Valkea neito käveli pitkin järven rantaa. Hänellä oli pitkät, vaalean ruskeat hiukset, jotka ulottuivat alaselkään. Päällään tuolla naisella oli pitkä, sinertävä mekko, joka sokaisi kirkkaudellaan.
Neito kantoi käsissään jotakin, Mitä Marcus ei kyennyt näkemään kirkkaudelta kunnolla. Neito katsoi häneen päin ja puhui kauniilla, selvällä äänellä:"Marcus, Geraldin poika. Ratsasta kotikaupunkiisi ja pidä kiirettä, sillä aikaa ei ole paljoa".
Sanat sanottuaan neito kääntyi kokonaan Marcukseen päin ja silloin Marcus näki kirkkautta hohtavan graalin maljan tämän käsissä.
Marcus havahtui ja heräsi. hän oli siis nähnyt unta. Hän nousi pystyyn hieman hoiperrellen ja huomasi maassa olevan nuotion sammuneen. Sade oli ilmeisesti pyyhkäissyt hänen lepopaikkansa ylitse, hänen ollessa viellä unessa. Marcus Fenoin oli Graalin ritari ja hän oli palannut kuukausien matkaltaan Imperiumista,suorittamasta tehtäväänsa, takaisin
kotimaahansa Bretonniaan. Hän oli leiriytynyt metsähaltoiden metsän, Lorenin reunaan. Bretonnia ja metsähaltiat elivät hyvässä sovussa, joten haltiat tuskin laittoivat pahakseen, jos joku Bretonnian ritareista joskus yöpyikin metsän reunalla.
Marcus katsoi havaitakseen hevosensa Giceron jossakin ja huomasikin sen syömässä ruohoa vähän sivummalla.
Sitten hän sotki kostean hiilloksen lopullisesti sammuksiin ja noukki miekkansa Elexarin maasta,kiristi vyönsä ja sitoi miekkansa huotrineen vyölle. Sitten hän siirsi hiuksensa (jotka ulottuivat miltei hänen olkapäilleen)siististi sivuun, laittaakseen kypärän päähänsä. Siinä samassa hän kuuli kovaa rohinaa ja oksien rapinaa.
Hänen mielessään kävi, että jokin Haltiapartio saattoi olla liikkeellä,mutta sivuutti tuon vaihtoehdon samantien koska Haltiat liikkuivat metsässä erittäin hiljaa. Marcus ehti vasta tarrata miekkansa kahvaan, kun metsästä hyökkäsi esiin kolme isoa hahmoa:Petomiehiä...
Nuo kolme irvokasta kaaoksen palvojaa olivat melkein yhtä ihmeissään nähdessään Marcuksen, kuin Marcus oli nähdessään heidät, mutta eivät välittäneet yhteentörmäyksestä sen koommin, vaan lähtivät kohti Marcusta puuskuttaen ja mylvien.
Marcus, joka oli jo vetänyt miekkansa huotrassaan, torjui helposti ensimmäisen häneen kohdistuneen iskun, pyöräyttäen vastustajansa aseen sivulle, iskeäkseen tätä rintaan.Tosin se isku jäi vain ajatukseksi, kun sivulta myllersi häntä kohti viellä isompi, sarveikas petomies. Marcus pyörähti, väistäen vihollisensa syöksyn, toinen liike taas irrotti petomiehen pään sulavasti tämän harteilta. Kaksi jäljellä olevaa petomiestä katsoi ensin lajitoverinsa ruumista ja sitten Marcusta. Puskien lämmintä ilmaa sieraimistaan, ne kävivät ruostuneet kirveet käsissään taistoon, mitä hurjimmalla voimalla. Marcus nappasi nopeasti kilpensä maasta ja torjui ensimmäisen iskun ja jälleen Brionnen herttuakunnan vaakuna sai julman naarmun pintaansa. Nyt Marcus puolestaan kävi hyökkäykseen petomiehiä vastaan, sellaisella vimmalla ja voimalla, että petomiehet joutuivat perääntymään lähemmäs metsänreunaa. Petomiehistä suurempi karjaisi jotakin omalla brutaalilla kielellään, yrittäen vastustaa vihollisensa hyökkäyksiä.
Mutta jälleen Marcus todisti, että hänen miekkansa oli kovempi-ja terävämpi-kuin petomiehen kallo, jonka miekka halkaisi, kuin halvan melonin. Petomiehistä viimeisin päätti valita jäljellä olevista vaihtoehdoista vähemmän urhean ja lähti juoksemaan pakoon.
Marcus nappasi nopeasti veitsen vyöltään ja sinkosi sen petomiehen selkään, joka valittavan mylväisyn jälkeen kaatui kuolleena maahan. Marcus huokaisi, mutta ei ollut kovin helpottunut. Hän, kuten kaikki muutkin petomiehiä kohdanneet tiesivät, että nämä kurjat olennot kulkivat yleensä suurissa ryhmissä. Marcus meni hevosensa Giceron luo ja oli jo laittamassa Elexaria huotraansa, kun metsästä astui astui esiin suuri joukko Haltijoita(Marcuksen helpotukseksi). Haltijoiden johtava hahmo astui esiin ja katsoi maassa makaavia petomiesten ruumiita.
Sitten hän alkoi puhua sujuvaa Bretonnian kieltä:
"Kiitos sinulle, Bretonnian ritari. Metsäämme oli tunkeutunut jälleen joukko kaaoksen petomiehiä. Tuhosimme heidän heimonsa ja jäljitimme viimeisiä heistä, mutta sinä ilmeisesti saitkin jo nämä kolme..kiitos siitä sinulle!".Marcus nousi hevosensa selkään."On aina ilo auttaa petomiesten ja muiden kaaoksen palvojien kaatamisessa, olivat ne omalla tai ystävän maalla".
Haltiajohtaja kumarsi viellä kerran kiitokseksi ja viittoi muille joukon jäsenille palaamaan takaisin Loreniin. Marcus karautti hevosensa matkaan kohti kotoaan, Brionnea.
Brionnen herttuakuntaa hallitsi herttua Theodoric. Theodoric ja Marcuksen isä olivat olleet hyviä ystäviä kauan sitten ja näinollen Marcuksen isä, paroni Hendryd Fenoin, oli saanut hallintaansa maita ja linnan Brionnen pohjoispuolelta. Sinne Marcuksen tuli nyt matkata unensa perusteella. Matka tulisi kestämään pari päivää, ehkä enemmänkin, jos huono sää jatkuisi. Joka tapauksessa Marcuksen tulisi pitää kiirettä.
Kaksi päivää lähtönsä jälkeen Marcus saapui lähelle Brionnen rajaa.
Huono sää ei ollut hellittänyt juurikaan, mutta pääasia oli, että hän oli päässyt tänne ilman mitään suurempia ongelmia. Ratsastettuaan viellä tovin, Marcus näki yhden Brionnen rajan kolmesta vartiotornista. Päästyään tornille hän odotti, että joku torninvartijoista tulisi häntä vastaan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, joten Marcus päätti itse mennä katsomaan torniin.
Hän hyppäsi alas Giceron selästä ja sitoi hevosensa läheiseen aitaan kiinni. Sitten Marcus alkoi kävellä valppaana kohti tornin ovia. Päästyään kahden suuren oven kohdalle, hän pysähtyi ja koputti ovea. Vastaukseksi ovi narahti ja liikahti taaksepäin.Se oli siis auki. Marcus siisrsi kätensä lähelle vyötään, missä hänen miekkansa lepäsi. "Hoi!onko täällä ketään!?Vastatkaa!".Mutta mitään ei kuulunut. Joten Marcus astui lähimpään huoneeseen, missä sijaitsi vartijoiden leposijat. Hän huomasi heti tuhruisen peiton, jonka alla makasi joku. Marcus otti pari nopeaa askelta sängyn luokse ja käänsi siinä makaavan henkilön selälleen.
"Mitä on tap.."Marcus aloitti, mutta huomasi samassa miehen olevan kuollut. Marcus huomasi myös, että miehen kasvoihin oli muodostunut isoja, verestäviä paakkuja ja halkeamia. Marcuksen ei tarvinnut olla lääkäri, tunnistaakseen mikä tauti tähän mieheen oli iskenyt:se oli rutto. Marcus irrotti välittömästi kätensä ruumiista, vaikka tiesikin, ettei graalin ritareille suotua neidon siunausta, läpäisisi mikään tauti. Hän kääntyi poistuakseen, mutta kuuli samalla ääniä tornin ovien ulkopuolelta. Marcus ei saanut selvää näistä äänistä, vaan astui lähemmäs ulko-ovea. Puhetta tuo äännähtely ei ollut, sen verran hyvin Marcus nyt kuuli.
Hän päätti raottaa ovea enemmän, nähdäkseen mistä ääni tuli.
Marcuksen kauhuksi, muutaman metrin päästä ovesta, seisoi
parvellinen ghouleja, jotka mässyttivät ja repivät jotakin kiinni saamaansa vartiomiestä. Vartiomies tosin oli tainnut jo kuolla aikiasemmin ruttoon, mutta se ei näitä kannibaali-otuksia haitannut, vaan ne pistivät poskeensa kaiken, mitä irti tuosta ruumiista saivat, välittämättä taudista, minkä he tulisivat saamaan.
Marcus sai ovenraosta lasketuksi seitsemän ghoulia, mutta niitä saattoi olla viellä enemmänkin. Hänen olisi helppo tiputtaa parilla osaavalla iskulla pari tuosta ryhmästä, mutta jos niitä olisikin viellä
enemmän tornin läheisyydessä. Samassa hän kuuli kovan, pillastuneen äänen: hirnuntaa, Giceron hirnuntaa!
Nuo kurjat olennot saivat Marcuksen puolesta syödä ruttosia ruumiita, mutta hänen rakkaaseen hevoseensa ne eivät koskisi!
Marcus potkaisi oven auki ja ennen kuin ällistyneet ghoulit ymmärsivät mitä oli tapahtumassa, kaksi ghoulia kaatui kuolleena maahan. Viisi muuta ghoulia popmmasivat taaksepäin, suut vaahdoten ja pitkät,myrkylliset kynnet esillä. Marcus koetti pitää kaikki viisi vihollistaan tarkasti näköpiirissä, mutta huomasi samassa, että tornin takaa laahusti kolme ghoulia, jotka lliittyivät
viiden muun seuraan. Marcus katsoi Giceron suuntaan ja huomasi, että siellä olleet kaksi ghoulia tulivat nyt häntä kohti, hullunkiilto silmissä. Gicero sentään oli kunnossa. Kolme tornin takaa tullutta ruipeloa ghoulia lähti juoksemaan tasapainottoman oloisesti Marcusta kohti. Marcus tarrasi tukevammin miekkansa kahvasta kiinni ja huitaisi lähimpää ghoulia, joka yritti käydä hänen kimppuunsa. Ruipelo ghouli meni kahtia kuin tikku, Elexarin upotessa siihen. Marcus käännähti toista ghoulia kohti potkaisten tätä kasvoihin. Ghouli kaatui vaikerrellen selälleen ja Marcus pisti sen kuoliaaksi siihen paikkaan. Samassa hänen selkäänsä hyppäsi jokin. Marcus tiesi, että se oli ykis chouleista, muttei saanut siitä minkäänlaista otetta. Ghouli paljasti terävät(mutta harvat)hampaansa ja iskien ne kiinni Marcuksen kaulaan. Ghouli ei kuitenkaan huomannut Marcuksen kaulaa suojaavaa rengashaarniskaa, ja näinollen se katkaisi loputkin hampaansa.
Marcus sai pyörähdettyä niin, että ghouli lensi hänen päältään läheiseen kuralammikkoon, nousten samanntien pystyyn, sylkien verta ja hampaanpaloja. Marcus katsahti taakseen ja huomasi seitsemän ghoulin rynnivän häntä kohti. Marcus valmistautui taistoon, varmana siitä, ettei selviäisi.
Mutta siinä samassa korkealta taivaasta iskeytyi salama, lennättäen kaikki ghoulit selälleen maahan. Marcus oli yhtä ällistynyt, kuin puolitajuttomana hoipertelevat ghoulitkin, mutta silti hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lähti rynnäkköön ghouleja vastaan. Ensimmäinen tarkasti suunnattu isku lyhensi yhtä ghouleista pään verran ja toinen iskeytyi kevyesti seuraavan vihollisen vatsan lävitse. Marcus näki enää yhden jäljellä olevan vihollisen:ghoulien johtajan. Sillä oli valtava turpea vatsa ja se oli täynnä rasvaisia paakkuja. Ghouli kohotti ruosteista miekkaansa lyödäkseen Marcusta, mutta Marcus väisti iskun ja löi kookkaalta ghoulilta käden poikki ranteesta. Ghouli yritti puraista Marcusta mutta Marcus iski miekkansa terän tämän suuhun ja pyöräytti sen takaraivosta ulos. Sitten, tarkastettuuan, että kaikki Ghoulit olivat maassa, Marcus polvistui, ja rukoili jumalattareleen kiitosta selviytymisestään. Sitten, hetken levättyään hän nousi Giceron selkään ja suuntasi kohti isänsä linnaketta, johon hän saapuisi parintunnin kuluttua. Marcusta jäi kuitenkin vaivaamaan salama, joka oli todennäköisesti pelastanut hänet. Marcus oli varma, että se ei ollut tavallinen ukkosilman aiheuttama isku, vaan siihen oli vaikuttanut ulkopuoliset tekijät.
Linnan portit aukenivat ja Marcus ratsasti muurien sisään.
"Vihdoinkin" Marcus ajatteli. Hän oli saapunut uuvuttavan matkan saattelemana kotiinsa, Fenoin linnaan, jota hänen isänsä hallitsi.
Marcus hypähti pois Giceron selästä. Häntä vastaan juoksi tallirenki joka kumarsi syvään Marcukselle, otti tämän hevosen valjaista kiinni ja alkoi taluttaa sitä tallia kohti.
"Odotas!" huusi Marcus tallirengin perään, joka pysähtyi siltä seisomalta. "Malthas! Etkö sinä minua tunne? Marcusta!?".
Tallirenki katsoi hetken ritarin päälle "Marcus!Se oletkin sinä!".
Marcus ja Malthas olivat olleet hyviä ystäviä pienempänä ja telmineet miltei kokoajan yhdessä. "Onpa hyvä nähdä sinuakin , pitkästä aikaa vanha ystävä! Missä olet ollut Marcus? Sinua ollaan luultu kuolleeksi, kun olet ollut niin pitkään poissa?"
Marcus katsoi hieman ällistyneenä Malthaksen päälle. "Ketkä ovat luulleet?".
"Noh..linnan paroni, eli sinun isäsi ja melkeinpä koko linnan hovi...ja kyllässäkin kiertää huhu...Marcus, Isäsi ei ole näyttäytynyt kylämme asukkaille kuukauteen ja suurin osa linnan ritareistakin on lähetetty jonnekin!".Marcus havahtui ja lähti mitä pikimmin kohti linnan suurta ovea.
Mustaan viittaan pukeutunut mies katseli ulos torninsa ikkunasta.
Hänellä oli musta leukaparta ja hänen sormiaan koristi useat sormukset. Tämä mies oli Guilfen Mordhus, linnan paronin Hendryd Fenoin neuvonantaja. Viime aikoina tämän miehen mieltä olivat painaneet melko synkät asiat, joista hän ei voinut muiden kanssa puhua. Mordhus havahtui, kun hänen huoneensa oveen koputettiin. Ovi avautui ja esiin astui linnan yksi arvistetuimmista henkilöistä: neito Lilyan, yksi Järven Neidon uskotuimmista.
"Mitä asiaa, arvon Lilyan? Esitti Mordhus levittäen viittaansa, nöyrtymisen eleenä. "Hän on palannut, Guilfen-Marcus on palannut".
Graali Ritari Marcus Fenoin Pyhä tehtävä
Graali Ritari Marcus Fenoin Pyhä tehtävä
Viimeksi muokannut Ippe, Ke 09.06.2004 11:32. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Grond arvostelee? Täh? Maailmankirjat sekaisin! Tarinaan: se oli hyvä, kiva nähdä muitakin jotka kirjoittavat brettiksistä jotka tappelee beastmenejä vastaan. Tarina ei ollut oikeastaan kovin tapahtumarikas, mikä ei ole huono juttu kun verrataan sen lyhyyteen. Jos olisit kirjoittanut samaa tasoa pitemmästi, käsissäsi olisi erittäin hyvä novelli.
Verba, non acta - sanoja, ei tekoja
Hmm.. Missäköhän olen lukenut Bretonnian ritareiden ja petomiesten välisistä kamppailuista.[/quote]
Enpäsosaa sanoa...mutta tuskin Bretonnian armeijakirjasta
(6edikan), siellä nimittäin ei pahemmin Beastmeneistä mainita,sikäli kuin olen sitä lukenut...
jep, jep!jatkoa tulee heti,kun löydän itseni!
Ja kommenttia saa edelleen laittaa, oli se negatiivista tai ei!
Enpäsosaa sanoa...mutta tuskin Bretonnian armeijakirjasta
(6edikan), siellä nimittäin ei pahemmin Beastmeneistä mainita,sikäli kuin olen sitä lukenut...
jep, jep!jatkoa tulee heti,kun löydän itseni!
Ja kommenttia saa edelleen laittaa, oli se negatiivista tai ei!
Juu juu, harmi että vasta nyt pääsen tämänkin lukemaan. Idlailu pitää kiireellisenä. 
Mutta niin, minä ainakin tykkäsin tästä. Saadaan laadukkaita brettitarinoita muiltakin kuin.... kukas se muuten olikaan? Jaa jaa, en muista kyllä, ehkäpä olisin jossain sen nimen lukaissut. Mutta hällä väliä, tuskin mikään kovin iso nimi täälläkään, jos en sitä nimeä muista. Aika taisteluntäyteinen oli tämä, ja suurimmalta osalta saattoi hyvinkin arvata, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, mutta eipä se paljoa lukunautintoa häirinnyt. Kirjoita ihmeessä lisää, minä ainakin aion tästä eteenpäin katsella vähän, että keneltä se seuraava brettistoori tuleekaan.
Mutta niin, minä ainakin tykkäsin tästä. Saadaan laadukkaita brettitarinoita muiltakin kuin.... kukas se muuten olikaan? Jaa jaa, en muista kyllä, ehkäpä olisin jossain sen nimen lukaissut. Mutta hällä väliä, tuskin mikään kovin iso nimi täälläkään, jos en sitä nimeä muista. Aika taisteluntäyteinen oli tämä, ja suurimmalta osalta saattoi hyvinkin arvata, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, mutta eipä se paljoa lukunautintoa häirinnyt. Kirjoita ihmeessä lisää, minä ainakin aion tästä eteenpäin katsella vähän, että keneltä se seuraava brettistoori tuleekaan.Joo, tämä oli hyvä tarina ja sitä ei pari (tai muutama) kirjoitusvirhettä haitannut! Meininki oli kohdallaan. Joskin minusta tuon Marcuksen käyttäytyminen ei vaikuttanut kovin... kunnialliselta? Tai ainakaan Grail Knighteille sopivalta ylväältä olemukselta. Hän tuntui turhan ihmismäiseltä. Mutta muuten, hienoa! Lisää!
Ja Rune, tiedoksi vain että en ole kyllä vähään aikaan kirjoittanut kuin yhden brettistoorin. Seuraavaksi tulee kyllä lisää ChaostaRune kirjoitti:Kirjoita ihmeessä lisää, minä ainakin aion tästä eteenpäin katsella vähän, että keneltä se seuraava brettistoori tuleekaan.
Verba, non acta - sanoja, ei tekoja