Miten pelaatte omat pelinne?

[kuutti]

itse ostan niitä figuja mitkä on mielestäni hienoja enkä hyvyyden takia, mutta ei siitä haittaakaan ole jos siisit joukot on hyviä. En tajua miten jotkut keräävät warhammereita vaan jonkun voiton takia sillä itse pelaan hauskuuden takia en mene kuukaudeksi vessaan itkemään jos haviän! ei siinä ole mitään mieltä jos kerää vain rotua hyvyyden takia sillä en ostaisi rumia joukkoja jotka olisivat hirviän juustoja( HUOM! tämä on minun mielipide )

[Gragh the Bloodhammer]

Kaikki mukaan (Ainakin sua vastaan)
Voittaminen on hauskaa "Jos ei ole voittanut pitkään aikaan."

[plurtsis]

teen listani ihan sillä perusteella että millä on parasta tappaa vihollisia tietysti omistan rajallisesti joukkoja joten en pysty tekemään minkälaista listaa tahansa ja niinkuin Taarne jo sanoikin niin armeija valitaan sillä perusteella että mitkä on hienoja mutta tarkoittaako teidän kaikkien jotka sanovat että "en pelaa veren maku suussa" ja että "häviän kaikki otteluni" ja muuta tollaista että aina on kivaa kun vaan tehdään mahdollisimman huonot listat ja hävitään aina en tarkoita sitä että pitäisi pelata veren maku suussa ja eihän voittaminen tarkoita sitä että on tylsää.
pyydän anteeksi välimerkkien puuttumista

[Turretti]

itse kun aloitin tuon "veren maku suussa" jutun, tarkoitin sillä itseasiassa sitä että peli pelataan rennosti. Siis muistutetaan vastustajaa hänen virheistään ("hei kato, unohdit liikuttaa noita jätkiä!"), sekä muutenkin pelataan peli että kenellekkään ei tule "paha mieli" (itse annan vastustajan chargettaa vaikka olisi liikkunutkin, JOS näin että hän tarkoituksella liikkui parin tuuman päähän päästäkseen chargeemaan, mutta unohti sen sitten. Silloin sallin hänen rynnäköidä).

[Champpa]

Konffaan mielelläni. Mutta en nappeja, joilla ei pelissä tekisi mitään. Esim. Chaos Warruja ei löydy hyllystä ollenkaan, koska pidän niitä täysin turhina. Lähes kaikkia muita yksiköitä, joita Tzeentchille on tarjolla, löytyykin. Mukaan lukien metsäkäärmeestä konffattu Shaggoth ja rankasti konffattu jätti, jolle ostan figun takia aina mutantti-upgraden. Tästä päästään siihen, että pyrin pelaamaan aina suht optimoidulla listalla, ottaen mukaan niin paljon hienosti konffaamiani ukkoja kuin mahdollista Merkin valinnan takia mennään yleensä herohammerin puolella, mutta sitä lukuunottamatta en juuri harrasta turhia uppauksia ja maagisia esineitä, vaikka kuinka tyylikkäitä olisivatkin.

Itse pelissä sitten pyrin olipa listani millainen tahansa pelaamaan niin, että vastustajallakin olisi hauskaa, muttei kuitenkaan liian helppoa. Riippuen vastustajan kokemuksen määrästä annan anteeksi pienet virheet ja unohdukset. Muutaman kerran olen pelin hävinnytkin liian kiltteyden takia, mutta voittaminen ei todellakaan ole minulle kaikki kaikessa, vaan hienojen nappien konffaaminen, ja ilo että pääsee niillä myös pelaamaan

[Qhayshu]

Hyvällä armeijalla sitä yrittää aina pelata, koska yleensähän se voitto on tavoitteena, mutta ei kuitenkaan sellaisella armeijalla joka on vain ja ainoastaan voittamiseen tarkoitettu.

[Gragh the Bloodhammer]

Peleistä on myös hauska tehä Taisteluraportteja/Tarinoita.

[Deetwo]

Minä ainakin teen armeijani sillä olettamuksella olen hakemassa voittoa. Minun mielestäni pelaaminen on hauskaa sinällään, eikä sillä olettamuksella että ei olla "juustoa" tai ei haluta voittaa.
En pysty millään tajuamaan tätä mentaliteettia että jos joku haluaa voittaa tai käyttää hyväksi havaittuja valintoja niin ei voi olla hauskaa. Silloin ei ole minkäänlaista haastetta eikä intoa, vaan pelkkää sunnuntaipelaamista. Siirretään nappeja paikasta toiseen asenteella huihai, kunhan vaan saadaan siirrellä niitä ja sitten on muka tosi kivaa.
Rakennan armeijani puitteisiin joista pidän toiminnallisesti, sekä mahdollisimman hyväksi kokoonpanoksi pelipöydällä. Sitten alan miettimään ulkonäköseikkoja, jos haluamani hyvän yksikön modelit (esim. Black Knightit, Spirit Hostit, Necromancerit, Ghoulit) ovat rumia ja/tai kalliita yms. niin hommaan toisen vaihtoehdon, joka on mielestäni hieno sekä tarpeeksi edullinen tai muutenvaan kivempi vaihtoehto.
Pelaaminen on silti kuitenkin hauskaa vaikka häviäisin, pelaisin tasapelin tai voittaisin. Pelaan pelaamisen takia, mutta silti erittäin mielelläni haluan voittaa, sekä pyrin siihen että näin tapahtuu.
Mielummin kehityn hyväksi pelaajaksi, kuin huidon vain sinnetänne ja häviän kaikki pelini. Mitä ihmeen hauskaa siinäkin olisi?

[Late M]

Reilulla listalla on kiva pelata, riippumatta lopputuloksesta. Tietysti kannattaa tehdä hyvä lista, voittamiseenhan pyritään. Kaikki nuo muistuttamiset (hei, unohdit ampua!...) kuuluvat tietty reiluun peliin, jos et itse anna vastustajalle tuollaista anteeksi, ei hänkään anna sinulle!

[elector]

Minä ainakin ostan hienoimmat figut, mutta niistä yritän saada mahdollisimman kustannustehokkaan listan, joten silloin se on hieno sekä huvä!

[Srovex]

Menen samaan sakkiin electorin kanssa. Tosin, eipä Delffeillä paljoa rumia nappeja olekkaan joten se on helppo sanoa. Yleensä pelaamme kohtuu tosissamme mutta annamme anteeksi pienet virheet (esim. kun kaveri intoutuu ampumaan unitillaan vuoronsa aluksi saa hän silti vielä liikkua ja taikoakkin, vaikka onhan se aina vähän noloa joutua anteeksi pyytelemään). Tällä tavalla peleistä saadaan maksimi mielenkiinto irti ja yleensä viimeisillä vuoroilla sydänkin poppii jo ihan täysillä mukana aina seuraavan heiton voidessa olla se ratkaiseva joka katkaisee toisen taistelu rintaman selkärangan. Jännää siis on.

[Friikki^]

Yleensä kun pelaa vihuani vastaan niin otan hyviä tyyppejä/kannattavia sekä makeen/kivan näköisiä ukkoja.

[Joona-]

[quote="Mälis"]En ajattele armeijaa rekennettaessa ollenkaan figuja. Teen mahdollisimman "juuston armeijan". Jos siinä on rumia figuja niin sitten keksin korvikkeita ja konffaan. Syy miksi teen tällaisen armeijan on, koska en jaksaisi pelata normaalilla armeijalla. En jaksa laskea combat resoa taikka kovinkaan paljon ajatella tekojeni seurauksia. Siksi teen armeijan jonka kanssa ei tarvitse ajatella. Sitäpaitsi konffaaminen on kivaa. Voisi kyllä joskus kokeilla sellasta verenmaku suussa pelaamista..[/quote]

Minä koitan tehdä myös mahdollisimman "juuston armeejan" koska sellaisilla on hauska pelata mutta monesti minun "juusto armeejasta" on sanotto että "aika tasapainoinen armeeja sull" minun "juusto armeejoissa" on yleensä mahdollisimman plajon grave guardia ja black nihtejä ja myös mahdollisimman hyvä tappaja vamppyyri. Ja grave guard ja black nihti figut on komeita ja tehokkaita

[Ruoska]

Valkkaan ne mitä uskon parhaiten sopivan kulloistakin vastustajaa vastaan. Kasailen armeijaa mielesekseni ja jos figuja ei peliin löydy niin käytetään proxyjä. Ei 6th editionissa edes saa niin himojuustoja mitä jossain femmassa, ja meillä on rarekielto pienissä peleissä ja maagit limitattu yhteen.

Niinjuu, meillä saa myös loitsia vaikka innostuis ampumaan jne =)

[Stenvall]

Yleensähän sitä sanotaan, että "juustoarmeijoilla" ei ole mukavaa pelata pitemmän päälle itse tai niitä vastaan erityisesti. Makunsa kullakin. Nykyään aloittelijat tuntuvat sanovan armeijaansa aina juustoksi, vaikka se olisi kuinka tasapainoinen tahansa.

Minulle itselleni fluffi, hieno teema ja näyttävyys vaikuttavat enemmän kuin suora tehokkuus. Olenkohan poikkeus?

[Rune]

Ei, et ole, on täällä yksi toinenkin.

Niin, siis, pelaamisen takia minä tätäkin peliä pelaan. Tai, ehkä fluffin vielä enemmän. Fluffi kiteytyy pelaamiseen sillä tavalla, kuinka pelaat. Jos pelaat ja rakennat armeijasi fluffikkaasti, niin pelaamisesikin on fluffikasta, ja minä ainakin olen huomannut että on paljon kivempi pelata tyylikkäämmillä ja pörröisemmillä armeijoilla kuin mitä täysi power pelaaminen vaatisi. Tai, no toisaalta Empirellä on aika vaikea pelata power peliä ilman että armeijassa olisi tyyliä, Empirellä kunhan vain yrität niin mikä tahansa armeija voi samalla olla todella tehokas ja fluffikas samaan aikaan. Nyt kun minulla on fluffia kasa kädessä, niin figuni konffaan fluffikkaan näköisiksi. En minäkään käytä aina warrior priestejä priesteinä, ne toimivat aivan hyvin kapteeneinakin. Koska armeijani fluffi kulkee sillä tavalla. Ei tätä peliä kukaan kuitenkaan häviämisen takia pelaa, aina pyritään parantamaan pelityyliä jne, mutta kyllä minulla menee täydellisyyttä hipovan min/maxauksen yli fluffi ja hauskuus pelata. Toivottavasti nyt joku sai selvää mitä yritin sanoa. Eli minä 'juustotan' (eli yritän tehdä mahdollisimman toimivia listoja), pelaan fluffin takia (tykkään fluffistani, enkä pelaisi tätä peliä vain pelaamisen takia) ja rakennan armeijani tyylikkääksi (elikkä vaikka teen toimivia listoja, teen niistä toimivia oman rakentamani fluffin puitteissa).

[Stenvall]

Niin, missään tapauksessa ei tarkoita, että jos rakennat teemoitetun armeijan, ettei se voisi olla tehokas pelimielessä.

[Lunatic^]

Yleensä vain tuppaa olemaan ne lempi hahmot joitakin sellaisia millä ei juuri ovia paukutella. Esim, meneppä Biatcheilla joidenkin chaos warrujen, ironbreakkereitten kimppuun nii ne nakittaa sua aika kybäl ja sitte huuat hoosiannaa..