijaa. He muodostivat jonkinlaisen piirin ja olivat myös virittäneet tulen. Siinä paloi kaikenlaista jätettä mitä rauniosta vain löytyy. Siinä näytti myös lämpenevän mustunut teepannu josta levisi ihanainen yrttien tuoksu. Igor ei edes yrittänyt aloittaa keskustelua ystäviensä kanssa, hän ei ollut puhelias eikä hänellä ollut mitään puhuttavaa. Sen sijaan hän seuraili muiden touhuja.
Grisenkova ja Roman olivat levittäneet vihreän paikkaillun kankaan maahan. Sen päällä oli jo monessa osassa oleva pultteri. Näytti olevan Kalashnikov- patteristoa. Mistäköhän olivat löytäneet sen? Hän kysyi sitä.
“Kauppiailta, vaihdoimme löytämiimme kivääreihin.”
“Toivottavasti se oli laillinen kauppias.”
“Oli, hän asioi kessun kanssakin.”
Hän katsoi Anatolia ja Lizavetaa, he olivat sylikkäin ja harrastelivat kaikenlaista rakastavaisten touhuja. Puškin piti kädessään hopeista kotkariipusta ja katseli kaukaisuuteen rauhallisin viisain silmin. Hän havahtui kohta hurmoksestaan ja tarjosi kuhmuisesta pannusta teetä. Kaikilla oli puusta veistetyt kuksat, ne olivat mustuneita ja oman kädentyötä, heidän kulttuurissaan arvostettiin käsitöitä.
Galingrad
Hienohan tuo on! Toivottavasti tulevat tarinat ovat jatkoa tälle, nyt kun olet saanut luotua maailman tarinalle, tässä kuvailussa itsessäänhän ei mitään tapahtunut.
Ai niin, ja loppuun pitäisi tulla vuodatukseni Bolterin 'pultteri' -käännöksestä, mutta tässä yhteydessä se jotenkin... Kuulosti hyvältä. Eih! Nyt nukkumaan!
Slangi hiukan häiritsee näin muuten suoraselkäisen tekstin seassa.ornatkur kirjoitti:Häntä otti päähän tuollaiset irtolaiset, wannabet,
En nyt ihan ymmärtänyt mitä aseen osaa tarkoitit, saattaa tosin johtua omasta osaamattomuudestakin.ornatkur kirjoitti:Niinpä Igorin, kuten monien muidenkin laserkivääreissä oli puiset tukit.
Ai niin, ja loppuun pitäisi tulla vuodatukseni Bolterin 'pultteri' -käännöksestä, mutta tässä yhteydessä se jotenkin... Kuulosti hyvältä. Eih! Nyt nukkumaan!
That is not dead which can eternal lie.
And with strange aeons even death may die.
And with strange aeons even death may die.
Tai pientä yhteyttä Kaliningradiin. Whatever, kiva pätkä.Wolffer kirjoitti:ja jotain pientä yhteyttä Stalingradiin??
tarina oli oikein kiva ja kuvailu oli onnistunutta ja tukki on se tuki eli perä siinä kiväärissä.
Only through permanence can we truly triumph, only through the Machine can we find victory
kuoli siel mut kuoli kalingradissakin ei vaan niin paljoa ja luulen että tässä tarkoitettiin nimiyhteyttä.Wolffer kirjoitti:mutta eikös se kaupunki jonka piirityksessä kuoli jumalattomasti ihmisiä ollut staliningrad?
Olenko pelannut CoD:ia väärässä kaupungissa?
ja tarinasta sen verran et jatka samaaan malliin.
tuli viel mieleen et toi tukki on kiväärin peräosa joka on esim. kalashnikovissa puuta.
-
Scar-Veteran
-
Rectunator
- Viestit: 1451
- Liittynyt: Su 09.05.2004 00:01
- Paikkakunta: Raahe, Suomi Finland perkele!
Ei se on Usa:n sielläkin on aivoton, putkiin kiinnitetty "keisari" ja se käy kokoajan sotimassa jossainornatkur kirjoitti:Ei ehkä ihan turhaan tule mieleen, mutta mitä muuta 40k IG on kuin ww2:n matkimista?
ja vielä siitä että jos ja kun toivottavasti jatkat tätä ujuta tarinaa Vazili Zaitzev(tai joku sellanen) aika tunnettu ww2:sen tarkkaampuja -
Rectunator
- Viestit: 1451
- Liittynyt: Su 09.05.2004 00:01
- Paikkakunta: Raahe, Suomi Finland perkele!