Wulfric Tralliuksen saaga, osa 6: Rynnäkkö

[Grim]

Kuudes osa inkvisiittori Tralliuksen tarinasta. Lukekaapa pois ja kommentteja, kiitos.

Viides osa (josta löytyy linkkiä edellisiin)

--------------------------------------------------------------------

Éscavezilla oli ollut todella huono aamupäivä. Hänen alkuperäiset, hyvin koulutetut joukkonsa oli joko tapettu taistelussa tai uhrattu. Hänen lähettämänsä tiedusteluryhmän viides jäsen – ainoa joka oli jäänyt henkiin – oli tullut yöllä takaisin tukikohtaan ja kertonut nähneensä kaksimetrisen terminaattorin tekevän selvää ryhmänsä jäsenistä. Tämän kuultuaan melkein puolet tukikohdan Kaartilaisista oli hylännyt aseensa ja paennut. Ja nyt vaikutti siltä, että Éscavezin joukot murskattaisiin rajun ylivoiman alle.

Éscavez seisoi kasarmialueen pihalla ja katseli huultaan purren, kuinka toisen inkvisiittorin johtama valtava joukko Kaartilaisia vyöryi läheisen kukkulan rinnettä alas, suoraan hänen joukkojaan kohti.

– Eversti Whitaker. Määrätkää välitön vastahyökkäys näitä Pyhän Keisarin pettureita vastaan, ja miehittäkää kaikki puolustusasemat. Emme luovuta tätä tukikohtaa ilman kunnon vastarintaa, Éscavez karjui vierellään seisovalle everstille ja ojensi hänelle radionsa. Whitaker oli vanha mies, ainakin kuusikymmentä, mutta hänellä oli vielä rautainen kunto ja ennen kaikkea rautainen tahto. Hän tarttui radioon ja puhui siihen rauhallisella äänellä.

– Vahvistuksia kaikille puolustusasemille. Vastahyökkäys valmiiksi. Tuli on vapaa.




Inkvisiittori Trallius hölkkäsi nopeasti etenevien Kaartilaisten takana. Valeco ja ritarit olivat etulinjassa Kaartilaisten tukena. Jaggs ja Walsh etenivät inkvisiittorin mukana. Trallius näki tukikohtaa ympäröivien muurien lähelle kaivetut puolustusasemat, niissä olevat raskaat bolterit ja Kaartilaiset. Samassa inkvisiittorin takaa kuului maata tärisyttävä jyrähdys, ja Basilisk- tankin ampuma taistelukärki lensi valtavassa kaaressa, osuen tukikohdan suljettuun porttiin, joka räjähti kappaleiksi. Etenevät Kaartilaiset ulvaisivat jonkinlaisen kannustushuudon ja nopeuttivat vauhtiaan.

Ritarit ja etummaiset Kaartilaiset ehtivät viidenkymmenen metrin päähän tukikohdasta, ja ampumispesäkkeissä olevat viholliset avasivat tulen. Vajaat kymmenen Kaartilaista kaatui, ja hyökkääjien vauhti hidastui. Eturivissä olevat kranaatinheitinmiehet ampuivat yhteislaukauksen kohti pesäkkeitä, mutta laukaukset jäivät lyhyiksi. Tukikohdan porteista syöksähti ulos nelisenkymmentä miestä, heitä johti kokeneen näköinen eversti. Ampumispesäkkeet lopettivat tulituksen ja kaksi Kaartilaisjoukkoja juoksivat toisiaan kohti, välillä hidastaen vauhtiaan ampuen muutaman laukauksen laserkivääreistään.



Éscavez seurasi taistelua tukikohdan komentokeskuksesta, vaipuneena synkkiin ajatuksiin. Hän tiesi tehneensä väärin kun oli liittoutunut demonin kanssa, ja hän tiesi myös, että hänen pelinsä oli pelattu. Hyökkääjät tekisivät helposti selvää hänen kuudestakymmenestä puolustajastaan, ja hänet kidutettaisiin kuoliaaksi. Hän nousi komentopöydän äärestä, ja käveli hitaasti ikkunan eteen. Kukkulan päällä oleva Basilisk jyrähti jälleen, ja yksi ampumapesäkkeistä tuhoutui. Éscavez tajusi, että hänellä oli vain yksi mahdollisuus selvitä, ja lähti kohti taistelua.



Valeco hölkkäsi kohti pettureita, välittämättä heikoista lasersäteistä jotka osuivat hänen haarniskaansa aiheuttamatta vahinkoa. Hän kohotti vasemman kätensä, suuntasi myrskybolterinsa vihollisia kohti ja ampui kaksi lyhyttä sarjaa juostessaan. Ammukset iskeytyivät pettureihin, räjähtäen ja repien irti lihan- ja luunkappaleita.

Lähimmät viholliset ehtivät lähitaisteluetäisyydelle ja hyökkäisivät kivääriensä pistimillä. Valeco ei vaivautunut torjumaan heikosta teräksestä tehtyä pistintä, joka murentui kuin lasi hänen keramiittilevyistä koottua haarniskaansa vasten. Ritari murahti tuskin kuuluvasti ja sivalsi ensimmäiseltä viholliselta pään poikki. Muutama lämmin veripisara roiskahti hänen kasvoilleen, ja päätön ruumis kaatui taaksepäin. Seuraava hyökkääjä yritti osua ritarin kasvoihin, ja Valeco torjui iskun helposti, jatkaen liikettään ja survaisten miekkansa vastustajansa vatsan läpi. Ritari potkaisi hervottoman ruumiin kauemmas kiskaisten miekkansa irti, ja torjui kädellään seuraavan hyökkääjän veitsen.

Trallius hölkkäsi joukkojen takana, suunnaten juuri alkaneen lähitaistelun sivustaan. Walsh ampui tarkan laukauksen pettureiden takalinjaan, käristäen arviolta puoli tusinaa vihollista plasmakanuunansa aiheuttamassa räjähdyksessä.

– Pyhä Keisari olkoon suojanani, Trallius mutisi puoliäänen ja pyrähti juoksuun, saavuttaen vihollisten sivustan ja lyöden ensimmäisen uhrinsa maahan Pyhän Vasaransa vahvalla sivalluksella.



Éscavez saapui tuhoutuneelle portille ja katsoi taistelukentälle. Vihollisia oli toistasataa päätä, ja etulinjassa taistelivat melkein puolitoistametriset, kiiltävähaarniskaiset Harmaat Ritarit. Läheisen kukkulan päällä oli Basilisk- tankki ja rinnettä alas ajoi hiljalleen Leman Russ. Éscavez nielaisi ja yritti keskittyä, hänet hiljalleen valtaansa ottavasta kuoleman ja Keisarin pelosta huolimatta. Éscavez oli taitava psyykkeri kuten monet inkvisiittorit, ja sai helposti yhteyden palvelijaansa. Palvelijaan joka tulisi olemaan hänen valttikorttinsa ja takaisi voiton.



Valeco oli jo yltä päältä veressä ja yksi pettureista oli onnistunut sohaisemaan häntä pistimellä poskeen, mutta haava ei ollut vakava. Ritari sivalsi viimeisen lähellään olevan vihollisen kahtia, ja katseli ympärilleen. Kapteeni Berkeley johti Kaartilaisia lähemmäs portteja, ja ritarit olivat levittäytyneet harvenneiden vihollisten joukkoon. Äkkiä Valeco tunsi värähdyksen aurassaan ja yllättävää, kovaa kipua vasemmassa kädessään. Pettureiden johtaja, eversti Whitaker, oli leikannut hänen kätensä lähes poikki voimamiekallaan, ja valmistautui pistämään sen hänen selkäänsä. Valeco käännähti nopeasti ja löi everstin miekan ylös omallaan.

Valeco sai huomata, että vanha eversti oli lähes yhtä taitava miekkamies kuin hän itse, mutta kuitenkin hitaampi ja oli jo väsynyt taistelun aloittaessaan. Valeco torjui aluksi everstin lyöntejä esittäen kömpelöä, ja yritti yllättää hänet nopealla pistolla, mutta Whitaker onnistui torjumaan sen. Ritari teki kaksi valehyökkäystä jotka Whitaker torjui helposti kierähtäen ympäri ja miltei yllättäen Valecon hitaalla korkealla pystylyönnillä. Ritari otti lyönnin vastaan miekkansa lappeella ja vaihtoi yllättäen miekkansa liikerataa, yrittäen seivästää Whitakerin pään miekkaansa, mutta hänen miekkansa tapasi pelkkää ilmaa siinä missä everstin pää oli hetki sitten ollut.

Valeco oli hämmästynyt. Harvat, edes voimamiekoilla aseistautuneet, selvisivät nopeasta pistosta, ja vain muutama hänen vastustajistaan oli onnistunut kääntämään hänen valehyökkäyksensä vastahyökkäykseksi, mutta kukaan ei ollut selviytynyt tästä hämäyksestä. Ritari päätti vaihtaa taktiikkansa puolustavammaksi, eversti ei jaksaisi pitkää miekkailua ja hänet olisi helpompi yllättää väsyneenä. Valeco ajatteli, millaista tuhlausta olisi riistää keisarikunnalta näin taitava miekkailija, kun hän huomasi että taistelu ei mennytkään hänen hallintansa mukaan. Äkkiä hänen miekkansa sojotti hyödyttömästi sivulle päin, kun taas Whitakerin miekka oli suunnattuna hänen ylävartaloonsa. Samassa hän tunsi jotain märkää valuvan mahaansa pitkin, ja huomasi everstin miekan lävistäneen hänen rintakehänsä. Valecon jalat pettivät ja hän kaatui maahan.



Trallius nautti keisarikunnan vihollisten tappamisesta, niin kuin vain inkvisiittori voi. Hän murskasi jälleen yhden kallon punaiseksi värjäytyneellä Vasarallaan, ja ampui kaksi häntä kohti hyökkäävää vihollista pistoolillaan. Taistelussa oli pieni suvantokohta, kun rivit olivat harventuneet ja joukot siirtyivät lähemmäs toisiaan. Vain yksi taistelupari liikkui tauotta; vanha, kokeneen näköinen eversti ja suurmestari Valeco. Valeco torjui everstin sivalluksia ja pistoja melko hajamielisen näköisenä, kun yllättäen eversti suuntasi lyöntinsä ritarin miekan terään. Valecon miekka kääntyi hänen sivulleen, ja eversti sohaisi miekkansa Valecon rintaan. Ritarin kasvoilla näkyi säälittävän yllättynyt ilme; hänen valkoiset kulmakarvansa kohosivat melkein hiusrajaan saakka, normaali silmä pyöristyi ja hänen suunsa aukesi hiukan. Trallius kuuli huutavansa jotakin kieltävää. Eversti kiskaisi miekkansa Valecon rinnasta ja ritari kaatui hitaasti maahan.

Trallius syöksähti kohti vanhaa everstiä, raivon täyttäessä hänen jokaisen solunsa. Inkvisiittorien oli omistettava koko elämänsä Keisarin palvelemiselle ja Hänen etunsa ajamiselle, joten inkvisiittorien sosiaalinen elämä oli hyvin kuihtunutta. Valeco ja Trallius olivat jutelleet toisilleen parikymmentä kertaa, osallistuneet samaan taisteluun neljästi ja tunteneet toisensa melkein kymmenen vuotta, mikä merkitsi lähes sydänystävää inkvisiittorien mittapuulla.

Inkvisiittoreille oli opetettu koulutuksessa, että taistelutoverien puolesta kostaminen oli yhtä turhaa kuin se oli typerää, ja tunteet oli pidettävä aina kurissa taistelussa, ja muulloinkin. Kontrollin menettäminen oli laskettavissa Khornen palvomiseksi, ja raivostuminen heikensi järjenkäyttöä ja puolustuskykyä. Trallius tiesi kaiken tämän, mutta hän ei edes yrittänyt hillitä kiukkuaan.

Whitaker katsoi maassa makaavaa Valecoa, ja nosti katseensa juuri ajoissa torjuakseen Tralliuksen hirvittävän lyönnin viime hetkessä nostamalla miekkansa Pyhän Vasaran kahvaa vasten, hänen kohotettu voimamiekkansa painui puoli metriä alaspäin iskun voimasta.

Inkvisiittori iski voimakkaasti useita kertoja peräkkäin, mutta eversti torjui tai väisti jokaisen hänen sivalluksensa. Trallius jatkoi hyökkäilyä, hän ei halunnut joutua puolustuskannalle. Hän yritti epätoivoisesti päästä everstin puolustusmuurista läpi, mutta vanhus oli sitkeä vastustaja. Lyhyen taistelun jälkeen Trallius huomasi väsyvänsä jatkuvasta hyökkäilystä, ja eversti sai ensimmäisen iskunsa perille.



Demoniprinssi Nyal’Thedr seisoi parinkymmenen metrin päässä Basilisk- tankin takana, tarkkaillen alhaalla riehuvaa taistelua. Kultistit ja muutama kaaosvoimien puolelle kääntynyt Kaartilainen seisoivat suurena ryppäänä Nyal’Thedrin takana, ja heidän kutsumansa demonit seisoivat siisteissä riveissä kultistien vierellä. Demoniprinssi alkoi jälleen puhua warp- kielellä, mutta vaihtoi pian ihmisten kieleen.

– Suuri Khorne, veren ja raivon jumala, katso joukkoamme ja anna meille tarvittava voima, jotta voimme uhrata jokaisen säälittävän ihmisen kunniaksesi, Nyal’Thedr sanoi puoliääneen ja ojenteli käsiään taivaalle. Äkkiä demoniprinssi murahti ja viittasi eteensä.

– Tapetaan ne, Nyal’Thedr käski ja hyökkäsi kohti tankkia.



Tralliuksen kylkeen oli tullut kivulias lihashaava josta vuosi paljon verta, ja hänen otsaansa pitkä naarmu, eikä hän ollut saanut yhtään vahinkoa aikaiseksi taitavalle vastustajalleen. Inkvisiittori torjui Vasarallaan jälleen yhden sivalluksen ja yritti lyödä vihatun everstin kallon halki, mutta Whitaker ehti väistää. Eversti teki nopean mutta kömpelön piston, aikomuksenaan lopettaa hänet, ja Trallius näki tilaisuutensa. Hän läimäytti everstin miekan ylös Vasarallaan ja potkaisi häntä nopeasti voimiensa takaa mahaan. Temppu, johon Valeco ei olisi ikinä sortunut, mutta Trallius ei ollut yhtä kunniallinen. Ehkäpä juuri siksi maassa makasi Valeco eikä hän, kävi inkvisiittorin mielessä.

Eversti pudotti miekkansa ja vaipui polvilleen pidellen mahaansa ja yrittäen vetää henkeä.

– Kunnianarvoisa eversti, olette pettänyt ihmisten keisarikunnan auttamalla petturi Éscavezia ja haavoittamalla Pyhän Inkvisition edustajia. Tuomiona on kuolemanrangaistus, ja minä, Pyhä Inkvisiittori Trallius, panen sen toimeen nyt, sanoi Trallius ja heilautti ylös jääneen Vasaransa puolustuskyvyttömän eversti Whitakerin kalloon. Jälki ei ollut kaunista.

---------------------------------------------------------------------

[ornatkur]

Tuo oli aivan mahtava! Taistelu oli hyvin kuvattu, sillä kumpikaan osapuoli ei ollut millään tavalla ylivoimainen. Eversti oli tosi kova jätkä Henkilöhahmoja oli mielestäni liikaa, tai niiden puolta ei mielestäni aina ollut kuvattu riittävän hyvin. Sillä en aina tiennyt kerrotko pettureiden puolelta vai inkvisition. On kyllä totta että tämä on pitkä tarina ja jos kaikki osat lukisi yhtä huolella, selviäisi monta asiaa, mutta mielestäni jokaisen osan olisi toimittava itsenäisenä osana. Sellaisena tämä toimiikin mutta henkilöhahmot vain ovat sekavia.

Hienosti jätit demonprinssin odottamaan seuraavaa osaa! Lisäksi miekkailukohdat olivat tosi upeita. Niitäkin mielestäni olisi vielä voinut kuvata lisää, mutta silloin ne ehkä olisivat nousseet liikaa esille. Muutakin taistelua olisi voinut kuvata enemmän.

Mutta tosi upea, sanon vielä uudelleen!!

[Grim]

No joo, noita henkilöitä ei oikein voi kuvailla joka osassa kun hahmoja on niin paljon että puolet tarinasta olisi pelkkää kuvailua. Eivät todellakaan toimi yksin, mutta ei voi mitään.

Kiitos kehuista.

[weis]

Jees. Hyvää tekstiä. Aika jännä juttu koska mun oman suurmestarin nimi on valeo.
En ollut edes lukenut tarinoitasi kun keksin tuon.

[Sopuli]

tästähän tulee mielenkiintoista. tarina oli yksiä parhaimmista 40k tarinoista mitä olen lukenut. minusta henkilö hahmoja oli juuri sopivasti ja monet niistä oppijo tuntemaan aiemmissa osissa hyvin. joten chaos sinut perii jos lopetat tarinan

[-ClasH-]

Todella hyvä! Miekkailu oli hyvin kuvattu ja taistelusta sai hyvin selvän. En ehtinyt kommenoida edellistä tarinaa vaikka se tulikin luettua, joten annan pisteet molemmoille. osa5: 9 osa6: 10-

[Hollo]

Tappelukohdat oli kyllä tosi hyvin kirjoitettuja , mutta se yleinen kerronnanlisääminen kokonaisuudessaan olisi paikallaan.

Hyvä tarina oli kyllä...

[Meitsi]

kerran hyvä tarina mutta pidin enemmän siitä edellisestä osasta

[Rune]

Hemmetti! Alusta katsottuna teksti ei ollut edes kovin kuvaavaa, ja aloin lukea asenteella 'jaa, noh, pakkohan tämä on lukea kun muutkin olivat loistavia' mutta loppua kohden tunnelma tiivistyi jatkuvasti tasaisesti. Paikan päällä elää, ja kohtauksissa on täysillä mukana jatkuvasti. Loistavaa, kerrasaan loistavaa.

edit\\ Anteeksi muuten, etten ole kommentoinut isoa osaa nyt näistä yhtään uudemmista tuotoksista. Kun on ollut kotiolot vähän poikkeustilassa tuon alakerran lattian lakkauksen takia. Ei ole ollut mahdollisuutta päästä koneelle. Vieläkin lakkahuurut tunkevat jokapaikkaan, haisee aika ikävälle...

[Grim]

Katsos, kommentoihan se Rune viimein. Aloin jo luopua toivosta.

Olen tässä tuskaillut sen seuraavan osan kanssa, kun taisteluista pitäisi tehdä mahdollisimman erilaisia ettei ala toistamaan itseään. Saa nyt nähdä miten käy...